Month: November 2021

 

Etädemon sisältö

Lähdimme suunnittelemaan tuokiota pohtien, kuinka voisimme hyödyntää etänä oloa ja zoomin tarjoamia mahdollisuuksia. Keksimme nopeasti eläinteeman, tarkemmin ottaen safarimatkan, johon jokaisen eläimen kohdalle sisällyttäisimme erilaisia taitoalueita. Lähetimme lapsille ennakkoon tulostettavat lentoliput, joka pohjusti tuokiota lapsille. Halusimme kiinnittää erityisesti huomiota vuorovaikutukseen ja lapsilta tuleviin aloitteisiin, joten jaoimme tuokion kolmeen, jolloin vain osan vetäjä näkyi kamerassa. Tämä tuntui lisäävän myös lasten osallisuutta, kun ylimääräisiä häiriötekijöitä ei ollut. Tuokion jakaminen kolmeen eri eläimeen helpotti lisäksi työnjakoa ryhmässä ja selkeytti siirtymiä, jolloin myös virtuaalitaustoja vaihdettiin. Yleisesti ottaen eläimet ovat lapsille positiivisia mielikuvia luovia hahmoja ja niiden avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi draamakasvatusta, tai tässä tapauksessa matemaattisia- ja ongelmanratkaisutaitoja. Halusimme pitää demon aiheet iloisina ja välittää lapsille hyvänolon tunnetta, ryhmään kuuluvuutta ja lasten omien ajatusten esille tuontia, joka myös lisää ryhmän tasa-arvoisuutta (Paananen & Rainio 2019. S. 2).

Demo alkoi lentokentältä, jonka jälkeen lensimme safarille, jossa tapasimme eri eläimiä ja lapset pääsivät esimerkiksi keräämään kirahville ruokaa, juoksemaan leijonia karkuun ja selvittämään krokotiilin kanssa lukon avaavan koodin. Meillä oli käytössä rekvisiittaa (vihreitä pienesineitä, kuvakortit) ja hyödynsimme lasten vilkasta mielikuvitusta ja teimme käsillä esimerkiksi kiikarit ja joimme juomapullosta vettä. Alussa levitimme kuvitteellisesti aurinkorasvaa, jottemme palaisi auringossa ja joimme juostuamme vettä, joita voidaan pitää perustoimintoina ja terveyttä edistävinä tekoina (Kettukangas & Härkönen. 2014. S. 1; Opetushallitus, 2018. S. 27).

Etädemon tavoitteet

Meidän etädemomme keskeisimmät tavoitteet olivat motoristen toimintojen harjoittaminen, etenkin karkeamotoristen sekä ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen.

Tuokiossamme väistelimme erilaisia kuvitteellisia esteitä ja juoksimme paikoillamme, jolloin motoriset taidot tulivat eniten esille. Varhaiskasvatuksen tavoitteena onkin lasten innostaminen liikkumaan monipuolisesti ja saada heidät kokemaan liikunnan iloa (Opetushallitus, 2018, s. 47). Tähän pyrimme demossamme. Ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen tulivat esille tehtävässä, jossa lasten oli tarkoitus muodostaa näytetyistä muodoista (ympyrä, kolmio, neliö) omilla kehoillaan yhteinen muoto, esimerkiksi asettautumalla tarvittaessa opettajan avustuksella piirin. Tehtävässä tuli myös esille matemaattisen ajattelun tukeminen, jolloin lapset tutustuivat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan avulla (Opetushallitus, 2018, s. 46). Ongelmanratkaisutaitojen harjoittaminen nousee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esille kannustamalla lapsia oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä sekä ratkaisujen etsimisessä (2018, s. 46). Tehtävässä tulivat hyvin nämä asiat esille.

Pohdimme yhdessä myös muita tavoitteita, jotka halusimme sisällyttää demoomme. Tavoitteeksi nousivat elämyksellisyys ja uudenlainen kokemus etäyhteyksin sekä zoomin virtuaalitaustojen hyödyntäminen. Lapsella on oikeus iloita oppimastaan ja he haluavat oppia uutta (Opetushallitus, 2018, s. 21–22). Zoomin taustojen hyödyntäminen oli keskeistä demossamme, sillä ilman taustoja lasten mielenkiinnon ja osallisuuden ylläpitäminen olisi ollut haastavampaa. Taustat toivat demoomme elämyksellisyyttä ja olivat havainnollistamassa erilaisia tehtäviä, joita demo sisälsi.

Näkökulmat toteutukseen

Demossamme tavoitteet toteutuivat onnistuneesti ja lapset lähtivät innostuneesti toteuttamaan suunnittelemaamme toimintaa. Demon vetäjillä oli ilo nähdä, miten kaikki sujui hyvin alun teknisistä ongelmista huolimatta. Alussa yksi ryhmän lapsista ei ollut halukas osallistumaan toimintaan, mutta alkujännityksen jälkeen hänenkin kiinnostuksensa heräsi, jolloin hän lähti mukaan tuokion tehtävien tekemiseen. Osallisuudessa oikeanlainen tunnetila ja onnistuneet osallisuuden kokemukset herättävät osallistuvissa myönteisiä tunteita (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Osallisuudessa on kyse siitä, että luottaa itseensä ja muihin (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Kun tämä kyseinen lapsi sai siis positiivia kokemuksia tuokiosta, uskalsi hän tulla mukaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että hän luottaa kyseiseen tilanteeseen ja läsnä oleviin aikuisiin sekä itseensä toimijana (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 50).

Kehittämiskohteiksi demossamme nousee kiireettömyys. Varhaiskasvatuksen toiminnassa tulee huomioida mahdollisuudet toimia kiireettömässä ympäristössä (Opetushallitus, 2018, s.80). Joissakin demon kohdissa, esimerkiksi alun tasapainoharjoituksessa, jossa tuli seistä yhdellä jalalla flamingon lailla, lapsille ei annettu riittävästi aikaa tehtävään perehtymiseen tai kokeiluun. Kiireen tuntua saattoi lisätä suorituksessa jännityksen tunne ja etukäteen

annettu tiukka aikataulu. Lopussa sillan koodin ratkaisussa ryhmän opettaja otti vahvan roolin lasten ohjaamisessa, jolloin lasten omat ongelmaratkaisutaidot eivät päässeet harjaantumaan. Henkilöstöltä edellytetään työssään herkkyyttä havaita lasten aloitteita ja tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia (Opetushallitus, 2018, s. 38). Jälkeenpäin jäimme pohtimaan, millaisia erilaisia työtapoja olisimme voineet hyödyntää, jotta olisimme saaneet lasten omat aloitteet vahvemmin näkymään demon kulussa.

Etäyhteyksin demon ohjaaminen oli meille kaikille uutta ja vierasta, mutta lähdimme toteuttamaan sitä innostuneesti ja oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain uutta. Olimme suunnitelleet ohjaavamme demon noin 14 lapselle ennakkoon annetun tiedon perusteella, mutta osa lapsista olikin estyneitä, joten etädemossa oli mukana lopulta vain viisi lasta. Se ei kuitenkaan vaikuttanut demomme suorittamista vaan saimme toteutettua eri tehtävät myös pienemmälle lapsimäärälle. Kokonaisuudessaan koimme tuokiomme onnistuneeksi, mikä ilmeni erityisesti siinä, kun lapset sitoutuivat toimintaan hyvin ja jaksoivat keskittyä suunniteltuun toimintaan demon loppuun asti. Saimme etädemon päätyttyä kirjallisesti palautetta varhaiskasvatuksen opettajalta, joka kertoi, että käyttämämme mielikuvitus kiikarit ja eläinteemat jatkuivat lasten leikeissä demon loputtua.

Kirjoittajat: Lilli Lindblom, Emilia Maaskola ja Ruut Nikula VO6

Lähteet:

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 1.11.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet. Pdf

Paananen, M. & Rainio, A. P. (2019). Micro-policies of adult-child joint play in the context of the Finnish ECEC system. In S. Alcock & N. Stobbs (Eds.) Rethinking Play as Pedagogy. Thinking about Pedagogy in Early Education Series, Vol 4. Routledge.

Turja, L., & Vuorisalo, M. (2017). Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Valloittava varhaiskasvatus. Vastapaino. Tampere 2017.

Kuva: Papunet https://kuvapankki.papunet.net/haku/safari

Demon tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme varhaispedagogiseksi näkökulmaksi aikuisen sensitiivisyyden. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuista ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta, jota vahvistaa aikuisen sensitiivinen kohtaaminen lasta kohtaan (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 30). Aikuisten sensitiivisyys toiminnassa on erityisen tärkeää. Harkoma (2018) toteaa, että aikuisen koko ryhmään kohdistuva sensitiivisyys on yhteydessä lasten ryhmässä kokemaan emotionaaliseen turvallisuuteen. Aikuisen rooli on tällöin käsitellä omia sekä lasten tunteita ja pystyä mukautumaan tilanteeseen omien havaintojensa perusteella. Aikuinen kasvattajana on voimavara lasten kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Korhonen (2016, s. 13) kertoo, että kasvattajan sensitiivisyys näyttäytyy vahvana keskittymisenä toimintaa kohtaan. Tällöin suhde kasvattajan ja lapsen suhde on lämmin ja molemmat sitoutuvat toimintaan. Tämä toimii aasin siltana lasten osallisuuteen.

Tuokion kulku

Olimme sähköpostitse yhteydessä lapsiryhmän opettajaan. Viestissä tiedustelimme ryhmän kokoa, nimeä sekä mahdollisia rajoituksia mitä meidän tulisi ottaa huomioon. Laitoimme myös alustavan suunnitelman sähköpostiin. Demo vedettiin 14 lapsen viskari-ryhmälle. Demossa oli myös mukana lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja. Demon kesto oli noin 20 minuuttia.

Demon suunnittelu

Demoon olimme suunnitelleet tarinallisen lasten osallisuutta korostavan tarinatuokion, jossa oli draaman elementtejä. Sopivan kirjan löytäminen demoon osoittautui haastavaksi, joten lähdimme luonnostelemaan omaa lyhyttä tarinaa. Tarinan päähenkilöksi tuli Ossi-orava ja teemaksi valitsimme syksyn. Tarinan juonessa korostui ystävyys, vuorovaikutustaidot sekä ongelmanratkaisutaidot. Otimme tarinan mukaan rekvisiitaksi metsän eläimiä, syyslehtiä, käpyjä ja tammenterhoja. Etädemon pedagogisiksi tavoitteiksi syntyivät vuodenajoista oppiminen, yhteistyötaidot, lasten osallisuuden tukeminen ja ongelmanratkaisu. Varhaiskasvatuksen perusteiden (2018, s. 48) mukaan eri vuodenaikoja täytyy hyödyntää niin, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella eri vuodenajoille tyypillisiä tapoja ulkoilla. Yritimme saada lapsia innostumaan eri värisistä lehdistä, ja kannustimme heitä keräämään niitä pihalta ulkoillessa.

