Safariseikkailu etäyhteyksin

 

Etädemon sisältö

Lähdimme suunnittelemaan tuokiota pohtien, kuinka voisimme hyödyntää etänä oloa ja zoomin tarjoamia mahdollisuuksia. Keksimme nopeasti eläinteeman, tarkemmin ottaen safarimatkan, johon jokaisen eläimen kohdalle sisällyttäisimme erilaisia taitoalueita. Lähetimme lapsille ennakkoon tulostettavat lentoliput, joka pohjusti tuokiota lapsille. Halusimme kiinnittää erityisesti huomiota vuorovaikutukseen ja lapsilta tuleviin aloitteisiin, joten jaoimme tuokion kolmeen, jolloin vain osan vetäjä näkyi kamerassa. Tämä tuntui lisäävän myös lasten osallisuutta, kun ylimääräisiä häiriötekijöitä ei ollut. Tuokion jakaminen kolmeen eri eläimeen helpotti lisäksi työnjakoa ryhmässä ja selkeytti siirtymiä, jolloin myös virtuaalitaustoja vaihdettiin. Yleisesti ottaen eläimet ovat lapsille positiivisia mielikuvia luovia hahmoja ja niiden avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi draamakasvatusta, tai tässä tapauksessa matemaattisia- ja ongelmanratkaisutaitoja. Halusimme pitää demon aiheet iloisina ja välittää lapsille hyvänolon tunnetta, ryhmään kuuluvuutta ja lasten omien ajatusten esille tuontia, joka myös lisää ryhmän tasa-arvoisuutta (Paananen & Rainio 2019. S. 2).

Demo alkoi lentokentältä, jonka jälkeen lensimme safarille, jossa tapasimme eri eläimiä ja lapset pääsivät esimerkiksi keräämään kirahville ruokaa, juoksemaan leijonia karkuun ja selvittämään krokotiilin kanssa lukon avaavan koodin. Meillä oli käytössä rekvisiittaa (vihreitä pienesineitä, kuvakortit) ja hyödynsimme lasten vilkasta mielikuvitusta ja teimme käsillä esimerkiksi kiikarit ja joimme juomapullosta vettä. Alussa levitimme kuvitteellisesti aurinkorasvaa, jottemme palaisi auringossa ja joimme juostuamme vettä, joita voidaan pitää perustoimintoina ja terveyttä edistävinä tekoina (Kettukangas & Härkönen. 2014. S. 1; Opetushallitus, 2018. S. 27).

Etädemon tavoitteet

Meidän etädemomme keskeisimmät tavoitteet olivat motoristen toimintojen harjoittaminen, etenkin karkeamotoristen sekä ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen.

Tuokiossamme väistelimme erilaisia kuvitteellisia esteitä ja juoksimme paikoillamme, jolloin motoriset taidot tulivat eniten esille. Varhaiskasvatuksen tavoitteena onkin lasten innostaminen liikkumaan monipuolisesti ja saada heidät kokemaan liikunnan iloa (Opetushallitus, 2018, s. 47). Tähän pyrimme demossamme. Ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen tulivat esille tehtävässä, jossa lasten oli tarkoitus muodostaa näytetyistä muodoista (ympyrä, kolmio, neliö) omilla kehoillaan yhteinen muoto, esimerkiksi asettautumalla tarvittaessa opettajan avustuksella piirin. Tehtävässä tuli myös esille matemaattisen ajattelun tukeminen, jolloin lapset tutustuivat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan avulla (Opetushallitus, 2018, s. 46). Ongelmanratkaisutaitojen harjoittaminen nousee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esille kannustamalla lapsia oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä sekä ratkaisujen etsimisessä (2018, s. 46). Tehtävässä tulivat hyvin nämä asiat esille.

Pohdimme yhdessä myös muita tavoitteita, jotka halusimme sisällyttää demoomme. Tavoitteeksi nousivat elämyksellisyys ja uudenlainen kokemus etäyhteyksin sekä zoomin virtuaalitaustojen hyödyntäminen. Lapsella on oikeus iloita oppimastaan ja he haluavat oppia uutta (Opetushallitus, 2018, s. 21–22). Zoomin taustojen hyödyntäminen oli keskeistä demossamme, sillä ilman taustoja lasten mielenkiinnon ja osallisuuden ylläpitäminen olisi ollut haastavampaa. Taustat toivat demoomme elämyksellisyyttä ja olivat havainnollistamassa erilaisia tehtäviä, joita demo sisälsi.

