Safariseikkailu etäyhteyksin

 

Etädemon sisältö

Lähdimme suunnittelemaan tuokiota pohtien, kuinka voisimme hyödyntää etänä oloa ja zoomin tarjoamia mahdollisuuksia. Keksimme nopeasti eläinteeman, tarkemmin ottaen safarimatkan, johon jokaisen eläimen kohdalle sisällyttäisimme erilaisia taitoalueita. Lähetimme lapsille ennakkoon tulostettavat lentoliput, joka pohjusti tuokiota lapsille. Halusimme kiinnittää erityisesti huomiota vuorovaikutukseen ja lapsilta tuleviin aloitteisiin, joten jaoimme tuokion kolmeen, jolloin vain osan vetäjä näkyi kamerassa. Tämä tuntui lisäävän myös lasten osallisuutta, kun ylimääräisiä häiriötekijöitä ei ollut. Tuokion jakaminen kolmeen eri eläimeen helpotti lisäksi työnjakoa ryhmässä ja selkeytti siirtymiä, jolloin myös virtuaalitaustoja vaihdettiin. Yleisesti ottaen eläimet ovat lapsille positiivisia mielikuvia luovia hahmoja ja niiden avulla voidaan toteuttaa esimerkiksi draamakasvatusta, tai tässä tapauksessa matemaattisia- ja ongelmanratkaisutaitoja. Halusimme pitää demon aiheet iloisina ja välittää lapsille hyvänolon tunnetta, ryhmään kuuluvuutta ja lasten omien ajatusten esille tuontia, joka myös lisää ryhmän tasa-arvoisuutta (Paananen & Rainio 2019. S. 2).

Demo alkoi lentokentältä, jonka jälkeen lensimme safarille, jossa tapasimme eri eläimiä ja lapset pääsivät esimerkiksi keräämään kirahville ruokaa, juoksemaan leijonia karkuun ja selvittämään krokotiilin kanssa lukon avaavan koodin. Meillä oli käytössä rekvisiittaa (vihreitä pienesineitä, kuvakortit) ja hyödynsimme lasten vilkasta mielikuvitusta ja teimme käsillä esimerkiksi kiikarit ja joimme juomapullosta vettä. Alussa levitimme kuvitteellisesti aurinkorasvaa, jottemme palaisi auringossa ja joimme juostuamme vettä, joita voidaan pitää perustoimintoina ja terveyttä edistävinä tekoina (Kettukangas & Härkönen. 2014. S. 1; Opetushallitus, 2018. S. 27).

Etädemon tavoitteet

Meidän etädemomme keskeisimmät tavoitteet olivat motoristen toimintojen harjoittaminen, etenkin karkeamotoristen sekä ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen.

Tuokiossamme väistelimme erilaisia kuvitteellisia esteitä ja juoksimme paikoillamme, jolloin motoriset taidot tulivat eniten esille. Varhaiskasvatuksen tavoitteena onkin lasten innostaminen liikkumaan monipuolisesti ja saada heidät kokemaan liikunnan iloa (Opetushallitus, 2018, s. 47). Tähän pyrimme demossamme. Ongelmanratkaisu- ja yhteistyötaitojen harjoittaminen tulivat esille tehtävässä, jossa lasten oli tarkoitus muodostaa näytetyistä muodoista (ympyrä, kolmio, neliö) omilla kehoillaan yhteinen muoto, esimerkiksi asettautumalla tarvittaessa opettajan avustuksella piirin. Tehtävässä tuli myös esille matemaattisen ajattelun tukeminen, jolloin lapset tutustuivat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan avulla (Opetushallitus, 2018, s. 46). Ongelmanratkaisutaitojen harjoittaminen nousee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa esille kannustamalla lapsia oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä sekä ratkaisujen etsimisessä (2018, s. 46). Tehtävässä tulivat hyvin nämä asiat esille.

Pohdimme yhdessä myös muita tavoitteita, jotka halusimme sisällyttää demoomme. Tavoitteeksi nousivat elämyksellisyys ja uudenlainen kokemus etäyhteyksin sekä zoomin virtuaalitaustojen hyödyntäminen. Lapsella on oikeus iloita oppimastaan ja he haluavat oppia uutta (Opetushallitus, 2018, s. 21–22). Zoomin taustojen hyödyntäminen oli keskeistä demossamme, sillä ilman taustoja lasten mielenkiinnon ja osallisuuden ylläpitäminen olisi ollut haastavampaa. Taustat toivat demoomme elämyksellisyyttä ja olivat havainnollistamassa erilaisia tehtäviä, joita demo sisälsi.

Näkökulmat toteutukseen

Demossamme tavoitteet toteutuivat onnistuneesti ja lapset lähtivät innostuneesti toteuttamaan suunnittelemaamme toimintaa. Demon vetäjillä oli ilo nähdä, miten kaikki sujui hyvin alun teknisistä ongelmista huolimatta. Alussa yksi ryhmän lapsista ei ollut halukas osallistumaan toimintaan, mutta alkujännityksen jälkeen hänenkin kiinnostuksensa heräsi, jolloin hän lähti mukaan tuokion tehtävien tekemiseen. Osallisuudessa oikeanlainen tunnetila ja onnistuneet osallisuuden kokemukset herättävät osallistuvissa myönteisiä tunteita (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Osallisuudessa on kyse siitä, että luottaa itseensä ja muihin (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 49). Kun tämä kyseinen lapsi sai siis positiivia kokemuksia tuokiosta, uskalsi hän tulla mukaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että hän luottaa kyseiseen tilanteeseen ja läsnä oleviin aikuisiin sekä itseensä toimijana (Turja & Vuorisalo, 2017, s. 50).

Kehittämiskohteiksi demossamme nousee kiireettömyys. Varhaiskasvatuksen toiminnassa tulee huomioida mahdollisuudet toimia kiireettömässä ympäristössä (Opetushallitus, 2018, s.80). Joissakin demon kohdissa, esimerkiksi alun tasapainoharjoituksessa, jossa tuli seistä yhdellä jalalla flamingon lailla, lapsille ei annettu riittävästi aikaa tehtävään perehtymiseen tai kokeiluun. Kiireen tuntua saattoi lisätä suorituksessa jännityksen tunne ja etukäteen

annettu tiukka aikataulu. Lopussa sillan koodin ratkaisussa ryhmän opettaja otti vahvan roolin lasten ohjaamisessa, jolloin lasten omat ongelmaratkaisutaidot eivät päässeet harjaantumaan. Henkilöstöltä edellytetään työssään herkkyyttä havaita lasten aloitteita ja tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia (Opetushallitus, 2018, s. 38). Jälkeenpäin jäimme pohtimaan, millaisia erilaisia työtapoja olisimme voineet hyödyntää, jotta olisimme saaneet lasten omat aloitteet vahvemmin näkymään demon kulussa.

Etäyhteyksin demon ohjaaminen oli meille kaikille uutta ja vierasta, mutta lähdimme toteuttamaan sitä innostuneesti ja oli kiinnostavaa päästä kokeilemaan jotain uutta. Olimme suunnitelleet ohjaavamme demon noin 14 lapselle ennakkoon annetun tiedon perusteella, mutta osa lapsista olikin estyneitä, joten etädemossa oli mukana lopulta vain viisi lasta. Se ei kuitenkaan vaikuttanut demomme suorittamista vaan saimme toteutettua eri tehtävät myös pienemmälle lapsimäärälle. Kokonaisuudessaan koimme tuokiomme onnistuneeksi, mikä ilmeni erityisesti siinä, kun lapset sitoutuivat toimintaan hyvin ja jaksoivat keskittyä suunniteltuun toimintaan demon loppuun asti. Saimme etädemon päätyttyä kirjallisesti palautetta varhaiskasvatuksen opettajalta, joka kertoi, että käyttämämme mielikuvitus kiikarit ja eläinteemat jatkuivat lasten leikeissä demon loputtua.

