Categories
Research Trips

Kenttätyömatka Kälviälle

Kirjoittaja: Lotta Leiwo

Kenttätyömatka Kälviälle

T-Bone Slimin vanhemmat ovat kotoisin Kälviältä, Keski-Pohjanmaalta. Tästä syystä Kirsti Salmi-Niklander, John Westmoreland ja Lotta Leiwo suuntasivat toukokuussa 2022 Kokkolaan ja Kälviälle kenttätyömatkalle. John on käynyt Kälviällä aiemminkin, mutta Kirstille ja Lotalle matka oli ensimmäinen. Matkan aikana vierailimme Kälviällä sekä lisäksi tapasimme Keski-Pohjanmaan Siirtolaisuushankkeen ydinporukan kanssa Kokkolassa ja keskustelimme hankkeidemme tutkimus- ja tapahtumayhteistyöstä. Hankkeemme loppuseminaari järjestetään Kälviällä ja Kokkolassa elokuussa 2023 (lue lisää täältä). T-Bone Slim Symposiumissa tarjoamme sekä tutkimus- että kulttuurisisältöä niin tutkijoille kuin laajemmallekin suomalaissiirtolaisuudesta ja T-Bone Slimistä kiinnostuneelle yleisölle.

Tässä tekstissä kerron keväisestä kenttätyömatkastamme ja esittelen hieman T-BoneSlimin sukuhistoriaa Pohjanmaalla keskittyen hänen äitinsä puoleiseen sukuun. Tämä teksti on suomennettu ja pieneltä osin muokattu sekä päivitetty käännös blogissamme 20.5.2022 julkaistusta englanninkielisestä tekstistä.

T-Bone Slimin vanhemmat ovat Brita (Priitta) Johanna Huhtaketo/ Fast(backa) ja Matti Matinpoika Leppihuhta/ Huhta/Arlund. 1800-luvun nimet saattavat aiheuttaa sekaannusta ja epäselvyyttä, koska ihmiset vaihtoivat sukunimeä asuinpaikan mukaan. Esimerkiksi T-Bone Slimin äidin sukunimet Huhtaketo ja Fast(backa) viittaavat hänen asuinpaikkoihinsa Kälviällä. Suomenkielisten nimien lisäksi nimistä oli usein myös ruotsinkielinen versio, jota käytettiin virallisissa yhteyksissä kuten tuomiokirjoissa. Tuohon aikaan tuomiokirjat kirjattiin pääasiassa ruotsiksi. Nimien perusteella tehtävää, siirtolaisiin liittyvää selvitystyötä hankaloittaa lisäksi se, että muuttaessaan maasta, monet suomalaiset käänsivät tai muuttivat nimensä paremmin uuteen, englanninkieliseen kotimaahan sopivaksi. Esimerkiksi T-Bone Slimin isä Matti muuttui Yhdysvalloissa Mattiksi tai Matthewksi. Näin ollen Suomen kirkonkirjoihin kirjatuilla suomen- tai ruotsinkielisillä nimillä ei välttämättä aina löydy suoria vastineita Yhdysvaltojen väestölaskentarekistereistä.

Matkamme aikana vierailimme T-Bone Slimin äidin puolen sukuhistoriallisissa maisemissa Kälviän maaseudulla. Oppaanamme oli kotiseutuyhdistyksen aktiivi Jukka Hilli., joka on myös perinteentuntija. Hänellä on laaja tietämys paikallishistoriasta ja häneltä löytyikin tarina jokaiseen paikkaan sekä henkilöön liittyen!

Fastbacka

Ensimmäinen paikka, jossa kävimme, oli Fastbacka. Fastbacka sijaitsee Kälviällä hieman Välikylän kylästä etelään. Paikalla ei ole enää mitään rakennusten rakenteita jäljellä ja alue on nykyään hiekkatien alla. Priitta Johannan perhe asui täällä vuoteen 1865 asti. Isä Antti Efraiminpoika Fastbacka (ruotsinkielisissä tuomiokirjoissa Anders Efraimsson Fastbacka) työskenteli tuolloin Klapurin talon renkinä. Klapuri rakennutti Hietakangasiin pienen metsäpirtin, “niittupirtin”, ja teki vuokrasopimuksen Fastbackan perheen kanssa. Heistä tuli torppareita eli vuokraviljelijöitä Erkki Jaakonpoika Klapurille (Eric Jakobsson Klapuri).

Person standing by a dirt road, forest.
John Westmoreland seisomassa hiekkatien varrella paikalla, jonka on arvioitu olevan Fastbackan mökin kohdalla. © Lotta Leiwo 2022.
Three people looking at paper documents outside in the forest.
Jukka Hilli (vas), Lotta Leiwo (kesk.) ja John Westmoreland (oik.) tutkivat Fastbackaan liittyviä dokumentteja. © Kirsti Salmi-Niklander 2022.

Hietakangas

Fastbackan perhe muutti Hietakankaan torppaan vuonna 1865. Siten heidän sukunimensä muuttui Hietakankaaksi. Torpan vuokrasopimuksen aloitusmaksu oli 600 Suomen markkaa, mikä vastaa nykyrahassa noin 2710 euroa. Paikka sijaitsee melko lähellä Fastbackaa, vain noin 800 metriä linnuntietä pitkin. Perhe asui Hietakankaan torpassa viljelellen pieniä metsälaidunpeltoja ja tehden vuosittaisia päivätöitä Klapurin talolle 40 markan arvosta. Lisäksi heillä oli lupa hakata puita omaan käyttöön ja myytäväksi ympäröivästä metsästä:

Mehtää alisarasta saapi torppari viljellä asetuksen mukaan polttopuuks. Ylisarasta saapi (torppari) neljä syltää halkoja hakata vuodesa myytäväks. Ja lehtiä tehjä niin paljo kuin tarvihtee. Huoneitten tarpeiks hirsiä saapi ottaa Ylisarasta.” (Lainaus paikallishistoriallisesta aineisto, kopio hankkeen hallussa)

Tällä paikalla on jäljellä joitakin kiviä torppaan kuuluvien rakennuksen kellareista ja perustuksista.

Two people in forest
Jukka Hilli (vas.) ja John Westmoreland (oik) tarkastelevat riihen perustuksia Hietakankaalla. © Lotta Leiwo 2022.
Person in the forest, beard moss.
John Westmoreland ja vanha kivimuuri Hietakankaan mailla. © Lotta Leiwo 2022.

Hietakangas sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Kälviän kirkolta (kuva on vuodelta 1897), joten on mahdollista, että perhe ei matkustanut Kälviän kylään kovinkaan usein.

Nykyään Hietakankaan maisemaa hallitsee komea vanha kuusi. Onkin todennäköistä, että T-Bone Slimin äiti kasvoi tämän vanhan kuusen kanssa, jota mekin pääsimme koskemaan matkallamme. Ilma tuntuu olevan täällä paikalla todella puhdasta, sillä puissa kasvaa paljon naavaa.

A person touching a tree trunk
John Westmoreland koskettamassa vanhaa Hietakankaan kuusta. © Lotta Leiwo 2022.

Huhtaketo

1860-luvun lopulla (tarkka vuosi ei ole tiedossa) perhe päätti siirtää pienen hirsirunkoisen mökkinsä Hietakankaasta Huhtaketoon omin luvin. Toisin sanoen Antti Efraiminpoika varasti Klapurin talolta kyseisen torpparakennuksen ja rikkoi vuonna 1865 tehdyn torpparisopimuksen. Tuohon aikaan alueen asukkailla oli käytössään vain metsäpolkuja ja kahden metrin levyinen kärrytie, mitä pitkin kuljettiin kylästä toiseen. Näin ollen salaa suoritettu muutto oli varmasti vaivalloinen, sillä linnuntietäkin Hietakankaalta Huhtaketoon on lähes viisi kilometriä.

A small stream.
Kälviäjoki virtaa Huhtakedon vieritse. Huhtaketo on kuvasta katsottuna oikealla. © Lotta Leiwo 2022.

Myös Huhtakedossa on jäljellä joitakin jäänteitä asuinrakennusten kellarirakenteista. Paikka sijaitsee pienellä mäellä Kälviäjoen varrella ja on nykyisin pienten peltojen ympäröimä. Kotiseutuyhdistys on pystyttänyt Huhtakedon rakennusten jäänteiden viereen kyltin, jossa kerrotaan, että Huhtaketon vuokratilan omisti Hillin talo ja että sitä asuttiin vuodesta 1777 alkaen. 1800-luvulla torpan vuokraamisessa oli pieniä taukoja, mutta kaikkiaan paikalla asui yhteensä neljä eri perhettä.

Metallic sign in a yard
Kotiseutuyhdistyksen kyltti Huhtakedon kellarin jäänteiden vieressä. Taustalla uudempi, 1900-luvulla rakennettu lato. © Lotta Leiwo 2022.

