Näin opettajamme sanoi minulle ensimmäisen kurssikerran alussa, mutta arvatkaapas kenellä se sitten kaatui. NO MINULLA TIETENKIN. Suuren osan tunnista olin aivan täydellisesti mukana harjoituksissa ja tunsin oppivani Qgis:n perusteet, mutta ohjelman kaaduttua tipuin totaalisesti kärryiltä. Heti ensimmäisenä ilmoitin opettajallemme kaatumisesta, ja hän tyypillisesti naurahti asialle, koska “it’s not a big deal”. Eihän se olekaan, koska työni oli tallennettu ja pitäisi aueta helposti uudestaan. Nohh, näin ei kuitenkaan käynyt, eikä kukaan tiennyt miksi. Lopputunnin käytin taisteluun Qgis:sin kanssa, ja valitettavasti Qgis voitti – ainakin tältä erää. Päätin, että jätän opiskelut hetkeksi ja teen jotain aivan muuta.
Tällainen pieni alkustoori.
Tervetuloa meitsin blogin messiin!
Tavoitteenani on pitää blogi yltiöpositiivisena (vastakohta Aapo Keinäsen blogille), mutta tätä teemaa varmasti koetellaan monta, monta, MONTA kertaa tulevien viikkojen aikana. Lähden kurssille hyvällä asenteella ja ehkä jopa toivon, että pieni gishyttynen pistäisi minua, jolloin valtava gis-innostus heräisi sisälläni. Blogiani kannattaa lukea pieni pilke silmäkulmassa, koska näin itse kirjoitan tätä. Joka tapauksessa lähden kurssiin siis suurella innolla oppimaan uutta!
Pohjustin jo hieman ensimmäistä kurssikertaamme, mutta kerrotaan siitä nyt hieman tarkemmin. Vaikka kello oli kahdeksan keskiviikkoaamuna, olin silti pirteänä avaamassa tietokonetta. Pyrin tällä asenteella innostamaan vierustoverini samaan fiilikseen, mutta uskon valitettavasti epäonnistuneeni siinä :/. Alkupuheiden jälkeen pääsimme Qgis:in ihmeelliseen maailmaan. Ohjelma ei vaikuttanut mitenkään ylitsepääsemättömän haastavalta (ehkä johtuen hyvästä opetuksesta) ja pysyin hyvin kärryllä. Oli oikein nautinnollista huomata, että pysyin messissä ja opin ohjelman perusteita.
Aloimme vääntämään karttaa Itämeren valtioiden typpipäästöistä. Minun piti keskittyä paljon, mutta se tuotti tulosta. Värien vaihto eri layereilla onnistui, samoin pienet laskutoimitukset. Tavoitteenani oli myös oppia Qgis:in pikanäppäimiä ja tämäkin onnistui suhteellisen hyvin. Pääsin legendan tekoon asti, kunnes postaukseni alussa tapahtunut tapahtui.
Palasin Qgissin pariin vasta seuraavan viikon alussa ja tein työni loppuun. Tämä oli lopulta todella hyödyllistä, vaikka turhauttavaakin. Pääsin (jouduin) verestämään muistiani, ja tuottamaan kuvat 1 ja 2 osittain itsenäisesti ohjeiden mukaan. Näin opin Qgissin käyttöliittymää ja sain varmuutta tekemiseeni.
Kyseinen kartta on siis ensimmäinen tekeleeni Qgis-ohjelmalla. En ole siitä kovin ylpeä, mutta ainakin pääsin tunnin tavoitteeseen. Meren syvyyskäyriin olen tyytyväinen, koska ne erottuvat edes jotenkin vaikka kuva olisikin pieni. Kartasta erottaa mielestäni suhteellisen selkeästi, mitkä maat kuormittavat Itämerta ja missä määrin. Värimaailma voisi olla kauniimpi, mutta eiköhän tässä vielä esteettinensilmä kehity. Ruotsille kartta ei tee kunniaa, koska maan päästöt ovat ilmiselvästi suuremmalle puolella, sillä rantaviivaa on niin paljon.
Puola erottuu joukosta negatiivisesti. Puola onkin ollut viime aikoina esillä uutisissa ympäristöturminen takia, jotka liittyvät Itämeren tilanteeseen. Esimerkiksi jätevettä pääsi suuria määriä Veiksel jokeen, jota pitkin se päätyi Itämereen. Reiluuden merkeissä en halua syyttää vain Puolaa suurista saasteista. Venäjällä on myös paljon parantamisen varaa päästöissään, varsinkin kun maalla on todella vähän rantaviivaa Itämerellä. Nykyään trendaavan tasa-arvoisuuden merkeissä huutista jokaiselle Itämerta saastuttavalle maalle.
Toinen karttani on mielestäni ihan ok, vaikka blogista onkin vaikea erottaa pienimmät kunnat. Kartan viesti menee kuitenkin pääosin perille, joten eiköhän se ole riittävän hyvä aloittelijan tuotos. Uskon, että lukija joka ei tiedä mitään aiheesta ymmärtää kyllä, mitä karttani tuo esille. En ainakaan keksi, mikä voisi mennä pieleen jos osaa vain lukea.
Surukseni kartasta erottuu rakas kotipaikkakuntani Salo, jälleen negatiivisissa merkeissä. Lähes kaikissa Etelä-Suomen muissa kunnissa oli työttymyysprosentti pienempi kuin Salossa. Tähän yli 10 prosentin työttömyyteen on kaupungissa totuttu Nokian lähdön jälkeen. Mutta en halua avata tätä herkkää aihetta tämän enempää. Pientä vahingoniloa, ja lohtua minulle aiheuttaa Itä -ja Pohjois-Suomen huonommat luvut. Tosin nämä luvut selittyvät osittain termillä syrjäseutu.
Näillä edellä mainituilla alueilla asuu edelleen enemmän ihmisiä, kuin on työtä. Työpaikat ovat siirtyneet maakuntien keskuksiin (Turku, Tampere, Kuopio jne.), ja ihmiset eivät ole muuttaneet töiden perässä riittävästi. Jostain ihmeen syystä keski-Pohjanmaan rantakaupungeilla menee todella hyvin. Meneekö suomenruotsalaisilla todella näin hyvin?
Tekeleitteni tuottaminen oli jopa yllättävän helppoa. Etenkin Mittakaavan, legendan ja pohjoisnuolen tuottaminen on äärimmäisen helppoa verrattuna CorelDraw -ohjelmaan, kuten Pihla Haapola blogissaan mainitsi.
Vaikka yritän pysyä positiivisena, fiilaan silti Aapo Keinäsen ja Emma Wardin kirjoittamia tekstejä ensimmäiseltä hajoamiskerralta.
Kiitos lukijoille! Muistakaa subbaa, kommaa ja liketkää pls.
Lähteet:
Ward, Emma. QGIS:iä sarvista kiinni! 23.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/emmaward/ (luettu 23.1.2020)
Keinänen, Aapo. “geoinformatiikan ihmelapsi” 14.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/ (luettu 23.1.2020)
Haapalo, Pihla. QGis auki! 22.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/haapalop/ (luettu 23.1.2020)
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymparisto/puola-p%C3%A4%C3%A4stelee-it%C3%A4mereen-huoletta-1.53084 (luettu 23.1.2020)
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006226728.html (luettu 23.1.2020)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006219732.html (luettu 23.1.2020)