Month: October 2013

Posted on

Pahoilla lihas- ja selkäkivuilla yllättävä yhteys tupakointiin

Tupakointi lisää huomattavasti lihas- ja selkäsairauksista aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää. 1975 kerättiin sosioekonomiset ja terveystiedot 24043 suomalaisesta kaksosesta ja sama toistettiin vuonna 1981. Tutkituissa on sekä identtisiä että epäidenttisiä kaksosia, joiden avulla on saatu selville useita elämäntapojen aiheuttamia terveysriskejä. Tupakointitiedot löytyivät 17451 henkilöstä. Heidän lihastaudeista ja selkäkivuista aiheutunut työkyvyttömyys selvitettiin rekisteritiedoista vuoteen 2004 asti. 23 seurantavuoden jälkeen tuki- ja liikuntaelinten taudeista aiheutuneella työkyvyttömyyseläkkeellä oli 31 % tupakoijista ja tupakoimattomista vain 25 %. Tämä ero säilyi vaikka siitä perattiin pois tunnetut sekoittavat tekijät kuten aviosuhteet, koulutusaste, lihavuus ym. Onkin ilmeistä, että tupakointi aiheuttaa lihas- ja selkäsairauksia, eikä kyse ole ainoastaan satunnaisesta tilastollisesta korrelaatiosta. Tähän asti lääkäri on kehottanut potilastaan lopettamaan tupakoinnin, koska se lisää sydän- ja keuhkosairauksien sekä syövän riskiä. Nyt tämän mustan listan jatkoksi tulivat myös lihas- ja selkävaivat.

Annina Ropponen, Tellervo Korhonen, Pia Svedberg, Markku Koskenvuo, Karri Silvennoinen, Jaakko Kaprio. Persistent smoking as a predictor of disability pension due to musculoskeletal diagnoses: A 23 year prospective study of Finnish twins. Preventive Medicine 2013, http://dx.doi.org/10.1016/j.ypmed.2013.10.001

Posted on

Munuaisfunktio vaikuttaa liuotushoidon saaneen aivoinfartipotilaan ennusteeseen.

Joka päivä Suomessa noin 40 kansalaista saa aivoinfarktin. Hoitotulokset ovat ratkaiseavasti parantuneet viimeisen 20 vuoden aikana, osittain parantuneen yleishoidon (neurotehohoito) osittain lääkehoidon ansiosta. Aivoinfarktin laskimonsisäinen liutoshoito rTPA:lla (Alteplaasi, rekombinantti kudostyypin plasminogeeniaktivaattori) on ollut Meilahden sairaalassa hoitomuotona vuodesta 1998, yhtenä ensimmäisistä keskuksista maailmassa. Kokemusta on jo karttunut ja terveydenhuollon kansainvälisiä arvioita tekevän Dr Fosterin elokuussa 2013 tekemän vertailun mukaan kuolleisuus Meilahdessa on maailman alhaisimmalla tasolla.

 
Aivoinfarktin liuotushoitopäätös edellyttää multiparametristä arviota, jossa samanaikaisesti otetaan huomioon useita riskitekijöitä. Näitä ovat potilaan ikä ja muut sairaudet sekä niiden lääkitys, halvausoireen kesto ja vaikeusaste, verensokeri, mahdollisen verenpainetaudin hoitotasapaino, sydämen kunto, aivokuvantamisessa havaittava “pienten suonten tauti”, ruumiin lämpö ym. Hoitopäätös on lisäksi tehtävä nopeasti, koska kello tikittää jatkuvasti. Liutoushoidon saa nykyisin Meilahdessa noin 30% päivystyspoliklinikalle saapuvista aivoinfarktipotilaista.

