Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin kaltaisten Institute for Advanced Study –tyyppisten laitosten tavoitteena on tarjota paras mahdollinen ympäristö keskittyneelle tieteelliselle tutkimustyölle. Tutkijalla on mahdollisuus työskennellä rauhassa ja vapaasti mutta myös osallistua päivittäiseen vuorovaikutukseen erilaisia tutkimusaloja ja –aiheita edustavan monikansallisessa tutkijajoukossa. Yhteisissä seminaareissa tutkijakollegiumin tutkijat voivat esittää työnsä tuloksia korkeatasoisille asiantuntijoille, jotka ovat tottuneet tieteelliseen argumentointiin mutta eivät aina ole juuri kyseisen aiheeseen ja tieteenalaan erikoistuneita. Juuri tämä erikoistumattomuus on tieteellisesti stimuloivaa, kun ainelaitoksilla itsestään selvinä omaksutut metodiset ja teoreettiset taustaoletukset asetetaan monitieteisessä yhteisössä avoimen ja kriittisen keskustelun kohteeksi. Metodisen ja teoreettisen itseymmärryksen syventämistä edistävät myös päivittäiset epämuodolliset kohtaamiset tutkijalounailla ja kahvitauoilla. Continue reading
Olenko afgaani vai terroristi?
Vanhan viisauden mukaan koiranomistaja alkaa hiljalleen muistuttaa koiraansa. Onko väitöskirjalla samanlainen vaikutus tutkijaan? Näin aloin kuvitella, kun eräs lukupiiriläiseni kysyi minulta, olenko afgaani. Continue reading
Pietarin eurooppalainen yliopisto ja Venäjän poliittinen kulttuuri
Pietarin eurooppalaisen yliopiston (EUSP) sulkeminen viranomaisten päätöksellä huolestuttaa syvästi kaikkia niitä suomalaisia, jotka tuntevat venäläistä tiedeyhteisöä ja arvostavat tieteellistä yhteistyötä venäläisten kollegojen kanssa. Vuonna 1994 perustettu yliopisto on keskittynyt yhteiskuntatieteelliseen tohtorikoulutukseen ja tutkimustyöhön. Se on sitoutunut laajaan kansainväliseen yhteistyöhön johtavien eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten yliopistojen kanssa. EUSP on myös saanut runsaasti tutkimusrahoitusta ja muuta taloudellista tukea lännestä. Continue reading
Kun kulttuurintutkija oppi katsomaan kaleidoskooppiin
”Mutta eihän teillä ole teoriaa, metodia, eikä tutkimuskohdetta.” Suunnilleen tämän syytöksen kuulen kerran viikossa istuessani kahvilla antropologiystäväni kanssa. Tätä on jatkunut jo kuukausia. Ystäväni epäilee kulttuurintutkimuksen oikeutusta ja tarpeellisuutta, ja minä murahdan vastaukseksi jotain poleemista ja pyörittelen mielessäni ikivanhoja ennakkoluulojani antropologeja kohtaan. Continue reading
Eurooppalaisilla on kello, afrikkalaisilla on aikaa
Hitaus. Se on ensimmäinen substantiivi, joka minulle tule mieleen sanaparista Burkina Faso. Heti perään seuraavat aurinko ja kuumuus. Mutta siis hitaus peittoaa nämä kaksi tunnetumpaa määrettä.
Elän, toimin ja teen tutkimusta Burkina Fasossa, au Pays des Hommes Intègres, Kunniallisten Ihmisten Maassa. Kunniallisuuteen sisällytetään mm. perusteellinen tervehtiminen (ainakin 1 min/ henkilö), hyvin perustellun myöhästymisen empaattinen hyväksyminen, puheenvuoron antaminen jokaiselle vaikka asiasisältö olisi likimain sama. Hitaus on suorastaan hyve. Continue reading