Tag: aineisto

Nimikkotutkimuksemme otsikko on Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability eli Kotitalousammattilaisten kouluttaminen kestävään työntekoon: näkemyksiä kulttuurisesta kestävyydestä. Tutkimus on toteutettu Stadin ammattiopistossa, joka valikoitui kohteeksi yhden tutkijan, Jenni Toppin, toimiessa siellä päätoimisena opettajana. Tutkimus on verrattain uusi ja se on toteutettu kokonaan syksyllä 2016.

Tutkimuksen ovat tehneet yhteistoimin Hille Janhunen-Abruquah, Jenni Topp sekä Hanna Posti-Ahokas. Itse materiaalin, eli opettajien haastattelut, keräsi Jenni Topp. Kolmen Stadin ammattiopiston opettajan ryhmähaastattelun lisäksi aineistona toimi kaksi opetussuunnitelmaa: 2015 vocational education curriculum;  curricula for general studies sekä Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinto. Tutkinnon perusteet, kokin osaamisala (2015).

Keskeisiä tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten kulttuurinen kestävyys näkyy ammatillisen kotitalouden opetuksessa ja millainen näkemys opettajilla on kulttuurisen kestävyyden teemoista opetuksessa? Nämä kysymykset liittyvät yhteen läheisesti ja kummankin lähtökohtana on Stadin ammattiopiston vuoden 2015 opetussuunnitelma. Lisäksi jatkokysymyksenä oli konkreettisempi miten saatuja tietoja voitaisiin hyödyntää jatkossa ammatillisen koulutuksen parantamisessa.

Ryhmäkeskustelussa keskusteltiin yhteisesti kuinka seuraavat teemat näkyvät, tulevat esille ja ovat osana todellista opetusta sekä millaisia opetusmateriaaleja opettajilla on aiheeseen liittyen.

 

• 1. Perinteiden elinvoimaisuus: Kuinka opetuksessa on huomioitu aineellisen sekä aineettoman perinnön näkökulmat. Esimerkiksi kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti merkittävät rakennukset tai luonnonsuojelualueet ja niihin liittyvät tavat ja perinteet, sekä tieto. Hyödynnetäänkö opetuksessa kulttuuritapahtumia, -palveluita ja erilaisten toimijoiden, kuten järjestöjen ja yhteisöjen tarjoamaa materiaalia? Näkyvätkö kansalliset ja/tai kansainväliset juhlat ja perinteet käytännön opetuksessa?

 

• 2. Taloudelliset lähtökohdat: Opetetaanko paikallisten nähtävyyksien, ruokakulttuurin ja historian tukemisen merkitystä? Puhutaanko opetuksessa turismin merkittävästä roolista taloudellisen kasvun tekijänä? Puhutaanko yleisesti rahan merkityksestä tai taloudellisesta puolesta kulttuurin vaalimisessa?

 

• 3. Paikallisen kulttuurin moninaisuus ja sen ylläpitäminen: Kuinka kulttuurista moninaisuutta ja sen tärkeyttä tuodaan esille opetuksessa? Miten paikallisuus näkyy ja millä tavoin sitä voidaan hyödyntää opetuksessa? Onko nuorison oma kulttuuri näkyvillä opetuksessa? Miten monikulttuurisuus näkyy: onko meidän oppilaitos monikulttuurinen? Miten suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta puhutaan? Pitäisikö opetuksen muuttua jollain tavalla vastaamaan nykyisiä tarpeita? Puhutaanko kokin / tarjoilijan ammatista / roolista kulttuurin vaalijana?

 

• 4. Vaikutusmahdollisuudet ihmisen ja ympäristön väliseen tasapainoon: Miten lähiympäristön ja luonnon tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnetty opetuksessa? Eikä vain konkreettinen metsään tai luontoon meneminen, vaan myös muut asiat. Miten opiskelijoista kasvatetaan vastuullisia ja ympäristön, sekä muiden ihmisten hyvinvoinnista välittäviä aktiivisia kansalaisia?

 

Mielestämme tutkimuksessa ei ole merkittäviä ongelmakohtia ja käsiteltävät asiat sopivan suppeita vaikkakin juuri suppeus saattaa aiheuttaa vinouman näkökulmaan. Stadin ammattiopisto on tavallaan erikoisuus Suomen ammattikoulujen joukossa suuren kokonsa sekä pääkaupunkikeskeisyytensä johdosta.Tutkimus on suoritettu vain yhden ammattiopiston tietyn linjan valikoitujen opettajien joukossa. Ryhmähaastattelussa opettajat saattoivat myös jättää kertomatta sellaisia asioita, jotka olisivat käyneet ilmi todellista opetusta seuraamalla tai oppilaiden haastatteluiden kautta. Toki tutkimuksen näkökulmana oli opetussuunnitelman käytäntöönpano opettajien toimesta. Mielestämme on positiivista, että aiemmista tutkimuksista poiketen oma nimikkotutkimuksemme päättyy kehitysehdotuksiin. Kirjoittajat ovatkin luoneet kysymyssarjan, jonka avulla opettajat voivat itse tarkastella näkyykö kulttuurinen kestävyys heidän opetuksessaan.

