Uskontotieteen ajankohtaiset keskustelut

Surrealistisista teoksistaan tunnetun suomalaiskirjailijan Jaakko Yli-Juonikkaan debyyttiteos Uudet uhkakuvat (2003) sisältää novellin “Muovit, tärkeä osa elämäämme”. Novellissa päähenkilö herää kotoaan keskellä yötä kovaan meteliin, ja huomaa vähitellen kaiken muovia sisältäneen kadonneen mystisesti. Hän makaa kylmissään sänkynsä puusäleikössä. Vaahtomuovipatja on hävinnyt. Tyyny ja peite ovat kadonneet. Kylpyhuoneen muovipuollot ovat poissa. Kaakelit ovat rikkoutuneet väliaineen puutteesta. Kirjahylly muuttunut sahanpuruhakkelukseksi. Ja niin edelleen.

Mielenkiintoisen novellista tekee (monen muun asian ohella) se, että tapahtumien kuvaus saa lukijan havahtumaan todellisuuteen, joka olisi hyvin erilainen ilman muovia. Miten täydellisesti arkielämämme lopulta onkaan kytkeytynyt muoviin? Hyvin aukottomasti, voisi sanoa.

Yhtä aukottomasti länsimaista arkitodellisuutta rytmittää nykypäivänä myös internet ja sen käyttö. Muun muassa virtuaalista etnografiaa tutkinut brittiläinen Christine Hine alleviivaa kirjassaan Ethnography for the Internet: Embedded, Embodied and Everyday, ettei internet ole enää 2000-luvun alkuvuosien selkeästi rajautunut paikka, kyberavaruus (Cyberspace), vaan sirpaleinen, erilaisia alustoja ja ilmaisumahdollisuuksia tarjoava virtuaalimaailma. Käyttäytymistämme säätelevät yhä useammin jonkin tietyn applikaation tai sosiaalisen median käyttölogiikka. Internet on integroitunut aukottomasti osaksi arkeamme.

Hyvä on. Ehkä tämä tuntuu itsestään selvältä. Totta kai kaikki on nykyään netissä. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Joskus on kiinnostavaa pohdiskella, Yli-Juonikkaan novellin päähenkilön tapaan, miten todellisuutemme hahmottuisi ilman muovia—tai internetiä. Miten internet todella onkaan vaikuttanut arkielämääni, asenteisiini, opiskeluuni, tiedonprosessointiini? Puhumattakaan siitä, miten 8-vuotias poikani, ”diginatiivi”, asennoituu internetiin, jonka hän ottaa enemmän tai vähemmän annettuna tosi asiana; ”asiana”, jota ilman todellisuuden hahmottuminen voisi ylipäätään olla hankalaa. Aika nopeasti käy ilmi, että internet on arkeen syvästi kiinnittynyt kaleidoskooppi. ”Se” on usein huomaamaton, mutta eräänlainen kaakeleita koossa pitävä liima, jota ilman kaikki sirpaloituisi. Internet on uusi muovi.

INTERNETIN olemuksellinen sirpaleisuus, nopeus, universaalius (tietyin varauksin) ja yhä uudistuva sisällöntuottotapojen runsaus tekevät sen lähestymisestä metodologisesti kiinnostavan ja haastavan.

Tutkimukselle internet on kuin laituri, jolle johtaa monta polkua.

Virtuaali- ja mediatutkimus ovat tutkimuskenttiä sinänsä, mutta viime vuosina myös muut humanistisen alan toimijat on kutsuttu määrälliseen ja laadulliseen tutkimukseen internet-sisältöjen ihmeelliseen maailmaan. Myös uskonnontutkijat. Uskonnontutkija joutuu kysymään: miten lähestyä internetiä ja sen sisältöjä?

