Elämää ja opintoja

Yksi kirjoista ei aukea helposti. Onko syy kirjoittajan tyylissä, vai onko vika kirjan sisällössä, joka kertoo viestinnän johtamisesta. En ole koskaan johtanut viestintää työelämässä, mutta se on järjellä aukaistavissa olevaa toimintaa kuitenkin. Päädyn syyttämään kirjoittajan kerronnallista tyyliä.

Olen pitkin syksyä kaivannut omaa rauhallista työtilaa. Olen maininnut, että talomme on perusteellisessa remontissa. Ukko tekee pikkuhiljaa, joten työ etenee hitaasti, mutta jälki on siistiä. Meillä on yläkerrassa ollut valmiina yksi huone, joka oli makuuhuone televisioineen ja tila tietokoneelle. Minulla on aikaa päivisin opiskella, mutta olen tottunut – järki tuntuu juoksevammalta- syventymään kirjoihini iltaisin.

Toinen huone valmistui ja kalustettiin muutama päivä takaperin eli kaipaus on saanut täyttymyksenä ja minulla on se rauhallinen huone omassa käytössäni. Mutta mitä minä tein. En pystynyt keskittymään opiskeluun, vaan seilasin kahden huoneen väliä onnellisena siitä, että se toinen on valmis ja toinen on minun. Piti istua alas ja miettiä sisustuksen täydentämistä kummassakin huoneessa. Piti istua alas myös siitä syystä, että olin niin hyvilläni.

Viikonloppuja, Leena

 

Keskiviikon luento oli edelleen vanhan kertausta. Saimme myös nähdä muutamat esimerkit siitä, millaiset lopputyöt kurssilla oli viime vuonna tehty. Se hieman lievensi jännitystä 15-sivuisen projektin osalta. Aiheet tuttuja, pyörien maailmankaupan ja köyhimpien maiden ympärillä. Minitutkielma ei vaikuttanut pelottavalta, minulle tuli vain mieleeni, että voisin lisätä omaani hieman kaavioita yms., joita ilmeisesti ei viime vuonna nähty. Kaupan osalta graafinen aineisto kertoo toisinaan enemmän kuin sanat – toki kaavio vaatii aina sanallisen selvityksen seurakseen.

Aion kuluttaa suurimman osan viikonlopustani opiskellen. En ole valvonut öitä opintojeni takia, enkä aio moista aloittaa nytkään. Avaan hieman lukijoille tässä ajankäyttöäni. Opiskelen täysimittaisesti etänä brittiläisessä avoimessa yliopistossa ja jos kaikki menee hyvin, tarkoitus olisi saada kandidaatin tutkinto valmiiksi syksyn aikana sieltä. Pääaineenani on kansainvälinen politiikka. Virkistyksekseni opiskelen kehitysmaatutkimusta Helsingin avoimessa yliopistossa.

Suunnilleen kerran kuussa per kurssi täytyy minun suorittaa suurempi tehtävä Open Universityyn, helmikuussa minulla alkaa toinen sikäläinen kurssi, joten limittäin menevät kolme kurssia. Ehkä olisi osuvampaa puhua opintokokonaisuuksista, joka tapauksessa tekemistä riittää. Olen suunnitellut, että kuun loppuun mennessä täytyy minun saada valmiiksi neljäs essee Britteihin ja aloittaa kehitysmaatutkimuksen lopputyön esivalmistelut. Olen jo ehtinyt valikoida aiheen kehitysmaatutkimusta silmällä pitäen, viikonlopun aikana kypsyttelen ajatusta edemmäs ja keskiviikkona voisin luentotauolla kysäistä, olenko oikeilla jäljillä.

Kehitysmaatutkimuksen osalta viikonloppuun mahtuu kansantaloustieteen kertausta sekä nettietsintää sen osalta, mistä maista olisi tarjolla luotettavaa dataa jollain kielellä, jota hallitsen. Tänään käytin useamman tunnin brittiläisen avoimen interaktiivisen opintomateriaalin äärellä ja sain luettua kurssin tekstit. Voin siis aloittaa esseen kirjoittamisen heti huomenaamulla ja jatkaa iltapäivällä köyhien maiden kauppapolitiikan äärellä. On mielenkiintoista, miten erilaisiltakin kuulostavat aiheet tukevat toisiaan: esseeni tulee käsittelemään fundamentalismin käsitettä puhuttaessa uskonnosta ja politiikasta, kun taas lopputyöhöni päässee jokin maailman köyhimmistä maista sekä suurempi ja rikkaampi kauppaa tekevä yksikkö – näkökulman toivon kirkastuvan viikonlopun kuluessa.

Nautin siitä, että saan herätä ennen aamullisen sanomalehden saapumista, kirjoittaa muutamat inspiroituneet rivit, jonka jälkeen teen itselleni hyvän kupin teetä ja jähmetyn tietokoneen ääreen kolmeksi, neljäksi tunniksi. Viikon varrella olen kirjoittanut itselleni muistilappuja ideoiden virratessa mieleeni töissä, työmatkalla tai vaikka kaupassa. Työmatkalla luen paljon kaunokirjallisuutta ja usein sieltäkin kumpuaa jotain, jonka haluan sisällyttää osaksi tekstiäni. Toisinaan loistavana pitämäni oivallus ei avaudu paperin arvostelijalle, mutta parasta onkin se tunne, kun huomaa käsittävänsä suurempia kokonaisuuksia.