Aineistolla pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin kuten: “Minkälaisen ammatillisen suunnan yhdeksäsluokkalaiset ottavat?” Ja “Mitkä tekijät vaikuttavat suunnan muodostamiseen?”

Aineisto koottiin yhteensä kahdeksasta peruskoulusta Turusta ja pääkaupunkiseudulta keväällä 2015. Tutkimuskoulut valittiin tutustumalla kouluihin ja asuinalueisiin sekä kouluja koskeviin tilastotietoihin. Harkinnanvaraisuudella turvattiin maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten tasapainoinen edustus. Perusteet mukana olevien koulujen valikoitumiseen olivat mm. että kyseisissä kouluissa oli paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja kansainvälisyys oli keskiössä koulun toiminnassa. Kaikki oppilaat kahdeksasta koulusta eivät vastanneet kyselylomakkeeseen, vain ne joilla oli lupa vanhemmilta. Kyselyt järjestettiin tyypillisesti oppilaanohjaustunnin aikana, haastattelut koulupäivän päätteeksi koululla.

445 nuorta täytti kyselylomakkeen, heistä noin sataa haastateltiin. Näistä sadasta nuoresta 11 valikoitui tutkimusaineistoon. Nuoret olivat haastatteluhetkellä kaikki suurten kaupunkimaisten kuntien peruskoulun yhdeksännellä luokalla, 6 tyttöä ja 5 poikaa. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle ei jäänyt muita kuin nämä 11 nuorta,  joiden haastattelut otettiin lähempään tarkasteluun.

Haastattelurunko laadittiin yhteistyössä kaikkien tutkijoiden kesken. Haastattelut tekivät tutkijat, Helsingissä neljä tutkijaa ja kolme tutkijaa Turussa. Tutkimusavustajan työnkuvaan kuului mm. haastatteluajankohtien sopimista oppilaiden kanssa, aineiston hallintaa eli mp3-tiedostojen lähettämistä ja valmiiden litteraattien vastaanottamista ja arkistointia.

Kyselylomakkeiden ja haastatteluiden ohella käytettiin aineistona asiantuntijahaastatteluita, joita on käytetty Kasvatus-lehden artikkelissa. Haastattelut nauhoitettiin mutta ei kuvattu.

Tutkija ei voinut antaa koko kyselylomaketta tai edes laittaa sitä näytille, sillä he ovat saaneet käyttöönsä sellaisia mittareita (esim. motivaatiomittarit), joita alkuperäiset kehittäjät eivät ole julkaisseet kokonaan. Tutkija oli kuitenkin valmis tarvittaessa jakamaan rajatun kohdan, mikäli ryhmämme sitä tarvitsee. Saimme kuitenkin luettavaksi haastattelurungon, joka löytyy tämän tekstin lopusta.

Ryhmämme mielestä hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön hyvin. Haastattelujärjestys oli looginen ja tutkittavat elivät siirtymävaiheessa samalla kun ilmiötä tutkittiin. Haastattelu oli hyvä tehdä ensin, sillä haastateltavien käsitykset voisivat jälkikäteen muuttua. Syyt päätöksentekoon ovat luotettavammat kun kysytään ennen päätöksentekoa, eikä muistelemalla menneisyyttä.

Ryhmäämme mietitytti, miksi tutkimukseen oli valikoitunut  juuri nämä yksitoista nuorta. Saimme tutkijalta kuitenkin vastauksessa tarkennuksen, että vain nämä nuoret jäivät ammatillisen- ja lukiokoulutuksen ulkopuolelle.

Syksyisin terveisin Suunnannäyttäjät

 

Haastattelurunko:

1. Yhteisvalinta ja muu peruskoulun jälkeinen koulutus

1a Mikä oli yhteisvalinnan ensimmäinen hakukohteesi?

1b Miksi? (kuinka tietoinen valinta on, tutustumisvierailut?)

1c. Aiotko jatkaa opintojasi vielä toisen asteen jälkeen?

1d Mikä on suunnitelma B, jollet pääse?

