Akuutti myelooinen leukemia (AML) on syöpätyyppi, jonka ennuste on yhä huono: 5 vuoden jälkeen eloonjääneitä on 30-40% potilaista. Rutiinihoitona käytetään cytarabiinia (nukleosidi analogi) yhdistettynä topoisomeraasi-II estäjiin.  Usein hoitovaste tälle yhdistelmälle katoaa, ja seuraavista hoidoista on vain vähän apua.

Yksilöllistetty lääketiede, “personalized medicine” hoitolinja ottaisi huomioon syöpäsolun DNA ja RNA-tason profiilin ja solun toiminnalliset ominaisuudet, valiten hoitoon käytettävät lääkeaineet solujen testatun herkkyyden perusteella.

Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan, HUSin, Tampereen, Turun ja Bergenin yliopistojen yhteistyönä Suomen Molekyylilääketieteen Instituutin kanssa, tutkija Krister Wennerbergin johdolla, tehtiin tutkimus, jossa AML:aa  sairastavien potilaiden syöpäsolujen herkkyys eri lääkkeille testattiin viljelymaljalla, “ex vivo”, ja hoito suunniteltiin herkkyysprofiilin mukaan. Tutkijat myös analysoivat seurantanäytteitä resistenssin kehittymisen jälkeen, ja etsivät taustalla olevia mekanismeja sekä DNA että RNA-tasolla. 28 luuydin- ja verinäytettä kerättiin AML potilaita, ja solujen vaste testattiin 123 FDA:n hyväksymälle ja 64 kehityksessä olevalle lääkeaineelle.

Tutkijat kykenivät jakamaan AML:n viiteen pääryhmään lääkevasteen perusteella, ja näiden taustalla kyettiin näkemään yhteisiä geenimuutoksia, jotka ajavat syövän kehittymistä ja kasvua. Syövän tyypityksen jälkeen suunniteltiin lääkeaineyhdistelmä, jolla usein saatiin akuutti positiivinen hoitovaste, blastien määrän vähentyminen. Viikkojen jälkeen syöpä kuitenkin uusiutui, ja tutkijat osoittivat ,että vastustuskykyinen solupopulaatio oli klonaalinen, lähtöisin solusta, tai pienestä solujoukosta, jossa tapahtuneet geenimuutokset selittivät resistenssin syntyä.

Tutkijoiden tärkeä löydös oli, että muihin syöpiin hyväksytyillä lääkkeillä voi olla sija AML:n hoidossa, sillä merkittävä osa solunäytteistä oli niille herkkiä.  AML:n perinteinen lääke cytarabiini osoitti selvää spesifisyyttä AML:lle, mikä tukee sen käyttöä kombinaatiolääkkeenä. Tyrosiinikinaasi- tai MEK-inhibiittorit, tai rapalogit, tehosivat noin kolmasosaan näytteistä.

Tutkijoiden tulos osoittaa, että AML:n sisällä on luokkia, joihin tehoavat eri lääkeaineet. He osoittavat, että moderneilla molekyylityypitysmetodeilla voidaan saada arvokasta tietoa sekä lääkeainevasteesta että resistenssin kehittymisestä. Tutkijoiden “yksilöllistetyksi systeemi-lääketieteeksi” nimeämä analyysi ex vivo-testauksineen potilaan omista soluista on verrattain nopeaa – tutkijoilta se kävi neljässä päivässä –  joten se soveltuisi myös käytännön lääkärin käytettäväksi.  Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan toistaiseksi seulotuista 186 lääkeaineesta löytynyt sellaista lääkeyhdistelmää, mikä olisi johtanut hyvään pitkäaikaisvasteeseen, mikä osoittaa tarvetta tutkimuksen jatkamiselle.

Pemovska T, Kontro M, Yadav B, Edgren H, Eldfors S, Szwajda A, Almusa H, Bespalov MM, Ellonen P, Elonen E, Gjertsen BT, Karjalainen R, Kulesskiy E,Lagström S, Lehto A, Lepistö M, Lundán T, Majumder MM, Lopez Marti JM, Mattila P, Murumägi A, Mustjoki S, Palva A, Parsons A, Pirttinen T, Rämet ME,Suvela M, Turunen L, Västrik I, Wolf M, Knowles J, Aittokallio T, Heckman CA, Porkka K, Kallioniemi O, Wennerberg K. Individualized Systems Medicine (ISM) strategy to tailor treatments for patients with chemorefractory acute myeloid leukemia.Cancer Discov. 2013 Sep 20.