Eduskunnassa käytiin tiistaina melkoista keskustelua energiapolitiikan kokonaisuudesta. Keskustelu energiapolitiikasta on tärkeää, sillä kuten pääministeri Stubb heti kärkeen totesi, ”ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakäyttö ja ympäristön pilaaminen ovat ihmiskunnan suurimpia uhkia.” Harmillisesti tämä nimenomainen keskustelu energiapolitiikan kokonaisuudesta keskittyi kuitenkin lähinnä turpeen ja ydinvoiman ympärille, eikä visioita esimerkiksi uusiutuvien energiantuotantomuotojen lisäämisestä juuri esitetty. Turvehan ei tunnetusti ole uusiutuva energianlähde, vaan turpeen poltosta aiheutuvat päästöt rinnastetaan sekä päästöjen laskennassa että päästökaupassa fossiilisiin polttoaineisiin.
Suomessahan uusiutuvaa energiaa tuotetaan melko paljon. Tästä suuri ansio kuuluu metsäteollisuuden jäteliemille, joiden osuus on kolmannes uusiutuvien energialähteiden käytöstä. Tuotettu energia myös käytetään kuitenkin lähinnä sellun- ja paperinvalmistuksessa. Myös teollisuuden puupolttoaineiden osuus on korkea. Sen sijaan esimerkiksi tuulivoiman rakentaminen on ollut takkuista jo vuosia, ja myös aurinkoenergian, kierrätyspolttoaineiden, lämpöpumppujen sekä muun bioenergian osuus kokonaisenergiantuotannosta on edelleen marginaalinen. Esimerkiksi Ruotsissa uusiutuvaa energiaa käytetään merkittävästi enemmän kuin Suomessa.
Energian tuotantotapa vaikuttaa lähes jokaisen suomalaisen mahdollisuuksiin pienentää omaa hiilijalanjälkeään. Erityisesti se, miten asuntojemme lämmittämiseen käytettävä energia tuotetaan, on merkittävä tekijä hiilijalanjälkiemme muodostumisessa. Nämä ovat myös ratkaisuja, joihin monikaan kerrostalossa, vuokra-asunnossa tai kaukolämmön piirissä asuva kotitalous ei voi omilla valinnoillaan edes vaikuttaa.
Kuva: Suomalaisen hiilijalanjäljen muodostuminen. Lähde: Suomen ympäristökeskus
Esimerkiksi Helsingissä energia tuotetaan tällä hetkellä pääasiassa kivihiilellä. Helsingin Energia on käynnistänyt kehitysohjelman “kohti hiilineutraalia tulevaisuutta“, jossa vaihtoehtoina on rakentaa uusi voimalaitos Vuosaareen tai korvata olemassa olevissa voimaloissa Hanasaaressa ja Salmisaaressa 40 % kivihiilestä biomassalla. Energiamuotojen verotus- ja tukiratkaisut vaikuttavat tällaisiin investointipäätöksiin, jotka sitovat energiayhtiöitä kymmenien vuosien ajan.
Sitran arvion mukaan keskimääräisen helsinkiläisen hiilijalanjälki on 13 tonnia hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna, kun oletetaan hänen käyttävän Helsingin Energian tuottamaa sähköä ja lämpöä. Helsinkiläisen päästöjä nostaa erityisesti Helenin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto. Jos energiantuotanto perustuisi kokonaan uusiutuviin energianlähteisiin, helsinkiläisen hiilijalanjälki pienenisi yli kolmanneksen eli noin 8 tonniin CO2-ekvivalenttia.
Siirtyminen hiilettömään sähkö- ja lämpöenergian tuotantoon leikkaisi siten merkittävällä tavalla kuluttajan hiilijalanjälkeä. Toivottavasti hallituskin muistaa tämän. Sillä kuten pääministerikin totesi, “Toimia [päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi] vaaditaan sekä valtiolta, yrityksiltä että meiltä jokaiselta suomalaiselta. Kulutustottumustemme on muututtava ilmastoystävällisemmäksi.”
Kulutustottumusten muuttamisessa auttaa merkittävästi, että tarjolla ylipäätään on niitä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja.