Nimikkotutkimuksemme otsikko on Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability eli Kotitalousammattilaisten kouluttaminen kestävään työntekoon: näkemyksiä kulttuurisesta kestävyydestä. Tutkimus on toteutettu Stadin ammattiopistossa, joka valikoitui kohteeksi yhden tutkijan, Jenni Toppin, toimiessa siellä päätoimisena opettajana. Tutkimus on verrattain uusi ja se on toteutettu kokonaan syksyllä 2016.
Tutkimuksen ovat tehneet yhteistoimin Hille Janhunen-Abruquah, Jenni Topp sekä Hanna Posti-Ahokas. Itse materiaalin, eli opettajien haastattelut, keräsi Jenni Topp. Kolmen Stadin ammattiopiston opettajan ryhmähaastattelun lisäksi aineistona toimi kaksi opetussuunnitelmaa: 2015 vocational education curriculum; curricula for general studies sekä Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinto. Tutkinnon perusteet, kokin osaamisala (2015).
Keskeisiä tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten kulttuurinen kestävyys näkyy ammatillisen kotitalouden opetuksessa ja millainen näkemys opettajilla on kulttuurisen kestävyyden teemoista opetuksessa? Nämä kysymykset liittyvät yhteen läheisesti ja kummankin lähtökohtana on Stadin ammattiopiston vuoden 2015 opetussuunnitelma. Lisäksi jatkokysymyksenä oli konkreettisempi miten saatuja tietoja voitaisiin hyödyntää jatkossa ammatillisen koulutuksen parantamisessa.
Ryhmäkeskustelussa keskusteltiin yhteisesti kuinka seuraavat teemat näkyvät, tulevat esille ja ovat osana todellista opetusta sekä millaisia opetusmateriaaleja opettajilla on aiheeseen liittyen.
- 1. Perinteiden elinvoimaisuus: Kuinka opetuksessa on huomioitu aineellisen sekä aineettoman perinnön näkökulmat. Esimerkiksi kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti merkittävät rakennukset tai luonnonsuojelualueet ja niihin liittyvät tavat ja perinteet, sekä tieto. Hyödynnetäänkö opetuksessa kulttuuritapahtumia, -palveluita ja erilaisten toimijoiden, kuten järjestöjen ja yhteisöjen tarjoamaa materiaalia? Näkyvätkö kansalliset ja/tai kansainväliset juhlat ja perinteet käytännön opetuksessa?
- 2. Taloudelliset lähtökohdat: Opetetaanko paikallisten nähtävyyksien, ruokakulttuurin ja historian tukemisen merkitystä? Puhutaanko opetuksessa turismin merkittävästä roolista taloudellisen kasvun tekijänä? Puhutaanko yleisesti rahan merkityksestä tai taloudellisesta puolesta kulttuurin vaalimisessa?
- 3. Paikallisen kulttuurin moninaisuus ja sen ylläpitäminen: Kuinka kulttuurista moninaisuutta ja sen tärkeyttä tuodaan esille opetuksessa? Miten paikallisuus näkyy ja millä tavoin sitä voidaan hyödyntää opetuksessa? Onko nuorison oma kulttuuri näkyvillä opetuksessa? Miten monikulttuurisuus näkyy: onko meidän oppilaitos monikulttuurinen? Miten suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta puhutaan? Pitäisikö opetuksen muuttua jollain tavalla vastaamaan nykyisiä tarpeita? Puhutaanko kokin / tarjoilijan ammatista / roolista kulttuurin vaalijana?
- 4. Vaikutusmahdollisuudet ihmisen ja ympäristön väliseen tasapainoon: Miten lähiympäristön ja luonnon tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnetty opetuksessa? Eikä vain konkreettinen metsään tai luontoon meneminen, vaan myös muut asiat. Miten opiskelijoista kasvatetaan vastuullisia ja ympäristön, sekä muiden ihmisten hyvinvoinnista välittäviä aktiivisia kansalaisia?
Mielestämme tutkimuksessa ei ole merkittäviä ongelmakohtia ja käsiteltävät asiat sopivan suppeita vaikkakin juuri suppeus saattaa aiheuttaa vinouman näkökulmaan. Stadin ammattiopisto on tavallaan erikoisuus Suomen ammattikoulujen joukossa suuren kokonsa sekä pääkaupunkikeskeisyytensä johdosta.Tutkimus on suoritettu vain yhden ammattiopiston tietyn linjan valikoitujen opettajien joukossa. Ryhmähaastattelussa opettajat saattoivat myös jättää kertomatta sellaisia asioita, jotka olisivat käyneet ilmi todellista opetusta seuraamalla tai oppilaiden haastatteluiden kautta. Toki tutkimuksen näkökulmana oli opetussuunnitelman käytäntöönpano opettajien toimesta. Mielestämme on positiivista, että aiemmista tutkimuksista poiketen oma nimikkotutkimuksemme päättyy kehitysehdotuksiin. Kirjoittajat ovatkin luoneet kysymyssarjan, jonka avulla opettajat voivat itse tarkastella näkyykö kulttuurinen kestävyys heidän opetuksessaan.