1d Miten luulet lukion/ammattikoulun eroavan peruskoulusta? (erityisesti vaatimustaso ja tuki)

1e Jollei tule esille edellä: Oletko tietoinen yhteisvalinnan ulkopuolisista koulutusvaihtoehdoista? (10. luokka, valmentavat, talouskoulu, ammattistartti jne.) Onko näitä vaihtoehtoja esitelty/markkinoitu sinulle?

1f Mitkä tekijät/tahot vaikuttivat eniten koulutusvalintaasi?

1g Mihin koulutukseen vanhempasi sinua kannustivat?

HUOM! Jos oppimisvaikeuksia: millaista apua sait?

HUOM! Myös kielitaidon merkitys ja oppimiseen liittyvät vaikeudet

2. Kaverit, perhe, maahanmuuttajuus, syrjintä

Tässä voi sillata edelliseen tilanteesta riippuen kavereiden tai perheen kautta.

2a Kaveripiiri ja kavereiden merkitys (Kenen kanssa vietät aikaa koulussa/ koulun ulkopuolella?)

2b Perhetilanne ja perheen merkitys

2c Perheen Suomeen muuton ajankohta ja lyhyt historia

2d Mitä mieltä olet termistä ’maahanmuuttaja’ tai mamu?

2e Jollei tule esille edellä: mikä (muu) termi kuvaa parhaiten itseäsi?

2 f Oletko kokenut syrjintää/rasismia? Missä, miten, milloin, kuka?

3. Tulevaisuus

3a Millaisena näet tulevaisuutesi? Millaisia ovat tulevaisuuden unelmasi? Millaisia unelmia sinulla on ollut aiemmin, ovatko ne täyttyneet?

3b Millaiset asiat sinua huolettavat? (esim. uudessa opiskelupaikassa tms.)

4. Kehittämisehdotuksia

4a Jos saisit muuttaa jotain peruskoulussa, niin mitä se olisi?

4b Mitä opettajat/koulu olisi voinut tehdä toisin?

Heippa kaikki!

Materiaalimme “Mikä meitä liikuttaa – motivaatiopsykologian perusteet” (Katriina Salmela-Aro ja Jari-Erik Nurmi, 2017) kirjan artikkeli “Tavoiteorientaatiot, oppiminen ja hyvinvointi” (Heta Tuominen, Antti-Tuomas Pulkka, Anna Tapola, Markku Niemivirta) käsittelee tavoiteorientaatioteorian avulla koulumenestyksen ja motivaation laadun vaikutusta nuorten hyvinvointiin. Pohjaamme aineistoanalyysimme kuitenkin nimikkotutkijamme Heta Tuomisen samaa aihetta käsittelevään väitöskirjaan “Student motivation and well-being” (2012). Heta Tuominen on ollut mukana tutkimuksen aineiston keräämisessä jo kyselylomakkeen laadinnasta alkaen, ja hänellä olikin paljon tietoa koko tutkimusprosessista aivan alkuvaiheista lähtien. Oli mielenkiintoista kuulla kyselytutkimuksen materiaalin keräämisen työteliäisyydestä, sillä aineisto kerättiin paperisena ja jokainen vastaus kirjattiin tilastoihin erikseen.

Aineisto on hankittu vuonna 2003 Kuopiossa kyselytutkimuksella. Kohderyhmänä oli kaikki Kuopion 9. luokkalaiset sekä lukion 2. luokkalaiset, yhteensä 1321 koehenkilöä. Aineisto kerättiin Kuopiosta nimikkotutkijamme Heta Tuomisen gradun myötä luomiensa kontaktien kautta. Aineistolla pyritään vastaamaan neljään tutkimuskysymykseen, jotka olemme vapaasti suomentaneet seuraavaan muotoon:

1. Mitä tavoiteorientaatioprofiileja voidaan tunnistaa oppilaiden siirtyessä toisen asteen tutkintoon?
2. Kuinka pysyviä tavoiteorientaatioprofiilit ovat ja kuinka ne muuttuvat opintoihin liittyvän siirtymän aikana?
3. Kuinka eri tavoiteorientaatioprofiilin omaavat oppilaat eroavat suhteessa akateemiseen hyvinvointiin (esim. koulun arvostus, loppuunpalaminen, sitoutuminen koulutyöhön, sekä tyytyväisyys koulutuksen valintaan)
4. Kuinka tavoiteorientaatioprofiilin muutokset ovat suhteessa muutoksiin akateemisessa hyvinvoinnissa?

