Tunteiden tunnistamista

Pidimme etädemomme lokakuussa lohjalaiselle päiväkodille. Etädemoomme osallistui kaksi lapsiryhmää, Kuuset sekä Kivet, joissa molemmissa lapset olivat 5-vuotiaita. Alkutietojemme mukaan lapsia oli Kivet ryhmässä kuusi ja Kuuset ryhmässä yhdeksän. Käsittelimme etädemossamme tunnetaitoja ja etenkin tunnetilojen tunnistamista. Etädemomme teemaa valikoitui tunnetaidoiksi, koska se nousi esiin opettajien toiveena, kun niitä heiltä kysyimme. Rakensimme etädemomme Anne-Maria Kuuselan lastenkirjan Ympyräiset – Pieni kirja tunteista ympärille, joka on osa tunnetaitoihin keskittyvää Ympyräiset -lastenkirjasarjaa. Valitsimme kirjasta etädemoon viisi tunnetilaa: onnellinen, vihainen, surullinen, ihastunut ja pelästynyt. Meillä oli etäyhteyksien päässä kaksi lapsiryhmää, jonka vuoksi päätimme hyödyntää tuokiossamme myös tunnekortteja. Molemmat ryhmät käyttivät omia tunnekorttejaan, joita olivat jo aiemminkin käyttäneet, ja jotka olivat heille ennestään tuttuja.

Etädemomme tavoitteena oli vahvistaa lasten tunteiden tunnistamista sekä tukea lasten kaveritaitoja sekä ryhmässä toimimista. Kun lasten kanssa opetellaan tiedostamaan, nimeämään ja havaitsemaan tunteita, heidän tunnetaitonsa vahvistuvat (VASU, 2018, 26). Pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä toimiminen edistää lapsilähtöistä toimintaa (VASU, 2018, 26). Sekä ryhmissä että itsenäisesti työskenneltäessä lapsia rohkaistaan ihmettelemään, kyselemään, päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, 38).

Mukana etädemossamme oli Ihaa -pehmolelu, joka kiinnitti lasten huomion jo ennen kuin etädemomme virallisesti alkoi. Alkuun kerroimme lapsille, että tarvitsemme heidän apuansa tunteiden tunnistamisessa, koska Ihaa ei oikein vielä osannut tunnistaa omia tunteitaan. Seuraavaksi Aada luki Ympyräiset – Pieni kirja tunteista -kirjasta tunnekuvauksen. Tämän jälkeen Noora pyysi lapsia ryhmänä etsimään heidän tunnekorteista kuvausta vastaavan tunnekortin, jonka löydyttyä molemmat ryhmät näyttivät meille, minkä kuvan valitsivat. Kun molemmat ryhmät olivat näyttäneet tunnekortin, jonka he valitsivat, mietimme yhdessä lasten kanssa, miltä kyseinen tunne voisi näyttää ilmein ja elein. Lasten tunteet eli emootiot sekä kyky empatiaan rakentuvat askeleittain silloin, kun lapsi on vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021). Tämän jälkeen Aada luki seuraavan tunnekuvauksen, ja tuokio jatkui samalla kaavalla loppuun asti.

Etädemon aikana pidimme mielessä, että tunteet ja niiden tulkitseminen on henkilökohtaista, monitulkintaista ja ajoittain haastavaa. Tämän vuoksi lasten ajatuksia tai vastauksia ei lähdetty muuttamaan tai korjaamaan, vaan ne hyväksyttiin sellaisinaan, eikä oikeita tai vääriä vastauksia ollut. Tunteet vaihtelevat, muuntautuvat sekä ilmenevät eri tavoin, ja ne myös koetaan yksilöllisesti (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021).

Haasteita etädemon toteutukseen toi se, että etäyhteyksien päässä meillä oli kaksi lapsiryhmää. Tämä mietitytti meitä etädemon suunnitteluvaiheessa paljon. Kuinka saisimme huomioitua molemmat lapsiryhmät? Kuinka äänimaailma toimisi, ja kuinka etäyhteydet tulisivat toimimaan? Jotta äänimaisema pysyisi hillittynä ja jatkuvalta päälle puhumiselta vältyttäisiin, valitsimme tunnekortit kommunikoinnin välineiksi. Tunnekortit toimivatkin lopulta todella hyvin etädemossamme. Pohdimme äänimaailman selkeyttämiseksi myös toisen ryhmän mikin sulkemista vastausvuoron siirtyessä, mutta koimme, että näin tehdessämme saattaisimme menettää lasten aloituksia, joten pidimme molempien ryhmien mikit päällä koko demon ajan. Äänimaailma oli hieman sekava, mutta ainakin saimme kuulla paljon lasten kommentteja ja ajatuksia.

Mielestämme etädemo sujui hyvin. Saimme molemmat lapsiryhmät osallistumaan tuokioomme, ja tuokiomme eteni johdonmukaisesti alusta loppuun. Lapset olivat myös suurimmilta osin kiinnostuneita tuokiostamme. Lasten kommenteista oli ajoittain vaikea saada selvää, koska molempien ryhmien mikrofonit olivat päällä. Oli kuitenkin lottovoitto, että ennen tuokion virallista alkua saimme hieman aikaa niin sanotusti tutustua toiseen ryhmään. Näin ollen saimme rakennettua vuorovaikutusta lasten kanssa vilkuttelemalla ja höpöttelemällä, joka osaltaan varmasti sitoi heitä tuokion seuraamiseen jo ennen ohjatun demohetken alkua. Aadan ja Nooran ilmeikäs lukeminen vahvisti tekstin lukemista, ja helpotti varmasti lasten seuraamista, kun he saivat kuuntelun lisäksi seurata myös tuokion vetäjien ilmeitä.

Tuokiomme sujui odotettua paremmin, ja saimme opiskelukavereiltamme sekä opettajaltamme hyvää palautetta etädemostamme. Oli mukava huomata, että vaikka meillä oli omat epäilyksemme etäpedagogiikkaa kohtaan, kaikki sujui kuitenkin hyvin. Suurin huolen aiheemme oli kahden fyysisesti eri tilassa olevan ryhmän ohjaaminen samaan aikaan, mutta loppujen lopuksi sekään ei tuottanut sen suurempia ongelmia. Ehkä jatkossa olisi kuitenkin helpompi toteuttaa vastaavanlaisia tuokioita yhdelle ryhmälle kerrallaan, sillä havainnointi oli välillä haasteellista, kun piti seurata kahden ruudun tapahtumia. Kaiken kaikkiaan etädemotuokion pitämisestä jäi meille kaikille hyvä ja levollinen mieli, eivätkä vastaavanlaiset tilanteet varmastikaan jatkossa enää jännitä samalla tavalla.

Kirjoittajat: Noora, Aada, Kirsikka, Matilda (Ryhmä 2)

Lähteet

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin – harjoituskirja. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppiiharjoittelemalla Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pd

Leave a Reply