Lapsiryhmä istui samassa tilassa seuraamassa demoa. Demo alkoi mainiosti ja lapset olivat mielekkäästi vuorovaikutuksessa meidän kanssa. Ohjeiden kuunteleminen meni lapsilla sujuvasti ja he olivat aktiivisesti mukana. Demon toiminnallisessa osuudessa lapset saivat kehollaan näyttää miltä eri kokoiset lehtikasat voisivat näyttää. Keskikokoisen lehtikasan näyttäminen oli hieman hankalaa lapsille, mutta muutama lapsi silti yritti näyttää käsillään lehtikasan kokoa. Se oli hyvä haaste lapsille. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 38) mukaan työskennellessä rohkaistaan lapsia ihmettelemään, kyselemään, päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Keskikokoisen lehtikasan näyttämiseen lapset tarvitsivat mallia, mutta ison ja pienen lehtikasan kuvaaminen onnistui hienosti omatoimisesti. Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2019, s. 36) korostavat osallisuuden kokemuksia vertaisvuorovaikutuksessa. Tavoitteenamme  etädemossa oli saada lapset mukaan, jotta heille syntyisi kollektiivi osallisuuden kokemus.

Etädemomme lopussa lapset saivat mennä lattialle rentoutumaan. Lapset saivat sulkea silmät ja kuvitella lehtien tippuvan kasvoille. Lopussa lapset vuorovaikuttivat kanssamme sanomalla heipat ja vilkuttaen meille. Toivotimme hyvät syys- ja päivänjatkot ja hyvästelimme aktiivisen ryhmämme.

Tuokion reflektio

Etäpedagogiikka oli kaikille uusi kokemus. Tilanne oli meille ja lapsille jännittävä, koska lapset olivat luultavasti täysin uuden asian äärellä. Vaikka tuokiomme meni oikein hyvin, olisi siinä voinut käydä aivan toisin. Tekniikka olisi voinut pettää ja sen jälkeen ei ole täysin varmaa, miten tuokion vetäminen loppuun olisi onnistunut. Huomasimme nämä asiat vasta tuokion jälkeen. Lapset seurasivat demoa isommalta näytöltä ja tämä mahdollisti sen, että lapset saivat seurata tarinan kulkua helpommin. Esittäjien “pinnaaminen” varmisti, että lapset näkivät aina henkilön, joka puhui. Myöhemmin saimme palautetta, että lapset olisi kannattanut myös “pinnata”, mutta ajattelimme sen häiritsevän esitystä, jos lapset näkisivät itsensä isolta ruudulta.

 Vuorovaikutusta lasten kanssa syntyi, mikä oli hyvin antoisaa. Harkoman (2018) mukaan aikuisen koko ryhmään kohdistuvan sensitiivisyyden merkitys voidaan ymmärtää tarkastelemalla ryhmätilannetta, jossa suurin osa lapsista sitoutuu toimintaan sekä asettuu avoimeen ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Ennen demoa meitä mietitytti kuinka lapsiryhmä ottaa meidät vastaan etäyhteyden kautta. Se meni lopulta hyvin positiivisesti, ja lapset olivat hyvin aktiivisia sekä osallistuvia. Etädemon vetäminen oli meille hyvä kokemus tulevaisuutta varten, jolloin etäpedagogiikkaa hyödynnetään varmasti enemmän. 

Lähteet:

Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2019). Saatavilla:

https://peda.net/forssa/varhaiskasvatus/vv2l/v:file/download/7ec40c752005e20740068c83fa601a502217d741/voxforssa2019_valmis1.pdf 

Harkoma, S. (2018) Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön. Luettu 4.11.2021. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2018/11/02/pedasens-interventiotutkimus/

Korhonen, S. (2016) Kasvattajan sensitiivisyys vuorovaikutuksessa lapsen kanssa päiväkodin ohjatun toiminnan aikana. Varhaiskasvatustieteteen kanditutkielma, Jyväskylän yliopisto. Saatavilla:https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/49722/URN:NBN:fi:jyu-201605112495.pdf?sequence=1

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf.

Kuva: Piqsels.com

Tekijät: Salma Abdullahi, Veikka Annila, Mikael Anttila ja Anna Bartholomäus

 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa [Vasu] (Opetushallitus, 2018) ohjataan toteuttamaan matematiikkaan ja sen osa-alueisiin tutustumista havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Matemaattisen ajattelun eri vaiheissa olevien lasten olisi Vasun mukaan tärkeä kokea varhaiskasvatuksessa etenkin oivaltamisen ja oppimisen iloa. Etädemomme tavoitteena oli harjoitella matemaattisia käsitteitä enemmän–vähemmän, lukumääriä 1–5 sekä lukumäärän muutosta. Pyrimme suunnittelemaan matemaattiset pulmat viskari-ryhmän ikätasoon sopiviksi ja matematiikan pedagogiikan opintojaksolta olimmekin saaneet hyviä ideoita sekä vinkkejä, joita hyödynsimme demossa. Mattisen ja Hannula-Sormusen (2020) mukaan lukumääriä vertailemalla ja käsitteellistämällä esimerkiksi esinejoukkoa on mahdollista auttaa lasta jäsentämään myös ympäristönsä ilmiöitä ja tapahtumia. Koska matemaattisen päättelykykyyn kytköksissä olevien ajattelun ja oppimisen taitojen tiedetään mm. perustavan pohjan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle (Opetushallitus, 2018), innostuimme ottamaan tämän äärimmäisen tärkeän näkökulman etäpedagogiikkatuokion teemaksemme!

Kuten tutkimuksissa (mm. Hannula, Mattinen & Lehtinen, 2005) on osoitettu, että lasten huomion kiinnittämistä lukumääriin voidaan lisätä leikki- ja toimintaympäristöä muokkaamalla ja lapsia ohjaamalla, pyrimme mekin saamaan lapset mukaan leikkimieliseen laskentaan etätuokiossa tarinallisen kerronnan, heille esitettyjen apukysymysten sekä innostavan ja kannustavan ohjauksemme avulla.

Demoa suunnitellessamme huomioimme kyseisessä lapsiryhmässä tuolloin meneillään olleen oravaprojektin, jonka pohjalta ideoimme tuokiolle keskushahmon. Löysimme Korkeasaaren nettisivuilta mielenkiintoisen oravatarinan, jota lähdimme muokkaamaan demoa varten sopivaksi. Päiväkotiryhmämme opettaja vinkkasi meille, että ryhmän lapset olivat käyneet aiemmin viemässä oraville tammenterhoja – niinpä niitä todellakin käytettäisiin myös tuokiossa! Tuokiossa Ossi-orava lähti seikkailulle Korkeasaaren eläintarhaan ja tapasi siellä kaksi alppimurmelia, kamelin sekä karhun. Ossi kohtasi matkansa varrella erilaisia matemaattisia pulmia ja tutustuipa hän siinä samalla myös eri eläinten ruokailutottumuksiin sekä talvehtimistapoihin. Matematiikkatehtävien lisäksi aktivoimme lapsia tekemään omassa ryhmätilassaan havaintoja syksyn keltaisesta väristä. Toteutimme demon kaikkien vetäjien ollessa omien etäyhteyksiensä äärellä.

Ennen demon alkua kohtasimme kuitenkin teknisiä ongelmia, eikä yksi meistä lopulta pystynyt osallistumaan itse Hhetkeen. Olimme onneksi etukäteen sopineet kuka paikkaa ketäkin, joten loppujen lopuksi haasteista huolimatta saatiin tuokio vedettyä vajaamiehitykselläkin hienosti läpi! Etäpedagogiikkaa suunnitellessa onkin hyvä ottaa huomioon etenkin toteuttamista vaativat tekniset seikat ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet, kuten esimerkiksi erilaisten visuaalisten keinojen (videot, kuvat, ääni) käyttö. On siis hyvä pitää muutamaa varasuunnitelmaa takataskussa ja pyrkiä luomaan mahdollisimman mielenkiintoinen, mutta kuitenkin tarpeeksi selkeä kokonaisuus.

Vaikka demomme sujui kaiken kaikkiaan hienosti ja suunnitelmien mukaan, heräsi meille sen jälkeen muutamia kehitysideoita. Etukäteen olimme pohtineet, olisivatko valitsemamme matemaattiset tehtävät sopivan tasoisia ryhmän ikään nähden, sekä kuinka tarina soljuisi sujuvasti eteenpäin. Tehtävät olivat etätuokioon onneksi sopivia, mutta varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämiseksi tulisi matematiikkaan kiinnittää huomiota päiväkodissa etenkin arkitoimintojen yhteydessä (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2008). Nallematikaksi kutsutun kehittämisohjelmansa tavoitteeksi Mattinen ym. (2008) asettivat 4–5-vuotiaiden lasten itsenäisen, ympäristössään esiintyvien matemaattisten ilmiöiden huomioimisen. Vuonna 2008 toteutettu pilottitutkimus osoitti Nallematikan onnistuneeksi toimintamalliksi varhaiskasvatuksessa. Niin matemaattisten taitojen, kuin muistisuoritustenkin todettiin kehittyneen intervention aikana. Lisäksi tulokset osoittivat, että varhaisella vaikuttamisella nähdään olevan hyötyä myös matemaattisilta lähtökohdiltaan heikoimpien lasten oppimiselle. (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2010.)

Demon jälkeen saimme aiheellista palautetta tarinan lukemisen nopeuteen sekä lausemuotoihin liittyen. Joitain rakenteeltaan monimutkaisia lauseita oli jopa aikuisten kuulijoiden ollut hankala ymmärtää. Jatkossa vastaavaa tarinallista etätuokiota suunnitellessa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota itse käsikirjoitukseen, lukea sitä useaan otteeseen ääneen läpi ja hioa mahdollisimman selkokieliseksi. Näin myös puheen nopeuteen tulisi kiinnitettyä vaadittavaa huomiota jo ennen tuokion esitystä. Lisäksi olisimme tarinan aikana toki voineet antaa lapsille hiukan enemmän aikaa paneutua itse tuottamiimme visuaalisesti kauniisiin kuviin.

