Saimme viimeisimmällä kurssikerrallamme koko joukon mielenkiintoisia vieraita. Aino Verkasalo Aalto-yliopistosta kertoi tutkimuksestaan amatöörien elinympäristötaiteesta lähiöissä, tutkija Maija Jokela sosiaalikeskus Satamasta sen valtaajien sekä Helsingin kaupungin näkökulmasta sekä Helsingin kaupungin tietokeskuksesta Mika Helin Helsingin luvallisista graffiteista.

Yleensä taide nähdään ammattilaisen teoksena, josta maksua vastaan voidaan nauttia. Aino Verkasalo esityksessään tutki luovaa toimintaa julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, amatöörien ulottuvissa. Esitys nosti pinnalle kysymyksiä taiteen ja tilan rajoista. Nyt esimerkiksi trendikkäät neulegraffitit ottavat tilaa ja muuttavat sitä kaupunkitilassa. Asukkaiden, amatöörien, osallistuminen kaupungin elävöittämiseen pursuaa positiivisia puolia. Asukkaalla on tunne mahdollisuudesta vaikuttaa ja olla mukana, juurtua, sitoutua ja kokea tilaa omakseen. Näin julkisen tilan kuuluminen kaikille korostuu. Kriittisellä puolella nostettiin esiin kysymyksiä taiteen ja tilan ylläpidosta sekä laillisuuskysymyksiä.

Maija Jokelan Sosiaalikeskus Satamaa käsittelevä esitys pohti talonvaltaajien ja kaupungin pragmaattista suhdetta toisiinsa. Sosiaalikeskus oli vuokrattu Nuorisoasiainkeskuksen kautta kaupungilta vuodesta 2009, ja oli eri toimijoiden käytössä. Kaupunki oli valmis katsomaan läpi sormiensa tilojen turvallisuuspuutteita, ehkä täten säilyttävän rauhan talonvaltaajien kanssa. Tilanne muuttui kun Sataman pihaan alkoi muodostua romanileiri. Lopulta kärjistys johti loppukesästä 2011 näyttävään häätöön sekä romaneille leiristään että sosiaalikeskukselle tiloistaan.

Mika Helin mursi tutkimuksellaan stereotypioita graffititaiteilijoista. Helsingissä jopa sotaan verrattuun graffititaistoon harrastajien ja kaupunginvälillä on päädytty toiseen suuntaan: laillisia graffitiaitoja ympäri kaupunkia, joihin jokainen voi tulla tekemään ja kokeilemaan. Tästä on selvästi aistittavissa ilmapiirinmuutos kaupungin suunnalta.

Esityksien jälkeen paneelikeskustelussa pohdittiin vapaan kaupunkikulttuurin rajoja. Kaupungin politiikka on esimerkiksi sallittujen grafittiaitojen kautta tullut lähemmäs asukkaitaan. Halutaan antaa enemmän tilaa ja vapautta toimia muutenkin kuin kaupallisten tavoitteiden ohjaamana. Joiltakin osin turvallisuusmääräyksiä katsotaan höllemmällä otteella. Aktiivinen kaupunkitoiminta Ravintola- & Siivouspäivän merkeissä nähdään positiivisena ja toivottuna liikkeenä. Kaikelle kaupunki ei kuitenkaan ole avoin.

Kalasataman Sompasaareen alkoi hylätyn kiukaan löytymisestä Sompasauna, jonka ympärille innokaat kaupunkilaiset rakensivat kaikille avoimen ja ilmaisen saunan. Kahden vuoden löylyjen jälkeen rakennus purettiin varoittamatta, ilmeisesti Rakennusviraston toimesta. Vapaampaa kaupunkikulttuuria ja vapaaehtoista toimintaa sallitaan, kunhan toimitaan hallinnon tietä. Ruohonjuuritason kokeilut hämmentävät hallinnan kulttuuria ja muuttavat rajanvetoa.

Haluamme Vapaampi Helsinki -tapahtumassa nostaa esille kysymyksen: Kenellä on mahdollisuus toimia ja näkyä julkisessa tilassa? Muun muassa Vailla vakinaista asuntoa ry on paikalla tapahtumassa keskustelemassa siitä, saako kaduilla ja julkisissa paikoissa todella olla ja hengata vapaasti. Onko meillä tilaa myös epäkaupalliselle, voittoa tuottamattomalle tilalle?

Tule kuulemaan, kokeilemaan ja keskustelemaan!

