Kaupunkikulttuurin uudet toimijat –kurssilla synnytämme uuden kaupunkitapahtuman ja lisäksi kuulemme luentoja ja esityksiä eri tahoilta, jotka ovat tavalla tai toisella merkittäviä Helsingin kaupunkikulttuurin kannalta. Eilen tapasimme Suvilahdessa Kiinteistö Oy Kaapelitalon toimitusjohtajan Stuba Nikulan, joka voitti eilisen kaupunginhallituksen äänestyksen ja on siten hallituksen ehdotus Helsingin tulevaksi kulttuurijohtajaksi. Onnea Stuballe kaikkien kurssilaisten puolesta! Olemme vakuuttuneita siitä, että kaupungin kulttuuritoiminta on hyvissä käsissä, kunhan kaupunginvaltuusto tekee lopullisen päätöksensä.
Nikulalla on pitkä kokemus kaupunkikulttuurin tuottamisesta ja sen parissa työskentelystä hyvin eri näkökulmista. Kaupunkikulttuurin alkuhetkeksi hän nimeää 80-luvun puolivälin, jolloin paikallisradioiden perustamisen myötä kulttuurilla oli uudet edellytykset kehittyä. Tätä kehitystä edistivät seuraavaksi ilmaisjakelulehdet, sitten Moon tv ja ATV ja lopulta internet. Sosiaalinen media on tuonut kaupunkikulttuurille jälleen uuden areenan, joka kokoaa ihmisiä kenties tehokkaammin kuin mikään aiemmista. Facebookin aikakaudella onkin vaikea miettiä yleisötapahtuman järjestämistä ilman sosiaalisessa mediassa leviäviä tapahtumakutsuja ja tykkäysten virtaa.
Ajatus oman Vapaampi Helsinki –tapahtumamme taustalla on, että kaupunkitila kuuluu kaikille, mutta missä määrin se on totta? Pieniinkin tapahtumiin vaaditaan luvat sieltä ja täältä, ilmoitus tälle viranomaiselle ja pelastussuunnitelma tuolle. Toki näiden säädösten ansiosta pääsemme nauttimaan tasalaatuisesta ja turvallisesta kaupunkikulttuurista, joka ei riko naapureiden tai lähistöllä pesivien lintujen oikeuksia, mutta eikö se samalla vähennä tapahtumien kirjoa ja säikäytä etenkin uusia toimijoita pois? Tapahtumat ja eri teemojen puitteissa kokoontuminen ovat kaupunkikulttuurille nimellistä toimintaa, mutta voiko se olla muutakin?
Tästä pääsemme asian ytimeen: Mitä on kaupunkikulttuuri? Se on Ravintolapäivää ja Siivouspäivää, Block Partyja ja kyläjuhlia. Mutta se on myös kitaransoittoa Alppipuistossa, skeittausta ja parkouria pitkin katuja ja seiniä ja spontaaneja biitsijoogatuokioita. Näihin pieniin asioihin ei tarvita lupaa, mutta ne tekevät kaupungista elävämmän, ja mikä parasta, ne eivät tapahdu kahdesti vuodessa vaan nyt, koska vaan! Isot tapahtumat maalaavat kaupunkikulttuurin suuret linjat, mutta pienellä kaupunkitilassa tapahtuvalla jokapäiväisellä toiminnalla väritämme loput. Nimenomaan siihen haluamme rohkaista kaikkia omassa tapahtumassamme.
Täysin vapaa Helsinki ei koskaan voi olla, mutta vapaampi se voi ja sen pitää olla.