Kirjoittajat: Lilli Lindblom, Emilia Maaskola ja Ruut Nikula VO6

Lähteet:

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 1.11.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet. Pdf

Paananen, M. & Rainio, A. P. (2019). Micro-policies of adult-child joint play in the context of the Finnish ECEC system. In S. Alcock & N. Stobbs (Eds.) Rethinking Play as Pedagogy. Thinking about Pedagogy in Early Education Series, Vol 4. Routledge.

Turja, L., & Vuorisalo, M. (2017). Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa. Valloittava varhaiskasvatus. Vastapaino. Tampere 2017.

Kuva: Papunet https://kuvapankki.papunet.net/haku/safari

Syksyinen seikkailu Ossi-oravan kanssa – sensitiivisyys aikuisen toiminnassa

Demon tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme varhaispedagogiseksi näkökulmaksi aikuisen sensitiivisyyden. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuista ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta, jota vahvistaa aikuisen sensitiivinen kohtaaminen lasta kohtaan (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 30). Aikuisten sensitiivisyys toiminnassa on erityisen tärkeää. Harkoma (2018) toteaa, että aikuisen koko ryhmään kohdistuva sensitiivisyys on yhteydessä lasten ryhmässä kokemaan emotionaaliseen turvallisuuteen. Aikuisen rooli on tällöin käsitellä omia sekä lasten tunteita ja pystyä mukautumaan tilanteeseen omien havaintojensa perusteella. Aikuinen kasvattajana on voimavara lasten kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Korhonen (2016, s. 13) kertoo, että kasvattajan sensitiivisyys näyttäytyy vahvana keskittymisenä toimintaa kohtaan. Tällöin suhde kasvattajan ja lapsen suhde on lämmin ja molemmat sitoutuvat toimintaan. Tämä toimii aasin siltana lasten osallisuuteen.

Tuokion kulku

Olimme sähköpostitse yhteydessä lapsiryhmän opettajaan. Viestissä tiedustelimme ryhmän kokoa, nimeä sekä mahdollisia rajoituksia mitä meidän tulisi ottaa huomioon. Laitoimme myös alustavan suunnitelman sähköpostiin. Demo vedettiin 14 lapsen viskari-ryhmälle. Demossa oli myös mukana lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja. Demon kesto oli noin 20 minuuttia.

Demon suunnittelu

Demoon olimme suunnitelleet tarinallisen lasten osallisuutta korostavan tarinatuokion, jossa oli draaman elementtejä. Sopivan kirjan löytäminen demoon osoittautui haastavaksi, joten lähdimme luonnostelemaan omaa lyhyttä tarinaa. Tarinan päähenkilöksi tuli Ossi-orava ja teemaksi valitsimme syksyn. Tarinan juonessa korostui ystävyys, vuorovaikutustaidot sekä ongelmanratkaisutaidot. Otimme tarinan mukaan rekvisiitaksi metsän eläimiä, syyslehtiä, käpyjä ja tammenterhoja. Etädemon pedagogisiksi tavoitteiksi syntyivät vuodenajoista oppiminen, yhteistyötaidot, lasten osallisuuden tukeminen ja ongelmanratkaisu. Varhaiskasvatuksen perusteiden (2018, s. 48) mukaan eri vuodenaikoja täytyy hyödyntää niin, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella eri vuodenajoille tyypillisiä tapoja ulkoilla. Yritimme saada lapsia innostumaan eri värisistä lehdistä, ja kannustimme heitä keräämään niitä pihalta ulkoillessa.

Lapsiryhmä istui samassa tilassa seuraamassa demoa. Demo alkoi mainiosti ja lapset olivat mielekkäästi vuorovaikutuksessa meidän kanssa. Ohjeiden kuunteleminen meni lapsilla sujuvasti ja he olivat aktiivisesti mukana. Demon toiminnallisessa osuudessa lapset saivat kehollaan näyttää miltä eri kokoiset lehtikasat voisivat näyttää. Keskikokoisen lehtikasan näyttäminen oli hieman hankalaa lapsille, mutta muutama lapsi silti yritti näyttää käsillään lehtikasan kokoa. Se oli hyvä haaste lapsille. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 38) mukaan työskennellessä rohkaistaan lapsia ihmettelemään, kyselemään, päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Keskikokoisen lehtikasan näyttämiseen lapset tarvitsivat mallia, mutta ison ja pienen lehtikasan kuvaaminen onnistui hienosti omatoimisesti. Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2019, s. 36) korostavat osallisuuden kokemuksia vertaisvuorovaikutuksessa. Tavoitteenamme  etädemossa oli saada lapset mukaan, jotta heille syntyisi kollektiivi osallisuuden kokemus.

Etädemomme lopussa lapset saivat mennä lattialle rentoutumaan. Lapset saivat sulkea silmät ja kuvitella lehtien tippuvan kasvoille. Lopussa lapset vuorovaikuttivat kanssamme sanomalla heipat ja vilkuttaen meille. Toivotimme hyvät syys- ja päivänjatkot ja hyvästelimme aktiivisen ryhmämme.

Tuokion reflektio

Etäpedagogiikka oli kaikille uusi kokemus. Tilanne oli meille ja lapsille jännittävä, koska lapset olivat luultavasti täysin uuden asian äärellä. Vaikka tuokiomme meni oikein hyvin, olisi siinä voinut käydä aivan toisin. Tekniikka olisi voinut pettää ja sen jälkeen ei ole täysin varmaa, miten tuokion vetäminen loppuun olisi onnistunut. Huomasimme nämä asiat vasta tuokion jälkeen. Lapset seurasivat demoa isommalta näytöltä ja tämä mahdollisti sen, että lapset saivat seurata tarinan kulkua helpommin. Esittäjien “pinnaaminen” varmisti, että lapset näkivät aina henkilön, joka puhui. Myöhemmin saimme palautetta, että lapset olisi kannattanut myös “pinnata”, mutta ajattelimme sen häiritsevän esitystä, jos lapset näkisivät itsensä isolta ruudulta.

 Vuorovaikutusta lasten kanssa syntyi, mikä oli hyvin antoisaa. Harkoman (2018) mukaan aikuisen koko ryhmään kohdistuvan sensitiivisyyden merkitys voidaan ymmärtää tarkastelemalla ryhmätilannetta, jossa suurin osa lapsista sitoutuu toimintaan sekä asettuu avoimeen ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Ennen demoa meitä mietitytti kuinka lapsiryhmä ottaa meidät vastaan etäyhteyden kautta. Se meni lopulta hyvin positiivisesti, ja lapset olivat hyvin aktiivisia sekä osallistuvia. Etädemon vetäminen oli meille hyvä kokemus tulevaisuutta varten, jolloin etäpedagogiikkaa hyödynnetään varmasti enemmän. 

Lähteet:

Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2019). Saatavilla:

https://peda.net/forssa/varhaiskasvatus/vv2l/v:file/download/7ec40c752005e20740068c83fa601a502217d741/voxforssa2019_valmis1.pdf 

Harkoma, S. (2018) Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön. Luettu 4.11.2021. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2018/11/02/pedasens-interventiotutkimus/

Korhonen, S. (2016) Kasvattajan sensitiivisyys vuorovaikutuksessa lapsen kanssa päiväkodin ohjatun toiminnan aikana. Varhaiskasvatustieteteen kanditutkielma, Jyväskylän yliopisto. Saatavilla:https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/49722/URN:NBN:fi:jyu-201605112495.pdf?sequence=1

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf.