Vapaampi Helsinki valloittaa katukuvaa.

Tiesitkö, että Kalasatama koostui ennen muutamasta saaresta, jotka liitettiin maamassan avulla toisiinsa, jolloin myös alueen satamatoiminta alkoi? Pitkälle ollaan niistä päivistä tultu ja paljon on kaupunkikuva muuttunut. Satamatoiminnot siirtyivät Vuosaareen ja jäljelle jäi asfalttikenttä upealla kaupunkimaisemalla.

Arkkitehti Tuomas Siitonen Suunnittelutoimisto Part Oy:stä vieraili kurssillamme tällä viikolla. Työryhmänsä kanssa Siitonen sai kaupungilta tehtäväksi suunnitella Kalasataman alueelle väliaikaistoimintaa.

”Keskellä kaikkea, mutta irti kaikesta” kuvaa hyvin Kalasatamaa. Alue on miltei keskustassa, mutta irti kaupungin hälystä. Ajatuksena oli kehittää Kalasataman alue osaksi Kallion ja Sörnäisten kaupunkielämää. Mitä Kalasataman alueelle luotaisiin? Kuka tilaa käyttäisi? Miksi ihmiset tulisivat alueelle? Työryhmänsä kanssa Siitonen oli ison urakan edessä – heillä oli suuri ja paljas asfalttikenttä täytettävänään. Ajatuksena oli kerätä alueelle palveluita ja asioita, jotka jollain tavalla olisivat häiritseviä muussa kaupunkikuvassa.

Hiljalleen tapahtumajärjestäjät löysivät Kalasataman asfaltin. Syksyllä 2009 järjestettiin ensimmäinen ulkoilmaelokuvanäytös. Sitä seurasivat Dodo ry:n kaupunkiviljelypalstat, graffittiseinät, konttiaukio, Solar Kitchen -ravintola sekä Ihana-kahvila. Hiljalleen Kalasatama sai kasvot ja alueeseen alkoi kytkeytyä muistoja. Alueen väliaikaistoiminnoilla syntyi uusi kaupunkitila.

Väliaikaista kaupunkitilaa rakentaessa tilanteet muuttuvat. Kalasatamaan nousseet kerrostalot vaikuttavat jo nyt alueen tapahtumiin. Konttiaukiolla ei voi enää luukuttaa musiikkia aamukuuteen, koska naapurit eivät hyväksy sitä. Kuinka asuntojen huimat hinnat ja uusi asukaskunta vaikuttavat Kalasatamaan? Säilyykö alueen vapaus vai tullaanko vapaa kaupunkitila ajamaan ahtaalle korkeiden hintojen vuoksi? Kuinka käy alueen yrittäjien? Ihana-kahvila ja graffittiseinä saavat olla Kalasatamassa ainakin vielä ensi kesän. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Siitä päättää kaupunki. Missä määrin Siitosen ja hänen työryhmänsä luoma väliaikaistoiminta yksinään nosti alueen arvoa? Aikaisemmin Kalasatama oli vain asfalttikenttä, entinen satama-alue. Suunnittelijat loivat erilaisilla toiminnoilla alueelle identiteetin.

Uusimmassa H!-lehdessä virastopäällikkö Mikko Aho painottaa, kuinka tärkeää on, että asukkaat kertovat millaisessa kaupungissa he haluavat asua. Kaupunkilaisten äänen tulee kuulua kovempaa kaupunkisuunnittelussa. Kalasataman tilanteessa suunnitelmat on varmasti jo lyöty lukkoon, mutta monen muun alueen kehittämiseen voimme vielä vaikuttaa. Minkälaisessa kaupungissa sinä haluaisit asua? Tule kertomaan siitä meille Kattilahalliin, lauantaina 5.10.

Kaupunkikulttuurin uudet toimijat –kurssilla synnytämme uuden kaupunkitapahtuman ja lisäksi kuulemme luentoja ja esityksiä eri tahoilta, jotka ovat tavalla tai toisella merkittäviä Helsingin kaupunkikulttuurin kannalta. Eilen tapasimme Suvilahdessa Kiinteistö Oy Kaapelitalon toimitusjohtajan Stuba Nikulan, joka voitti eilisen kaupunginhallituksen äänestyksen ja on siten hallituksen ehdotus Helsingin tulevaksi kulttuurijohtajaksi. Onnea Stuballe kaikkien kurssilaisten puolesta! Olemme vakuuttuneita siitä, että kaupungin kulttuuritoiminta on hyvissä käsissä, kunhan kaupunginvaltuusto tekee lopullisen päätöksensä.

