Etädemo ystävyydestä ja ryhmätyötaidoista

Etädemomme aiheina olivat ystävyys ja ryhmätyötaidot. Leikkien, tarinan ja tehtävien avulla oli tarkoitus tukea ja harjoitella lapsiryhmän yhdessä tekemisen taitoja, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelua sekä oman mielipiteen esille tuomista. Lisäksi tavoitteena oli ajattelun taitojen kehittäminen säännönmukaisuuksien hahmottamisen ja tuottamisen avulla.

Halusimme keskittyä demossamme erityisesti ystävyyteen ja ryhmätyötaitojen harjoittelemiseen, sillä näillä on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä ovat yhteydessä lapsen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (Hartup 1983; Ladd & Kochenderfer 1996; Laine, 1998; Newcomb & Bagwell 1996, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59). Vertaissuhteet antavat lapsille mahdollisuuden oppia toisilta lapsilta sekä toistensa kanssa (Tahkokallio, 2014, s. 68). Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä voivat lisäksi toimia lasta syrjäytymiseltä suojaavina tekijöinä (Hay ym., 2004; Ladd, 2000; Neitola, 2013; Syrjämäki ym., 2017, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU, 2018, s. 38) mukaan muun muassa lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat työtapojen valintaa. Yhteinen toiminta, joka on lapsille mielekästä ja arvokasta, tuottaa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta sekä vahvistaa jo olemassa olevaa yhteisöä (Ikonen, 2006; Koivula, 2010, viitattu lähteessä Tahkokallio, 2014, s. 69). Aloitimmekin toiminnan suunnittelun tiedustelemalla lapsiryhmän opettajalta lasten mielenkiinnon kohteita sekä heidän ryhmässään käsiteltäviä ajankohtaisia aiheita. Tämän pohjalta valitsimme käyttämään demossamme ryhmälle ennestään tuttua hahmoa, Vahvuusvarista sekä Vahvuusvariksen tarinaa ryhmätyötaidoista.

Ensimmäisessä osiossa Varis esittelee lapsille oman lempileikkinsä, jossa on tarkoituksena kertoa omia mielipiteitään liikkumalla vihreälle, punaiselle sekä keltaiselle merkille. Kysymyksiä oli mm. pidätkö enemmän koirista vai kissoista. Halusimme tuoda lapsille tilaisuuden leikkiä, sillä se on varhaiskasvatusikäiselle lapselle hyvin merkityksellistä. Leikkitilanteissa lapset oppivat monia taitoja sekä omaksuvat tietoa. (VASU, 2018, s .22). Käytimme sanallisten ohjeiden kanssa myös kuvallisia ohjeita varmistaaksemme sen, että kaikki demoon osallistuvat lapset pystyisivät seuraamaan ohjeitamme, jos kielellinen ymmärtäminen olisi jollain lapsella ollut heikkoa. Tuimme näin lasten kielellisten ymmärtämisen taitoja (VASU, 2018, s. 42).

Aloitimme toisen osion lukemalla lapsille Huomaa Hyvä! -kirjasta Vahvuus Variksen tarinan ryhmätyötaidoista (Uusitalo & Vuorinen, 2021, s. 60). Tarinan aikana lapset saivat ottaa mieleisensä asennon ja vain kuunnella rauhassa. Tarinan lukemisella ja kuuntelulla annoimme lapsille tilaisuuden tutustua lastenkirjallisuuteen sekä tuimme lasten kielellistä kehitystä ja monilukutaitoa (VASU, 2018, s. 42). Tarinan lukemisen jälkeen Varis tarvitsi omenoita piirakkaan ja pyysi lapsia auttamaan häntä. Jokainen lapsi sai etsiä huoneesta yhden piilotetun omenan ja tuoda sen kameran edessä olevaan koriin. Tämän jälkeen yksi lapsista ojensi korin kohti kameraa, jolloin se ilmestyi Variksen ja meidän luoksemme. Tässä kohtaa lapsissa oli havaittavissa sanoinkuvailematonta iloa ja hämmästystä, kun omenakori ilmestyi kuin taiottuna etäyhteyden toiseen päähän. Toisessa osiossa, kuten muissakin osioissa, lapset pääsivät harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitojaan. Jokaista lasta kehuttiin sekä kannustettiin toiminaan pienistä haasteista huolimatta, ja etsimiselle annettiin rauhassa aikaa ja tilaa (VASU, 2018, s. 24).