Näkökulmat toteutukseen

Demossamme tavoitteet toteutuivat onnistuneesti ja lapset lähtivät innostuneesti toteuttamaan suunnittelemaamme toimintaa. Demon vetäjillä oli ilo nähdä, miten kaikki sujui hyvin alun teknisistä ongelmista huolimatta. Alussa yksi ryhmän lapsista ei ollut halukas osallistumaan toimintaan, mutta alkujännityksen jälkeen hänenkin kiinnostuksensa heräsi, jolloin hän lähti mukaan tuokion tehtävien tekemiseen. Osallisuudessa oikeanlainen tunnetila ja onnistuneet osallisuuden kokemukset herättävät osallistuvissa myönteisiä tunteita (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Osallisuudessa on kyse siitä, että luottaa itseensä ja muihin (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Kun tämä kyseinen lapsi sai siis positiivia kokemuksia tuokiosta, uskalsi hän tulla mukaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että hän luottaa kyseiseen tilanteeseen ja läsnä oleviin aikuisiin sekä itseensä toimijana (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 50).

Kehittämiskohteiksi demossamme nousee kiireettömyys. Varhaiskasvatuksen toiminnassa tulee huomioida mahdollisuudet toimia kiireettömässä ympäristössä (Opetushallitus, 2018, s.80). Joissakin demon kohdissa, esimerkiksi alun tasapainoharjoituksessa, jossa tuli seistä yhdellä jalalla flamingon lailla, lapsille ei annettu riittävästi aikaa tehtävään perehtymiseen tai kokeiluun. Kiireen tuntua saattoi lisätä suorituksessa jännityksen tunne ja etukäteen

annettu tiukka aikataulu. Lopussa sillan koodin ratkaisussa ryhmän opettaja otti vahvan roolin lasten ohjaamisessa, jolloin lasten omat ongelmaratkaisutaidot eivät päässeet harjaantumaan. Henkilöstöltä edellytetään työssään herkkyyttä havaita lasten aloitteita ja tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia (Opetushallitus, 2018, s. 38). Jälkeenpäin jäimme pohtimaan, millaisia erilaisia työtapoja olisimme voineet hyödyntää, jotta olisimme saaneet lasten omat aloitteet vahvemmin näkymään demon kulussa.

Etäyhteyksin demon ohjaaminen oli meille kaikille uutta ja vierasta, mutta lähdimme toteuttamaan sitä innostuneesti ja oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain uutta. Olimme suunnitelleet ohjaavamme demon noin 14 lapselle ennakkoon annetun tiedon perusteella, mutta osa lapsista olikin estyneitä, joten etädemossa oli mukana lopulta vain viisi lasta. Se ei kuitenkaan vaikuttanut demomme suorittamista vaan saimme toteutettua eri tehtävät myös pienemmälle lapsimäärälle. Kokonaisuudessaan koimme tuokiomme onnistuneeksi, mikä ilmeni erityisesti siinä, kun lapset sitoutuivat toimintaan hyvin ja jaksoivat keskittyä suunniteltuun toimintaan demon loppuun asti. Saimme etädemon päätyttyä kirjallisesti palautetta varhaiskasvatuksen opettajalta, joka kertoi, että käyttämämme mielikuvitus kiikarit ja eläinteemat jatkuivat lasten leikeissä demon loputtua.

Kirjoittajat: Lilli Lindblom, Emilia Maaskola ja Ruut Nikula VO6

Lähteet:

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 1.11.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet. Pdf

Paananen, M. & Rainio, A. P. (2019). Micro-policies of adult-child joint play in the context of the Finnish ECEC system. In S. Alcock & N. Stobbs (Eds.) Rethinking Play as Pedagogy. Thinking about Pedagogy in Early Education Series, Vol 4. Routledge.

Turja, L., & Vuorisalo, M. (2017). Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Valloittava varhaiskasvatus. Vastapaino. Tampere 2017.

Kuva: Papunet https://kuvapankki.papunet.net/haku/safari