Kirjoitin Kokeilevan Suomen blogiin ilmastokokeiluista ja niiden jäsentämisestä. Kirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliimme Dynamics of experimental governance: A meta-study of functions and uses of climate governance experiments.
Kokeilut ovat tulleet vauhdilla suomalaisiin kuntiin. Hiilineutraalit kunnat (HINKU) -verkosto on laajentunut jo 36 kuntaan, Fisu (Finnish Sustainable Communities) -verkostossa on kahdeksan edelläkävijäkaupunkia, ja paikallisia kokeiluja tuetaan niin hallituksen Kokeileva Suomi -kärkihankkeen kuin Kuntaliiton Uskalla kokeilla -ohjelman kautta. Kokeilujen mittakaava vaihtelee paikallisista tavaralainaamoista kestävämpien kouluruokien kehittämiseen ja valtakunnanlaajuiseen aurinkopaneelien yhteishankintaan.
Tutkimuskirjallisuudessa kokeiluja jäsennetään monin tavoin: on ruohonjuuritason kokeiluja, living lab -kokeiluja, laajempiin rakennemuutoksiin tähtääviä transitiokokeiluja, strategisia kokeiluja ja erilaisia hallintokokeiluja (ks. Berg ym. 2014). Käytännössä kunnissa tapahtuu monenlaisia kokeiluja samanaikaisesti ja erilaiset kokeiluhankkeet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Lisäksi kokeiluilla on erilaisia lähtökohtia ja tavoitteita, ja eri toimijoiden näkemykset kokeiluista voivat vaihdella (Laakso 2017).
Pyrimme jäsentämään tätä kokeilujen kenttää tuoreessa artikkelissamme Dynamics of experimental governance: A meta-study of functions and uses of climate governance experiments, joka on osa kesällä julkaistua väitöskirjaani. Artikkeli kokoaa yhteen 25 ilmastokokeiluja käsittelevän tutkimusartikkelin keskeiset tulokset, ja pyrkii näin kuvaamaan kokeilujen ja “kokeilukulttuurin” dynamiikkaa. Artikkelissamme jaottelemme kokeilut neljään kategoriaan:
- Alustava testaaminen. Tässä kategoriassa kokeilut ovat usein pienimuotoisia ja niiden keskeisenä tavoitteena on testata, miten uusi ratkaisu toimii kyseisessä kontekstissa, sekä luoda innostusta ja tunnettuutta kokeilujen ympärille. Nämä kokeilut tuottavat arvokasta tietoa paikallisista olosuhteista ja muutospotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän Kohti resurssiviisautta -hankkeessa ideahaun pohjalta toteutetut nopeat kokeilut toimivat testeinä siitä, millaisia asioita Jyväskylässä voidaan kokeilla, ja millaisia asioita jyväskyläläiset haluaisivat kokeilla.
- Vaikutuksen tuottaminen. Nämä kokeilut ovat aiempaa kategoriaa vaikuttavampia siinä mielessä, että ne myös onnistuvat luomaan (pysyvän) vaikutuksen vallitseviin käytäntöihin tai toimintatapoihin. Jyväskylän nopeiden kokeilujen pohjalta toteutettiin kolme laajempaa pilottihanketta. Esimerkiksi Bussiloikka-pilotti (2014) on osaltaan onnistunut kasvattamaan joukkoliikenteen käyttäjämääriä mutta myös muuttamaan niitä toimintatapoja, joilla joukkoliikennettä kaupungissa edistetään ja toteutetaan.
- Vaikutuksen monistaminen. Tämän kategorian kokeilut ovat sellaisia, että menestyksekkäitä ratkaisuja voidaan myös monistaa uusiin konteksteihin eli esimerkiksi muihin kuntiin tai muille toimialoille. Näissä kokeiluissa keskeistä on siis se, että niissä on elementtejä, jotka eivät sido niitä alkuperäiseen toteutuspaikkaan. Jatkaakseni Jyväskylä-esimerkeillä, Bussiloikka-hankkeen yhteydessä laadittiin myös “Resurssiviisaan liikkumisen toimintamalli”, jota testattiin muun muassa Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja ELY-keskuksen kanssa. Samoin HINKU-kunnissa toteutetut aurinkopaneelien yhteishankinnat ovat esimerkki ratkaisusta, jota on menestyksekkäästi monistettu ympäri Suomen.
- Laajan muutoksen edistäminen. Viimeisen kategorian kokeilut ovat laajimpia ja mittakaavaltaan sellaisia, että niillä voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tällaisista kokeiluista esimerkkeinä toimivat Jyväskylän tasolla koko Kohti resurssiviisautta -hanke, joka on muuttanut useita kaupungin toimintatapoja ja onnistunut juurruttamaan kokeilukulttuurin kaupunkiin. HINKU on myös esimerkki kokeilusta, joka on onnistunut laajalti muuttamaan sitä, miten ilmastonmuutoksen torjumiseen suomalaisissa kunnissa suhtaudutaan.
Erilaisten kokeilujen välillä tapahtuva oppiminen on avainasemassa, kun uusia kokeiluja suunnitellaan ja toteutetaan aiempien kokemusten pohjalta.
Artikkelissamme keskeistä on näiden neljän kategorian lisäksi niiden välinen dynamiikka. Vertikaalinen dynamiikka kokeilukategorioiden välillä viittaa siihen, että isoja kokeiluhankkeita on useimmiten tarvetta purkaa pienempiin osiin, jotta ne ovat toteuttamiskelpoisia. Esimerkiksi monet kunnalliset kokeiluhankkeet, kuten HINKU, perustuvat laajalti kunnissa tehtäviin kokeiluihin itse HINKUn toimiessa eräänlaisena sateenvarjona näille pienemmille kokeiluille. Testaaminen taas on tärkeässä roolissa, jotta seuraavien kategorioiden kokeilut ovat mahdollisia: erilaisten kokeilujen välillä tapahtuva oppiminen on avainasemassa, kun uusia kokeiluja suunnitellaan ja toteutetaan aiempien kokemusten pohjalta. Horisontaalinen dynamiikka kokeilujen välillä puolestaan viittaa paikallisiin tekijöihin, kuten kulttuuriin, sosiaalisiin normeihin, politiikkaan ja infrastruktuuriin jotka kaikki vaikuttavat siihen, miten ja millaisia kokeiluja toteutetaan, millaisia tuloksia niistä saadaan, ja mitä niistä opitaan.
Artikkelimme tavoitteena on paitsi osallistua kokeilujen kentän jäsentämiseen ja järjestämiseen, myös tuottaa työkaluja kokeilujen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Artikkeli osoittaa, että kaikkien kokeilujen ei edes tarvitse pyrkiä mullistamaan maailmaa: ratkaisujen pienimuotoisella testaamisella on yhteiskunnallisen muutoksen tuottamisessa oma roolinsa siinä missä muillakin kokeilukategorioilla. Kun kokeiluja suunnitellaan, olisikin tärkeää ymmärtää kokeilun toteutusympäristöä ja -hetkeä, ja pohtia mihin kokeilulla pyritään: onko tarvetta ensin testata, miten jokin ratkaisu omassa kunnassa tai naapurustossa toimii, vai pyritäänkö tuottamaan toimintamalleja, joita voitaisiin lähteä levittämään muualle. Ja kun kokeiluja arvioidaan, se tulee tehdä suhteessa kokeilun tavoitteisiin: jos tavoitteena olikin vain testata, ei tarvitse pettyä vaikka aikaan ei saatu pysyvää toimintatapojen muutosta.
Lisäksi olisi arvokasta pohtia, miten kokeilun tuloksia ja vaikutuksia mitataan, ja mitä näillä tuloksilla tehdään. Osa tätä kokonaisuutta on myös eri toimijoiden näkökulmien ymmärtäminen: kokeiluissa on aina mukana laaja joukko toimijoita, joilla kullakin on omat odotuksensa kokeiluja kohtaan. Tutkimuslaitokset haluavat tuottaa uutta tietoa ja kuntapäättäjät saattavat haluta kustannussäästöjä ja mainetta edelläkävijänä, kun taas kuntalaisille keskeistä voi olla oman elinympäristön parantaminen ja yhteisöllisyyden edistäminen. Näistä eri lähtökohdista myös kokeilujen lopputulos voi merkitä eri toimijoille eri asioita. Lopuksi, on muistettava, että kokeilun tarkoituksena ei ole jäädä “vain kokeiluksi”, vaan tuottaa tietoa ja taitoja, jota meillä muuten ei olisi saatavilla. Kokeiltaessa olisikin pidettävä katse isossa kuvassa: ilmastokokeilujen tavoitteena on osallistua ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen. Kokeileminen vain kokeilemisen vuoksi vie voimavaroja tältä tavoitteelta.
Lähteet:
Berg, A., Hildén, M. & Lahti, K. 2014. Kohti Kokeilukulttuuria. Sitra: Helsinki.
Laakso, S. 2017. A Practice Approach to Experimental Governance. Experiences from the Intersection of Everyday Life and Local Experimentation. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Laakso, S., Berg, A. & Annala, M. 2017. Dynamics of experimental governance: A meta-study of functions and uses of climate governance experiments. Journal of Cleaner Production, 169, 8-16.