Kuva: Piqsels.com

Tekijät: Salma Abdullahi, Veikka Annila, Mikael Anttila ja Anna Bartholomäus

 

Pulmia Ossi-oravan matkassa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa [Vasu] (Opetushallitus, 2018) ohjataan toteuttamaan matematiikkaan ja sen osa-alueisiin tutustumista havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Matemaattisen ajattelun eri vaiheissa olevien lasten olisi Vasun mukaan tärkeä kokea varhaiskasvatuksessa etenkin oivaltamisen ja oppimisen iloa. Etädemomme tavoitteena oli harjoitella matemaattisia käsitteitä enemmän–vähemmän, lukumääriä 1–5 sekä lukumäärän muutosta. Pyrimme suunnittelemaan matemaattiset pulmat viskari-ryhmän ikätasoon sopiviksi ja matematiikan pedagogiikan opintojaksolta olimmekin saaneet hyviä ideoita sekä vinkkejä, joita hyödynsimme demossa. Mattisen ja Hannula-Sormusen (2020) mukaan lukumääriä vertailemalla ja käsitteellistämällä esimerkiksi esinejoukkoa on mahdollista auttaa lasta jäsentämään myös ympäristönsä ilmiöitä ja tapahtumia. Koska matemaattisen päättelykykyyn kytköksissä olevien ajattelun ja oppimisen taitojen tiedetään mm. perustavan pohjan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle (Opetushallitus, 2018), innostuimme ottamaan tämän äärimmäisen tärkeän näkökulman etäpedagogiikkatuokion teemaksemme!

Kuten tutkimuksissa (mm. Hannula, Mattinen & Lehtinen, 2005) on osoitettu, että lasten huomion kiinnittämistä lukumääriin voidaan lisätä leikki- ja toimintaympäristöä muokkaamalla ja lapsia ohjaamalla, pyrimme mekin saamaan lapset mukaan leikkimieliseen laskentaan etätuokiossa tarinallisen kerronnan, heille esitettyjen apukysymysten sekä innostavan ja kannustavan ohjauksemme avulla.

Demoa suunnitellessamme huomioimme kyseisessä lapsiryhmässä tuolloin meneillään olleen oravaprojektin, jonka pohjalta ideoimme tuokiolle keskushahmon. Löysimme Korkeasaaren nettisivuilta mielenkiintoisen oravatarinan, jota lähdimme muokkaamaan demoa varten sopivaksi. Päiväkotiryhmämme opettaja vinkkasi meille, että ryhmän lapset olivat käyneet aiemmin viemässä oraville tammenterhoja – niinpä niitä todellakin käytettäisiin myös tuokiossa! Tuokiossa Ossi-orava lähti seikkailulle Korkeasaaren eläintarhaan ja tapasi siellä kaksi alppimurmelia, kamelin sekä karhun. Ossi kohtasi matkansa varrella erilaisia matemaattisia pulmia ja tutustuipa hän siinä samalla myös eri eläinten ruokailutottumuksiin sekä talvehtimistapoihin. Matematiikkatehtävien lisäksi aktivoimme lapsia tekemään omassa ryhmätilassaan havaintoja syksyn keltaisesta väristä. Toteutimme demon kaikkien vetäjien ollessa omien etäyhteyksiensä äärellä.

Ennen demon alkua kohtasimme kuitenkin teknisiä ongelmia, eikä yksi meistä lopulta pystynyt osallistumaan itse Hhetkeen. Olimme onneksi etukäteen sopineet kuka paikkaa ketäkin, joten loppujen lopuksi haasteista huolimatta saatiin tuokio vedettyä vajaamiehitykselläkin hienosti läpi! Etäpedagogiikkaa suunnitellessa onkin hyvä ottaa huomioon etenkin toteuttamista vaativat tekniset seikat ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet, kuten esimerkiksi erilaisten visuaalisten keinojen (videot, kuvat, ääni) käyttö. On siis hyvä pitää muutamaa varasuunnitelmaa takataskussa ja pyrkiä luomaan mahdollisimman mielenkiintoinen, mutta kuitenkin tarpeeksi selkeä kokonaisuus.

Vaikka demomme sujui kaiken kaikkiaan hienosti ja suunnitelmien mukaan, heräsi meille sen jälkeen muutamia kehitysideoita. Etukäteen olimme pohtineet, olisivatko valitsemamme matemaattiset tehtävät sopivan tasoisia ryhmän ikään nähden, sekä kuinka tarina soljuisi sujuvasti eteenpäin. Tehtävät olivat etätuokioon onneksi sopivia, mutta varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämiseksi tulisi matematiikkaan kiinnittää huomiota päiväkodissa etenkin arkitoimintojen yhteydessä (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2008). Nallematikaksi kutsutun kehittämisohjelmansa tavoitteeksi Mattinen ym. (2008) asettivat 4–5-vuotiaiden lasten itsenäisen, ympäristössään esiintyvien matemaattisten ilmiöiden huomioimisen. Vuonna 2008 toteutettu pilottitutkimus osoitti Nallematikan onnistuneeksi toimintamalliksi varhaiskasvatuksessa. Niin matemaattisten taitojen, kuin muistisuoritustenkin todettiin kehittyneen intervention aikana. Lisäksi tulokset osoittivat, että varhaisella vaikuttamisella nähdään olevan hyötyä myös matemaattisilta lähtökohdiltaan heikoimpien lasten oppimiselle. (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2010.)

Demon jälkeen saimme aiheellista palautetta tarinan lukemisen nopeuteen sekä lausemuotoihin liittyen. Joitain rakenteeltaan monimutkaisia lauseita oli jopa aikuisten kuulijoiden ollut hankala ymmärtää. Jatkossa vastaavaa tarinallista etätuokiota suunnitellessa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota itse käsikirjoitukseen, lukea sitä useaan otteeseen ääneen läpi ja hioa mahdollisimman selkokieliseksi. Näin myös puheen nopeuteen tulisi kiinnitettyä vaadittavaa huomiota jo ennen tuokion esitystä. Lisäksi olisimme tarinan aikana toki voineet antaa lapsille hiukan enemmän aikaa paneutua itse tuottamiimme visuaalisesti kauniisiin kuviin.

Tuokio synnytti opiskelijaryhmässämme erinomaista reflektoivaa keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Ossi-oravan maailma itsessään oli niin vetävä, että ei liene liikaa haitannut, vaikkei kaikkia lauseita olisikaan aivan sanatarkasti ymmärretty. Tärkeintä oli saavuttamamme tuokion kokonaisvaltainen tunnelma. Lopuksi arvon lukijat haluammekin sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä demosuoritukseemme. Etäyhteyksistä huolimatta saimme Ossi-oravan hienosti seikkailulle, ja lapsilla tuntui olevan kivaa matemaattisten tehtävien parissa! Mikä onkaan tärkeämpää kuin se että lapset viihtyvät, oppivat ja tempautuvat mukaan tarinaan? Ei juuri mikään, sitä mieltä mekin olemme.

