Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus -artikkelin referointia

Oma paikka haussa – maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus -artikkeli erittelee samannimisen tutkimuksen tuloksia maahanmuuttajien kokemuksista opinto-ohjauksen siirtymävaiheissa, käytännössä siis perusasteelta toiselle tai toiselta kolmannelle siirtyessä. Tutkimuksessa kartoitettiin tarvetta monikulttuuriselle sensitiivisyydelle opinto-ohjauksen parissa. Tutkimuksessa nousi esiin erityisesti rasismi vs. realismi -debatti, jolla viitataan mahdolliseen ristiriitaan oppilaan kokemuksen ja opinto-ohjaajan ammattitaidon välillä. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, kohtaavatko nuoren tavoitteet ja taidot. Oppilas voi pitää ohjausta esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen rasistisena, kun taas opinto-ohjaaja voi nähdä tilanteen realismina: nuoren taidot eivät riitä tavoitelluissa opinnoissa menestymiseen.

Tutkimuksessa on joitakin keskeisiä käsitteitä, jotka esittelemme nyt tässä seuraavaksi.

Maahanmuuttotaustaisella tarkoitetaan henkilöä, joka on itse syntynyt ulkomailla tai jonka vähintään toinen vanhempi on syntynyt ulkomailla. Käsite on hieman ongelmallinen, koska se maahanmuuttajaistaa ihmisiä, mutta tutkimuksen kannalta jonkinlainen rajanveto oli välttämätön. 

Siirtymäjärjestelmät tarkoittavat nuorten koulutuspolkuja kehystäviä institutionaalisia järjestelmiä, jotka vaikuttavat heidän valintoihinsa. Näitä ovat esimerkiksi koululaitoksissa sisäänrakennettuja järjestelmiä, kuten opinto-ohjaus, yhteishaku, mahdolliset pääsykokeet. Lisäksi mukaan luetaan joitakin koulun ulkopuolisia järjestelmiä, kuten työmarkkinat ja perherakenteet. Ylemmän tahon institutionaalisia järjestelmiä kuvaa termi siirtymäregiimi, jolla viitataan siirtymien hallintajärjestelmiin, kuten opetushallitukseen ja -ministeriöön.  

Mahdollisuuksien rakenteet (engl. opportunity structures) ovat tekijöitä, jotka mahdollistavat koulutusvalinnat. 

Lähtökohta tutkimuksessa on se, että siirtymäkohtien opinto-ohjauksessa siirtymäjärjestelmä ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

Tutkimuksessa haastateltavat opinto-ohjauksen ammattilaiset korostavat nuorten yksilöllisyyttä; sitä, ettei nuoria tulisi lokeroida maahanmuuttajanuoriksi tai erityistä tukea tarvitsevaksi. Mieluiten he olisivat vain omia itsejään ilman ulkopuolelta tulevaa määritelmää maahanmuuttotaustaisuudesta. (Tässä tutkimuksessa oli kuitenkin pakko määritellä “maahanmuuttotaustaisuus” jotenkin, jotta ilmiötä voitiin tutkia. Siksi tässäkin blogissa käytämme tätä termiä.)

Vaikka nuoret eivät halunneet lokeroitua erityistä tukea tarvitseviksi, totuus kuitenkin on se, että etenkin osa maahanmuuttotaustaisista nuorista tarvitsee jonkinlaista tukea asteelta toiselle siirryttäessä. Näin on etenkin silloin, jos suomi ei ole nuoren kotikieli tai kumpikaan vanhempi ei puhu kieltä äidinkielen tasolla. Tässä tapauksessa nuori ei saa kotoa tarpeeksi tukea suomen kielen oppimiseen, ja se aiheuttaa haasteita koulutuksessa ja koulutusvalintojen tekemisessä. Maahanmuuttotaustaisten nuorten sanottiinkin tarvitsevan suomen kielen lisäopetusta pystyäkseen siirtymään asteelta toiselle.

Erityisesti maahanmuuttotaustaisille tai erityistä tukea tarvitseville on useita erilaisia koulutuspolkuja, osa niistä on vakiintuneita, mutta osa paikkakunta- tai tapauskohtaisia. Opinto-ohjauksessa tällaiset valmentavat koulutukset ovat haasteellisia, koska nämä ovat vaihtaneet usein nimeä ja sisältöä, valintaperusteet ovat vaihtuneet vuosittain tai niitä on ollut vain yksittäisiä kertoja. Lisäksi nuori saattaa olla jo vanhempi kuin muut siirtymävaiheessa olevat eikä halua enää uutta valmentavaa vuotta (esim. kymppiluokka) lisää. Koulutussiirtymää olisikin hyvä tarkastella joustavammin, harjoitusjaksona ja kielitaidon kartuttajana, ei ajanhukkana. Näin nuorellekin voisi syntyä positiivisempi kuva esimerkiksi kymppiluokasta. Entistä enemmän voisi tuoda esiin myös sitä, että tällainen viivästys itse asiassa voi nopeuttaa kouluttautumista, kun puutteellinen suomen kielen taito ei olisikaan se, mikä ohjaa koulutusvalinnoissa ja rajaa joitakin polkuja pois. 

Koulutusjärjestelmän sisäisen joustavuuden kehittäminen on tärkeämpää kuin syrjäytymiseen kohdistettujen sosiaalityön tai lyhytkestoisten koulutusprojektien kehittäminen. Lisäksi artikkelissa tuotiin esiin sitä, että erilaisia koulutuspolkuja tulisi tuoda enemmän näkyviksi: esimerkiksi sen, että ammattikorkeakouluun ja yliopistoonkin voi hakeutua ammatillisen koulutuksen kautta. Maahanmuuttotaustaisten ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten ohjauksessa tulee ottaa aiempaa enemmän huomioon nuoren omat tavoitteet ja se miten ne saadaan sopimaan siirtymäjärjestelmän rakenteisiin.

