Moromoro!

Tiedän, te varmasti ihmettelette voiko Joonatan Reunanen OIKEASTI kirjoittaa blogipostauksen samana päivänä kuin viimeisin kurssikerta. Voiko hän olla näin sekaisin? Omaksi – ja teidän yllätykseksi voi. Jokes aside,  ajattelin ihan oman hyvinvointini vuoksi tehdä kartat valmiiksi samantien, jotta kerrankin muistan miten ne tehdään.

Kolmannesta gissekoilusta jäi yllättävän harmiton fiilis. Tuntuu siltä, että Qgissin peruskäyttö alkaa olla suhteellisen sujuvalla tasolla. Ei tarvitse joka kerta ihmetellä minuuttitolkulla, mitä velhoilua Arttu oikein harrastaa. Muutenkin yhteistyö vierustoverini kanssa sujui mukavassa symbioosissa, ja autoimme aina toisen sitä pyytäessä! Silti, tunnin lähestyessä loppua (nälän “yllättäessä”) keskittyminen alkoi herpaantua hieman, mutta tästä selvittiin onneksi tänään. Jäimme jopa tunnin loputtua hiomaan yksityiskohtia kartoistamme (aivan sairasta). Vertailun GIS > nälkä ei pitäisi olla mahdollinen.

Mitä tuli sitten tehtyä?

Noniin eli asiaan. Valmistelimme tietokantoja meille sopivaan käyttöön, harjoittelimme tiedon hakua ja tietokantojen yhdistelemistä. Kuten Miklas Kuoppala blogissaan kertoo, oli mukana päästä pyörittelemään muitakin kuin Suomen karttoja. Erityisesti mieleeni jäi jälleen Excelin kanssa leikkiminen. Qgis ei kättele oletus Excel tiedoston kanssa. Jos taulukoiden tiedot halutaan tuoda suoraan Qgissiin, täytyy ne ensin tallentaa CSV muotoon. Olisi tosin helpompaa jos Qgissi tukisi excelin formaattia tai toisin päin, mutta ehkä vielä joku päivä. Ensimmäisen kartan loppusuoralla Arttu tokaisi yllättäen, että siirrytään seuraavan tehtävän tekoon. Samalla sekunnilla luokasta kuului pelontäyteisiä hengähdyksiä mutta turhaan, sillä Afrikan kartta oli vain legendaa vaille valmis.

Olen jopa tyytyväinen siihen, miltä karttani näyttää. Tosin käytin visualisointiin  ihan oikeasti hieman aikaa. Kuva 1 kertoo, miten konfliktit, öljyesiintymät ja timanttikaivokset jakautuvat maanosassa. Tästä voimme selvästi päätellä, että esimerkiksi Itä-Afrikassa luonnonvarojen esiintymisellä ja konflikteilla on korrelaatiota. Tämä ei päde kuitenkaan koko Afrikkaan, sillä esimerkiksi Libyassa ei ole ollut konflikteja vaikka öljyä löytyykin. Tosin tähän vaikuttaa se, miltä vuodelta tiedot ovat. Lisäämällä tietokantaan timanttikaivausten aloittamisvuoden ja internetkäyttäjien lukumäärään eri vuosina, voisimme visualisoida onko näillä muuttujilla keskenään yhteys. Hyvää pohdintaa tästä löytyy Elias Hirvikosken blogista. Kartasta on silti mielenkiintoista pohtia, miksi öljykenttien läheisyydessä vaikuttaa olevan yllättävän vähän konflikteja. Johtuisiko tämä “yllättäen” öljyn tärkeästä globaalista asemasta?

Kuvasta 2 voi helposti huomata, että Suomen tulvaindeksiltään suurimmat alueet ovat Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Tämä luonnollisesti johtuu siitä, että näillä alueilla topografian vaihtelu ei ole suurta. Myös lähes jokavuotiset uutiset Pohjanmaan jokien kevättulvista muistuu mieleeni. Katsoessani karttaani tarkemmin huomaan, että myös Oulun seudulla on tulvaherkkää aluetta. Sielläkin on useampi pidempi joki, jotka laskevat Itämereen.

Mikä muu voisi selittää tämän eron sisämaan ja rannikon välillä?

Voisi kuvitella, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun maankäytöllä on vaikutusta tulvaindeksiin. Mitä enemmän asfalttia sitä suurempi tulvaindeksi luku. Tämä ei varmasti toimi suoraan näin yksinkertaistettuna. Uskon, että kaupunkien hulevesiverkostoilla voidaan kuitenkin vaikuttaa jonkin verran tulvaindeksilukuun.

Kartan järvisyyspalkkeihin en ole kovin tyytyväinen, koska ne ovat mielestäni häiritsevän epäinformatiiviset. Tunnilla oltaisiin voitu suosia jotain muuta tapaa esittää tiedot. Minä en tosin ollut niin fiksu ja yrittänyt löytää toisenlaista visualisointia. Kanssaopiskelijani Pihla Haapalo taas oli ja hänen karttansa näyttää paljon selkeämmältä. Otan tämän opin talteen.