 
Tuoreessa 11 keskuksen tutkimuksessa tutkittiin munuaisfunktion yhteyttä 4780 liuotushoidon saaneen aivoinfarktipotilaan ennusteeseen. Meilahdesta olivat mukana neurologit Turgut Tatlisumak, Jukka Putaala, Elena Haapaniemi ja Ville Artto. Tutkimuksessa käy varsin kiistatta ilmi, että matala munuaisglomeruluksen filtraatiokyky (GFR<60 ml/min/1.73m2) lisäsi kuolleisuutta, aivoverenvuodon riskiä ja huonoa kliinistä toipumista. Tulokset viittasivat jopa siihen, että liutushoito voi heikentää ennustetta niillä potilailla, joilla GFR oli <60. Munuaisfunktio saattaa heijastaa pienten arteriolien kuntoa, niin munuaisessa kuin aivoissakin. Pienten suonten tauti onkin jo aiemmin tunnistettu liutoushoidon varatekijäksi. GFR-määritys näyttäisi olevan halpa ja hyvä lisätyökalu liuotushoitopäätöstä tekevälle lääkärille.

 
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24122182?dopt=Abstract
Gensicke H, Zinkstok SM, Roos YB, Seiffge DJ, Ringleb P, Artto V, Putaala J, Haapaniemi E, Leys D, Bordet R, Michel P, Odier C, Berrouschot J, Arnold M,Heldner MR, Zini A, Bigliardi G, Padjen V, Peters N, Pezzini A, Schindler C, Sarikaya H, Bonati LH, Tatlisumak T, Lyrer PA, Nederkoorn PJ, Engelter ST.
IV thrombolysis and renal function. Neurology. 2013 Oct 11. [Epub ahead of print]

Posted on

Terve ja sairas lihavuus

Lihavuus on tunnetusti tärkeä diabeteksen ja sydän-ja verisuonitautien riskitekijä. Vaikutuksen tiedetään välittyvän lihavuuteen assosioituvien insuliiniresistenssin, dyslipidemian ja kohonneen verenpaineen kautta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että nämä riskit eivät näytä koskevan kaikkia lihavia henkilöitä. Aiempien tutkimusten perusteella on vahvoja perusteita sille, että metabolinen sairastavuus liittyy nimenomaan rasvan kertymiseen sisäelimiin, etenkin maksaan, eikä ihonalaisen rasvan määrällä ole tässä niin suurta merkitystä.

Tässä apulaisprofessori Kirsi Pietiläisen johtamassa elegantissa tutkimuksessa on hyödynnetty ainutlaatuista suomalaista identtisten kaksosten kohorttia. Kaksoset ovat yleensä ruumiinrakenteeltaan samanlaisia. Niinpä yli 5400 perheen joukosta pystyttiin tunnistamaan vain 16 identtistä kaksosparia, joissa kaksosista toinen oli normaalipainoinen ja toinen selkeästi ylipainoinen. Keskimääräinen painoero oli peräti 17 kg. Lihominen oli alkanut keskimäärin n. 20 v iässä.

Näitä harvinaisia tutkimushenkilöitä ei tyydytty ainoastaan punnitsemaan, vaan heille tehtiin perusteelliset aineenvaihdunnalliset tutkimukset. Rasvamassaa kuvannettiin sekä DXA- MRI- että spektroskopia menetelmillä. Glukoosi-toleranssia ja insuliinieritystä tutkittiin oraalisella sokerirasituskokeella. Lisäksi kaikilta tutkittavilta otettiin ihonalaisesta rasvakudoksesta biopsia, josta eristetystä RNA:sta tehtiin genominlaajuinen transkriptionaalinen profilointi.

Tulokset osoittautuivat erittäin mielenkiintoisiksi. Huolimatta siitä, että painoero oli täsmälleen yhtä suuri, tasan puolet lihavista kaksospareista osoittautui ”metabolisesti terveiksi”. Heille oli ominaista maksan normaali rasvasisältö, eikä heillä todettu mitään metaboliseen oireyhtymään viittaavia löydöksiä . ”Metabolisesti sairailla” kaksospareilla taas oli selkeästi lisääntynyt maksan rasvasisältö ja tähän liittyen klassiseen metaboliseen oireyhtymään kuuluvat insuliiniresistenssi, lipidiprofiili ja hiukan korkeampi verenpaine.

Erityisen mielenkiintoinen on rasvakudoksen geeniekspressioanalyysi, jonka perusteella ”sairaalle lihavuudelle” on ominaista häiriintynyt mitokondrioiden toiminta ja lisääntynyt inflammaatio. Koska kyseessä ovat identtiset kaksoset, näiden erojen taustalla täytyy olla muuta kuin perityt geenit. Kyselylomakkeiden perusteella mahdollisina ympäristötekijöinä nousevat esiin vähäisempi liikunnan määrä ja suurempi alkoholinkulutus, jotka liittyivät nimenomaan metabolisesti sairaiden kaksosparien elämäntapoihin.

Characterising metabolically healthy obesity in weight-discordant monozygotic twins. Naukkarinen J, Heinonen S, Hakkarainen A, Lundbom J, Vuolteenaho K, Saarinen L, Hautaniemi S, Rodriguez A, Frühbeck G, Pajunen P, Hyötyläinen T, Orešič M, Moilanen E, Suomalainen A, Lundbom N, Kaprio J, Rissanen A, Pietiläinen KH. Diabetologia. 2013 Oct 8. [Epub ahead of print]

Posted on

Mikrokirurgista mestari-kisälli -opetusta

Leikkaushaavan komplisoitumaton paraneminen ja mahdollisimman pieni kosmeettinen haitta ovat osa kirurgisen toiminnan laadun määreitä. Neurokirurgi operoi usein pienten sisäänmenoaukkojen kautta hyödyntäen leikkausmikroskooppia, jonka avulla saavutetaan riittävä suurennus, näkökentän valaistus ja kudostuntuma. Mikroskooppiavusteisen kirurgian etu tässä kontekstissa on myös toimenpiteen nopeutuminen, joka heijastuu toiminnan tehostumisena ja tätä kautta myös kustannussäästöinä. Apuvälineistä huolimatta, käden taidot ovat optimaalisen lopputuloksen kannalta avainasemassa. Harjoitus tekee mestarin, jossa mestari-kisälli- opetus autenttisessa leikkaussali ympäristössä on luontainen jatke niille kokemuksille, joita on aikaisemmin hankittu laboratorio-olosuhteissa. Tässä työssä on evaluoitu leikkausmikroskoopin käyttöä neurokirurgisen leikkaushaavan sulun yhteydessä. Artikkelin seniorikirjoittaja teki 524 neurokirurgista leikkausta 12 kk aikana, joista kahdessa sadassa artikkelin ensimmäinen kirjoittaja oli mukana. Leikkaushaavan tekeminen perustuu HYKS:n Neurokirurgisen osaston käytäntöihin ja on kuvattu aikaisemmin (Lehecka ym. Microneurosurgery Basics and Tricks. Germany: Aesculap AG; 2011). Kovakalvon sulku, luun kiinnitys, lihasten ja ihonalaiskudosten sekä ihon ompelu tehtiin leikkausmikroskooppia hyödyntäen, jotka on kuvattu yksityiskohtaisesti artikkeli metodiosassa ja lisämateriaalina olevassa videossa. Tässä työssä analysoitiin sekä varhaista että myöhäistä leikkaushaavan tilaa. Varhaisvaiheessa 90% (n=180) leikkaushaavojen tila oli optimaalinen, eikä vaikeita haavakomplikaatioita todettu. Pitkäaikaisseurannassa 98% leikkaushaavoista oli optimaalisessa tilassa. Leikkausmikroskoopin käyttö leikkaushaavan sulussa on sekä turvallinen että todennäköisesti perinteistä tapaa kudosystävällisempi tekniikka, ja tämän lisäksi parantaa opissa olevan mikrokirurgin kädentaitoja. Tulokset ovat lupaavia ja rohkaisevat laajentamaan käytäntöä ensimmäistä kirjoittajaa laajemmallekin mikrokirurgikunnalle, etenkin tämän artikkelin seniorikirjoittajan opissa.

Four-fold benefit of wound closure under high magnification.
Kivelev J, Hernesniemi J.
Surg Neurol Int. 2013 Sep 13;4:115.
PMID: 24083051