Uskonnontutkimuksen yhteydessä puhutaan paljon uskontojen medioitumisesta ja medialisoitumisesta, joiden teoreettiset juuret juontavat tanskalaiseen Sitg Hjarvardiin. Termeillä viitataan ”median” tai paremminkin ”medioiden” muuttuneeseen yhteiskunnallisiin suhteisiin. Siinä, missä massamedian murros on käsittänyt fragmentoitumisen yhä uusiin, vaihtoehtoisiin sisällöntuottoalustoihin yleensä, uskonnollinen keskustelu on seurannut luonnollisesti mediamurrosta uusille alustoille. Lyhyesti sanottuna: internet-sisältöjen mahdollinen uskonnollinen sisältö on osa uskonnon medialisoitumiskeskustelua.

Yksi tapa lähestyä internetiä on netnografia, jonka lanseerasi antropologi Robert Kozinets 90-luvulla. Termin kaiutkin jo paljastavat, että netnografia on eräänlainen päivitetty versio ”perinteisestä” etnografiasta, etnografia 2.0. Etnografiaa, jonka yhtenä uranuurtajana voidaan pitää Bronislaw Malinowskia, on vuosien saatossa määritelty laajalti. Verrattain klassinen määritelmä etnografiasta löytyy esimerkiksi James P. Spradleyltä ja David W. McCurdylta (1972). Etnografia on, heidän mukaansa, ”tietyn kulttuurin kuvaamiseksi suoritettava tehtävä” Käytännössä, kärjistetysti: siinä, missä ”perinteinen” etnografi jalkautuu pölyisille kentille, osaksi yhteisöjen arkista kanssakäymistä, kirjaa havaintojaan sateessa kastuneisiin ruutuvihkoihin, haastattelee, havainnoi, miettii omaa rooliaan osana yhteisöä ja toisaalta etäännytettyä tutkijanrooliaan, ja vetäytyy myöhemmin tekemään tutkimusta huoneeseensa, netnografin kenttä on virtuaalinen todellisuus, eri nettiyhteisöt, virtuaaliset haastattelut, virtuaalinen kanssakäyminen, on- ja offline-tilojen vuorovaikutuksellisuus, ja niin edelleen. Hiekka on muuttunut biteiksi, ruutuvihko digitaalisiksi kirjanmerkeiksi.

Rajanvetoa etnografin ja netnografin välille voi olla kuitenkin hankala tehdä, etenkin jos online-sisällöt liittyvät elimellisesti myös etnografin ”kenttätutkimuksiin”.  Jo aiemmin mainittu Christine Hine määrittelee kirjassaan Virtual Ethnography virtuaalisen etnografian seuraavasti: “Lähestymistapa etnografiaan, joka on melkein, mutta ei ihan niin kuin ´oikea juttu´”. Hine lisää vielä, että internetiä ja sen sisältöjä määrittävät pikemminkin ”virtaus ja yhdistyneisyys” kuin ”paikka ja rajat”. Usein synonyymina virtuaalisen etnografian kanssa kulkeva netnografia joutuu siis vastaamaan internetin varsin kehyksettömiin tiloihin, jotka eivät usein ole fyysisten dokumenttien tavoin selkeästi muuttumattomia yksikköjä. Se ei täysin irtoa etnografiasta vaan pikemminkin vaikuttaa etnografian kaltaisena toimintatapana.

Etnografin haasteet ja velvollisuudet seuraavat siis netnografiaakin. Miten autonetnografiaa tekevä tutkija purkaa suhteensa tutkimukseen ja säilyttää tutkimuksellisen uskottavuutensa? Miten netnografi voi lähestyä yhteisöä, miten haastatella, miten ottaa osaa? Mihin rajata aineisto(t)?

