Viikko sitten vietettiin maailman ylikulutuspäivää. 19.8. maapallon uusiutuvat luonnonvarat oli käytetty tämän vuoden osalta loppuun. Arvio perustuu Global Footprint Networkin tekemiin laskelmiin. Global Footprint Networkin mukaan nykyisellä kulutuksella tarvittaisiin puolitoista maapalloa kattamaan ihmiskunnan luonnonvarojen kulutus. Mikäli kaikki maailman ihmiset eläisivät yhtä pulskasti kuin suomalaiset, tarvitsisimme suunnilleen 3,5 maapalloa kattamaan kulutuksemme ympäristövaikutukset.
Koska me suomalaiset, kuten muutkin länsimaalaiset, olemme ulkoistaneet lähes kaiken tarvitsemamme tuotannon halvempiin maihin, olemme ulkoistaneet myös tuotannon ympäristövaikutukset. Auton tai brasilialaisen pihvikarjan tuotannosta aiheutuvat päästöt eivät valu Päijänteeseen tai saastuta Helsingin ilmaa, vaan vaikutukset näkyvät Aasian ja Etelä-Amerikan vesistöissä ja ilmanlaadussa. Tästä syystä myös meidän kulutuksemme on ongelma, vaikka teoriassa Suomen biokapasiteetti suhteessa asukaslukuun onkin korkea.
Kuten Laura Häkli ja Lari Rajantie Keskisuomalaisessa kirjoittavat, kulutuksemme on karannut vuosikymmenten aikana käsistä: syömme noin viisikymmentä kiloa enemmän lihaa vuodessa kuin 1970-luvulla. Autoilun määrä on myös lähes tuplaantunut, samoin kuin tuottamiemme jätteiden määrä. Asumisväljyys on niin ikään tuplaantunut, mikä on syönyt parantuneen energiatehokkuuden tuomat hyödyt. Tähän saakka kulutuksen kasvu on kumonnut ne parannukset, jotka on saavutettu tuotannon ja kulutuksen ekotehokkuudessa. Vaikka elämme nyt leveämmin kuin 1970-luvulla, ei talouskasvu ole myöskään enää 1980-luvun jälkeen edistänyt tavallisen suomalaisen hyvinvointia.
Jotta saavuttaisimme luonnonvarojen kulutuksessa kestävän tason, olisi kulutusta vähennettävä 80 % nykytasosta. Resurssiviisaus tulee löytää kaikilla kulutuksen osa-alueilla: asumisessa, liikkumisessa, syömisessä, vapaa-ajalla ja matkustamisessa. Osittain muutosten tekeminen voi olla yksinkertaista: jokainenhan voi esimerkiksi valita, mitä kaupasta ostaa. Ruoan materiaalijalanjäljen voi puolittaa siirtymällä kasvispainotteiseen ruokavalioon sekä minimoimalla ruokahävikin määrää. Asumisen ja liikkumisen osalta monet muutokset eivät kuitenkaan ole yksin yksilön tehtävissä, vaan esimerkiksi pienistä vuokra-asunnoista on pulaa ja rakennusten energiatehokkuuteen liittyvät päätökset vaikuttavat materiaalijalanjälkeen vuosikymmeniä.
Kuinka paljon sitten omaa kulutusta on mahdollista karsia ja ohjata kestävämmille urille? Sitran resurssiviisauteen keskittyvässä kokonaisuudessa käynnistyi keväällä Tulevaisuuden kotitalous -hanke, jonka tavoitteena on erilaisten kokeilujen kautta löytää ratkaisuja oman materiaalijalanjäljen pienentämiseksi. Hankkeessa on mukana viisi kotitaloutta, jotka parhaillaan pitävät päiväkirjaa arjestaan: liikkumisesta, syömisestä, vapaa-ajasta. Lisäksi nyt käynnissä olevalla mittausjaksolla mm. inventoidaan kodin tavarat sekä kirjataan ylös matkat viimeisen vuoden ajalta. Mittausjakson tietojen perusteella kullekin kotitaloudelle lasketaan materiaalijalanjälki.
Kuva: Tulevaisuuden kotitalous -hankkeen kick off -tilaisuus Jyväskylässä 21.8.
Kiinnostavaa on, miten jäljet eroavat aiemmista tutkimustuloksista ja kuinka selkeästi erot kotitalouksien arjessa heijastuvat tuloksiin. Keskivertosuomalaisen materiaalijalanjälki on noin 40 000 kiloa vuodessa. Aiemmissa tutkimuksissa jalanjäljet ovat vaihdelleet reilusta seitsemästä jopa 118 tonniin vuodessa henkeä kohden. Ympäristön kannalta kestävä taso on 8 000 kiloa vuodessa.
Mittausjakson ja materiaalijalanjälkien laskemisen jälkeen pohditaan yhdessä hankkeeseen osallistuvien kotitalouksien kanssa askelia kestävän tason saavuttamiseksi. Tämän jälkeen alkaa varsinainen kokeilujakso. Hankkeen etenemistä voi seurata Sitran sivuilta http://www.sitra.fi/hankkeet/tulevaisuuden-kotitalous.
Lähteitä:
Lettenmeier, M.; Hirvilammi, T.; Laakso, S.; Lähteenoja, S.; Aalto, K. Material footprint of low-income households in Finland—Consequences for the sustainability debate.
Sustainability 2012, 4, 1426–1447.
Kotakorpi, E.; Lähteenoja, S.; Lettenmeier, M. Household MIPS. Natural resource consumption of Finnish households and its reduction. In The Finnish Environment; Ministry of the
Environment: Helsinki, Finland, 2008; p. 43.