Kolmannessa osiossa Varis auttaa ystäväänsä matikkatehtävän parissa yhdessä lasten kanssa. Tehtävässä tarkoituksena oli kuvasarjan täydentäminen sopivalla hedelmällä tai marjalla. Tavoitteena oli tutustuttaa lapset matematiikkaan leikinomaisen toiminnan myötä tarjoamalla lapsille mahdollisuuksia säännönmukaisuuksien löytämiseen ja tuottamiseen (ks. VASU, 2018, s. 46). Lapset pohtivat puuttuvaa kuvaa ensin pienissä ryhmissä, minkä jälkeen jokainen lapsi nosti puuttuvaa kuvaa vastaavan kuvakortin. Säännönmukaisuuksien parissa voidaan työskennellä pienissä ryhmissä tai yksilöllisesti (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Ryhmässä oppimista ja yhdessä tekemistä, mutta myös oman mielipiteen esille tuomista tukeaksemme halusimme sisällyttää molemmat tavat demoomme. Kuvakorttia nostamalla lapset pääsivät kuvailemaan matemaattisia havaintojaan (ks. VASU, 2018, s. 46) sekä viemään ryhmäänsä eteenpäin tehtävässä, sillä kaikkien lasten korttien noustessa ylös, näytölle ilmestyi oikea vastaus. Lapsen motivaation ylläpitämiseksi opetuksen on tarjottava tarpeeksi haastetta (Kajetski & Salminen, 2020, s. 23). Demossamme kuvajonoja oli yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä olivat helpompia ja kaksi viimeistä vaikeampia. Säännönmukaisuuksista puhuttaessa suositellaan käytettävän sarjan sijaan esimerkiksi käsitteitä jono, malli tai toistuvuus, sillä kuvasarja terminä voi olla pienelle lapselle liian abstrakti ja haasteellinen (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Jatkossa samankaltaisia tehtäviä toteutettaessa termin käyttöön tulee siis kiinnittää huomiota.

Onnistumisia

Onnistuimme kokonaisuutena omasta mielestämme oikein hyvin. Myös vertaispalautteet demon jälkeen olivat positiivisia. Tarkkaan laadittu suunnitelma teki demon vetämisestä selkeää, kun kaikilla oli oma tehtävä selvillä, eikä tarvinnut arvailla mitä tapahtuu seuraavaksi. Valitsimme demoon tarkoituksella monenlaisia tehtäviä, ja saimmekin lasten mielenkiinnon säilymään hyvin koko demon ajan. Suhteellisen pienen ryhmän kanssa vuorovaikutus onnistui myös hyvin, ja olimmekin suunnitelleet tehtävät niin, että kaikki saavat mielipiteensä kuuluviin, mutta ei tapahtuisi esimerkiksi päälle puhumista.

Ajatuksia etäpedagogiikasta

Etäpedagogiikka oli ryhmällemme uusi aihe, mutta alkukankeudesta huolimatta etädemon pitäminen oli positiivinen kokemus. Huomasimme, että etäpedagogiikassa olisi hyvä huomioida pienempi ryhmäkoko, jotta vuorovaikutus onnistuisi täydellisesti. Myös lasten ehdotukset ja huomiot on helpompi havaita, kun lapsia on vähemmän. Huomasimme myös suunnittelun ja yksityiskohtaisen suunnitelman tärkeyden. Keskustelimme, että näin etädemon pidossa ei olisi voinut poiketa suunnitelmasta samalla tavalla mitä sellaisessa tilanteessa, jossa ryhmä olisi ollut paikan päällä. Silloin myös lasten huomautukset ja ajatukset olisivat otettu paremmin huomioon.

Tekijät: Henna Hagström, Heini Salminen, Emilia Savitski & Jessica Räsänen

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2020). Uusi Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten keskus.

KARVI. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Haettu osoitteesta: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf

Tahkokallio, L. (2014). Lastentarhanopettajan ammatillinen kehittyminen havainnointiin perustuvan reflektion avulla (pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto). Haettu osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42873 Uusitalo, L. & Vuorinen, K. (2021). Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen tarinakirja. PS-kustannus.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Haettu osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kuvalähde: https://kuvapankki.papunet.net/haku/varis, CC BY-NC-SA Sami Älli