Toukokuussa 2010 julkaistiin Timo Aarrevaaran ja Elias Pekkolan laatima tutkimus “Muuttuva akateeminen professio Suomessa – maaraportti” joka sisältää vertailevaa tietoa akateemisesta työstä ja sen tekijöistä eri korkeakoulusektoreilla. Tutkimus toteutettiin laajalla kyselyllä (N=1452) ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen akateemiselle henkilöstölle eli opetus- ja tutkimustehtävissä työskenteleville. Raportti tarjoaa mielenkiintoisia tuloksia myös opetuksen kehittämisen ja opetusteknologian parissa työskenteleville.
Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on raportin mukaan selkeitä eroja painotuksissa perustehtävien välillä, yliopistoissa tutkitaan ja ammattikorkeakouluissa opetetaan. Kun yliopisto-opettajilta menee keskimäärin joka kolmas tunti opetukseen niin ammattikorkeakouluopettajilla miltei tuplasti enemmän eli kolme viidesosaa. Selkein selittävä ero tälle löytyy tietenkin tutkimustyöstä, joka vie yliopisto-opettajilta melkein puolet työtunneista ja ammattikorkeakouluissa vain vajaan kuudenneksen. Väki näyttää kuitenkin työllistyneen oikeisiin paikkoihin, sillä 78,5% yliopistojen akateemisesta henkilöstöstä kohdistaa mielenkiintonsa tutkimukseen ja melkein sama osuus (78,6%) ammattikorkeakoulujen väestä opetukseen.
Kun vajaa kolmasosa yliopisto-opettajista oli osallistunut tieto- ja viestintätekniikan avulla opettamiseen niin vastaavaa luku oli ammattikorkeakoulujen opettajien kohdalla kaksinkertainen.
Mielenkiinnon kohteet ja toimenkuva näyttävät lyövän leimansa opetusteknologiaan, jonka soveltaminen onkin huomattavasti yleisempää ammattikorkeakouluissa. Kun vajaa kolmasosa eli 31,5% yliopisto-opettajista oli osallistunut tieto- ja viestintätekniikan avulla opettamiseen niin vastaavaa luku oli ammattikorkeakoulujen opettajien kohdalla kaksinkertainen eli 64,1%. Tämä tieto tukee myös aiempia arvioitani verkko-oppimisympäristöjen opetuskäytöstä Hy:stä. Etäopetukseen osallistuminen oli edellistä vähäisempää, noin neljännes yliopisto-opettajista eli 23,6% oli sellaiseen osallistunut kuin ammattikorkeakoulujen opettajista yli puolet eli 56,5%. Mutta jos opetusteknologia tulkitaan laajasti, on se jo osa jokaisen opettajan ja opiskelijan arkea, sillä 100% vastaajista ilmoitti käyttäneensä sähköpostia viestintään opiskelijoiden kanssa.
Muutama mielenkiintoinen havainto liittyy myös eettisiin kysymyksiin, jotka ovat viime aikoina olleet esillä myös Signaali-blogissakin plagiointia paljastavien ohjelmistojen osalta. Tämän tutkimuksen mukaan ei kannata vielä suinpäin rynnätä ohjelmistokauppaan, sillä vain 40,2 % yliopisto-opettajista antoi opiskelijoilleen ylipäätään tietoa plagioinnin ja vilpin seurauksista; ammattikorkeakoulujen opettajista vastaava osuus oli 57,6%. Kenties ongelmat eivät yliopistoissa ole tämän yleisempiä ja niihin reagoidaan vain jälkikäteen. Toisaalta voidaan myös perustellusti olettaa laajemmankin eettisen keskustelun olevan vielä tarpeellista, sillä vain vajaa puolet eli 49,1 % yliopisto-opettajista sisällytti ylipäätään opetukseensa keskusteluja arvoista ja etiikasta. Ilmeisesti opiskelijoiden oletetaan sisäistävän akateemisen opiskelun pelisäännöt jo yliopistoon hakiessaan tai viimeistään fuksivuoden kursseilla.