Uskonnon medialisoitumiskeskustelussa internetin ”virtaavat” sisällöt ja ”rajattomat” tilat tarjoavat haasteistaan huolimatta aarrearkun tutkijalle. Minkälaisia virtuaalisia tiloja voidaan todentaa olevan olemassa? Miten yhteisöllisyyttä tai vaikkapa rituaaleja todennetaan näiden kehyksien sisällä? Miten kehykset muuttuvat, ja mikä on niiden suhde ”offline” -tilassa tapahtuviin ilmiöihin? Minkälaista uskonnollista tai uskonnoista tuttua kielenkäyttöä näennäisesti ei-uskonnollinen, arkinen, internetin alustoilla käyty keskustelu sisältää?

Jos hyväksymme Hinen näkymyksen siitä, että internet on integroitunut merkittäväksi osaksi arkitodellisuuttamme, ja seuraamme samalla uskonnon medialisoitumiskeskustelua, voimme monien kysymysten oheen muodostaa vahvan johtopäätöksen siitä, että internet tarjoaa paitsi alustan uskonnollisille keskusteluille, myös sen, nämä keskustelut ”muokkaavat” internetiä, luovat uusia yhteisöjä, kehyksiä ja keskusteluja.

”Kaikki virtaa”, kuten Herakleitos sanoo, eikä samalle nettisivulle voi välttämättä harhailla kahteen kertaan. Tutkijan onkin, mielestäni, tunnetun filosofin ajatusta mukaillen, astuttava virtaan. Ehkä kuitenkin, antiikkisia ajatuksia uhmaten, kaksikin kertaa.

 

 

 

Kirjallisuutta

 

Harrison Kwame Anthony

 

2018                          Ethnography. Scolarship online: Oxford.

 

 

Hine Christine

 

2015                          Ethnography for the Internet. Embedded, Embodied and Everyday. Bloomsbury Publishing PLC. E-kirja. (eBook ISBN 9780857855428)

 

2000                          Virtual Ethnography. SAGE: Lontoo.

 

Yli-Juonikas Jaakko

 

2003                          Uudet uhkakuvat. Sammokko: Turku.

 

 

 

 

 

Yhdysvalloissa on tapana laulaa kansallislaulu ennen jalkapalloliiga NFL:n otteluita. Pelaajien, katsojien ja stadionin henkilökunnan odotetaan seisovan kansallislaulun aikana. Elokuussa 2016 San Francisco 49ersin pelaaja Colin Kaepernick kuitenkin päätti istua pelaajien aitiossa kansallislaulun ajan. Seuraavissa otteluissa Kaepernick oli kentällä muiden pelaajien kanssa, mutta hän polvistui kansallislaulun ajaksi. Kaepernick halusi toiminnallaan protestoida yhdysvaltalaisten poliisien rodullistettuihin ihmisiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan. Hän kertoi polvistumisen olevan kunnioittava ele, sillä hän ei halunnut olla epäkunnioittava amerikkalaisia sotilaita kohtaan.

Kaepernickin ja muiden protesteihin osallistuneiden pelaajien toiminta kuitenkin tuomittiin Yhdysvaltojen konservatiivien keskuudessa. Kaepernickin koettiin olevan antiamerikkalainen ja epäisänmaallinen henkilö, joka toiminnallaan häpäisi pyhän ottelua edeltävän seremonian. Oikeistolainen ja konservatiivinen National Rifle Association, eli NRA julkaisi elokuussa 2018 lyhyen videon nimeltä We Stand for our Flag, jossa NRA:n presidentti Oliver North tuomitsee protestoivien urheilijoiden toiminnan. Uskontotieteellisesti tämä video on mielenkiintoinen, sillä se sisältää paljon kansalaisuskonnollista puhetta.