Kirjoittajat: Saara, Ella, Essi & Anna (Ryhmä 1)

Lähteet: Hannula, M.M., Mattinen, A. & Lehtinen, E. (2005). Does social interaction influence 3-year-old children’s tendency to focus on numerosity? A quasi-experimental study in day care. In L. Verschaffel, E. De Corte, G.Kanselaar, & Valcke, M. (Eds) Powerful environments for promoting deep conceptual and strategic learning. (63–80). Leuven: Leuven University Press.

Mattinen, A. & Hannula-Sormunen, M. (2020). Lapsen matemaattinen maailma ja ajattelu. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. 5. uudistettu painos (e-kirja). Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 15.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700758

Mattinen, A., Räsänen, P., Hannula M.M. & Lehtinen, E. (2008). Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma päiväkodeille. NMI-Bulletin, 4, 40–53. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2016/09/mattinen4_20081.pdf

Mattinen, A., Räsänen P., Hannula M. M., & Lehtinen, E. (2010). Nallematikka: 4–5 –vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien kehittäminen –pilottitutkimuksen tulokset. NMI-Bulletin, 2, 41–59. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2015/02/mattinen.pdf Opetushallitus. (2018).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. (24–46). Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Tunteiden tunnistamista

Pidimme etädemomme lokakuussa lohjalaiselle päiväkodille. Etädemoomme osallistui kaksi lapsiryhmää, Kuuset sekä Kivet, joissa molemmissa lapset olivat 5-vuotiaita. Alkutietojemme mukaan lapsia oli Kivet ryhmässä kuusi ja Kuuset ryhmässä yhdeksän. Käsittelimme etädemossamme tunnetaitoja ja etenkin tunnetilojen tunnistamista. Etädemomme teemaa valikoitui tunnetaidoiksi, koska se nousi esiin opettajien toiveena, kun niitä heiltä kysyimme. Rakensimme etädemomme Anne-Maria Kuuselan lastenkirjan Ympyräiset – Pieni kirja tunteista ympärille, joka on osa tunnetaitoihin keskittyvää Ympyräiset -lastenkirjasarjaa. Valitsimme kirjasta etädemoon viisi tunnetilaa: onnellinen, vihainen, surullinen, ihastunut ja pelästynyt. Meillä oli etäyhteyksien päässä kaksi lapsiryhmää, jonka vuoksi päätimme hyödyntää tuokiossamme myös tunnekortteja. Molemmat ryhmät käyttivät omia tunnekorttejaan, joita olivat jo aiemminkin käyttäneet, ja jotka olivat heille ennestään tuttuja.

Etädemomme tavoitteena oli vahvistaa lasten tunteiden tunnistamista sekä tukea lasten kaveritaitoja sekä ryhmässä toimimista. Kun lasten kanssa opetellaan tiedostamaan, nimeämään ja havaitsemaan tunteita, heidän tunnetaitonsa vahvistuvat (VASU, 2018, 26). Pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä toimiminen edistää lapsilähtöistä toimintaa (VASU, 2018, 26). Sekä ryhmissä että itsenäisesti työskenneltäessä lapsia rohkaistaan ihmettelemään, kyselemään, päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, 38).

Mukana etädemossamme oli Ihaa -pehmolelu, joka kiinnitti lasten huomion jo ennen kuin etädemomme virallisesti alkoi. Alkuun kerroimme lapsille, että tarvitsemme heidän apuansa tunteiden tunnistamisessa, koska Ihaa ei oikein vielä osannut tunnistaa omia tunteitaan. Seuraavaksi Aada luki Ympyräiset – Pieni kirja tunteista -kirjasta tunnekuvauksen. Tämän jälkeen Noora pyysi lapsia ryhmänä etsimään heidän tunnekorteista kuvausta vastaavan tunnekortin, jonka löydyttyä molemmat ryhmät näyttivät meille, minkä kuvan valitsivat. Kun molemmat ryhmät olivat näyttäneet tunnekortin, jonka he valitsivat, mietimme yhdessä lasten kanssa, miltä kyseinen tunne voisi näyttää ilmein ja elein. Lasten tunteet eli emootiot sekä kyky empatiaan rakentuvat askeleittain silloin, kun lapsi on vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021). Tämän jälkeen Aada luki seuraavan tunnekuvauksen, ja tuokio jatkui samalla kaavalla loppuun asti.

Etädemon aikana pidimme mielessä, että tunteet ja niiden tulkitseminen on henkilökohtaista, monitulkintaista ja ajoittain haastavaa. Tämän vuoksi lasten ajatuksia tai vastauksia ei lähdetty muuttamaan tai korjaamaan, vaan ne hyväksyttiin sellaisinaan, eikä oikeita tai vääriä vastauksia ollut. Tunteet vaihtelevat, muuntautuvat sekä ilmenevät eri tavoin, ja ne myös koetaan yksilöllisesti (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021).

Haasteita etädemon toteutukseen toi se, että etäyhteyksien päässä meillä oli kaksi lapsiryhmää. Tämä mietitytti meitä etädemon suunnitteluvaiheessa paljon. Kuinka saisimme huomioitua molemmat lapsiryhmät? Kuinka äänimaailma toimisi, ja kuinka etäyhteydet tulisivat toimimaan? Jotta äänimaisema pysyisi hillittynä ja jatkuvalta päälle puhumiselta vältyttäisiin, valitsimme tunnekortit kommunikoinnin välineiksi. Tunnekortit toimivatkin lopulta todella hyvin etädemossamme. Pohdimme äänimaailman selkeyttämiseksi myös toisen ryhmän mikin sulkemista vastausvuoron siirtyessä, mutta koimme, että näin tehdessämme saattaisimme menettää lasten aloituksia, joten pidimme molempien ryhmien mikit päällä koko demon ajan. Äänimaailma oli hieman sekava, mutta ainakin saimme kuulla paljon lasten kommentteja ja ajatuksia.

Mielestämme etädemo sujui hyvin. Saimme molemmat lapsiryhmät osallistumaan tuokioomme, ja tuokiomme eteni johdonmukaisesti alusta loppuun. Lapset olivat myös suurimmilta osin kiinnostuneita tuokiostamme. Lasten kommenteista oli ajoittain vaikea saada selvää, koska molempien ryhmien mikrofonit olivat päällä. Oli kuitenkin lottovoitto, että ennen tuokion virallista alkua saimme hieman aikaa niin sanotusti tutustua toiseen ryhmään. Näin ollen saimme rakennettua vuorovaikutusta lasten kanssa vilkuttelemalla ja höpöttelemällä, joka osaltaan varmasti sitoi heitä tuokion seuraamiseen jo ennen ohjatun demohetken alkua. Aadan ja Nooran ilmeikäs lukeminen vahvisti tekstin lukemista, ja helpotti varmasti lasten seuraamista, kun he saivat kuuntelun lisäksi seurata myös tuokion vetäjien ilmeitä.

Tuokiomme sujui odotettua paremmin, ja saimme opiskelukavereiltamme sekä opettajaltamme hyvää palautetta etädemostamme. Oli mukava huomata, että vaikka meillä oli omat epäilyksemme etäpedagogiikkaa kohtaan, kaikki sujui kuitenkin hyvin. Suurin huolen aiheemme oli kahden fyysisesti eri tilassa olevan ryhmän ohjaaminen samaan aikaan, mutta loppujen lopuksi sekään ei tuottanut sen suurempia ongelmia. Ehkä jatkossa olisi kuitenkin helpompi toteuttaa vastaavanlaisia tuokioita yhdelle ryhmälle kerrallaan, sillä havainnointi oli välillä haasteellista, kun piti seurata kahden ruudun tapahtumia. Kaiken kaikkiaan etädemotuokion pitämisestä jäi meille kaikille hyvä ja levollinen mieli, eivätkä vastaavanlaiset tilanteet varmastikaan jatkossa enää jännitä samalla tavalla.

Kirjoittajat: Noora, Aada, Kirsikka, Matilda (Ryhmä 2)

Lähteet

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin – harjoituskirja. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppiiharjoittelemalla Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pd

Tunnetaitoja Ympyräisten kanssa

Lähdimme suunnittelemaan toiminnallista etädemotuokiota opettajan lähettämän viestin pohjalta. Siinä kerrottiin ryhmän harjoitelleen syksyn aikana tunnetaitoja. Varhaiskasvatussuunnitelmakin (2018, s.21) velvoittaa tarjoamaan mahdollisuuksia tunnetaitojen kehittämiseen. Päätimme siis valita ihanan värikkään tunnekasvatukseen tehdyn kirjan Pieni kirja tunteista. Tämä kirja soveltui myös hyvin siksi, että ryhmän lapsista monille suomi oli toinen puhuttu kieli. Kirja on hyvin selkeä isojen kuvien ansiosta, eikä kuvitetusta tunteesta ollut epäselvyyttä. Tavoitteenamme oli siis kerrata tunteita, keskustella ja miettiä, miltä ne tuntuvat. Tavoitteenamme oli myös pohtia lasten kanssa, miltä kaverista tuntuu ja kuinka huomioida kaveri eri tunteiden kohdalla.  

Pieni kirja tunteista on hyvä apu käsittelemään ja tutustumaan erilaisiin tunteisiin. Kirjan avulla on helppo tutkia ja nimetä tunteita sekä se antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa kaikista tunteista hyväksyen jokaisen tunteen. Kirjassa tunteisiin tutustuminen käy helposti eläimine kanssa. Kirjassa on myös kivoja lyhyitä loruja eri tunteille, jotka auttavat pohdinnan ja keskustelun alulle jokaisen tunteen kohdalla. Kirja sopii käytettäväksi niin pienien kuin vähän vanhempienkin lasten kanssa. 

Koska aika oli rajallinen, valitsimme demotuokioon vain kuusi tunnetilaa. Halusimme myös etätuokiosta mahdollisimman paljon lapsia osallistavan niin keskustelle kuin liikkuen. Teimme diaesityksen käyttämällä kirjan aukeamia apuna. Tunteet, joita halusimme lasten kanssa käsitellä, olivat iloinen, jännittynyt, surullinen, onnellinen, vihainen sekä rauhallinen. Valitsimme hyvin yleiset tunnetilat, jotka tulevat vastaan joka viikko jossakin määrin ja ajattelimme näiden tunnetilojen kertauksen olevan tärkeää erityisesti kaksikielisille lapsille. Varhaiskasvatuksen perusteissa (2018, s.26) todetaan lasten tunnetaitojen vahvistuvan, kun eri tunteita opetellaan käyttämällä monipuolisia toimintatapoja, kuten havainnointia ja nimeämistä. Näihin mekin panostimme etätuokion suunnittelussa. Lähdimme lasten kanssa seikkailulle viidakkoon, jossa vastaan tuli useita viidakon eläimiä eri tunteiden kanssa. Jokaisen eläimen kohdalla pohdimme lasten kanssa, miltä kuvassa oleva eläin näyttää sekä luimme pienen runon kyseisen aukeaman tunteesta. Tämän jälkeen pohdimme ja näytimme esimerkiksi missä tunne tuntuu, miltä se tuntuu tai miltä se voisi näyttää. Viimeisen dian kohdalla pidimme pienen rentoutumishetken ennen kuin palasimme viidakosta takaisin päiväkodille. Tunteet tuntuvat koko kehossa. Joskus ne ovat vain ajatuksissa, mutta toisinaan ne näyttäytyvät myös esimerkiksi ilmeinä ja eleinä tai käyttäytymisessä (Opetushallitus, 2021, 1.6 Missä tunteet tuntuvat ja miten ne näkyvät ulospäin?). 

Tunnetaitojen harjoitteleminen on tärkeää, sillä sen avulla oppii säätelemään niiden voimakkuutta ja ilmaisua. Tämä vaatii tietoa sekä taitoa. Kun ihminen tietää, miltä tunne tuntuu itsessä tai miltä se tuntuu kaverissa, hän tietää, miten tunne vaikuttaa toimintaan. Silloin kun on tietämystä tunteista, on myös taitoa huomioida erilaiset tunteet. (Helkiö, 2020, s.10) Tunteiden tunnistamisesta sekä harjoittelemisen tärkeydestä erilaisissa tilanteissa mainitaan myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (EOPS, 2014, s.38). Tunnetaitojen harjoittelulla on suuri merkitys esimerkiksi ihmissuhteiden kehittymiselle (Opetushallitus, 2021, 1.4 Miksi tunteita on?), sillä tunteita opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Opetushallitus, 2021, 1.3. Mitä tunteet ovat?). 

Etädemotuokio sujui mielestämme ihan hyvin. Osa lapsista oli todella aktiivisesti mukana toiminnassa, mutta huomasimme heti alussa, että muutamalle lapselle tuotti haasteita ymmärtää, mitä tuokiolla tapahtui. He kuitenkin katsoivat tarkkaan jokaista uutta eläintä eri tunteella ja kuuntelivat alun. Lorun ja kysymyksien aikana keskittyminen heikkeni, oletettavasti ymmärtämisen haasteen takia. Mietimme tuokion jälkeen, mitä olisimme voineet tehdä toisin, jotta suomi kotikielenä olevien lasten mielenkiinto olisi säilynyt koko tuokion ajan, mutta niin, että suomi toisena kielenä olevat lapset olisivat ymmärtäneet myös luku ja keskustelu osuudet. Lähituokioissa olisi ollut helppo lisätä kuvia tukemaan puhetta, mutta koimme, että diasarjaan tukikuvien lisääminen olisi tehnyt esityksestä sekavan tuntuisen. Olemme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, sillä tuokio herätti meissä pohdintaa sekä kehittämisideoita. Emmekä usko, että tämä oli viimeinen etätuokio suunnitelma ja toteutus, mitä pääsemme tekemään. 

 Kirjoittajat: Fatima, Ida, Milla ja Petra 

 Lähteet: 

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Luettu 4.11.2021 

Helkiö, Iina (2020) Kuvakirjassa ilmenevien tunteiden tulkitseminen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Julkaistu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314048/Pro%20gradu%20Iina%20Helkio%20014405523.pdf?sequence=3&isAllowed=y Luettu 4.11.2021 

Opetushallitus (2021) Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. Julkaistu: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/1-tunteet-mita-ne-ovat Luettu 4.11.2021 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 4.11.2021 

Avaruusseikkailu – Vakapedagogiikkaa etänä

Halusimme järjestää lapsille elämyksellisen seikkailun ja aloitimme etätuokiomme suunnittelun ilmiöoppimisen näkökulmasta. Toiveenamme oli järjestää enemmän tiedepainotteinen ja kokeilullinen tuokio, johon oli tarkoitus sisällyttää ilmiöoppimiseen viittaava tiedekokeilu ruokasoodalla ja etikalla, mutta tämä suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa huomioiden resurssit sekä etäyhteyden tuomien haasteiden vuoksi. Tällainen tuokio olisi kuormittanut liikaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja meitä. Päätimme siis keskittyä olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja käytimme apunamme vuorovaikutusta, kehollista ilmaisua ja ryhmässä toimimisen taitoja, jotka kuuluvat myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimisen alueisiin: ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn (Varhaiskasvatussuunnitelma. 2018, s.40–48). Etädemon tavoitteenamme oli saada lapset tekemään yhteistyötä ja toimimaan yhdessä ryhmänä niin, että jokainen pääsee osallistumaan yhdenvertaisesti, sekä vahvistaa lasten kaveritaitoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia muotoja niin, että lapsilla on mahdollisuus muotojen ominaisuuksiin tutustumiseen ja niiden nimeämisen harjoitteluun. (Kajetski & Salminen, 2018, s. 149).