Huhtakedon torppaa ympäröivien peltojen luona on myös suuri siirtolohkare, jonka päällä Huhtaketon lasten kerrotaan leikkineen kotia. Huhtaketossa vieraillessamme saimme myös tietää, että oppaamme Jukka Hilliin isomummo toimi Huhtaketon perheen pikkupiikana.

Person standing on a big rock
John Westmoreland seisomassa leikkikivellä. © Lotta Leiwo 2022.

Vuonna 1869 Erik Jaakko Klapuri haastoi Antti Efraiminpoika Fastbackan/ Hietakankaan oikeuteen torpparakennusten luvattomasta siirtämisestä:

Talollisen Erik Jaakonpoika Klapurin vaatimuksesta haastetaan torppari Antti Efraiminpoika Hietakangas eli Huhtaketo Kälviän Välikylästä  Kokkolan ja Kälviän pitäjien lakimääräisille syyskäräjille , jotka alkavat 23. marraskuuta käräjätalossa Kokkolan kaupungissa vastaamaan mainitun Erkki Klapurin vaatimukseen, että hänen on heti luovutettava mainitun Erik Klapurin maalla oleva metsätorppa omistajan viljelykseen.” (Lainaus paikallishistoriallisesta aineisto, kopio hankkeen hallussa)

Klapuri vaati “korvausta tämän pois siirrtämästä torpan asuinrakennuksesta sekä muusta, mikä asiaan voi liittyä”. Käräjäoikeuden tuomari määräsi Hietakankaan torpan pakkohuutokauppaan toukokuussa 1872, ja torppa palautui Klapurien hallintaan Erik Klapurin tehdessä huuhtokaupassa korkeimman tarjouksen, 250 markkaa (nykyrahassa noin 1167 euroa). On vielä hieman epäselvää, mitä Huhtakedon perheelle tapahtui tämän jälkeen. Priitta Johannan veli Antti muutti Amerikkaan vuonna 1872 ja Priitta Johanna seurasi perässä vuonna 1879. Kaikkiaan kahdeksasta Huhtakedon lapsesta kuusi muutti Yhdysvaltoihin vuosina 1872–1890. Toistaiseksi on epäselvää myös se, tapasivatko T-Bone Slimin vanhemmat jo Suomessa vai vasta Yhdysvaltoihin muutettuaan.

Kokemuksellinen tieto tutkimuksen apuna

Kälviän matkamme aikana kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita T-Bone Slimin sukuhistoriasta ja lisäksi paikallistarinoita Isovihasta, verenseisauttajista, parantajista ja alueen tietäjistä. Lotta Leiwolle, joka on tutkinut Kälviän kansanperinteen aineistoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, oli erityisen kiinnostavaa kuulla tarinoita suullisesti kerrottuna. Kaiken lisäksi Jukka Hilli tarjosi meille mitä herkullisinta Köyrisen keekiä (paikallisen perinnereseptin mukaan leivottua hapankakkua) ja pääsimme myös tutustumaan Välikylän nuorisoseuran taloon. Tärkeintä meille tutkijoille (herkullisen kakun lisäksi!) oli saada käsinkosketeltava kokemus T-Bone Slimin sukuhistoriallisista paikoista: meidän oli mahdollista seistä samoilla mailla ja koskettaa samaa puuta kuin T-Bone Slimin vanhemmatkin. Vierailemalla näillä fyysisillä paikoilla ajallisesti kaukaisetkin tapahtumat ja henkilöt on mahdollista kontekstualisoida paremmin kuin pelkästään arkistoaineistoihin tutustumalla. Toisin sanoen kokemuksellinen tieto antaa paremman käsityksen paikoista kuin kuvat ja kirjoitetut tekstit. Taitavan ja tietävän oppaan kanssa paikat todella heräsivät eloon ja saimme kenttätyömatkaltamme enemmän kuin mitä osasimme odottaa!

Haluamme kiittää Keski-Pohjanmaan Siirtolaisuushankkeen Outi Järveä kenttätyömatkan järjestelyistä. Lisäksi haluamme kiittää Keski-Pohjanmaan Siirtolaisuushankkeen Kauppi Virkkalaa ja Hannu Pajunpäätä hedelmällisestä tapaamisesta sekä Keskipohjanmaa -sanomalehteä yhteistyöstä. Erityiskiitos Jukka Hillille kaikista tarinoista ja opastuksesta Kälviällä sekä paikallisen kansanperinteen pariin!

Leave a Reply

Your email address will not be published.