Tuokio synnytti opiskelijaryhmässämme erinomaista reflektoivaa keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Ossi-oravan maailma itsessään oli niin vetävä, että ei liene liikaa haitannut, vaikkei kaikkia lauseita olisikaan aivan sanatarkasti ymmärretty. Tärkeintä oli saavuttamamme tuokion kokonaisvaltainen tunnelma. Lopuksi arvon lukijat haluammekin sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä demosuoritukseemme. Etäyhteyksistä huolimatta saimme Ossi-oravan hienosti seikkailulle, ja lapsilla tuntui olevan kivaa matemaattisten tehtävien parissa! Mikä onkaan tärkeämpää kuin se että lapset viihtyvät, oppivat ja tempautuvat mukaan tarinaan? Ei juuri mikään, sitä mieltä mekin olemme.

Kirjoittajat: Saara, Ella, Essi & Anna (Ryhmä 1)

Lähteet: Hannula, M.M., Mattinen, A. & Lehtinen, E. (2005). Does social interaction influence 3-year-old children’s tendency to focus on numerosity? A quasi-experimental study in day care. In L. Verschaffel, E. De Corte, G.Kanselaar, & Valcke, M. (Eds) Powerful environments for promoting deep conceptual and strategic learning. (63–80). Leuven: Leuven University Press.

Mattinen, A. & Hannula-Sormunen, M. (2020). Lapsen matemaattinen maailma ja ajattelu. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. 5. uudistettu painos (e-kirja). Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 15.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700758

Mattinen, A., Räsänen, P., Hannula M.M. & Lehtinen, E. (2008). Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma päiväkodeille. NMI-Bulletin, 4, 40–53. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2016/09/mattinen4_20081.pdf

Mattinen, A., Räsänen P., Hannula M. M., & Lehtinen, E. (2010). Nallematikka: 4–5 –vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien kehittäminen –pilottitutkimuksen tulokset. NMI-Bulletin, 2, 41–59. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2015/02/mattinen.pdf Opetushallitus. (2018).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. (24–46). Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Pidimme etädemomme lokakuussa lohjalaiselle päiväkodille. Etädemoomme osallistui kaksi lapsiryhmää, Kuuset sekä Kivet, joissa molemmissa lapset olivat 5-vuotiaita. Alkutietojemme mukaan lapsia oli Kivet ryhmässä kuusi ja Kuuset ryhmässä yhdeksän. Käsittelimme etädemossamme tunnetaitoja ja etenkin tunnetilojen tunnistamista. Etädemomme teemaa valikoitui tunnetaidoiksi, koska se nousi esiin opettajien toiveena, kun niitä heiltä kysyimme. Rakensimme etädemomme Anne-Maria Kuuselan lastenkirjan Ympyräiset – Pieni kirja tunteista ympärille, joka on osa tunnetaitoihin keskittyvää Ympyräiset -lastenkirjasarjaa. Valitsimme kirjasta etädemoon viisi tunnetilaa: onnellinen, vihainen, surullinen, ihastunut ja pelästynyt. Meillä oli etäyhteyksien päässä kaksi lapsiryhmää, jonka vuoksi päätimme hyödyntää tuokiossamme myös tunnekortteja. Molemmat ryhmät käyttivät omia tunnekorttejaan, joita olivat jo aiemminkin käyttäneet, ja jotka olivat heille ennestään tuttuja.

Etädemomme tavoitteena oli vahvistaa lasten tunteiden tunnistamista sekä tukea lasten kaveritaitoja sekä ryhmässä toimimista. Kun lasten kanssa opetellaan tiedostamaan, nimeämään ja havaitsemaan tunteita, heidän tunnetaitonsa vahvistuvat (VASU, 2018, 26). Pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä toimiminen edistää lapsilähtöistä toimintaa (VASU, 2018, 26). Sekä ryhmissä että itsenäisesti työskenneltäessä lapsia rohkaistaan ihmettelemään, kyselemään, päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, 38).

Mukana etädemossamme oli Ihaa -pehmolelu, joka kiinnitti lasten huomion jo ennen kuin etädemomme virallisesti alkoi. Alkuun kerroimme lapsille, että tarvitsemme heidän apuansa tunteiden tunnistamisessa, koska Ihaa ei oikein vielä osannut tunnistaa omia tunteitaan. Seuraavaksi Aada luki Ympyräiset – Pieni kirja tunteista -kirjasta tunnekuvauksen. Tämän jälkeen Noora pyysi lapsia ryhmänä etsimään heidän tunnekorteista kuvausta vastaavan tunnekortin, jonka löydyttyä molemmat ryhmät näyttivät meille, minkä kuvan valitsivat. Kun molemmat ryhmät olivat näyttäneet tunnekortin, jonka he valitsivat, mietimme yhdessä lasten kanssa, miltä kyseinen tunne voisi näyttää ilmein ja elein. Lasten tunteet eli emootiot sekä kyky empatiaan rakentuvat askeleittain silloin, kun lapsi on vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021). Tämän jälkeen Aada luki seuraavan tunnekuvauksen, ja tuokio jatkui samalla kaavalla loppuun asti.

Etädemon aikana pidimme mielessä, että tunteet ja niiden tulkitseminen on henkilökohtaista, monitulkintaista ja ajoittain haastavaa. Tämän vuoksi lasten ajatuksia tai vastauksia ei lähdetty muuttamaan tai korjaamaan, vaan ne hyväksyttiin sellaisinaan, eikä oikeita tai vääriä vastauksia ollut. Tunteet vaihtelevat, muuntautuvat sekä ilmenevät eri tavoin, ja ne myös koetaan yksilöllisesti (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021).

Haasteita etädemon toteutukseen toi se, että etäyhteyksien päässä meillä oli kaksi lapsiryhmää. Tämä mietitytti meitä etädemon suunnitteluvaiheessa paljon. Kuinka saisimme huomioitua molemmat lapsiryhmät? Kuinka äänimaailma toimisi, ja kuinka etäyhteydet tulisivat toimimaan? Jotta äänimaisema pysyisi hillittynä ja jatkuvalta päälle puhumiselta vältyttäisiin, valitsimme tunnekortit kommunikoinnin välineiksi. Tunnekortit toimivatkin lopulta todella hyvin etädemossamme. Pohdimme äänimaailman selkeyttämiseksi myös toisen ryhmän mikin sulkemista vastausvuoron siirtyessä, mutta koimme, että näin tehdessämme saattaisimme menettää lasten aloituksia, joten pidimme molempien ryhmien mikit päällä koko demon ajan. Äänimaailma oli hieman sekava, mutta ainakin saimme kuulla paljon lasten kommentteja ja ajatuksia.

Mielestämme etädemo sujui hyvin. Saimme molemmat lapsiryhmät osallistumaan tuokioomme, ja tuokiomme eteni johdonmukaisesti alusta loppuun. Lapset olivat myös suurimmilta osin kiinnostuneita tuokiostamme. Lasten kommenteista oli ajoittain vaikea saada selvää, koska molempien ryhmien mikrofonit olivat päällä. Oli kuitenkin lottovoitto, että ennen tuokion virallista alkua saimme hieman aikaa niin sanotusti tutustua toiseen ryhmään. Näin ollen saimme rakennettua vuorovaikutusta lasten kanssa vilkuttelemalla ja höpöttelemällä, joka osaltaan varmasti sitoi heitä tuokion seuraamiseen jo ennen ohjatun demohetken alkua. Aadan ja Nooran ilmeikäs lukeminen vahvisti tekstin lukemista, ja helpotti varmasti lasten seuraamista, kun he saivat kuuntelun lisäksi seurata myös tuokion vetäjien ilmeitä.

Tuokiomme sujui odotettua paremmin, ja saimme opiskelukavereiltamme sekä opettajaltamme hyvää palautetta etädemostamme. Oli mukava huomata, että vaikka meillä oli omat epäilyksemme etäpedagogiikkaa kohtaan, kaikki sujui kuitenkin hyvin. Suurin huolen aiheemme oli kahden fyysisesti eri tilassa olevan ryhmän ohjaaminen samaan aikaan, mutta loppujen lopuksi sekään ei tuottanut sen suurempia ongelmia. Ehkä jatkossa olisi kuitenkin helpompi toteuttaa vastaavanlaisia tuokioita yhdelle ryhmälle kerrallaan, sillä havainnointi oli välillä haasteellista, kun piti seurata kahden ruudun tapahtumia. Kaiken kaikkiaan etädemotuokion pitämisestä jäi meille kaikille hyvä ja levollinen mieli, eivätkä vastaavanlaiset tilanteet varmastikaan jatkossa enää jännitä samalla tavalla.

Kirjoittajat: Noora, Aada, Kirsikka, Matilda (Ryhmä 2)

Lähteet

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin – harjoituskirja. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppiiharjoittelemalla Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pd

Lähdimme suunnittelemaan toiminnallista etädemotuokiota opettajan lähettämän viestin pohjalta. Siinä kerrottiin ryhmän harjoitelleen syksyn aikana tunnetaitoja. Varhaiskasvatussuunnitelmakin (2018, s.21) velvoittaa tarjoamaan mahdollisuuksia tunnetaitojen kehittämiseen. Päätimme siis valita ihanan värikkään tunnekasvatukseen tehdyn kirjan Pieni kirja tunteista. Tämä kirja soveltui myös hyvin siksi, että ryhmän lapsista monille suomi oli toinen puhuttu kieli. Kirja on hyvin selkeä isojen kuvien ansiosta, eikä kuvitetusta tunteesta ollut epäselvyyttä. Tavoitteenamme oli siis kerrata tunteita, keskustella ja miettiä, miltä ne tuntuvat. Tavoitteenamme oli myös pohtia lasten kanssa, miltä kaverista tuntuu ja kuinka huomioida kaveri eri tunteiden kohdalla.  

Pieni kirja tunteista on hyvä apu käsittelemään ja tutustumaan erilaisiin tunteisiin. Kirjan avulla on helppo tutkia ja nimetä tunteita sekä se antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa kaikista tunteista hyväksyen jokaisen tunteen. Kirjassa tunteisiin tutustuminen käy helposti eläimine kanssa. Kirjassa on myös kivoja lyhyitä loruja eri tunteille, jotka auttavat pohdinnan ja keskustelun alulle jokaisen tunteen kohdalla. Kirja sopii käytettäväksi niin pienien kuin vähän vanhempienkin lasten kanssa. 