Tutkimuksen aineisto koostuu kyselytutkimukseen saaduista vastauksista. Aineisto on osa Finnish Educational Transitions Studies (FinEdu) tutkimusprojektia, joka on Jyväskylän yliopiston ja yhden Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin (Advanced Studies) yhteistyöprojekti. Kyseinen projekti on edelleen käynnissä, ja vielä näin 14 vuoden jälkeenkin seurataan ensimmäisiä tutkimukseen osallistuneita.

Tutkimuksemme kysely sisältää väittämiä ja kysymyksiä liittyen esimerkiksi koulutyöhön, minäpystyvyyteen, hyvinvointiin ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Emme liitä tähän mukaan sen tarkempia esimerkkejä Hetan pyynnöstä. Tärkeää kyselytutkimuksessa on kyselyn kysymyksien osuvuus ja kontrollikysymykset, joilla varmistetaan vastaajan vastauksien johdonmukaisuutta ja luotettavuutta. Tutkimuksessa on käytetty henkilösuuntautunutta lähestymistapaa. Koehenkilöt on ryhmitelty motivaation perusteella erilaisiin ryhmiin, ja näin voidaan tutkia ryhmien välisiä eroja esimerkiksi koulumenestyksessä.

Pohdimme, onko Kuopio ainoana tutkimuskaupunkina tarpeeksi laaja otos tuomaan riittävän luotettavan tutkimustuloksen. Kysyimme asiasta Tuomiselta, joka osasi kertoa, että Kuopio tutkimusotoksena riittää. Samanlaisia tuloksia saadaan nimittäin paikkakunnasta riippumatta. Aineisto oli laaja ja selkeä. Monen muun kurssilla kuulemamme esityksen perusteella Tuomisen tutkimus ja sen tulokset ovat helposti ymmärrettäviä. Hankitulla aineistolla on päästy tutkittavaan ilmiöön käsiksi mielestämme hyvin, sillä sen avulla on pystytty löytämään selkeitä eroja ryhmien välillä niin koulumenestyksessä kuin hyvinvoinnissakin. Toisaalta kyselytutkimuksella pystytään selvittämään vain asioita, jotka tutkija jo tietää: hän määrittelee kysymykset oman ennakkotietonsa ja oletustensa perusteella. Tämän takia esimerkiksi havainnointi luokissa olisi mielestämme voinut täydentää aineistoa.

Pohdiskellen,

Menestyksen hinta

Hei kaikki!

Meidän nimikkotutkijamme Anne Nevgi on yhdessä Erika Löfströmin kanssa tehnyt vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen “The development of academics’ teacher identity: Enhancing reflection and task perception through a university teacher development programme”, johon olemme kurssilla ryhmämme kanssa perehtyneet. Tutkimuksen keskiössä on opettajaidentiteetti ja sen kehittyminen.

Tutkimuskysymyksiksi muodustuivat “Kuinka opettajaidentiteetti rakentuu opettajan pedagogisiin opintoihin osallistuneilla henkilöillä?” ja “Mikä rooli reflektiolla on yliopisto-opettajan identiteetin kehittymisessä?”, joista ensimmäinen oli tutkimuksen alkuperäinen tutkimuskysymys ja jälkimmäinen muodostui tutkimuksen edetessä. Olemme kääntäneet kysymykset vapaamuotoisesti suomeksi alkuperäisistä englanninkielisistä kysymyksistä.

Tutkimusaineistoa kerättiin 2000-luvun alussa 11 henkilöltä, jotka kaikki osallistuivat yliopistopedagogiseen koulutukseen ja saivat laajentavaan opetusharjoitteluun osallistuttuaan opettajan pätevyyden. Tutkittavat olivat Nevgille entuudestaan tuttuja ja siksi hän otti tutkimukseen mukaan toisen tutkijan, Erika Löfströmin, joka ei tuntenut tutkimukseen osallistuvia henkilöitä.

Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista, kyselyistä, hops-suunnitelmista ja opetusharjoitteluraporteista sekä narratiiveista. Tutkittavia haastateltiin vain kerran ja haastatteluja tekivät Nevgin lisäksi myös muut tutkijat ja ne kerättiin tutkimukseen osallistuneiden pedagogisten opintojen alkuvaiheessa vuosina 2003-2004. Tutkittavat vastasivat Nevgin luomiin kyselylomakkeisiin haastattelujen yhteydessä. Kyselylomake sisälsi 20 kysymystä (viisiportainen asteikko) ja se tehtiin kahteen kertaan tarkastellen asiaa kahdesta eri näkökulmasta. Kysymyksistä 16 kuului ATI-kyselyyn (opettajalähtöisyys/opiskelijalähtöisyys) ja loput neljä liittyivät “opettajapystyvyyteen”. Hops-suunnitelmat ja opetusharjoitteluraportit kirjoitettiin opetusharjoittelujen ohessa. Haastattelujen ja kyselylomakkeiden pohjalta Nevgi loi jokaisesta tutkittavasta narratiivin eli kuvauksen siitä, miten hän kehittyy opettajana.