Järvisyysprosentti on sisämaassa (keski -ja itä-Suomessa) suurin, koska se on tunnetusti järvivaltainen alue. Suuri määrä järviä selittää myös tulvaindeksin pienen luvun edellä mainituilla alueilla. Tällaisen “vaikean” päättelyn tekeminen pitäisi olla peruskauraa maantieteiljöille.

Tässä kaikki tältä erää. Lopetan erään vanhusopiskelijan (Alex Naumanen) sanoihin: Keep it simple, keep it real.

Nöyrä kiitos lukijoille. MUISTAKAA KOMMAA!!!!!

Ps. Halusin tulla näin jälkeen päin vinkkinä kertomaan, että Sanya Schubakilla on blogissaan suloisen kaunis Afrikan kartta.

 

Lähteet: 

Schubak, Sanya. VIIKKO III – Onnistumusentunteita ja kiusallista naurua 5.2.2020
https://blogs.helsinki.fi/sanya/ (luettu 5.2.2020)

Hirvikoski, Elias. Kolmas. 28.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/eliashir/ (luettu 29.1.2020)

Kuoppala, Miklas. Mihin tää voikaan vielä johtaa? 28.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/2020/01/28/mihin-taa-voikaan-viela-johtaa/ (luettu 29.1.2020)

Haapalo, Pihla. Timanttikaivoksia ja tulvaindeksejä. 29.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/haapalop/  (luettu 29.1.2020)

 

 

 

 

 

Moiccu taas!

Toisella kurssikerralla syvennyimme tietokantojen perushallintaan ja tarkastelimme projektioiden vaikutusta karttaan ja sen mittoihin. Tästä kerrasta ei valitettavasti jäänyt mitään “hassunhauskaa” kerrottavaa. Oma fokukseni oli katossa, joten hauskuuttelu pakotettiin jäähylle.

Voi veljet. Tämän taulukon tekemisessä tappelin aivan liian kauan. Excelin käytöstä oli kulunut liian kauan ja perustemputkin olivat unohtuneet. No toivottavasti se on nyt ainakin oikein. Mutta posin kautta, ainakin muistan jälleen miten Excel toimii :))).

Kuten taulukosta 1 näkee pinta-alojen muutokset ovat varsin suuria eri projektioiden välillä. Esimerkiksi Sphere Mercator ja Albers Equal Area -projektiot näyttävät etäisyydet ja alueet ylisuurina. Kolme jäljelle jäävää näyttävät tiedot ainakin enemmän realistisina. En ainakaan itse ollut aikasemmin sisäistänyt, kuinka paljon eri projektiot oikeasti vääristävät, mutta tämä tehtävä konkretisoi asian hyvin. Tässä Gis-specialistin ammattitaito tulee esiin, sillä epäsopiva karttaprojektio voi esittää halutun informaation täysin väärällä tavalla. Toisaalta tämä tyyli on suosittu propagandan muoto, jotta voidaan uskotella esimerkiksi omalle kansalle, että valtio on suurempi mitä se oikeasti on. Karttoja kannattaa juuri näiden asioiden takia katsoa todella kriittisesti, varsinkin jos lähde ei ole luotettava.

Toisena tehtävä oli vertailla eri koordinaatistojärjestelmillä kuntien pinta-ala eroja koropleettikartalla. Lopputuloksesta voi nähdä sen, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suurempi vääristymä on.  Tämä johtuu tietenkin siitä, että Mercator projektiot vääristävät pinta-aloja eniten napa-alueilla. Mercator sopiikin parhaiten merikarttoihin, koska ne ovat oikeakulmaisuutensa vuoksi oikein esitetty, kuten Sanya blogissaan toteaa.

Olisin voinut tehdä kartastani vieläkin dramaattisemman, jos olisin lisännyt luokkien määrää. Tällöin Etelä-Suomen kunnat olisivat olleet paljon tummemmalla ja informaatio olisi tullut selkeämmin, mutta ehkä liian vahvasti esille.

Yritin vielä omalla ajalla vääntää toista karttaa, mutta en kertakaikkiaan onnistunut. Ehkä Arttu osaa auttaa seuraavalla kurssikerralla 🙂

Onneksi olen löytänyt hengenheimolaisia (esim. Mikko Kangasmaa), jotka ovat innoissaan QGis:in käytöstä. Loppuntunti meni tosin hieman yli hilseen, mutta ei kai tässä.

“Eteenpäin” tokaisi mummo lumessa.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Karttaprojektio
(luettu 25.1.2020)

Schubak, Sanya. Viikko II – GIS ei olekkaan niin hirveää? 26.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/sanya/ (luettu 28.1.2020)

Kangasmaa, Mikko. Projektioita ja valintatyökaluja (Kurssikerta 2) 26.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/ (luettu 28.1.2020)