Koska aika oli rajallinen, valitsimme demotuokioon vain kuusi tunnetilaa. Halusimme myös etätuokiosta mahdollisimman paljon lapsia osallistavan niin keskustelle kuin liikkuen. Teimme diaesityksen käyttämällä kirjan aukeamia apuna. Tunteet, joita halusimme lasten kanssa käsitellä, olivat iloinen, jännittynyt, surullinen, onnellinen, vihainen sekä rauhallinen. Valitsimme hyvin yleiset tunnetilat, jotka tulevat vastaan joka viikko jossakin määrin ja ajattelimme näiden tunnetilojen kertauksen olevan tärkeää erityisesti kaksikielisille lapsille. Varhaiskasvatuksen perusteissa (2018, s.26) todetaan lasten tunnetaitojen vahvistuvan, kun eri tunteita opetellaan käyttämällä monipuolisia toimintatapoja, kuten havainnointia ja nimeämistä. Näihin mekin panostimme etätuokion suunnittelussa. Lähdimme lasten kanssa seikkailulle viidakkoon, jossa vastaan tuli useita viidakon eläimiä eri tunteiden kanssa. Jokaisen eläimen kohdalla pohdimme lasten kanssa, miltä kuvassa oleva eläin näyttää sekä luimme pienen runon kyseisen aukeaman tunteesta. Tämän jälkeen pohdimme ja näytimme esimerkiksi missä tunne tuntuu, miltä se tuntuu tai miltä se voisi näyttää. Viimeisen dian kohdalla pidimme pienen rentoutumishetken ennen kuin palasimme viidakosta takaisin päiväkodille. Tunteet tuntuvat koko kehossa. Joskus ne ovat vain ajatuksissa, mutta toisinaan ne näyttäytyvät myös esimerkiksi ilmeinä ja eleinä tai käyttäytymisessä (Opetushallitus, 2021, 1.6 Missä tunteet tuntuvat ja miten ne näkyvät ulospäin?). 

Tunnetaitojen harjoitteleminen on tärkeää, sillä sen avulla oppii säätelemään niiden voimakkuutta ja ilmaisua. Tämä vaatii tietoa sekä taitoa. Kun ihminen tietää, miltä tunne tuntuu itsessä tai miltä se tuntuu kaverissa, hän tietää, miten tunne vaikuttaa toimintaan. Silloin kun on tietämystä tunteista, on myös taitoa huomioida erilaiset tunteet. (Helkiö, 2020, s.10) Tunteiden tunnistamisesta sekä harjoittelemisen tärkeydestä erilaisissa tilanteissa mainitaan myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (EOPS, 2014, s.38). Tunnetaitojen harjoittelulla on suuri merkitys esimerkiksi ihmissuhteiden kehittymiselle (Opetushallitus, 2021, 1.4 Miksi tunteita on?), sillä tunteita opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Opetushallitus, 2021, 1.3. Mitä tunteet ovat?). 

Etädemotuokio sujui mielestämme ihan hyvin. Osa lapsista oli todella aktiivisesti mukana toiminnassa, mutta huomasimme heti alussa, että muutamalle lapselle tuotti haasteita ymmärtää, mitä tuokiolla tapahtui. He kuitenkin katsoivat tarkkaan jokaista uutta eläintä eri tunteella ja kuuntelivat alun. Lorun ja kysymyksien aikana keskittyminen heikkeni, oletettavasti ymmärtämisen haasteen takia. Mietimme tuokion jälkeen, mitä olisimme voineet tehdä toisin, jotta suomi kotikielenä olevien lasten mielenkiinto olisi säilynyt koko tuokion ajan, mutta niin, että suomi toisena kielenä olevat lapset olisivat ymmärtäneet myös luku ja keskustelu osuudet. Lähituokioissa olisi ollut helppo lisätä kuvia tukemaan puhetta, mutta koimme, että diasarjaan tukikuvien lisääminen olisi tehnyt esityksestä sekavan tuntuisen. Olemme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, sillä tuokio herätti meissä pohdintaa sekä kehittämisideoita. Emmekä usko, että tämä oli viimeinen etätuokio suunnitelma ja toteutus, mitä pääsemme tekemään. 

 Kirjoittajat: Fatima, Ida, Milla ja Petra 

 Lähteet: 

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Luettu 4.11.2021 

Helkiö, Iina (2020) Kuvakirjassa ilmenevien tunteiden tulkitseminen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Julkaistu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314048/Pro%20gradu%20Iina%20Helkio%20014405523.pdf?sequence=3&isAllowed=y Luettu 4.11.2021 

Opetushallitus (2021) Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. Julkaistu: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/1-tunteet-mita-ne-ovat Luettu 4.11.2021 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 4.11.2021 

Halusimme järjestää lapsille elämyksellisen seikkailun ja aloitimme etätuokiomme suunnittelun ilmiöoppimisen näkökulmasta. Toiveenamme oli järjestää enemmän tiedepainotteinen ja kokeilullinen tuokio, johon oli tarkoitus sisällyttää ilmiöoppimiseen viittaava tiedekokeilu ruokasoodalla ja etikalla, mutta tämä suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa huomioiden resurssit sekä etäyhteyden tuomien haasteiden vuoksi. Tällainen tuokio olisi kuormittanut liikaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja meitä. Päätimme siis keskittyä olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja käytimme apunamme vuorovaikutusta, kehollista ilmaisua ja ryhmässä toimimisen taitoja, jotka kuuluvat myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimisen alueisiin: ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn (Varhaiskasvatussuunnitelma. 2018, s.40–48). Etädemon tavoitteenamme oli saada lapset tekemään yhteistyötä ja toimimaan yhdessä ryhmänä niin, että jokainen pääsee osallistumaan yhdenvertaisesti, sekä vahvistaa lasten kaveritaitoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia muotoja niin, että lapsilla on mahdollisuus muotojen ominaisuuksiin tutustumiseen ja niiden nimeämisen harjoitteluun. (Kajetski & Salminen, 2018, s. 149).

Tuokiomme teema sijoittui avaruuteen, jossa lasten tehtävänä oli auttaa meitä avaruusseikkailijoita selvittämään koodi, jonka avulla saisimme avattua avaruusaluksen oven. Koodin ratkaisemiseksi lasten täytyi suorittaa kolme tehtävää, joista jokaisesta saa vastaukseksi yhden kuvion.

Tavoitteenamme oli aloittaa demo mukaansatempaavalla alkujuonnolla, jossa alustettiin tarinaa ja tulevia tehtäviä lapsille, jotta lasten mielenkiinto demoa kohtaan heräisi ja uteliaisuus aihettamme kohtaan syttyisi. Saamamme palautteen mukaan aloitus onnistuikin tavoitteidemme mukaisesti ja sai lapset pysymään kiinnostuneina koko tuokion ajan.  Ensimmäisessä tehtävässä lasten täytyi muodostaa kehojaan apuna käyttäen kolmio. Ajatuksena oli, että lapset olisivat ryhmänä muodostaneet lattialla maaten kolmion. Lapsiryhmä oli hyvin itseohjautuva ja lopputuloksena olikin, että lapset kokeilivat kaikki itsenäisesti kolmion muodostamista; käsillään ja sitten koko kehollaan. Tavoitteemme ryhmätyöstä jäi kuitenkin tässä tehtävässä saavuttamatta, mutta sen sijaan lasten oma luovuus pääsi esille ja vertaisoppiminen mahdollistui lasten katsoessa mallia toisiltaan.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät rakentamaan yhdessä Lego Duplo -palikoista neliön, käyttäen apuna mallikuvaa, joka oli lähetetty jo aiemmin ryhmän opettajalle. Tässä tehtävässä lapset lähtivät hienosti sekä innokkaasti yhteistyöllä rakentamaan muotoa, ja muodon valmistuttua arvuuttelimme mistä muodosta oli kyse. Kolmannessa tehtävässä tuli muovailla muovailuvahasta planeetan muotoinen kappale. Halusimme, että jokainen saa varmasti osallistua, joten jokainen muotoili oman planeettansa. Kun planeetat, eli pallot oli saatu muotoiltua muovailuvahasta, muistelimme minkälaista geometristä muotoa se muistuttaa. Hienosti lapset osasivat nimetä ympyrän ja saimme viimeisen muodon koodiimme.

Kun tehtävät oli suoritettu, pääsimme syöttämään koodikuviot tablettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset saivat piirtää muodot ilmaan ja me olimme tehneet Canva-ohjelmalla valmiiksi videopätkän, jossa pyöri kolmio, neliö ja ympyrä. Hetken päästä näytölle tuli oikein-merkki sekä ääni, mikä viesti tehtävän onnistumisesta. Lapset huokailivat ja iloitsivat ihmetyksestä sekä ilosta ja vaikuttivat erittäin ylpeiltä hienosta suorituksestaan. Lapsille myönnettiin lopuksi vielä avaruusavustajien kunniakirjat ja me pääsimme matkaamaan takaisin maan pinnalle.

Demon aikana lapset heittäytyivät hienosti vapaaseen keskusteluun kanssamme ja antoivat meille neuvoksi, että ensi kerralla kannattaakin kirjoittaa koodi muistiin, jotta emme jatkossa jäisi avaruuteen jumiin. Olimme suunnitelleet pohtivamme näitä asioita lasten kanssa loppujuonnossa, mutta keskustelu eteni niin luontevasti eteenpäin, että halusimme jatkaa keskustelua ja vastata lapsien aloitteisiin, mikä omalta osaltaan vahvistaa lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (Varhaiskasvatussuunnitelma, 2018, s. 26; Kettukangas & Härkönen, 2014, s.74). Lapset pyysivät saada avaruudesta valokuvan, jonka lupasimme heille lähettää, joten vuorovaikutuksemme jatkui myös etädemon jälkeen. Toivottavasti aihe oli lapsille niin mielenkiintoinen, että se jäi elämään lasten arjessa esimerkiksi leikkien kautta. Kiinnostus on oppimiseen erityisen edistävästi vaikuttava tunne (Lonka, 2015. s. 139) ja se esimerkiksi parantaa opittavien asioiden muistamista (Lonka, 2015. s. 158), joten siksikin mielenkiintoisen toiminnan toteuttaminen on tavoiteltavaa.

Seuraavaa rakettilentoa odotellen, avaruusseikkailijanne

Anna Pugin, Agnes Matso, Sanna-Kaisa Parta, Kadriye Alabay ja Noora Wilhola (ryhmä 8)

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2018). Uusi matikasta moneksi. Lasten keskus & Kirjapaja Oy.

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018.