Tutkimus on osoittautunut yllättävän hankalaksi ja moniulotteiseksi, joten sovimme tutkijamme kanssa uuden tapaamisen selvittääksemme mieltämme painavia kysymyksiä. Keskusteltuamme Nevgin kanssa ilmeni yhä enemmän asioita tutkimuksen takaa, joita ei artikkelissa tuoda ilmi. Kuten tutkijakin meille totesi, tutkimus ei ole perinteinen. Tutkimus pohjautui osittain valmiiseen luonnolliseen materiaaliin ja sen rinnalla tehtiin väitöskirjatutkimusta, joka käytti aineistonaan yhteisiä tutkimusmateriaaleja tämän tutkimuksen kanssa.

Kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy tutkittavaan ilmiöön?     Vaikka tutkimukseen osallistui vain 11 henkilöä, narratiivit loivat tutkimukseen sen vaatiman syvyyden, jolloin ilmiöön käsiksi pääseminen oli ylipäätään mahdollista. Tutkimus muuttui reflektion noustessa esiin ja myös se loi mahdollisuutta ilmiön tavoittamiseen. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että Nevgi oli tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden ohjaaja ja tunsi heidät hyvin. Voiko tällöin tutkimustulos olla validi? Pystyykö tutkimus tällöin vastaamaan luotettavasti opettajaidentiteetin kehittymiseen liittyviin kysymyksiin? Pohdittuaan itsekin tätä ongelmakohtaa Nevgi otti työparikseen Löfströmin, joka ei tuntenut tutkimukseen osallistuneita.

Mitä mieltä te olette siitä, että tutkija tunsi tutkittavat henkilöt entuudestaan hyvin ja pitkältä aikaväliltä? Pystyisitkö itse tekemään tutkimusta jo tuntemistasi henkilöistä ja suhtautumaan heihin silti neutraalisti ja objektiivisesti tutkimuksen edetessä?

#aineisto

Pohdinnan täyteistä keskiviikkoa,

Pedagogit

”Tutkimusaiheesta ei aina voi kerätä aineistoa suoraan. On tutkimusaiheita joissa tutkimuskohde ja siitä kertova aineisto liittyvät toisiinsa välillisesti hyvin pitkän päättelyketjun kautta.” (Ronkainen ym. 2011, 107.)

Ryhmämme nimikkotutkija on Kai Hakkarainen ja kurssin aikana olemme työskennelleet hänen tutkimusartikkelinsa ”Verkostoälykkyys: välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimukseen” parissa. Koska artikkelissa ei mainita tiedonkeruumenetelmiä, kysyimme siksi nimikkotutkijalta itseltään, miten tutkimusartikkelin aineisto on kerätty. Herra Hakkarainen vastasi, ettei artikkelissa ole varsinaista dataa, koska kyseessä on teoreettinen synteesipaperi. Tässä vaiheessa jouduimme ensin tutustumaan käsitteeseen teoreettinen synteesipaperi. Mitä on synteesi? Synteesi ymmärretään kahden tai useamman jo olemassa olevan asian yhdistämiseksi, jossa yhdistetyistä asioista tulee enemmän kuin vain osiensa summa. Tätä määritelmää noudattaa myös Hakkaraisen tutkimusartikkeli.

Tutkimusartikkelin tehtävänä oli verkostoälykkyyden viitekehyksen kehittäminen. Hakkarainen kertoo artikkelin taustalla olleen suuri joukko oppimis- ja verkostotutkimuksia koulujärjestelmän eri tasoilta. Lähdeluettelo onkin huomattavan laaja: aiempiin tutkimuksiin sisältyy pitkä lista sekä kotimaisia että kansainvälisiä tutkimuksia älykkyydestä. Artikkelissa käsitellään laajasti useiden eri tieteenalojen ilmiöitä, tästä voimme mielestämme päätellä, että artikkelin pohjana olevissa tutkimuksissa on käytetty monipuolisesti erilaisia aineistonkeruumenetelmiä. Hakkarainen antoi meille kaksi esimerkkitutkimusta, siitä minkälaisia aineistoja aiemmissa tutkimuksissa on ollut. Esimerkkitutkimuksissa tutkimuksen kohteena oli asiantuntijat ja korkeakouluopiskelijat. Molemmissa tutkimuksissa aineistonkeruumenetelmänä oltiin käytetty haastattelua.