Tuokiomme teema sijoittui avaruuteen, jossa lasten tehtävänä oli auttaa meitä avaruusseikkailijoita selvittämään koodi, jonka avulla saisimme avattua avaruusaluksen oven. Koodin ratkaisemiseksi lasten täytyi suorittaa kolme tehtävää, joista jokaisesta saa vastaukseksi yhden kuvion.

Etätuokion set up

Tavoitteenamme oli aloittaa demo mukaansatempaavalla alkujuonnolla, jossa alustettiin tarinaa ja tulevia tehtäviä lapsille, jotta lasten mielenkiinto demoa kohtaan heräisi ja uteliaisuus aihettamme kohtaan syttyisi. Saamamme palautteen mukaan aloitus onnistuikin tavoitteidemme mukaisesti ja sai lapset pysymään kiinnostuneina koko tuokion ajan.  Ensimmäisessä tehtävässä lasten täytyi muodostaa kehojaan apuna käyttäen kolmio. Ajatuksena oli, että lapset olisivat ryhmänä muodostaneet lattialla maaten kolmion. Lapsiryhmä oli hyvin itseohjautuva ja lopputuloksena olikin, että lapset kokeilivat kaikki itsenäisesti kolmion muodostamista; käsillään ja sitten koko kehollaan. Tavoitteemme ryhmätyöstä jäi kuitenkin tässä tehtävässä saavuttamatta, mutta sen sijaan lasten oma luovuus pääsi esille ja vertaisoppiminen mahdollistui lasten katsoessa mallia toisiltaan.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät rakentamaan yhdessä Lego Duplo -palikoista neliön, käyttäen apuna mallikuvaa, joka oli lähetetty jo aiemmin ryhmän opettajalle. Tässä tehtävässä lapset lähtivät hienosti sekä innokkaasti yhteistyöllä rakentamaan muotoa, ja muodon valmistuttua arvuuttelimme mistä muodosta oli kyse. Kolmannessa tehtävässä tuli muovailla muovailuvahasta planeetan muotoinen kappale. Halusimme, että jokainen saa varmasti osallistua, joten jokainen muotoili oman planeettansa. Kun planeetat, eli pallot oli saatu muotoiltua muovailuvahasta, muistelimme minkälaista geometristä muotoa se muistuttaa. Hienosti lapset osasivat nimetä ympyrän ja saimme viimeisen muodon koodiimme.

Kun tehtävät oli suoritettu, pääsimme syöttämään koodikuviot tablettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset saivat piirtää muodot ilmaan ja me olimme tehneet Canva-ohjelmalla valmiiksi videopätkän, jossa pyöri kolmio, neliö ja ympyrä. Hetken päästä näytölle tuli oikein-merkki sekä ääni, mikä viesti tehtävän onnistumisesta. Lapset huokailivat ja iloitsivat ihmetyksestä sekä ilosta ja vaikuttivat erittäin ylpeiltä hienosta suorituksestaan. Lapsille myönnettiin lopuksi vielä avaruusavustajien kunniakirjat ja me pääsimme matkaamaan takaisin maan pinnalle.

Demon aikana lapset heittäytyivät hienosti vapaaseen keskusteluun kanssamme ja antoivat meille neuvoksi, että ensi kerralla kannattaakin kirjoittaa koodi muistiin, jotta emme jatkossa jäisi avaruuteen jumiin. Olimme suunnitelleet pohtivamme näitä asioita lasten kanssa loppujuonnossa, mutta keskustelu eteni niin luontevasti eteenpäin, että halusimme jatkaa keskustelua ja vastata lapsien aloitteisiin, mikä omalta osaltaan vahvistaa lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (Varhaiskasvatussuunnitelma, 2018, s. 26; Kettukangas & Härkönen, 2014, s.74). Lapset pyysivät saada avaruudesta valokuvan, jonka lupasimme heille lähettää, joten vuorovaikutuksemme jatkui myös etädemon jälkeen. Toivottavasti aihe oli lapsille niin mielenkiintoinen, että se jäi elämään lasten arjessa esimerkiksi leikkien kautta. Kiinnostus on oppimiseen erityisen edistävästi vaikuttava tunne (Lonka, 2015. s. 139) ja se esimerkiksi parantaa opittavien asioiden muistamista (Lonka, 2015. s. 158), joten siksikin mielenkiintoisen toiminnan toteuttaminen on tavoiteltavaa.

Seuraavaa rakettilentoa odotellen, avaruusseikkailijanne

Anna Pugin, Agnes Matso, Sanna-Kaisa Parta, Kadriye Alabay ja Noora Wilhola (ryhmä 8)

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2018). Uusi matikasta moneksi. Lasten keskus & Kirjapaja Oy.

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018.

Itämeriseikkailu

Suunnittelimme ja toteutimme etädemon keravalaiselle 3–5-vuotiaista lapsista koostuvalle ryhmälle. Ryhmän varhaiskasvatuksen opettajan pyynnöstä rakensimme demomme draaman sekä Itämeri-teeman ympärille. Draama on monipuolinen keino käsitellä erilaisia sisältöjä varhaiskasvatuksessa (Opetushallitus, 2018). Käytimme draaman keinona nukketeatteria esittämällä tuokion hahmoja itse pehmoleluilla. Toivasen (2010, s. 86) mukaan nukkejen hyödyntäminen opetuksessa tukee erinomaisesti kasvatuksellisia tavoitteita ja mahdollistaa esimerkiksi yhteisen ilon kokemisen sekä yhdessä viihtymisen.

Tuokiomme kertoi Itämerennorpasta, jonka kanssa lapset lähtivät uintimatkalle. Matkalla Norppa eksyi ja sai apua Hauelta, Rantakäärmeeltä ja tuokioon osallistuneelta lapsiryhmältä. Tuokion aikana kalastettiin, tunnistettiin Itämeren erilaisia lajeja, väisteltiin meressä vastaan tulevia asioita, etsittiin vihreitä esineitä sekä erilaisia kuvioita yhdessä lasten kanssa. Pyrimme luomaan elämyksellisen kokemuksen Itämerestä hyödyntämällä tuokiossa merenalaista musiikkia, kuvaa Itämerestä etädemon taustana sekä pehmoleluja nukketeatterin keinoin. Barićin (2009, s. 37) mukaan lapsi vastaanottaa elämyksiä nukketeatteriesitystä seuratessaan, jolloin lapsi on ulkopuolisen tarkkailijan sijaan kokija. Nukketeatteri mahdollistaa lisäksi erilaisiin hahmoihin samaistumisen (Barić, 2009, s. 37). Tuokiossa lapset saivat mahdollisuuden erilaisiin samaistumisen kokemuksiin esimerkiksi auttajan ja autettavan roolissa toimien.