Suunnittelimme ja toteutimme etädemon keravalaiselle 3–5-vuotiaista lapsista koostuvalle ryhmälle. Ryhmän varhaiskasvatuksen opettajan pyynnöstä rakensimme demomme draaman sekä Itämeri-teeman ympärille. Draama on monipuolinen keino käsitellä erilaisia sisältöjä varhaiskasvatuksessa (Opetushallitus, 2018). Käytimme draaman keinona nukketeatteria esittämällä tuokion hahmoja itse pehmoleluilla. Toivasen (2010, s. 86) mukaan nukkejen hyödyntäminen opetuksessa tukee erinomaisesti kasvatuksellisia tavoitteita ja mahdollistaa esimerkiksi yhteisen ilon kokemisen sekä yhdessä viihtymisen.

Tuokiomme kertoi Itämerennorpasta, jonka kanssa lapset lähtivät uintimatkalle. Matkalla Norppa eksyi ja sai apua Hauelta, Rantakäärmeeltä ja tuokioon osallistuneelta lapsiryhmältä. Tuokion aikana kalastettiin, tunnistettiin Itämeren erilaisia lajeja, väisteltiin meressä vastaan tulevia asioita, etsittiin vihreitä esineitä sekä erilaisia kuvioita yhdessä lasten kanssa. Pyrimme luomaan elämyksellisen kokemuksen Itämerestä hyödyntämällä tuokiossa merenalaista musiikkia, kuvaa Itämerestä etädemon taustana sekä pehmoleluja nukketeatterin keinoin. Barićin (2009, s. 37) mukaan lapsi vastaanottaa elämyksiä nukketeatteriesitystä seuratessaan, jolloin lapsi on ulkopuolisen tarkkailijan sijaan kokija. Nukketeatteri mahdollistaa lisäksi erilaisiin hahmoihin samaistumisen (Barić, 2009, s. 37). Tuokiossa lapset saivat mahdollisuuden erilaisiin samaistumisen kokemuksiin esimerkiksi auttajan ja autettavan roolissa toimien.

Tavoitteet ja niissä onnistuminen

Etädemolle asettamamme tavoitteet muodostuivat demon suunnittelun jälkeen. Keskityimme ensin yhdistämään ryhmän toiveet draamallisuudesta ja Itämeri-teemasta elämykselliseksi kokonaisuudeksi. Tarkastelimme suunnitelmaamme ja pohdimme, mitä tavoitteita tuokiolle voisi suunnitelmamme puitteissa asettaa ja mitkä tavoitteet sopisivat kyseiselle lapsiryhmälle. Demomme tavoitteiksi päätyivät Itämeren eläimistön tunnistaminen, lapsen kielellisen kehityksen tukeminen, vuorovaikutuksen luominen ja ylläpitäminen etäyhteyksin sekä elämysten tuottaminen.

Halusimme sisällyttää tuokioon mahdollisimman paljon lasten osallistamista sekä luoda tuokioon positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa lasten olisi helppoa ja mukavaa osallistua toimintaan. Kettukangas & Härkönen (2014, s. 9) toteavat, että osallisuus on keskeinen ajatus lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta. Osallisuuden keskeinen määritelmä piilee siinä, että lapsi kokee olevansa tärkeä, ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa. Jotta lapsille saatiin luotua onnistumisen kokemuksia, valitsimme tunnistettaviksi lajeiksi sellaisia, joista lapsiryhmällä oli jo kokemusta. Olimme etukäteen keskustelleet ryhmän opettajan kanssa siitä, mitä Itämeren eläimiä lasten kanssa oli päiväkodissa käsitelty. Näin lapset saivat kokea asiantuntijuutta eri lajeja tunnistaessaan. Lapset osallistuivat tehtäviin innokkaasti ja tehtävien ratkaisu sujui nopeasti.

Tuokion kaikki tehtävät oli suunniteltu niin, etteivät ne olisi lapsille liian hankalia. Ryhmässä oli paljon sellaisia lapsia, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Kielellisen kehityksen tukemiseksi päädyimme käyttämään ohjeistuksen ja tehtävien tukena kuvakortteja. Pyrimme myös kiinnittämään huomiota mahdollisimman selkeiden ja yksinkertaisten ohjeiden antamiseen sekä rauhalliseen puhetyyliin, jotta kaikki lapset pysyisivät mukana. Sanallisten vastausten lisäksi mahdollistimme lapsille sanattoman ilmaisun keinon käyttämällä tuokiossa “peukalo ylös tai peukalo alas” -vastaustyyliä. Osallistumisen ja kielen kehittymisen kannalta tarvitaan toimintaa, johon lapsi voi sanallisen ilmaisun sijaan osallistua myös ilmein, elein ja tekemällä (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 18).

Kehittämisnäkökulmia ja ajatuksia etäpedagogiikasta

Tuokiota voisi kehittää lisäämällä siihen yksityiskohtaisempaa lajintunnistusta. Lapsilta voisi esimerkiksi kysyä, mistä juuri ahvenen tunnistaa. Tuokioon voisi liittää myös kestävän elämäntavan tarkastelua pohtimalla saaliiksi saatuja mereen kuulumattomia esineitä. Lasten kanssa voisi keskustella siitä, kuinka tavarat ovat sinne mahdollisesti joutuneet ja kuinka tulisi toimia, ettei mereen päätyisi lajeille haitallisia tavaroita. Luonnon, sen kasvien ja eläinten kunnioittaminen sekä lasten luontosuhteen vahvistaminen kuuluvat lasten ympäristökasvatuksen tavoitteisiin (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 42). Lapsia tulisikin kasvattaa ekologisesti kestävään tulevaisuuteen (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 14). Yhteisen keskustelun, esimerkiksi roskaamattomuudesta, avulla näihin tavoitteisiin olisi voitu syventyä.

Etäpedagogiikan haasteeksi koimme lapsiryhmän havainnoinnin tuokion aikana. Tuokioon osallistuneen lapsiryhmän koko oli suuri, jolloin yksittäisten lasten aktiivista osallistumista ja innokkuutta oli hankala havainnoida pieneltä ruudulta. Etätuokion aikana ilmeni lisäksi hieman teknisiä ongelmia äänten kanssa. Äänet saatiin onneksi kuulumaan, eikä lasten keskittyminen tuokioon ehtinyt herpaantua. Olimme yllättyneet siitä, kuinka paljon huomioon otettavia seikkoja etäpedagogiikan suunnittelussa oli. Kaikesta huolimatta onnistuimme mielestämme luomaan eheän ja lapsia innostavan kokonaisuuden, jossa osallisuus toimintaan pystyttiin mahdollistamaan etäyhteyksin ja tuokion tavoitteet toteutuivat.

Kirjoittajat: Iina Virtanen, Vilma Ruulio ja Sanni Rantanen

Lähteet

Barić, M. (2009). Nukketeatteri taidekasvatuksen ja leikin välineenä. Teoksessa I. Ruokonen, S. Rusanen & A. Välimäki (toim.), Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. (s. 36–39). Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 26.10.2021. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Keravan kasvatus- ja opetustoimi (2019). Keravan varhaiskasvatussuunnitelma. Keravan kaupungin verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.kerava.fi/palvelut/PublishingImages/kasvatusopetus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/Keravan%20varhaiskasvatussuunnitelma%202019%20final.pdf

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOYpro Oy.

Demon sisältö, tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme etädemomme tavoitteiksi tunteiden tunnistamisen, yhteistyötaitojen harjoittamisen sekä kaverin fyysisten rajojen huomioimisen. Päädyimme kyseisten tavoitteiden valintaan koska tunteiden tunnistamisella, säätelyllä sekä vuorovaikutustaidoilla on merkityksellinen vaikutus oppimiseen (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Lisäksi meidän yhteistyöpäiväkotimme erityisesti toivoi tunnetaitojen ja sopivan kosketuksen opettelua.

Tuokion toteutettiin kehystarinan avulla etenevänä, yhteistyötä vaativia tehtäviä sisältävänä seikkailuna, jossa lapset auttoivat riitaantuneita ritareita löytämään taikasanan riitansa sopimiseksi. Hahmoina tarinaa johdattamassa olivat kaksi ritaria, Taikuri, sekä Kiltti Viisas Lohikäärme, joita kukin ryhmäläisistä esitti. Taikasanan (ANTEEKSI) tavut saatiin aina, kun jokainen kolmesta tehtävästä oli suoritettu onnistuneesti. Ensimmäisenä tehtävänä oli Taikurin tunnemuistipeli, jossa lasten täytyi löytää perustunteita vastaavat kuvat, joissa tunteet ilmenivät ilmeiden ja kehonasentojen avulla. Tehtävän tarkoituksena oli harjoittaa erityisesti toisten tunteiden tunnistamista ja arvioimista osana lasten tunnetietoisuutta (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Toisessa tehtävässä tarkoituksena oli rakentaa pienryhmissä Multilinkeistä mallin mukaiset taikasauvat, jotka lopulta yhdistettiin yhdeksi isoksi taikasauvaksi. Tehtävän tavoitteena oli erityisesti vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen harjoitteleminen, joka on yksi varhaiskasvatuksen tavoitteista (VASU, 2018, s. 16). Tehtävän onnistumiseksi vaadittiin lasten välistä vuorovaikutusta, sillä lasten vuorovaikutustaidot kehittyvät erityisesti juuri vertaissuhteissa (Laaksonen, 2012, s. 19). Yhteistyötaitojen harjoittelu ulottui tavoitteeksi myös kolmanteen tehtävään, jossa lapsille oli etukäteen lähetetyssä kirjeessä annettu tehtäväksi ideoida yhteinen ystävyysloitsu ja esittää se Taikurille ja ritarille viimeisen taikasanan tavun saamiseksi. Näin lapsilla oli useampi päivä aikaa kehitellä ja harjoitella ystävyysloitsua, mikä myös näkyi tehtävän onnistumisessa itse tuokion aikana.

Tuokio lopetettiin ritarien sovintoon, muodostamalla taikasana. VASU (2018, s. 26) mukaan lapsia on tuettava kunnioittamaan sekä omaa että toisten kehoa, joka oli perusteena myös etädemomme lopetuksessa. Lopussa ritarit kysyivät toisiltaan “saanko halata sinua?” ja halasivat toisiaan. Myös lapsille annettiin mahdollisuus halata toisiaan, mutta painotettiin, että ei ole pakko halata ja että toiselta on aina saatava lupa halaamiseen. Lapset esittivät ystävyysloitsunsa vielä kerran tuokion lopussa.

Tuokion tausta, jossa Taikurin torni ja Kiltti Viisas Lohikäärme, joka esiintyy tarinassa. Piirtänyt Elina Pursiainen.