Nikulalla on pitkä kokemus kaupunkikulttuurin tuottamisesta ja sen parissa työskentelystä hyvin eri näkökulmista. Kaupunkikulttuurin alkuhetkeksi hän nimeää 80-luvun puolivälin, jolloin paikallisradioiden perustamisen myötä kulttuurilla oli uudet edellytykset kehittyä. Tätä kehitystä edistivät seuraavaksi ilmaisjakelulehdet, sitten Moon tv ja ATV ja lopulta internet. Sosiaalinen media on tuonut kaupunkikulttuurille jälleen uuden areenan, joka kokoaa ihmisiä kenties tehokkaammin kuin mikään aiemmista. Facebookin aikakaudella onkin vaikea miettiä yleisötapahtuman järjestämistä ilman sosiaalisessa mediassa leviäviä tapahtumakutsuja ja tykkäysten virtaa.

Ajatus oman Vapaa^mpi Helsinki –tapahtumamme taustalla on, että kaupunkitila kuuluu kaikille, mutta missä määrin se on totta? Pieniinkin tapahtumiin vaaditaan luvat sieltä ja täältä, ilmoitus tälle viranomaiselle ja pelastussuunnitelma tuolle. Toki näiden säädösten ansiosta pääsemme nauttimaan tasalaatuisesta ja turvallisesta kaupunkikulttuurista, joka ei riko naapureiden tai lähistöllä pesivien lintujen oikeuksia, mutta eikö se samalla vähennä tapahtumien kirjoa ja säikäytä etenkin uusia toimijoita pois? Tapahtumat ja eri teemojen puitteissa kokoontuminen ovat kaupunkikulttuurille nimellistä toimintaa, mutta voiko se olla muutakin?

Tästä pääsemme asian ytimeen: Mitä on kaupunkikulttuuri? Se on Ravintolapäivää ja Siivouspäivää, Block Partyja ja kyläjuhlia. Mutta se on myös kitaransoittoa Alppipuistossa, skeittausta ja parkouria pitkin katuja ja seiniä ja spontaaneja biitsijoogatuokioita. Näihin pieniin asioihin ei tarvita lupaa, mutta ne tekevät kaupungista elävämmän, ja mikä parasta, ne eivät tapahdu kahdesti vuodessa vaan nyt, koska vaan! Isot tapahtumat maalaavat kaupunkikulttuurin suuret linjat, mutta pienellä kaupunkitilassa tapahtuvalla jokapäiväisellä toiminnalla väritämme loput. Nimenomaan siihen haluamme rohkaista kaikkia omassa tapahtumassamme.

Täysin vapaa Helsinki ei koskaan voi olla, mutta vapaa^mpi se voi ja sen pitää olla.

Facebook-tapahtuma

Facebook-sivu

Vapaampi Helsinki 5.10. klo 11-18, Suvilahden Kattilahalli

Suvilahden Kattilahallissa tapahtuu lauantaina 5.10., kun noin 30 kaupunki- ja kulttuurimaantieteen sekä sosiologian opiskelijaa toteuttaa täysin uuden tapahtumakonseptin: Vapaampi Helsinki 2013 – tapoja kohdata ja tehdä kaupunkia.

Vapaampi Helsinki kannustaa tee-se-itse-kaupunkikulttuuriin ja kysymään, miltä kaupunki näyttää toisen silmin. Tapahtumassa on luvassa keskustelua kaupunkitilan käytöstä sekä työpajoja ja toimintaa. Voit tehdä neulegraffiteja rollaattoriisi tai longboardiisi, tutustua katuteatteriin tai opetella tekemään frontside ollien. Osallistu keskusteluihin ja leiki tulevaisuuden katupelejä. Piirrä kaupungin suurimmalle kartalle lempipaikkasi ja opi missä muut kaupunkilaiset liikkuvat. Ohjelmapäivityksistä ilmoitetaan sitä mukaan, kun ne varmistuvat. Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikenikäisille kaupunkilaisille.

Millaisessa kaupungissa sinä haluaisit asua? Liiku, leiki, kohtaa, pysähdy ja keskustele.

Tule ottamaan tila haltuun.

Yhteistyössä:

RGB Oy
Tiedekulma
HYTKY
Vj Finland