”Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!”
Alkuperäiskansan juhlaa
Suomalais-ugrilainen alkuperäiskansa, saamelaiset, viettävät tänään 101. juhlapäiväänsä. 
Tiistaina 6. helmikuuta on nimittäin saamelaisten kansallispäivä. Juhlapäivän historiallinen jatkumo yltää vuoteen 1917, mutta suomalaisessa kalenterissa saamelaisten kansallispäivä sai merkintänsä vuonna 2004, joten juhlapäivänä se on suhteellisen nuori. Tämä juhlapäivä näkyi myös yliopiston alueella ja osallistuin itsekin lyhyesti juhlapäivän viettoon Porthanian edustalla klo 12.00. Paikalla oli muitakin Nefan edustajia. Helsingin yliopistossa on mahdollista opiskella saamen kieltä ja muun muassa Nefa-Helsinki Ry:n varapuheenjohtaja Jenni Haapanen opiskelee saamen kieltä sivuaineenaan.
Kuten kansallispäivän juhlallisuuksiin kuuluu, myös Porthanian edessä salkoon nostettiin saamelaisten lippu. Saamelaisten lippu on todella värikäs ja siitä löytyy punaista, sinistä, keltaista ja vihreää. Sininen puoliympyrä kuvastaa kuuta ja punainen puoliympyrä puolestaan aurinkoa. Lipussa näyttäytyvät olevat värit ovat löydettävissä myös saamelaisten kansallispuvusta, jota kutsutaan gáktiksi. Oli mieletöntä ja kaunista nähdä paikan päällä saamelaisia aitoja kansallispukuja ja tämä oli minulle henkilökohtaisesti ensimmäinen kerta kun näitä pukuja pääsin ihastelemaan.
Pohjolassa on elänyt saamelaisia lähes 10 000 vuotta. Saamelaisten rikas ja värikäs kulttuuri, historia, perinteet, käsitykset, elämäntapa, näkemykset ja muinaisusko ovat arvokasta ja täysin korvaamatonta kulttuurihistoriaa. On tärkeää, että saamelaisen kulttuurin arvot ja yleinen kulttuurinen moninaisuus on tulevaisuudessakin turvattu, säilytetty ja suojeltu kaikkialla. Saamelainen kulttuuri on kiinnostanut tutkijoita myös erityisesti folkloristiikan tutkimuksen kentällä. Olen itse perehtynyt saamelaiseen muinaisuskoon kirjallisuuden ja väitöskirjojen pohjalta.
Saamelaisten ainutlaatuiset kansallispuvut – Pohdintaa kulttuurisesta appropriaatiosta
”Saamenpuvut kertovat saamelaisille itselleen paljon kantajastaan. Pukujen kirjonnasta ja mallista voi päätellä muun muassa, mistä henkilö on kotoisin ja mihin sukuun hän kuuluu. Saamelaiset kokevatkin pilailupuotien asut kulttuuriaan loukkaavina.”
Saamelaisten juhlapäivä oli huomioitu myös lehdissä ja tämän aamun Helsingin 
Sanomissa olikin mielenkiintoinen juttu Bileversion saamenpuvusta voi tehdä vain saamelainen itse, sanoo nuori saamelaisaktiivi – ”Naamiaispuku missien päällä on yhtä loukkaava kuin lottien puvusta tehty seksikäs pilaversio” (linkki juttuun.) Helsingin Sanomien jutussa nousee esille muun muassa kaksi vanhaa kohua, joiden keskiössä on ollut saamelaisten kansallispuku. Ensimmäisenä mainitaan se, kun Suomen kandidaatti edusti Miss Maailma -kilpailussa pilailupuodista hankitussa saamenpuvussa ja toisena kohu, joka aiheutui kun Kiasma esitti videota, jossa vähäpukeiset naiset tanssivat saamenpukujäljennöksissä. Mielestäni tämän aiheen, toisen kulttuurin elementtien käyttäminen, oli Helsingin Sanomilta varsin tärkeä ja mielenkiintoinen nosto tähän saamelaisten juhlapäivään ja se kertoo tärkeää sanomaa. Kysymys on kulttuurisesta lainaamisesta. Kulttuurinen omiminen eli kulttuurinen appropriaatio on Helsingin Sanomien käyttämä nimitys kulttuuriselle lainaamiselle. Haluaisinkin tarkastella ja pohtia lyhyesti tätä aihetta omien näkökulmieni pohjalta.
Olen huomannut, että nämä asiat ja ristiriitatilanteet ovat jatkuvasti pinnalla. Keskustelu siitä, kenellä on oikeus käyttää vapaasti muiden kulttuurien ainutlaatuisia tuotteita, tuntuu olevan kuuma peruna jota hypistellessä palaa herkästi näpit. Näkemykseni on, että kyseessä on täysin puhdas folklorismi -tilanne ja varsin tyypillinen kiista siihen liittyvistä oikeutuksista ja eettis-moraalisista periaatteista. Folklorismilla tarkoitan tässä nyt sitä prosessia, jossa jokin perinnetuote irrotetaan aidoksi oletetusta ja alkuperäisestä esiintymisyhteydestään täysin uuteen kontekstiin. Eli tilanne, jossa folklore-elementit siirretään ajallisesta ja paikallisesta kontekstista uuteen, ja joissa niitä hyödynnetään kaupallisessa, viihteellisessä ja/tai ideologisessa mielessä. Näissä kahdessa edellä mainitussa kohussa saamenpuvun käytön funktio lienee ollut mahdollisesti kaupallinen, viihteellinen ja/tai taiteellinen.
Onko folklorismi oikein? Saako saamelaisten kansallispukujen replikoita käyttää kuka 
vain käyttöyhteydestä riippumatta? Tilanne on tässä tapauksessa varsin kaksipiippuinen kuten aina, enkä osaa tai ole oikea ihminen määrittelemään mikä on oikein ja mikä väärin. Kuitenkin suhtautumiseni eri maiden, kansojen ja heimojen kulttuuriperintötuotteisiin on lähtökohtaisesti hyvinkin kunnioittava ja minusta on hienoa, että eri kulttuurituotteita, perinteitä ja tapoja tehdään näkyviksi eri puolilla maailmaa, vaikkapa sitten juhlissa ja maailmanlaajuisissa tapahtumissa, joissa kulttuurituotteiden alkuperä on tiedossa ja sen esittäjä edustaa omaa, henkilökohtaista kulttuuriaan. Kuitenkin katson, että näissä kahdessa kohussa saamelaisten kansallispukujen pilaversioita käytettäessä ei olla oltu täysin tietoisia siitä, millaisia arvomaailmoja ja ulottuvuuksia pukujen takaa todella löytyy eikä niissä esiintyvät ihmiset ole olleet oikeita ihmisiä pukuja kantamaan. Tilanne on siis mielestäni ristiriitainen; kulttuurien näkyvyys on hyve mutta taustalla vaikuttavat hyvinkin henkilökohtaiset ja syvään juurtuneet näkemykset ja arvot, joihin vain tietyillä ihmisillä on etuoikeus. Katsonkin, että loistava tapa ylläpitää, säilyttää, näyttää ja tehdä tunnetuksi saamelaista kulttuuria on juurikin esimerkiksi tämä saamelaisten kansallispäivä. Olin ilahtunut, kun bongasin tänään Porthanian edestä muutaman toimittajan, jotka olivat tulleet kuuntelemaan saamelaisten puheita ja lauluja.
Uskon, että monet urbaanissa ympäristössä elävät suomalaiset eivät välttämättä tule kulttuuritaustastaan ja sosiokulttuurisesta ympäristöstään johtuen ajatelleeksi ja tiedostaneeksi näiden pukujen tärkeyttä ja pyhyyttä. Siksi on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että näistä asioista käydään keskustelua ja kulttuurien edustajia ja heidän näkemyksiään kuunnellaan ja kunnioitetaan. Tämä on positiivista vuorovaikutusta kulttuurien välillä ja näin ihmisten tietoisuutta saadaan jatkuvasti laajennettua.
Mainittakoon vielä, että saamelaisten kansallispäivästä löytyy Yle Areenasta mielenkiintoinen kahden minuutin pätkä, joka kannattaa ehdottomasti katsoa: 
Hyvää saamelaisten kansallispäivää kaikille!
illalla. Tässä juhlatilaisuudessa juuri väitellyt tuore tohtori kiittää vastaväittäjäänsä ja kaikkia väitöskirjan syntyprosessiin osallistuneita henkilöitä. Karonkka kuitenkin järjestetään erityisesti vastaväittäjän kunniaksi ja