Pohdimme ryhmänä, että tämän kaltaisessa tutkimuksessa, jossa vedetään yhteen aiempia tutkimuksia, on varmasti haastavaa arvioida, milloin tutkimusaineisto on tarpeeksi laaja. Onko tutkija löytänyt tutkimuksen kannalta merkittävimmät artikkelit eikä vain omaa tutkimushypoteesia tukevat? Myös tutkimusaiheen rajaus on tärkeää. Hakkaraisen tutkimusartikkelin pääoivallus on ajatus, jonka mukaan älykkyys luonnehtii kokonaisen toimijoiden ja työvälineiden verkoston toimintaa pikemmin kuin että se voitaisiin ymmärtää joukoksi yksilöllisiä henkisiä piirteitä (Hakkarainen ym. 2009, 1).

– Luova verkosto

Lähteet:

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E. & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: WSOYpro.

Hakkarainen, K., Lonka, K., & Paavola, S. (2009). Verkostoälykkyys: Välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimiseen. Teoksessa Virkkunen, J. & Engeström, R. (toim.) Kulttuurinen välittyneisyys toiminnassa ja oppimisessa (117-155). Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Tutkimusraportteja 11. Helsinki: Yliopistopaino.

Nimikkotutkimuksemme ”Maahanmuuttajataustaisten nuorten toisen asteen koulutusvalinnat” aineisto on hankittu kyselylomakkeilla, haastatteluilla ja havainnoimalla. Koulujen valinnassa käytettiin hyväksi tilastokeskuksen ja Vipusen taustatietoja, sekä opojen, rehtorien ja suunnittelijoiden haastattelijoita. Koulujen valintaan tarvittiin paljon taustatietoa, koska koulujen valikoinnissa pyrittiin katsomaan sellaisia kouluja mukaan, joissa oli runsaasti maahanmuuttajataustaisia nuoria ja myös runsaasti erikielistä opetusta. Tutkijat halusivat ottaa myös huomioon, että tutkimuksessa oli mukana sekä matalan sosioekonomisen, että korkean sosioekonomisen aseman asuinalueiden kouluja.

Oppilaat täyttivät kyselylomakkeet seurantavuoden puolessa välissä talvella, vuoden 2014 ja 2015 vaihteessa. Kyselylomake täytettiin kahdeksassa eri koulussa Turussa ja Helsingissä. Kaupungit valittiin harkinnanvaraisesti. Kyselomake oli sähköinen tai paperilomake, joka täytettiin koulussa paikan päällä. Vanhemmilta kysyttiin lupa lomakkeen täyttöön. Aineisto kerättiin 9. luokkalaisilta vapaaehtoisilta. Tutkittavia oli yhteensä 441, joista maahanmuuttajia oli yhteensä 161. Tutkijat keräsivät aineiston.

Haastattelut toteutettiin keväällä 2015 yhteistyökouluilla ennen kuin nuoret tiesivät yhteishaun tuloksia. Tutkijat haastattelivat kaikkia halukkaita maahanmuuttajanuoria ja suomalaistaustaisia verrokkeja (=vertaisryhmän jäseniä). Suomalaistaustaiset tytöt olivat innokkaimpia osallistumaan haastatteluihin. Haastateltavia nuoria oli yhteensä 112.

Oppilaiden havainnointi tapahtui syyskuun ja joulukuun välillä vuonna 2014. Tutkijat havainnoivat itse paikan päällä kouluissa tutkittavia 9. luokkalaisia. Tutkijat halusivat käyttää havainnointia osana tutkimusta, koska he halusivat sitouttaa oppilaat tutkimukseen, kun heidät on tavattu kasvokkain. He halusivat myös tutustua käytännön ohjaustyöhön tutkimustulosten tulkinnan helpottamiseksi.

Aineistolla pyritään vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen:

• Millaisia tavoiteorientaatioita, koulunkäyntivaikeuksia ja -asenteita monikulttuuristen koulujen maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on verrattuna suomalaistaustaisiin nuoriin?
• Poikkeavatko maahanmuuttajataustaisten nuorten toisen asteen valintaodotukset ja niihin vaikuttavat tekijät suomalaistaustaisten nuorten odotuksista?

Tavoiteorientaatiomittareina käytettiin oppimisorientaatiota, välttämisorientaatiota ja saavutusorientaatiota. Koulunkäyntivaikeuksia ja asenteita tutkittiin seitsemälle eri osa-alueella. Kysymykset seuraavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn kysymysmuotoiluja, mikä mahdollistaa tulosten rinnastamisen laajempaan tutkimusjoukkoon. Koulumyönteisyyttä kysyttiin esimerkiksi WHO:n (World Health Organization) käyttämällä kysymyksellä ”mitä nuori pitää koulunkäynnistä”. Vastausvaihtoehdot olivat ”En lainkaan”, ”Vähän”, ”Paljon” ja ”Hyvin paljon”.