Onnistumisia, kehittämisnäkökulmia, ajatuksia etäpedagogiikasta

Onnistuimme luomaan etädemon aikana lapsia osallistavaa ja motivoivaa vuorovaikutusta. Pyrimme kysymään lapsien mielipiteitä koko demon ajan ja kiinnitimme huomiota kielenkäyttöömme esimerkiksi kysymällä ”Auttaisitteko minua?” ja ”Mennäänkö yhdessä tapaamaan taikuria?” sekä kehumalla ja kannustamalla lapsia heidän onnistumisistaan. Olimme suunnitelleet tehtävät niin, että jokainen lapsi pääsisi osallistumaan mahdollisimman tasapuolisesti ja lapsiryhmän oman opettajan aktiivisuus oli hyvin tärkeää sen varmistamisessa. Demon lopuksi kysyimme myös lasten mielipiteitä toiminnasta, joita he saivat ilmaista kehollisesti näin mahdollistaen, että jokainen saa ilmaista mielipiteensä todella matalla kynnyksellä. Saimme vielä demon jälkeen sähköpostia opettajilta, jossa hän kertoi lasten keskustelleen tuokiosta vielä myöhemmin päivän aikana.

Etäpedagogiikka on monia asioita mahdollistava ja uudenlaiseen toimintaan innostava työtapa, mutta sillä on myös omat haasteensa. Mekin kohtasimme demon aikana teknisiä ongelmia, joita ei valitettavasti voi ennustaa, mutta olimme onneksi varautuneet tähän. Toisaalta normaalissakin päiväkodin arjessa tapahtuu asioita, jotka yllättävät ja opettajan täytyy osata sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin. Vähintäänkin se oli oppimiskokemus meille, miten pysyä rauhallisena ja pitää homma kasassa, samalla yrittäen ratkoa ongelmaa. Kokemus etädemon toteutuksesta avasi silmämme sille, kuinka monta asiaa täytyy ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja monet niistä on sellaisia, joita ei normaalin tuokion suunnittelussa tarvitse ajatella sen suuremmin. Etäpedagogiikka kuitenkin mahdollisti meille erilaisten taustojen käytön, jossa myös yksi tuokiommekin hahmoista esiintyi. Kaiken kaikkiaan etädemo oli positiivinen ja omaa opettajuutta rikastuttava kokemus ja haluamme varmasti tutkia etäpedagogiikan mahdollisuuksia myöhemmin työelämässä.

Kirjoittajat: Sara Heimonen, Meeri Kekkonen, Maija Lohi, Elina Pursiainen

Lähteet

Neitola, M., & Koivula, M. (2020). Lasten sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Neitola, M., Aerila, J.-A., & Kauppinen, M. (toim.). Rinnalla: taide, kerronta ja sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa (s. 25–40). Turun yliopisto. Haettu osoitteesta https://sites.utu.fi/rinnalla/wp-content/uploads/sites/56/2021/01/rinnalla_e-kirja.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteet. Helsinki.

Laaksonen, V. (2010). Lasten vuorovaikutustaidot tutkimuksen kohteena. Prologi: Puheviestinnän vuosikirja. (s. 6–24). https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26503

Lapsiryhmämme opettaja ei esittänyt toiveita etätuokion sisällöstä, joten päätimme Jenni Vartiaisen tutkivan oppimisen -luennosta inspiroituneina suunnitella tiedetuokion. Toivoimme eskariryhmäläisten innostuvan tiedekokeiluista ja kävimme paljon keskustelua siitä, miten pystymme toteuttamaan etätiedetuokion lapsille. Halusimme ehdottomasti, että tuokio olisi lapsia osallistava ja että heillä olisi mahdollisuus tehdä omia havaintojaan tuokion aikana, joita he voisivat jakaa meidän kanssamme vuorovaikutuksessa. Esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, s. 17, 35) tuleekin esille, että tutkivaan oppimiseen tutustutaan muun muassa itse kokeilemalla, tekemällä havaintoja, päättelemällä sekä lasten saavan oivaltamisen iloa erilaisista tutkimustehtävistä.

Löysimme paljon mielenkiintoisia tiedekokeiluja, mutta lopulta kaikki neljä kokeilua tuokiollamme rakentuivat ilmapallojen ympärille, koska niitä oli helposti saatavilla päiväkodissa, sekä uskoimme niiden herättävän mielenkiintoa lapsissa. Alustimme tiedetuokiota kyselemällä lapsilta mitä kaikkea ilmapalloilla voi tehdä, ja kerroimme, että niillä voi tehdä pallottelun lisäksi kivoja tiedekokeiluja. Tiedekokeiluissa lapset saivat itse kokeilla mitä käy, kun villasukkaan hangatun ilmapallon vie hiusten lähelle, saavatko he ilmapallon tarttumaan seinään, pystyykö sillä liikuttamaan tyhjää tölkkiä sekä nostamaan sen avulla silkkipaperisilpun lattialta. Tiedekokeilujen aikana kerroimme lapsille hankaussähköstä ja sähkövarauksesta, ja siitä miten ne vaikuttavat tiedetuokiossa käyttämiimme esineisiin ja tarvikkeisiin. Lapset pääsivät toimimaan jokaisessa tiedekokeilussa mukana, ja saivat esittää omia havaintojaan ja ajatuksiaan tapahtuneesta jokaisen kokeilun jälkeen. Rohkaisimme kysymysten avulla lapsia tuomaan omia näkemyksiään esiin. Ihmettely ja kysymysten esittäminen onkin lapsille luontainen tapa oppia heitä ympäröivästä maailmasta lisää, mitä Vartiaisen (2020) mukaan tiedekasvatus pyrkiikin vahvistamaan. Tuokion lopuksi kyselimme lapsilta heidän kokemuksistaan ja kerroimme lähettämistämme lisätiedekokeilujen ohjeista, joiden avulla he voisivat jatkaa ilmapallokokeiluja esimerkiksi vanhempiensa kanssa.

Halusimme luoda etätuokion, jossa lapset saavat kokemuksen yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Tutkivan oppimisen perusajatus onkin, että oppiminen on merkityksellisintä silloin, kun se on yhteisöllinen tutkimusprosessi (Lipponen, 2020). Asettamiemme tavoitteiden mukaisesti halusimme antaa etätuokiossa tilaa ja mahdollisuuksia lasten omille havainnoille, joten esitellessämme kokeita emme näyttäneet lopputulosta, vaan annoimme lasten yhdessä kokeilla ja havainnoida mitä kokeissa tapahtuu. Uskomme, että näin lapset saivat oppimisen kokemuksia, oivaltamisen iloa ja toivottavasti heillä heräsi myös innostusta tutkimista kohtaan. Mielestämme tuokiomme sujui todella hyvin; lapset osallistuivat innokkaasti tiedekokeiluihin seuraten kärsivällisesti ohjeitamme, sekä päätellen nauruista ja ilon kiljahduksista, heillä oli myös hauskaa. Saimme myös paljon hyvää palautetta muun muassa lapsiryhmän opettajalta.

Pohtiessamme kehittämisen kohtia, tuli meille mieleen erään lapsen toteamus, kuinka häntä jännitti, puhkeaako ilmapallo. Emme olleet osanneet ottaa tätä huomioon, mutta onneksi lapsi osallistui iloisesti tuokioon jännityksestä huolimatta. Lisäksi koimme, että jos olisimme päässeet toimimaan lasten kanssa normaaleissa oloissa, olisimme pystyneet entisestään rikastamaan toimintaa sekä tarttumaan pieniinkin lasten aloitteisiin, varsinkin niihin, jotka nyt saattoivat hukkua etäyhteyksien välillä.

Etäopetuksen toteuttaminen oli meille kaikille ennestään tuntematonta ja suhtautuminen etäpedagogiikkaa kohtaan oli jokseenkin epäilevää. Mielsimme etätoiminnan ennemmin nopeasti kehitetyksi laastariksi lasten ollessa kotona, kuin varsinaiseksi ”oikeaksi” tavoitteelliseksi ja suunnitelmalliseksi pedagogiseksi toiminnaksi. Ennakkoajatuksiamme ohjasivat selvästi tietämättömyys ja kokemattomuus. Etätuokion suunnittelu ja ennen kaikkea onnistunut toteuttaminen saivat kuitenkin ajatuksemme muuttumaan. Jännitimme erityisesti tekniikan pettämistä, mutta muutamaa pientä teknistä katkosta lukuun ottamatta, tuokio onnistui paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Jännityksestä huolimatta olimme itse erittäin innostuneita aiheestamme ja uskoimme pystyvämme tarjoamaan lapsille mielenkiintoisen tuokion. Sintonen, Nordström, Sairanen ja Kumpulainen (2020, s. 57) tuovatkin esiin, että kasvattajan ollessa innostunut toiminnasta, tarttuu hänen innostuksensa myös lapsiin.

Etätuokion jälkeen olemme miettineet, kuinka laajasti ja luovasti etäpedagogiikkaa voisikaan jatkossa käyttää. Sen avulla voitaisiin mahdollistaa virtuaalisia etätuokioita ympäri Suomea, tehden retkiä muun muassa museoihin, teattereihin, eläintarhoihin tai musiikkitapahtumiin. Etäyhteyksin voitaisiin myös tarjota monipuolisia pedagogisia tuokioita esimerkiksi tiedekasvatuksesta, varsinkin kun Vartiainen (2020, luku Varhaisen tiedekasvatuksen tavoitteet) tuo esille, että opettajat kokevat tiedekasvatuksen toteuttamisen olevan hankalaa esimerkiksi esiopetuksessa, vähäisten tiedekasvatustaitojensa vuoksi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, säilyykö etäpedagogiikka tulevaisuudessa lähikontaktissa tapahtuvan pedagogiikan rinnalla, vai katoaako se elämän palatessa normaaleihin uomiinsa.

Kirjoittajat:

Lähteet EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 24.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014. pdf

Lipponen, L. (2020). Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. Luettu 24.10.2021. https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/79782/54343

Vartiainen, J. (2020). Leikitään tutkijaa – pedagogisia näkökulmia leikilliseen tiedekasvatukseen. Teoksessa T. Kyrönlampi, K. Mäkitalo & M. Uitto (toim.), Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 24.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700499

Kuva: Pixabay

Etädemomme aiheina olivat ystävyys ja ryhmätyötaidot. Leikkien, tarinan ja tehtävien avulla oli tarkoitus tukea ja harjoitella lapsiryhmän yhdessä tekemisen taitoja, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelua sekä oman mielipiteen esille tuomista. Lisäksi tavoitteena oli ajattelun taitojen kehittäminen säännönmukaisuuksien hahmottamisen ja tuottamisen avulla.