Kansalaisuskonto ei omaa uskontotieteen piirissä tarkasti rajattua määritelmää. Robert Bellah, kansalaisuskonnon tunnetuin teoreetikko, koki kansalaisuskonnon olevan pikemminkin uskontotieteellinen tulkinta oman aikansa Yhdysvaltojen sosiopoliittisesta toiminnasta. Monet Bellahin jälkeen kirjoittaneet tutkijat ovat luoneet omia kansalaisuskonnon määrittelyjä, ja näillä määrittelyillä on tapana keskittyä tiettyihin julkiselämän muotoihin ja osa-alueisiin. Erilaisille kansalaisuskonnon teorioille on kuitenkin yhteistä ajatus siitä, että kansalaisuskonnollinen toiminta pyhittää tiettyjä kansalaisyhteiskunnan osa-alueita, ja että tämä pyhittäminen on keskeinen tapa rakentaa kansakunnan yhteistä identiteettiä. Tämä pyhittäminen tapahtuu usein kansallisten seremonioiden avulla, kuten esimerkiksi kansallislaulun seremoniassa.

Mutta minkälaista kansalaisuskontoa Oliver Northin puheesta voidaan tunnistaa? Erään näkökulman mukaan kansalaisuskonto on veriuhraamisen ympärille muodostunut uskonto, jossa vuodattamalla omaa vertaan kansakunnan jäsen pyhittää ja suojelee kansakuntansa maata. Tämä näkökulma esittelee kansalaisuskonnon nationalistisena uskontona, jossa kunnioitus suuntautuu ennen kaikkea veriuhrin antajia, eli sotilaita kohtaan, jotka vaarantamalla oman henkensä turvaavat maan, jossa kansakunta asustaa. Kuten Northin puheesta käy ilmi, NRA kokee Kaepernickin ja muiden urheilijoiden protestin loukanneen veriuhrin antaneita amerikkalaissotilaita.

Oliver Northille ja hänen luotsaamalleen NRA:lle Yhdysvaltain asevoimissa palvelleet ja palvelevat henkilöt ovat sankareita, joidenka hengenvaarallinen toiminta mahdollistaa tapahtumat kuten jalkapallo-ottelut, sekä niitä edeltävät kansalliset seremoniat. NRA:n mukaan tämän vuoksi sotilaita ja heidän tekemäänsä uhrausta kohtaan on osoitettava kunnioitusta ja kiitollisuutta. Tämä kiitollisuudenvelka velvoittaa amerikkalaisia käyttäytymään kansallisen seremonian kaavan mukaisesti, eli seisomaan kansallislaulun aikana. NRA:n mukaan Kaepernick loukkasi sotilaita poikkeamalla tämän kansallisen seremonian kaavasta. Huomionarvoista tässä on se, että NRA:lle ei ole väliä, miksi Kaepernick protestoi. Vaikka Kaepernick sanoi polvistumisen olevan sotilaita kunnioittava ele, NRA silti koki polvistumisen loukkauksena. Tämä johtuu siitä, että NRA:lle kansallislaulun aikana seisominen on etuoikeus. Polvistumalla kansallislaulun aikana Kaepernick loukkasi erityisesti niitä veteraaneja, jotka eivät enää kykene seisomaan, vaikka haluaisivatkin. Veriuhrin tematiikka on voimakkaimmillaan, kun North puhuu sotilaista, jotka maatansa palvellessaan ovat menettäneet raajansa.

Amerikkalaiset sotilaat ovat NRA:lle ja Northille yhtenäinen kansakunnan sankareiden joukko, jota kaikkien amerikkalaisten on kunnioitettava. Northin ja NRA:n puheenvuoro on tämän sankareiden joukon puolustuspuhe, joka tuomitsee Kaepernickin ja muiden urheilijoiden protestit. North ei kiinnitä lainkaan huomiota siihen mahdollisuuteen, että sotilaat saattaisivat olla vähät välittämättä protesteista, tai siihen mahdollisuuteen, että he olisivat myötämielisiä protesteja kohtaan. North olettaa protestien loukanneen kaikkia sotilaita. Erityisen mielenkiintoista on myös se, että North on itsekin sodassa haavoittunut veteraani. Henkilökohtaisista kokemuksistaan hän ei silti videossa puhu. Tämä johtuu kenties siitä, että omasta kokemuksesta puhuminen asemoisi Northin NRA:n vaatiman kunnioituksen kohteeksi. Tällöin olisi vaarana, että puhe tulkittaisiin Northin vaatimuksena saada kunnioitusta itselleen. Oman tarinan kertomatta jättäminen myöskin tuo Northin viestiä esille NRA:n yhteisenä, virallisena linjana.

