Ryhmämme Vallankumouksellisten nimikkotutkimuksen (Kansakoulunopettajat ja kapina) aineisto on varsin laaja ja sen on kerännyt kokonaan nimikkotutkijamme Jukka Rantala. Aineistoa Rantala on hankkinut arkistoista eri puolilta Suomea, kuten esimerkiksi Helsingin kansallisarkistosta. Tavatessa hän kertoi viettäneensä jopa yhden kesän kokonaan arkistoissa. Lisäksi hän on haastatellut eri henkilöitä ympäri Suomea koskien vallankumouksellisia aatteita omaavia opettajia. Hänellä on myös runsaasti erilaista aineistoa 1900- luvun alun opettajista. Tarkkoja ja hyvin henkilökohtaisiakin tietoja suomalaisten koulujen opettajista hän on löytänyt koulujen säilyttämistä arkistoista, vaikka todellisuudessa koulujen olisi täytynyt tuhota tiedot tietyn ajan jälkeen opettajan virkasuhteen päätyttyä.
Rantala kertoi hankkineensa aineistoa tutkimukseen aikavälillä vuoden 2000 elokuusta vuoden 2001 joulukuuhun. Tätä aiemmin hän oli jo ehtinyt aloittaa keräämään aineistoa laajempaan tutkimukseen, joka koski vuotta 1918 ja opettajia. Näin ollen hänellä oli jo jonkin verran tietoa entisajan opettajista. Kokonaisuutena aineiston hankkimiseen ja Huldasta kertovan tekstin kirjoittamiseen Rantala arvioi kuluneen noin neljän kuukauden työpanoksen verran aikaa. Lisäksi lähteinä hänellä on ollut erilaisia painamattomia opinnäytetöitä, painettuja kirjalähteitä, kirjallisuutta, sekä sanoma- ja aikakauslehtiä. Aineistonhankinnan instrumentteinä Rantala kertoi käyttäneensä muun muassa arkistotutkimusta, lehdistötutkimusta, erilaisia keskusteluja sekä sähköpostitiedonantoja.
Tutkimuksen aineisto muodostuu siis näistä aiemmin mainitsemistamme lähteistä. Kyseinen tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin; miten punaisuus vaikutti opettajuuteen tutkimuksen rajaamassa ajassa sekä yleisesti kysymykseen opettajan ja yhteisön välisistä jännitteistä. Tutkimus myös pohtii kysymystä opettajia koskevasta mallikansalaisuuden negaatiosta.
Koimme, että Rantala on hankkinut hyvin runsaasti monipuolista aineistoa tutkimustaan varten. Mielestämme tämä on mahdollistanut yksityiskohtaisen kuvan kyseisestä aiheesta. Hän on jäljittänyt todellista kuvaa aiheesta vähitellen eikä ole pidättäytynyt käyttämään vain kaikkein julkisimpia aineistoja.
Terkuin,
Vallankumoukselliset
Moikka! Aiheenne vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja kävinkin katsomassa teidän esityksennekin viime viikolla 🙂 postauksessanne jäi kuitenkin mietityttäämään kuinka yksityiskohtaisia arkistoja koulu työnantajana on voinut pitää työntekijöistään? Vai onko se vain ollut ajan normi? Monesti sanotaan nykyään kuinka kannattaisi muistaa aina internettiin kerran laitetun pysyvän siellä ikuisesti, mutta näköjään tämä ei rajoitu vain siihen. Muistaako aina joku?
Mirka/Seikkailijat
Moikka! Meistäkin aihe on mielenkiintoinen ja herättää paljon ajatuksia.
Nimikkotutkijamme puheista saimme sellaisen kuvan, että tuohon aikaan (1900- luvun alkupuolella) oli tosiaankin kouluilla tapana arkistoida lähes kaikki tieto opettajistaan. Etenkin, jos tiedoista ilmeni jotain epäilyttävää, esimerkiksi juuri näitä punaisuussyytöksiä.
On hyvä huomio, että ilmiö näkyy tänä päivänä netin kautta. Ei siis koskaan voi olla täysin varma, mitä tietoja kenestäkin voi löytyä, kun tarpeeksi kaivelee.
Tämä on tosi milenkiintoinen aihe ja kävinkin kuuntelemassa teitä. Tämä sama asia tuli mileen aihetta tarkemmin pohtiessa, että nykyään internet on melkeen sama, ellei jopa pahempi, kun periatteessa koko maailman on mahdollisuus kaivaa jokainen pikku asia, mitä internettiin on joskus laitettu. Tällöin asiaa pääse pakoon edes muuttamalla paikkakuntaa, minkä ennen on voinut tehdä ja aloittaa elämä ns. “puhtaalta pöydältä”. Oletko nykyään ikuisesti ja kaikkialla leimattu, jos teet jotain hölmöä ja se päätyy internettiin?