Tavoitteet ja niissä onnistuminen

Etädemolle asettamamme tavoitteet muodostuivat demon suunnittelun jälkeen. Keskityimme ensin yhdistämään ryhmän toiveet draamallisuudesta ja Itämeri-teemasta elämykselliseksi kokonaisuudeksi. Tarkastelimme suunnitelmaamme ja pohdimme, mitä tavoitteita tuokiolle voisi suunnitelmamme puitteissa asettaa ja mitkä tavoitteet sopisivat kyseiselle lapsiryhmälle. Demomme tavoitteiksi päätyivät Itämeren eläimistön tunnistaminen, lapsen kielellisen kehityksen tukeminen, vuorovaikutuksen luominen ja ylläpitäminen etäyhteyksin sekä elämysten tuottaminen.

Halusimme sisällyttää tuokioon mahdollisimman paljon lasten osallistamista sekä luoda tuokioon positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa lasten olisi helppoa ja mukavaa osallistua toimintaan. Kettukangas & Härkönen (2014, s. 9) toteavat, että osallisuus on keskeinen ajatus lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta. Osallisuuden keskeinen määritelmä piilee siinä, että lapsi kokee olevansa tärkeä, ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa. Jotta lapsille saatiin luotua onnistumisen kokemuksia, valitsimme tunnistettaviksi lajeiksi sellaisia, joista lapsiryhmällä oli jo kokemusta. Olimme etukäteen keskustelleet ryhmän opettajan kanssa siitä, mitä Itämeren eläimiä lasten kanssa oli päiväkodissa käsitelty. Näin lapset saivat kokea asiantuntijuutta eri lajeja tunnistaessaan. Lapset osallistuivat tehtäviin innokkaasti ja tehtävien ratkaisu sujui nopeasti.

Tuokion kaikki tehtävät oli suunniteltu niin, etteivät ne olisi lapsille liian hankalia. Ryhmässä oli paljon sellaisia lapsia, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Kielellisen kehityksen tukemiseksi päädyimme käyttämään ohjeistuksen ja tehtävien tukena kuvakortteja. Pyrimme myös kiinnittämään huomiota mahdollisimman selkeiden ja yksinkertaisten ohjeiden antamiseen sekä rauhalliseen puhetyyliin, jotta kaikki lapset pysyisivät mukana. Sanallisten vastausten lisäksi mahdollistimme lapsille sanattoman ilmaisun keinon käyttämällä tuokiossa “peukalo ylös tai peukalo alas” -vastaustyyliä. Osallistumisen ja kielen kehittymisen kannalta tarvitaan toimintaa, johon lapsi voi sanallisen ilmaisun sijaan osallistua myös ilmein, elein ja tekemällä (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 18).

Kehittämisnäkökulmia ja ajatuksia etäpedagogiikasta

Tuokiota voisi kehittää lisäämällä siihen yksityiskohtaisempaa lajintunnistusta. Lapsilta voisi esimerkiksi kysyä, mistä juuri ahvenen tunnistaa. Tuokioon voisi liittää myös kestävän elämäntavan tarkastelua pohtimalla saaliiksi saatuja mereen kuulumattomia esineitä. Lasten kanssa voisi keskustella siitä, kuinka tavarat ovat sinne mahdollisesti joutuneet ja kuinka tulisi toimia, ettei mereen päätyisi lajeille haitallisia tavaroita. Luonnon, sen kasvien ja eläinten kunnioittaminen sekä lasten luontosuhteen vahvistaminen kuuluvat lasten ympäristökasvatuksen tavoitteisiin (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 42). Lapsia tulisikin kasvattaa ekologisesti kestävään tulevaisuuteen (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 14). Yhteisen keskustelun, esimerkiksi roskaamattomuudesta, avulla näihin tavoitteisiin olisi voitu syventyä.

Etäpedagogiikan haasteeksi koimme lapsiryhmän havainnoinnin tuokion aikana. Tuokioon osallistuneen lapsiryhmän koko oli suuri, jolloin yksittäisten lasten aktiivista osallistumista ja innokkuutta oli hankala havainnoida pieneltä ruudulta. Etätuokion aikana ilmeni lisäksi hieman teknisiä ongelmia äänten kanssa. Äänet saatiin onneksi kuulumaan, eikä lasten keskittyminen tuokioon ehtinyt herpaantua. Olimme yllättyneet siitä, kuinka paljon huomioon otettavia seikkoja etäpedagogiikan suunnittelussa oli. Kaikesta huolimatta onnistuimme mielestämme luomaan eheän ja lapsia innostavan kokonaisuuden, jossa osallisuus toimintaan pystyttiin mahdollistamaan etäyhteyksin ja tuokion tavoitteet toteutuivat.

Kirjoittajat: Iina Virtanen, Vilma Ruulio ja Sanni Rantanen

Lähteet

Barić, M. (2009). Nukketeatteri taidekasvatuksen ja leikin välineenä. Teoksessa I. Ruokonen, S. Rusanen & A. Välimäki (toim.), Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. (s. 36–39). Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 26.10.2021. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Keravan kasvatus- ja opetustoimi (2019). Keravan varhaiskasvatussuunnitelma. Keravan kaupungin verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.kerava.fi/palvelut/PublishingImages/kasvatusopetus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/Keravan%20varhaiskasvatussuunnitelma%202019%20final.pdf

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOYpro Oy.

Ritariseikkailu

Demon sisältö, tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme etädemomme tavoitteiksi tunteiden tunnistamisen, yhteistyötaitojen harjoittamisen sekä kaverin fyysisten rajojen huomioimisen. Päädyimme kyseisten tavoitteiden valintaan koska tunteiden tunnistamisella, säätelyllä sekä vuorovaikutustaidoilla on merkityksellinen vaikutus oppimiseen (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Lisäksi meidän yhteistyöpäiväkotimme erityisesti toivoi tunnetaitojen ja sopivan kosketuksen opettelua.

Tuokion toteutettiin kehystarinan avulla etenevänä, yhteistyötä vaativia tehtäviä sisältävänä seikkailuna, jossa lapset auttoivat riitaantuneita ritareita löytämään taikasanan riitansa sopimiseksi. Hahmoina tarinaa johdattamassa olivat kaksi ritaria, Taikuri, sekä Kiltti Viisas Lohikäärme, joita kukin ryhmäläisistä esitti. Taikasanan (ANTEEKSI) tavut saatiin aina, kun jokainen kolmesta tehtävästä oli suoritettu onnistuneesti. Ensimmäisenä tehtävänä oli Taikurin tunnemuistipeli, jossa lasten täytyi löytää perustunteita vastaavat kuvat, joissa tunteet ilmenivät ilmeiden ja kehonasentojen avulla. Tehtävän tarkoituksena oli harjoittaa erityisesti toisten tunteiden tunnistamista ja arvioimista osana lasten tunnetietoisuutta (Neitola & Koivula, 2020, s. 29). Toisessa tehtävässä tarkoituksena oli rakentaa pienryhmissä Multilinkeistä mallin mukaiset taikasauvat, jotka lopulta yhdistettiin yhdeksi isoksi taikasauvaksi. Tehtävän tavoitteena oli erityisesti vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen harjoitteleminen, joka on yksi varhaiskasvatuksen tavoitteista (VASU, 2018, s. 16). Tehtävän onnistumiseksi vaadittiin lasten välistä vuorovaikutusta, sillä lasten vuorovaikutustaidot kehittyvät erityisesti juuri vertaissuhteissa (Laaksonen, 2012, s. 19). Yhteistyötaitojen harjoittelu ulottui tavoitteeksi myös kolmanteen tehtävään, jossa lapsille oli etukäteen lähetetyssä kirjeessä annettu tehtäväksi ideoida yhteinen ystävyysloitsu ja esittää se Taikurille ja ritarille viimeisen taikasanan tavun saamiseksi. Näin lapsilla oli useampi päivä aikaa kehitellä ja harjoitella ystävyysloitsua, mikä myös näkyi tehtävän onnistumisessa itse tuokion aikana.