Oliver Northin puheenvuoro on lyhyt, eikä näin pieneen aineistoon kohdistetulla analyysillä ole mahdollista muodostaa yleispäteviä kansalaisuskonnon muotoja, jotka kuvaisivat tarkasti nykypäivän Yhdysvaltojen kansalaisuskontoa. Kyseinen puheenvuoro on kuitenkin varsin suuren ja poliittisesti vaikutusvaltaisen järjestön linjaus, jossa kansalaisuskonto ilmenee ensisijaisesti veriuhritematiikan kautta. Tarkastelemalla konservatiivisten järjestöjen ja henkilöiden kannanottoja liittyen Kaepernickin ja muiden urheilijoiden protesteihin, on mahdollista selvittää, että millaisia muunlaisia muotoja kansalaisuskonto heidän puheenvuoroissaan saa. Kansalaisuskonnosta kiinnostuneelle uskontotieteilijälle urheilijoiden protesteja käsittelevä julkinen keskustelu on varsin hedelmällinen tutkimuskenttä, jossa kansalaisuskontoa ei etsitä kansallisten symboleiden ja seremonioiden piiristä, vaan siitä miten erilaiset toimijat puhuvat näistä symboleista ja seremonioista. Näillä puheenvuoroilla amerikkalaista kansalaisuskontoa rakennetaan ja ylläpidetään.

 

 

 Lähteet

NRATV: We Stand for our Flag (video) https://www.youtube.com/watch?v=kvslA6zrNPk. Katsottu 14.1.2019.

 

Kirjallisuus

Hvithamar, Annika (2009). Nationalism and Civil Religion. What is the Difference? Hvithamar Annika, Margit  Warburg & Brian Arly Jacobsen (toim.) Holy nations and global identities: Civil religion, nationalism, and globalisation. Leiden; Boston. MA: Brill. 99-120

 

Melzer, Scott (2009). Gun crusaders: The NRA’s culture war. New York: New York University Press.

 

 

Schmidt Samuel H, Evan L. Frederick, Ann Pegoraro & Tyler C. Spencer (2018). An Analysis of Colin Kaepernick, Megan Rapinoe, and the National Anthem         Protests.Communication and Sport, 1-25.

 

Williams, Rhys H (2013). Civil Religion and the Cultural Politics of National Identity in Obama’s America.   Journal for the Scientific Study of Religion, 52(2), 239-257.

Uskonnon politisoituminen, islam, uskonnottomuus, ateismi, uushenkisyys, privatisoituminen, sekularisaatio, postsekulaari, sukupuoli, media, internet, digitalisaatio, populaarikulttuuri, ruoka, terveys, ilmasto, diskursiivinen uskonnontutkimus, kieli, valta, toimijuus, eletty uskonto, uskonto ja kognitio…

Jo pikainen kartoitus ajankohtaisista uskontotieteellisistä keskusteluista tuo esiin aiheiden moninaisuuden. Uskontoa koskevien teemojen kirjon lisäksi myös uskonnosta käytyjen keskustelujen foorumit monimuotoistuvat. Akateemista keskustelua uskonnosta, uskonnoista ja uskonnollisista ilmiöistä ei käydä vain tiedeyhteisöjen seinien sisällä, vaan myös esimerkiksi verkossa.

Uskontotieteen ajankohtaiset keskustelut -blogissa kirjoittajat esittelevät uskontotieteellisesti ajankohtaisia ja kiinnostavia ilmiöitä ja osallistuvat kirjoituksillaan käynnissä olevaan uskontoa koskevaan keskusteluun useista eri näkökulmista.