Eleonoora, Essi ja Vilma / Sensitiiviset

7 Replies to “Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus -artikkelin referointia”

  1. Mielenkiintoinen postaus, joka tarjoaa myös uuden näkökulman mediassakin esillä olleeseen aiheeseen, jossa nuoria maahanmuuttajataustaisia on ohjattu ammatilliseen koulutukseen. Rasismi on aina väärin ja siitä on päästävä eroon. Maahanmuuttajien yleistäminen ryhmäksi yksilölähtöisen kohtaamisen sijasta on ongelmallista. Esimerkiksi opinto-ohjauksen tulisi olla kaikkien nuorten kohdalla yksilöllistä, yksilön toiveita ja tavoitteita tukevaa. Yleistämisellä ei päästä pitkälle, sillä se kaventaa maahanmuuttajatausteisten nuorten mahdollisuuksia ja ajaa heitä epäoikeudenmukaiseen asemaan. Opinto-ohjauksessa olisi hyvä tarkastella maahanmuuttajataustaisen nuoren toiveiden lisäksi myös sen hetkistä tasoa, esimerkiksi opintomenestystä ja kielitaitoa. Sillä on merkitystä, minkälaisiin ratkaisuihin tapaamisten jälkeen päädytään. Ammatillinen koulutus on siitä hyvä, että se mahdollistaa työelämään pääsyn nopeasti. Ammatillisen koulutus ei kuitenkaan voi olla paikka, johon maahanmuuttajataustaiset nuoret lähtökohtaisesti ohjataan. Jos esimerkiksi kielitaidoissa on puutteita ja se estää nuoren hakeutumisen toiveista huolimatta lukioon, voisi opinto-ohjauksessa miettiä ratkaisuja, kuinka kielitaitoa voitaisiin parantaa, jotta nuori pääsisi aloittamaan toivomansa opinnot.

    1. Tässä on juuri yksi maahanmuuttotaustaisten nuorten ohjauskysymyksen ydinkohta: miten tunnistetaan nuoren omat kyvyt ja tavoitteet, ja tehdään ohjauksella sellainen polku, että se on saavutettavissa. Lukiossa tulisi olla riittävästi tukea, että kielitaito ei olisi este siellä opiskeluun, mutta tosiasia on, että ilman riittävää kielitaitoa ei yliopisto-opinnoista selviä. Näitä taitoja tulisi siis tunnistaa ja tukea paremmin.

      Yksi seikka, jota jotkut haastateltavamme toivat esiin, liittyi kuitenkin myös siihen, että ammatillisissa opinnoissa nuoret saavat leppoisamman kielikylvyn kuin akateemisemmissa lukio-opinnoissa. Ammatilliset opinnot saattavat siis olla ihan kelpo väylä korkeakoulutukseen, etenkin jo toiveet ovat ammattikorkeakoulutuksessa. Minusta myös tätä reittiä pitäisi tehdä näkyväksi ja vahvistaa! Kiva että aihe herättää keskustelua.

  2. Tää on supervaikea aihe varmasti monelle opinto-ohjaajalle ja opettajalle! On vaan karu fakta, etteivät me kaikki ihan syntyperäiset suomalaisetkaan lääketieteelliseen pääse… Taso on niin korkea. On hyvä, että asiasta puhutaan ja toivon mukaan tämä lisää ymmärrystä ko nuorten ja vanhempien keskuudessa. Mielestäni ammattikoulut eivät ole ollenkaan ’’huono’’ juttu, juurikin koska sitä kautta voi päästä korkeakouluun!

  3. Kun ensimmäisen kerran esittelitte aihettanne, itselleni heräsi ajatus, että kyllä kaikkien kohdalla pitää ottaa huomioon kaikkien omat kiinnostukset, mutta totta on myös se, että pitää ottaa realiteetit huomioon. Oppilaille pitäisi tuoda kannustavasti esiin esimerkiksi, jos kielitaito on puutteellinen, niin Suomen kielen lisäopetus nopeuttaisi koulutukseen pääsemistä, kuten tekstissännekin oli mainittu. Oppilaille olisi myös hyvä tuoda nimenomaan esiin se, että yliopistoon tai ammattikorkeakouluun voi päästä, on sitten käynyt ammatillisen toisen asteen tai lukion ja että ammatillinen koulutus ei ole huono asia.

    Jonna/Digimonit

    1. Tätä kysymystä ‘realistisista’ vaihtoehdoista olemme tutkimusryhmässä myös pohtineet loputtomiin. On toki niin, että toiveita pitää kuulla, mutta yhtälailla opot tuovat esiin että on vastuutonta olla ohjaamatta nuoria esimerkiksi heidän kielitaitonsa tai matemaattisen osaamisensa mukaan. Tämä kysymys koskettaa kyllä myös muitakin nuoria: jos esimerkiksi lukio-opinnoista pudottaa vaikeaksi osoittavat matikan, fysiikan ja kemian opinnot, on hyvin vaikea ellei mahdotonta tulla valituksi tai saada suoritetuksi lääketieteellisessä vaadittavat opinnot. Olemme esittäneetkin, että lukio-opintoihin tarvittaisiin huomattavasti enemmän yliopisto-opinnoissa tarvittavien taitojen tekemistä näkyväksi. Nuorten tulisi tietää paremmin mitä taitoja kannattaa lukioaikana harjoittaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *