Todiste siitä, että kuka tahansa voi (useiden opettajien päinvastaisista väitteistä huolimatta) oppia käyttämään tietotekniikkaa. Kuvan on ottanut Iiris 3v.
Lähdin kouluttautumaan lähinnä sattumalta. Joitakin vuosia sitten silloinen esimies kyseli halukkaita uuden sähköisen oppimisalustan pääkäyttäjäkoulutukseen. Ilmoittauduin, tietämättä varsinaisesti mitä sähköisellä oppimisalustalla käytännössä tarkoitetaan, koska… no.
Viisi vuotta valmistumisen jälkeen opettajan ammatti oli sinänsä haastava ja ihmisten kanssa työskennellessä päivät riittävän vaihtelevia. Kuitenkin oma opetus tuntui jollain tasolla saman kaavan toistamiselta. Työvuosien myötä kertynyt ammattitaito mahdollisti oppituntien pitämisen tarvittaessa vaikka valmistelematta. Uusia ideoita olen aina ollut valmis kokeilemaan, mutta isossakin koulussa ideoiden vaihtaminen tapahtuu melko pienen porukan kesken eikä työyhteisö kaikissa kouluissa ole innovatiivinen tai kannusta yrittämään uutta.
Seuraava tilaisuus työssä kehittymiseen tuli, kun Vantaan kaupunki etsi opettajia monimutkaiselta kuulostavaan hommaan. Haussa oli alueellinen verkkopedagoginen tukihenkilö. Hain ja tulin valituksi yhdeksi kuudesta ”verkkopedosta” (sanan voi kukin taivuttaa haluamallaan tavalla). Hakupäätöstä en ole katunut. Alueellisen tukihenkilön tehtävänä on järjestää koulutuksia ja tukea alueensa opettajille. Tämän mahdollistamiseksi on kuitenkin itse kouluttauduttava jatkuvasti, koska verkko-opetuksen kentällä tapahtuu ja pysyvää on vain jatkuva muutos. Edellisen vuoden aikana olen saanut enemmän ja mielekkäämpää koulutusta kuin sitä edeltävien 7 työvuoden aikana yhteensä.
Tunnen olevani juuri tässä suhteessa erityisen etuoikeutettu työntekijä Vantaan koulujen opettajien joukossa. Kaupunki panostaa tukihenkilöiden koulutukseen, itse saan koulutuspäiviltä normaalin palkkani ja sijaisten palkat maksetaan koulun budjetin ulkopuolelta. Rehtorikin on syystä tyytyväinen, taloon saadaan osaamista, mutta koulutuksen kulut korvataan koululle. Verkostoituminen oman koulun ja kunnan ulkopuolelle on antanut paljon jo pelkästään uusien ideoiden muodossa. Tunnen kehittyväni työssäni. Liike on tärkeää, joskin myös päämäärä. Oma työmotivaationi on kohentunut, olen Elinkeinoelämän Valtuuskunnan ihannetyöntekijä: innovatiivinen ja kehityshakuinen.
Blogitekstin kirjoittaminen on eräänlaista ulkoistettua ajattelemista. Näitä koulutusajatuksia blogialustalle kehitellessä aloin enemmän ja enemmän pohtia sitä, miksi ihmeessä minun oikeastaan pitää olla etuoikeutettu työssä oppimisen ja kouluttautumisen suhteen. Omien kokemusteni valossa kouluttautuminen on mitä kannattavin veto. Ehkä resursseja ei ole esmierkiksi perusopetuksen puolella kaikkien kouluttamiseen ihan näin aktiivisesti, mutta selvästi työnantajan kannattaisi panostaa työntekijoiden mielekkääksi kokemien koulutusten mahdollistamiseen sekä kustantaa ne. Työntekijöiden kannattaisi näihin koulutuksiin hakeutua ja panostaa itseensä. Ihan oman motivaationsa ja työn mielekkyyden vuosi.