Valintaodotuksia selvitettiin avovastauksilla. Vaikuttavia tekijöitä olivat taustamuuttujat eli sukupuoli, syntymämaa, vanhempien työttömyys- ja koulutusaste.

Oppilaiden haastattelut tehtiin tulevan tutkimuksen aineistoksi. Meidän tutkimuksessamme käytettiin siis vain kvantitatiivista aineistoa, mutta haastattelut on mainittu ko. artikkelissa, jotta voidaan osoittaa tutkimusaineiston vahvuutta ja perusteellista pohjatyötä.

Harmiksemme emme saa julkaista kokonaisuudessaan aineistohankinnan instrumentteja, emmekä saa niitä itsellemme nähtäväksi. Saamme nähtäväksi poimintoja lomakkeesta, mutta ne eivät ehtineet tähän blogitekstiin.

Pohdimme, että maahanmuuttajien ryhmittely on liian laaja, sillä samaan ryhmään luokitellaan esimerkiksi henkilö, joka on syntynyt Suomessa ja henkilö, joka on vasta vuosi sitten muuttanut Suomeen. Se vähentää tutkimustulosten tarkkuutta varsinkin, kun halutaan tutkia juuri maahanmuuttajataustaisten eroavaisuuksia kantasuomalaisiin.

Koulujen harkinnanvarainen otos vaikuttaa siihen, ettei tulokset ole yleistettävissä. Artikkelissa ei analysoida koulujen valinnan vaikutuksia.

Dataa on kerätty paljon ja maahanmuuttajataustaisia on tutkimuksessa riittävästi. Kyselylomake on mielestämme paras tapa tutkia kyseistä ilmiötä ja olisimme itse valinnut saman tavan kerätä aineistoa. Harvassa tutkimuksessa käydään tutustumassa tutkittavaan kohderyhmään, vaikka se sitouttaakin tutkittavat erinomaisesti tutkimukseen.
Mikä on teidän mielestänne paras tapa kerätä aineistoa tutkimukseen?

 

Terkuin, Mamut rokkaa

Moikka!

Meidän ryhmän nimikkotutkimuksessamme on tutkittu suomalaisen ylioppilastutkinnon arvosanojen vertailtavuutta. Tutkimuskysymyksiä on kolme.

Aineistoa ei varsinaisesti kerätty tätä tutkimusta varten, vaan aineistoa on luonnollisesti kerätty, eli se oli olemassa jo ennen tutkimusta. Tutkijat saivat käyttöönsä Ylioppilastutkintolautakunnalta vuosien 2006–2009 ylioppilastutkintoarvosanat, jolloin kokelaita oli 131 089, joista 75 517 oli naisia ja 55 572 miehiä. Lisäksi aineistossa oli kevään 2012 kokelaita, joita oli yhteensä 31 595 (18 243 naisia ja 13 352 miehiä).

Kolmatta tutkimuskysymystä varten oli lisäksi kerätty 35:stä eri satunnaisesti valitusta koulusta 1997 opiskelijan (1147 naisia ja 850 miehiä) kurssivalinnat ja arvosanat. Tilastolliset analyysimenetelmät edellyttävät suurehkoa tapausten lukumäärää, joten meille heräsi kysymys, onko noin 2000 opiskelijan joukko riittävän kattava otos edustamaan koko populaatiota. Aineiston on oltava riittävän laaja, jotta sattuma ei vääristä tuloksia.

Tutkimuskysymyksiä 1 ja 2 varten ylioppilaskirjoitusten arvosanoille annettiin numeerinen arvo, joista laskettiin keskiarvo. Kysymystä 3 varten vastaava keskiarvo laskettiin kurssimääristä ja kurssiarvosanojen keskiarvoista.

Mielestämme aineisto on edustava, koska se kattaa kaikki Suomen näinä vuosina kirjoittaneet kokelaat. Lisäksi, tutkimuksen ajankohta oli suotuisa, sillä vuonna 2006 voimaan astunut tutkinnonuudistus lisäsi valinnan mahdollisuuksia kirjoitettavissa aineissa. Toisaalta täytyy muistaa, että aineistoa ei ole kerätty pitkältä aikaväliltä, joten mielestämme tästä saisi vielä hyviä jatkotutkimusmahdollisuuksia.

Aineistolla on pyritty vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

1. Vaikeuttaako ylioppilaskirjoitusten ainevalinnat ylioppilaiden keskinäistä vertailtavuutta ja miten se vaikuttaa kolmannen asteen sisäänpääsy mahdollisuuksiin?
2. Oliko havaittavissa systemaattista muutosta (2006–2012) kirjoitettavien aineiden valinnassa? Kertooko muutos siitä, että valintoihin on vaikuttanut mahdollisuus saada parempia arvosanoja helpommista aineista?
3. Onko oppilaiden lukiokursseista ja ylioppilaskirjoituksista saamissa arvosanoissa koulujen välisiä eroja?

Tutkimuksessa käytetty aineisto mahdollisti mielestämme hyvin tutkimuskysymyksiin vastaamisen. Tosin aineisto on sekundäärinen, eli se on kerätty alun perin muuta tarkoitusta varten, joten tutkija ei ole saanut käyttöönsä juuri sellaista aineistoa, jonka pohjalta voisi vastata aukottomasti.

Jos tutkimuksessa olisi ollut esimerkiksi avokysymys omista ylioppilaskokeiden valinnoista, niin valintojen syyt eivät olisi pelkän olettamuksen varassa. Nyt tutkimuksessa oletetaan, että esimerkiksi muutenkin ”heikommat opiskelijat” valitsevat terveystiedon kirjoitettavaksi aineeksi vain saadakseen helpommalla hyvän arvosanan verrattuna esimerkiksi aineisiin, joita täytyy opiskella enemmän. Aineiston perusteella ei mielestämme voi päätellä, että se olisi ainoa syy. Esimerkiksi hyvinvointikulttuurin suosiota ei ole otettu huomioon. Monet ovat saattaneet kirjoittaa terveystiedon myös tähdätäkseen hyvinvointialalle.

Maanantaiterveisin,

Lukiotiimi

Ryhmämme Vallankumouksellisten nimikkotutkimuksen (Kansakoulunopettajat ja kapina) aineisto on varsin laaja ja sen on kerännyt kokonaan nimikkotutkijamme Jukka Rantala. Aineistoa Rantala on hankkinut arkistoista eri puolilta Suomea, kuten esimerkiksi Helsingin kansallisarkistosta. Tavatessa hän kertoi viettäneensä jopa yhden kesän kokonaan arkistoissa. Lisäksi hän on haastatellut eri henkilöitä ympäri Suomea koskien vallankumouksellisia aatteita omaavia opettajia. Hänellä on myös runsaasti erilaista aineistoa 1900- luvun alun opettajista. Tarkkoja ja hyvin henkilökohtaisiakin tietoja suomalaisten koulujen opettajista hän on löytänyt koulujen säilyttämistä arkistoista, vaikka todellisuudessa koulujen olisi täytynyt tuhota tiedot tietyn ajan jälkeen opettajan virkasuhteen päätyttyä.

Rantala kertoi hankkineensa aineistoa tutkimukseen aikavälillä vuoden 2000 elokuusta vuoden 2001 joulukuuhun. Tätä aiemmin hän oli jo ehtinyt aloittaa keräämään aineistoa laajempaan tutkimukseen, joka koski vuotta 1918 ja opettajia. Näin ollen hänellä oli jo jonkin verran tietoa entisajan opettajista. Kokonaisuutena aineiston hankkimiseen ja Huldasta kertovan tekstin kirjoittamiseen Rantala arvioi kuluneen noin neljän kuukauden työpanoksen verran aikaa.  Lisäksi lähteinä hänellä on ollut erilaisia painamattomia opinnäytetöitä, painettuja kirjalähteitä, kirjallisuutta, sekä sanoma- ja aikakauslehtiä. Aineistonhankinnan instrumentteinä Rantala kertoi käyttäneensä muun muassa arkistotutkimusta, lehdistötutkimusta, erilaisia keskusteluja sekä sähköpostitiedonantoja.

Tutkimuksen aineisto muodostuu siis näistä aiemmin mainitsemistamme lähteistä. Kyseinen tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin; miten punaisuus vaikutti opettajuuteen tutkimuksen rajaamassa ajassa sekä yleisesti kysymykseen opettajan ja yhteisön välisistä jännitteistä. Tutkimus myös pohtii kysymystä opettajia koskevasta mallikansalaisuuden negaatiosta.

Koimme, että Rantala on hankkinut hyvin runsaasti monipuolista aineistoa tutkimustaan varten. Mielestämme tämä on mahdollistanut yksityiskohtaisen kuvan kyseisestä aiheesta. Hän on jäljittänyt todellista kuvaa aiheesta vähitellen eikä ole pidättäytynyt käyttämään vain kaikkein julkisimpia aineistoja.

Terkuin,

Vallankumoukselliset