Halusimme keskittyä demossamme erityisesti ystävyyteen ja ryhmätyötaitojen harjoittelemiseen, sillä näillä on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä ovat yhteydessä lapsen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (Hartup 1983; Ladd & Kochenderfer 1996; Laine, 1998; Newcomb & Bagwell 1996, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59). Vertaissuhteet antavat lapsille mahdollisuuden oppia toisilta lapsilta sekä toistensa kanssa (Tahkokallio, 2014, s. 68). Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä voivat lisäksi toimia lasta syrjäytymiseltä suojaavina tekijöinä (Hay ym., 2004; Ladd, 2000; Neitola, 2013; Syrjämäki ym., 2017, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU, 2018, s. 38) mukaan muun muassa lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat työtapojen valintaa. Yhteinen toiminta, joka on lapsille mielekästä ja arvokasta, tuottaa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta sekä vahvistaa jo olemassa olevaa yhteisöä (Ikonen, 2006; Koivula, 2010, viitattu lähteessä Tahkokallio, 2014, s. 69). Aloitimmekin toiminnan suunnittelun tiedustelemalla lapsiryhmän opettajalta lasten mielenkiinnon kohteita sekä heidän ryhmässään käsiteltäviä ajankohtaisia aiheita. Tämän pohjalta valitsimme käyttämään demossamme ryhmälle ennestään tuttua hahmoa, Vahvuusvarista sekä Vahvuusvariksen tarinaa ryhmätyötaidoista.

Ensimmäisessä osiossa Varis esittelee lapsille oman lempileikkinsä, jossa on tarkoituksena kertoa omia mielipiteitään liikkumalla vihreälle, punaiselle sekä keltaiselle merkille. Kysymyksiä oli mm. pidätkö enemmän koirista vai kissoista. Halusimme tuoda lapsille tilaisuuden leikkiä, sillä se on varhaiskasvatusikäiselle lapselle hyvin merkityksellistä. Leikkitilanteissa lapset oppivat monia taitoja sekä omaksuvat tietoa. (VASU, 2018, s .22). Käytimme sanallisten ohjeiden kanssa myös kuvallisia ohjeita varmistaaksemme sen, että kaikki demoon osallistuvat lapset pystyisivät seuraamaan ohjeitamme, jos kielellinen ymmärtäminen olisi jollain lapsella ollut heikkoa. Tuimme näin lasten kielellisten ymmärtämisen taitoja (VASU, 2018, s. 42).

Aloitimme toisen osion lukemalla lapsille Huomaa Hyvä! -kirjasta Vahvuus Variksen tarinan ryhmätyötaidoista (Uusitalo & Vuorinen, 2021, s. 60). Tarinan aikana lapset saivat ottaa mieleisensä asennon ja vain kuunnella rauhassa. Tarinan lukemisella ja kuuntelulla annoimme lapsille tilaisuuden tutustua lastenkirjallisuuteen sekä tuimme lasten kielellistä kehitystä ja monilukutaitoa (VASU, 2018, s. 42). Tarinan lukemisen jälkeen Varis tarvitsi omenoita piirakkaan ja pyysi lapsia auttamaan häntä. Jokainen lapsi sai etsiä huoneesta yhden piilotetun omenan ja tuoda sen kameran edessä olevaan koriin. Tämän jälkeen yksi lapsista ojensi korin kohti kameraa, jolloin se ilmestyi Variksen ja meidän luoksemme. Tässä kohtaa lapsissa oli havaittavissa sanoinkuvailematonta iloa ja hämmästystä, kun omenakori ilmestyi kuin taiottuna etäyhteyden toiseen päähän. Toisessa osiossa, kuten muissakin osioissa, lapset pääsivät harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitojaan. Jokaista lasta kehuttiin sekä kannustettiin toiminaan pienistä haasteista huolimatta, ja etsimiselle annettiin rauhassa aikaa ja tilaa (VASU, 2018, s. 24).

Kolmannessa osiossa Varis auttaa ystäväänsä matikkatehtävän parissa yhdessä lasten kanssa. Tehtävässä tarkoituksena oli kuvasarjan täydentäminen sopivalla hedelmällä tai marjalla. Tavoitteena oli tutustuttaa lapset matematiikkaan leikinomaisen toiminnan myötä tarjoamalla lapsille mahdollisuuksia säännönmukaisuuksien löytämiseen ja tuottamiseen (ks. VASU, 2018, s. 46). Lapset pohtivat puuttuvaa kuvaa ensin pienissä ryhmissä, minkä jälkeen jokainen lapsi nosti puuttuvaa kuvaa vastaavan kuvakortin. Säännönmukaisuuksien parissa voidaan työskennellä pienissä ryhmissä tai yksilöllisesti (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Ryhmässä oppimista ja yhdessä tekemistä, mutta myös oman mielipiteen esille tuomista tukeaksemme halusimme sisällyttää molemmat tavat demoomme. Kuvakorttia nostamalla lapset pääsivät kuvailemaan matemaattisia havaintojaan (ks. VASU, 2018, s. 46) sekä viemään ryhmäänsä eteenpäin tehtävässä, sillä kaikkien lasten korttien noustessa ylös, näytölle ilmestyi oikea vastaus. Lapsen motivaation ylläpitämiseksi opetuksen on tarjottava tarpeeksi haastetta (Kajetski & Salminen, 2020, s. 23). Demossamme kuvajonoja oli yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä olivat helpompia ja kaksi viimeistä vaikeampia. Säännönmukaisuuksista puhuttaessa suositellaan käytettävän sarjan sijaan esimerkiksi käsitteitä jono, malli tai toistuvuus, sillä kuvasarja terminä voi olla pienelle lapselle liian abstrakti ja haasteellinen (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Jatkossa samankaltaisia tehtäviä toteutettaessa termin käyttöön tulee siis kiinnittää huomiota.

Onnistumisia

Onnistuimme kokonaisuutena omasta mielestämme oikein hyvin. Myös vertaispalautteet demon jälkeen olivat positiivisia. Tarkkaan laadittu suunnitelma teki demon vetämisestä selkeää, kun kaikilla oli oma tehtävä selvillä, eikä tarvinnut arvailla mitä tapahtuu seuraavaksi. Valitsimme demoon tarkoituksella monenlaisia tehtäviä, ja saimmekin lasten mielenkiinnon säilymään hyvin koko demon ajan. Suhteellisen pienen ryhmän kanssa vuorovaikutus onnistui myös hyvin, ja olimmekin suunnitelleet tehtävät niin, että kaikki saavat mielipiteensä kuuluviin, mutta ei tapahtuisi esimerkiksi päälle puhumista.

Ajatuksia etäpedagogiikasta

Etäpedagogiikka oli ryhmällemme uusi aihe, mutta alkukankeudesta huolimatta etädemon pitäminen oli positiivinen kokemus. Huomasimme, että etäpedagogiikassa olisi hyvä huomioida pienempi ryhmäkoko, jotta vuorovaikutus onnistuisi täydellisesti. Myös lasten ehdotukset ja huomiot on helpompi havaita, kun lapsia on vähemmän. Huomasimme myös suunnittelun ja yksityiskohtaisen suunnitelman tärkeyden. Keskustelimme, että näin etädemon pidossa ei olisi voinut poiketa suunnitelmasta samalla tavalla mitä sellaisessa tilanteessa, jossa ryhmä olisi ollut paikan päällä. Silloin myös lasten huomautukset ja ajatukset olisivat otettu paremmin huomioon.

Tekijät: Henna Hagström, Heini Salminen, Emilia Savitski & Jessica Räsänen

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2020). Uusi Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten keskus.

KARVI. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Haettu osoitteesta: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf

Tahkokallio, L. (2014). Lastentarhanopettajan ammatillinen kehittyminen havainnointiin perustuvan reflektion avulla (pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto). Haettu osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42873 Uusitalo, L. & Vuorinen, K. (2021). Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen tarinakirja. PS-kustannus.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Haettu osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kuvalähde: https://kuvapankki.papunet.net/haku/varis, CC BY-NC-SA Sami Älli

Varhaiskasvatuslaki edellyttää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen sekä vahvistamisen osaksi varhaiskasvatusta. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille (VASU, 2018, 25). Valitsimme vuorovaikutus- sekä kaveritaidot keskeiseksi teemaksi etädemoomme lapsiryhmästä tulleen toiveen pohjalta.

Lähdimme kehittämään etädemotuokiota, jossa keskitymme erityisesti vuorovaikutukseen, lasten osallistamiseen sekä toimimiseen asiantuntijoina. Ideoimme yhdessä erilaisia lapsilähtöisiä toiminnallisia tehtäviä, joissa lapset toimivat sekä yhdessä että erikseen. Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä kuuluvat hyvään vuorovaikutukseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Myönteisten ihmissuhteiden luominen ja ongelmatilanteiden rakentava ratkaiseminen edellyttävät yhteistyötaitoja (EOPS, 2014, s. 17). Halusimme demotuokion olevan käytännönläheinen sekä helposti toteutettavissa. Ideoinnin pohjalta syntyi etädemotuokio, jonka keskiössä toimi vedenalaisessa esikoulussa aloittava Mauno-mustekala.

Etädemomme pedagogiseksi tavoitteeksi asetimme vuorovaikutuksen, jossa demon vetäjät kuuntelevat ja viestivät sensitiivisesti lasten kanssa. Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten osallisuus, kuulluksi tuleminen sekä lasten aloitteisiin vastaaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Sensitiivinen kohtaaminen ja reagoiminen lasten viesteihin on keskeistä tukemaan kehittyviä vuorovaikutustaitoja. Etädemossamme haluisimme keskittyä juuri lasten kuuntelemiseen, sensitiiviseen kohtaamiseen sekä osallisuuden kokemisen tärkeyteen. Etädemon suunnittelua ja toteutusta ohjasti lapsuuden itseisarvo, halusimme kohdata lapset arvostavasti, kuunnella heidän ajatuksiaan sekä vastata heidän aloitteisiinsa. (VASU, 2018, 41.)

Olimme ennen tuokiota yhteydessä varhaiskasvatusyksikön yhteyshenkilöön, jotta saimme kokeiltua etukäteen yhteyden toimivuutta sekä tarkastettua tuokiossamme paikalla olevien lasten nimet. Halusimme kohdata lapset niin yksilöllisesti kuin etäyhteyden avulla on mahdollista, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas, jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi nähdyksi, otetuksi huomioon sekä ymmärretyksi omana itsenään. (VASU, 2018, 20). Nimien tietäminen oli tämän vuoksi avainasemassa.