Antoisaa viikonloppua vietit sen sitten opintojen parissa tai vain nautiskellen vapaa-ajasta!

Uusi vuosi ja uudet kujeet? Näinhän se meni? No, ei suinkaan minulla tällä kertaa. Mitään opintoihin liittyviä uuden vuoden lupauksia en tälle vuodelle tehnyt, sillä opintoni Helsingin avoimessa yliopistossa alkoivat verkkoviestinnän perusopintojen osalta jo viime keväällä.  Nyt ne on vain tarkoitus tämän kuluvan kevään osalta saattaa loppuun. Ei siis mitään uutta. Joten ei siis mitään luvattavaa.

Itselleni asettamaani kysymykseen opintojeni tämän vuoden käynnistämisestä tuli nopeasti selvä vastaus: sähköpostiini oli tullut viesti uuden kurssin alkamisesta, ja kyseisen kurssin nettisivujen avautumisesta. Ei siis muuta kuin sivuille surffaamaan. Ja mitä sieltä sitten oikein löytyy? Uudet kirjat on ainakin hankittava. Joko kirjastosta tai muualta.  Surffaan äkkiä itseni kirjaston sivuille jos sieltä vaikka löytyisi haluamani kirjat. Ei löydy, joten varaan kirjat. Ehkäpä minua onnistaa ja saan kirjat lainattua riittävän ajoissa, jottei minun tarvitse mennä niitä kaupasta ostamaan. Toivotaan parasta!

Ai niin, ei tässä vielä kaikki. Minunhan tulee ilmoittautua vielä viime vuoden puolella käymäni kurssin tenttiin jota en ole vielä suorittanut. No, siihen on vielä onneksi aikaa. Tentti on vasta maaliskuun puolella. Työkiireiden vuoksi tenttiin lukeminen on pakko aloittaa kuitenkin ajoissa. Ei vielä tänään kuitenkaan. Maniana ehkä? Tai sitten manianamaniana…

Kotona taas; luennolta on kotiuduttu. Kehitysmaatutkimuksen aineopinnot pyörähtivät osaltani käyntiin – vaikkakin harva tuntuu edes käyttävän koko kehitysmaa-sanaa enää. Kenties pian vaihtuu koko aineen nimi?

Aamuvirkulle iltaluennot ovat aika tukalia. Onnekseni luennolla ja ilmeisesti koko kurssilla käytävät asiat ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Kurssi toimii siis lähinnä tietojeni päivittämisenä. Se vähän jäi mietityttämään, kun luennoitsija mietti ryhmän mahdollista epäsuhtaa, sillä luennolla oli sekaisin yliopiston kirjoilla olevia opiskelijoita sekä meitä avoimen opiskelijoita. Ei siinä välttämättä aina ole epäsuhtaa varsinkaan niin päin, että yliopisto-opiskelijalla olisi ylivertainen tietomäärä tai ylilyöntiasema. Tämäkin kurssi liippaa niin läheltä taloudellista puolta, että monella voi olla aiempien opintojensa tai työnsä kautta saatua tietoa aihepiiristä, kun taas puhtaasti yhteiskunnallisia aineita lukenut yliopisto-opiskelija voi olla hukassa talouden puolen termien kanssa.

Ensimmäinen luento meni kuten tavallista käytännön asioiden selvittämiseen. Tuntui helpottavalta kuulla, ettei mitään ylitsepääsemätöntä ole tiedossa. Lopputyön aiheenkin taisin jo valita. Aloitan mieluusti aikaisin. Palautus on vasta huhtikuun puolivälissä, mutta varasin jo kalenteristani päivät itselleni, jolloin työstän tätä 15-sivuista työtä. Kevään aikana kun pitäisi vielä saada päätoimiseen yliopistooni tehtyä etänä useammatkin esseet ja projektit, täytyy ajankäyttö suunnitella huolella. Vapauttava fiilis valtasi minut luettuani, että lopputyön voin tehdä myös englanniksi. Lähteiden ollessa pääasiassa tällä kielellä tullee vähemmän virheitä, jos voin kirjoittaa tekstin englanniksi. On myös helpompaa plagiarisoida vain kääntämällä sanasta sanaan suomeksi kuin esittää asia englanniksi omin sanoin; englanti sallittuna kielenä siis turvaa opiskelijankin asemaa.

Ensi viikolla pääsemme luultavasti syvemmälle itse asiaan. Menen tänä iltana nukkumaan levollisin mielin: 5 opintopistettä 15 sivusta tekstiä + 9 pakollisesta luennosta on kohtuullinen työmäärä. Kevään aikana seuraan kuinka hyvin pidän kaikki langat käsissäni, samaan aikaan suoritan 120 brittiläistä opintopistettä etänä, töissäkin käyn ja lastenkin koulunkäynnissä olisi oltava tukena.