Tuokiomme koostui kolmesta osallistavasta tehtävästä, päähenkilö Mauno-mustekalasta sekä vuorovaikutuksesta. Demon päähenkilö Mauno oli menossa ensimmäistä kertaa eskariin jännittyneenä, sillä hän oli kadottanut ystävänsä madon. Sitoutimme lapset draamasopimuksen keinoin toimintaan kysymällä heidän halukkuuttaan auttaa Maunoa (Toivanen, 2010). Lasten tehtävänä oli auttaa Maunoa löytämään ystävänsä sekä ohjeistaa heitä esikoulussa toimimisessa. Ensimmäisessä toiminnallisessa tehtävässä lapset etsivät tilaan etukäteen piilotettuja duploja. Lapset lähtivät innokkaasti etsimään omiaan ja heitä kannustettiin avustamaan myös toisiaan duplojen löytämisessä. Tehtävän jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle. Seuraavaksi lapset kokosivat duploista yhdessä omannäköisensä madon. Lisäksi lapset saivat keksiä madolle nimen. Lopuksi lapsia ohjeistettiin laittamaan Mato-Matala taikapussiin, josta se taikamaisesti ilmestyi vedenalaiseen eskariin. Aluksi Mato-Matala piilotteli vetäjältä selän takana ja välillä pään päällä. Lapset saivat ohjeistaa vetäjää missä Mato-Matala on. Tämän tehtävän avulla lapset saivat olla osallisia ja toiminta oli interaktiivista molempiin suuntiin. Näiden tehtävien pedagogisena tavoitteena oli yhteistyö taidot ja auttaminen.  Seuraavassa osiossa lapset pääsivät toimimaan asiantuntijoina kertomalla Maunolle esikoululaisen taidoista. Valmiiksi aseteluilla helpoilla kysymyksillä saimme keskustelua ja vuorovaikutusta aikaan. Sanallisen kerronnan lisäksi lapsia kannustettiin näyttämään taitoja esittäen. Lopuksi demotuokion aloittanut ohjaaja palasi saattamaan tuokion loppuun. Lapset pääsivät kertomaan tekemistään tehtävistä sekä oppimistaan asioista. Lapsille sanallistettiin tuokion kulkua, kerrottiin opittuja asioita sekä kysyttiin lapsien ajatuksia tuokiosta. Lasten kanssa kerrattiin yhdessä, mitä teimme ja opimme demon aikana. Lisätehtävänä lapset keksivät yhdessä ohjaajan kanssa erilaisia liikkumistapoja Maunolle ja Mato-matalalle.

Päädyimme valitsemaan demotuokion vetäjiksi kaksi henkilöä, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi helpompaa. Halusimme etädemon yhteyden olevan mahdollisimman vakaa, joten päädyimme pitämään tietokoneen paikallaan ja mahdollisimman vakaalla alustalla. Tavoitteenamme oli myös rauhallinen ja hidas tempo, jotta kuulemme lasten aloitteet ja kysymykset. Tuokion alussa saimme tietää ryhmän olevan sovittua pienempi. Tästä johtuen tuokiomme jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta mahdollisti toimivamman vuorovaikutuksen lasten kanssa. Lapset osallistuivat tuokioon innokkaasti, hyvässä vuorovaikutuksessa sekä toisiaan avustaen. Lapset jaksoivat myös keskittyä ja kuunnella koko tuokion ajan rauhallisesti. Tuokiossa oli läsnä rauhallinen ilmapiiri, joka mahdollisti helpon seurattavuuden. Tältä osin demo onnistui suunnitelman ja tavoitteiden mukaisesti.

Palaute varhaiskasvatusyksiköstä oli pääsääntöisesti positiivista. He kiittivät selkeästä suunnitelmasta sekä valmistelutyön helppoudesta. Tekninen totutus sujui heidän mielestään hyvin, ainoastaan äänen viive oli hankaloittanut vuorovaikutusta. Demon aihe oli puhututtanut lapsiryhmässä pitkään. Perjantain päiväkirjamerkintöihinkin oli tullut useita mainintoja etädemostamme, niin mieleenpainuva se oli ollut lapsille.

Kirjoittajat: Tiina, Tytti, Alma, Ellen ja Silja (ryhmä 9)

Lähteet:

Opetushallitus. Esiopetussuunnitelma. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/esiopetuksen-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOY

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) kuvataan monilukutaitoa taitona tulkita ja tuottaa erilaisia viestejä. Hyödynsimme tuokiollamme runomuotoista tarinankerrontaa nukketeatteria apuna käyttäen. Ajattelimme, että pienten lasten on helpompi jaksaa keskittyä tarinaan, kun kuvassa näkyy mielenkiintoista rekvisiittaa, joka tukee tarinaa. Halusimme tuoda esille varhaiskasvatussuunnitelman kielten rikasta maailmaa ja eri keinoja toteuttaa kielellistä oppimista runomuotoisella kerronnalla sekä nukketeatterilla.  Monilukutaidon lisäksi tuokiomme tavoitteina oli ympäristökasvatus sekä värit, joita ryhmässä oltiin käsitelty aiemminkin.

Etädemon toteutuksessa monilukutaito näyttäytyi opetuksen tavoitteena, mutta myös pedagogisena keinona tuoda lapsille esiin erilaisia tekstejä, kuvia ja toimintaympäristöjä. Samalla niiden tarkoituksena oli tukea lasten osallisuutta ja mielenkiintoa aihetta kohtaan. Monilukutaito on yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Monilukutaidon perustana on, että erilaiset tekstit voivat olla kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Lapset tarvitsevat monilukutaitoa arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa (OPH 2018, s. 24–26).

Tehtäviin kuului erilaisten eläinten jälkien tunnistaminen, jälkien värien tunnistaminen ja niiden yhdistäminen sekä legopalikoiden lajittelu oikeiden värien mukaisesti. Tarkoituksena oli erilaisten tehtävien avulla etsiä Mantelille tammenterhoja. Nukketeatterin avulla voidaan eheyttää opetusta päiväkodissa ja se kehittää oppilaiden välistä yhteistoimintaa (Toivanen 2014, s. 86). Otimme tuokioon mukaan itse virkatun oravan, nimeltä Manteli. Koimme maskotin tuovan lapsille keskittymispisteen tuokion ajaksi. Huomasimme tuokion edetessä, että lapset reagoivat hyvin Mantelin toimintaan ruudulla ja halusivat auttaa häntä etsimään tammenterhoja.

Toteutuksessa yksi ryhmäläinen oli etänä ja kuvasi oman osuutensa pihalla. Näin lapset saivat aidon tuntuisen kuvan metsästä ja siitä, millaisessa ympäristössä Manteli seikkaili. Olimme ryhmässä vuorotellen ruudulla pitämässä tuokiota, ja Manteli seikkaili koko ajan taustalla erilaisten tikku-esineiden kanssa. Tuokiomme oli keskusteleva ja pyrimme osallistamaan lapsia esimerkiksi kysymällä, että olivatko he nähneet oikeita oravia. Huomioimme ja reagoimme lasten kommentteihin tuokion edetessä. Tuokiomme tukena oli päiväkotiryhmän opettaja, joka hoiti lasten ohjauksen päiväkodilla erinomaisesti.

Etäopetustuokion yhteen kokoavana ja rauhoittavana elementtinä oli runomuotoinen tarina Manteli-oravan talvivarastojen täyttämisestä. Halusimme pitää tuokion rauhallisena ja koimme, että runomuotoinen tarina auttoi siinä. Runomitta valikoitui tarinan pohjaksi, koska se ensinnäkin helpotti tarinan kirjoitusprosessia tarjoamalla selkeät raamit tekstin muodolle. Lisäksi runo kirjallisuudenlajina on erityinen. Runo sisältää rytmin, joka auttaa lasta keskittymään itse tekstin ilmaisuun ja siten ehkä ymmärtämään sanoman paremmin. Kaikessa toiminnassa on oma rytminsä. Musiikkikasvattaja Anne Lindeberg-Piiroinen (2017, s. 36) toteaa, että rytmi muodostaa kaiken tiedollisen ja taidollisen selkärangan. Se jaksottaa niin henkistä kuin fyysistä energiaa, ja siksi oikean sisäisen rytmin löytyminen auttaa niin suurta koordinaatiota vaativissa tehtävissä kuin pienten yksityiskohtien hiomisessakin. Rytmillä on siis tärkeä tehtävänsä oppimisessa, ja sen käyttö pienten lasten kanssa on perusteltua.

Etädemon suunnittelussa pohdimme, miten tekninen toteutus saadaan sujuvaksi ja vuorovaikutus lasten kanssa toimivaksi. Toisaalta yritimme nähdä mahdolliset haasteet ja niiden ratkaisemisen myös oppimiskokemuksena. Mertalan (2020, s. 25–26) mukaan se, miten me ammattikasvattajina suhtaudumme tieto- ja viestintäteknologian haasteisiin, mallintaa lapsille tietynlaisia toimijuuksia. Katkonaisen internetyhteyden korjaaminen voidaan kokea pedagogiikka hankaloittavana tekijänä, mutta se voi olla myös mahdollisuus lapsille havainnoida tilannetta ja siinä toimimista.

Tutulle lapsiryhmälle etädemoa suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon lasten aiemmat kokemukset digitaalisista välineistä, mikä tämän demon kohdalla ei ollut mahdollista. Etädemo toi lapsille mahdollisuuden kohdata puhetta ja kuvaa päiväkodin arjen ulkopuolelta, mutta lasten osallisuus kuvien tuottajana ja tulkitsijana jäi vähäiseksi. Aikuisten ohjaamana lapset pääsivät tutustumaan erilaiseen ympäristöön omista lähtökohdistaan riippumatta.

Kirjoittajat: Laura, Maria, Veera, Henna ja Maija-Riikka (ryhmä 9)

Lähteet:

Lindeberg-Piiroinen, Anne (2017). Mistä on musiikki tehty? Teoksessa Lindeberg-Piiroinen, Anne & Ruokonen, Inkeri (Toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja. (pp. 31 – 60). Classicus.

Mertala, P. 2020. Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti Journal of Early Childhood Education Research Volume 9, Issue 1, 2020, 6–31.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Toivanen, Tapio. 2014. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8 vuotiaille. Sanoma Pro.