Tuokio lopetettiin ritarien sovintoon, muodostamalla taikasana. VASU (2018, s. 26) mukaan lapsia on tuettava kunnioittamaan sekä omaa että toisten kehoa, joka oli perusteena myös etädemomme lopetuksessa. Lopussa ritarit kysyivät toisiltaan “saanko halata sinua?” ja halasivat toisiaan. Myös lapsille annettiin mahdollisuus halata toisiaan, mutta painotettiin, että ei ole pakko halata ja että toiselta on aina saatava lupa halaamiseen. Lapset esittivät ystävyysloitsunsa vielä kerran tuokion lopussa.

Tuokion tausta, jossa Taikurin torni ja Kiltti Viisas Lohikäärme, joka esiintyy tarinassa. Piirtänyt Elina Pursiainen.

Onnistumisia, kehittämisnäkökulmia, ajatuksia etäpedagogiikasta

Onnistuimme luomaan etädemon aikana lapsia osallistavaa ja motivoivaa vuorovaikutusta. Pyrimme kysymään lapsien mielipiteitä koko demon ajan ja kiinnitimme huomiota kielenkäyttöömme esimerkiksi kysymällä ”Auttaisitteko minua?” ja ”Mennäänkö yhdessä tapaamaan taikuria?” sekä kehumalla ja kannustamalla lapsia heidän onnistumisistaan. Olimme suunnitelleet tehtävät niin, että jokainen lapsi pääsisi osallistumaan mahdollisimman tasapuolisesti ja lapsiryhmän oman opettajan aktiivisuus oli hyvin tärkeää sen varmistamisessa. Demon lopuksi kysyimme myös lasten mielipiteitä toiminnasta, joita he saivat ilmaista kehollisesti näin mahdollistaen, että jokainen saa ilmaista mielipiteensä todella matalla kynnyksellä. Saimme vielä demon jälkeen sähköpostia opettajilta, jossa hän kertoi lasten keskustelleen tuokiosta vielä myöhemmin päivän aikana.

Etäpedagogiikka on monia asioita mahdollistava ja uudenlaiseen toimintaan innostava työtapa, mutta sillä on myös omat haasteensa. Mekin kohtasimme demon aikana teknisiä ongelmia, joita ei valitettavasti voi ennustaa, mutta olimme onneksi varautuneet tähän. Toisaalta normaalissakin päiväkodin arjessa tapahtuu asioita, jotka yllättävät ja opettajan täytyy osata sopeutua nopeasti uusiin tilanteisiin. Vähintäänkin se oli oppimiskokemus meille, miten pysyä rauhallisena ja pitää homma kasassa, samalla yrittäen ratkoa ongelmaa. Kokemus etädemon toteutuksesta avasi silmämme sille, kuinka monta asiaa täytyy ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa ja monet niistä on sellaisia, joita ei normaalin tuokion suunnittelussa tarvitse ajatella sen suuremmin. Etäpedagogiikka kuitenkin mahdollisti meille erilaisten taustojen käytön, jossa myös yksi tuokiommekin hahmoista esiintyi. Kaiken kaikkiaan etädemo oli positiivinen ja omaa opettajuutta rikastuttava kokemus ja haluamme varmasti tutkia etäpedagogiikan mahdollisuuksia myöhemmin työelämässä.

Kirjoittajat: Sara Heimonen, Meeri Kekkonen, Maija Lohi, Elina Pursiainen

Lähteet

Neitola, M., & Koivula, M. (2020). Lasten sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Neitola, M., Aerila, J.-A., & Kauppinen, M. (toim.). Rinnalla: taide, kerronta ja sosiaalisemotionaalinen oppiminen varhaiskasvatuksessa (s. 25–40). Turun yliopisto. Haettu osoitteesta https://sites.utu.fi/rinnalla/wp-content/uploads/sites/56/2021/01/rinnalla_e-kirja.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteet. Helsinki.

Laaksonen, V. (2010). Lasten vuorovaikutustaidot tutkimuksen kohteena. Prologi: Puheviestinnän vuosikirja. (s. 6–24). https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/26503

Tiedekokeiluja ilmapalloilla – oivalluksien iloa tiedekasvatuksen parissa

Lapsiryhmämme opettaja ei esittänyt toiveita etätuokion sisällöstä, joten päätimme Jenni Vartiaisen tutkivan oppimisen -luennosta inspiroituneina suunnitella tiedetuokion. Toivoimme eskariryhmäläisten innostuvan tiedekokeiluista ja kävimme paljon keskustelua siitä, miten pystymme toteuttamaan etätiedetuokion lapsille. Halusimme ehdottomasti, että tuokio olisi lapsia osallistava ja että heillä olisi mahdollisuus tehdä omia havaintojaan tuokion aikana, joita he voisivat jakaa meidän kanssamme vuorovaikutuksessa. Esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, s. 17, 35) tuleekin esille, että tutkivaan oppimiseen tutustutaan muun muassa itse kokeilemalla, tekemällä havaintoja, päättelemällä sekä lasten saavan oivaltamisen iloa erilaisista tutkimustehtävistä.

Löysimme paljon mielenkiintoisia tiedekokeiluja, mutta lopulta kaikki neljä kokeilua tuokiollamme rakentuivat ilmapallojen ympärille, koska niitä oli helposti saatavilla päiväkodissa, sekä uskoimme niiden herättävän mielenkiintoa lapsissa. Alustimme tiedetuokiota kyselemällä lapsilta mitä kaikkea ilmapalloilla voi tehdä, ja kerroimme, että niillä voi tehdä pallottelun lisäksi kivoja tiedekokeiluja. Tiedekokeiluissa lapset saivat itse kokeilla mitä käy, kun villasukkaan hangatun ilmapallon vie hiusten lähelle, saavatko he ilmapallon tarttumaan seinään, pystyykö sillä liikuttamaan tyhjää tölkkiä sekä nostamaan sen avulla silkkipaperisilpun lattialta. Tiedekokeilujen aikana kerroimme lapsille hankaussähköstä ja sähkövarauksesta, ja siitä miten ne vaikuttavat tiedetuokiossa käyttämiimme esineisiin ja tarvikkeisiin. Lapset pääsivät toimimaan jokaisessa tiedekokeilussa mukana, ja saivat esittää omia havaintojaan ja ajatuksiaan tapahtuneesta jokaisen kokeilun jälkeen. Rohkaisimme kysymysten avulla lapsia tuomaan omia näkemyksiään esiin. Ihmettely ja kysymysten esittäminen onkin lapsille luontainen tapa oppia heitä ympäröivästä maailmasta lisää, mitä Vartiaisen (2020) mukaan tiedekasvatus pyrkiikin vahvistamaan. Tuokion lopuksi kyselimme lapsilta heidän kokemuksistaan ja kerroimme lähettämistämme lisätiedekokeilujen ohjeista, joiden avulla he voisivat jatkaa ilmapallokokeiluja esimerkiksi vanhempiensa kanssa.

Halusimme luoda etätuokion, jossa lapset saavat kokemuksen yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Tutkivan oppimisen perusajatus onkin, että oppiminen on merkityksellisintä silloin, kun se on yhteisöllinen tutkimusprosessi (Lipponen, 2020). Asettamiemme tavoitteiden mukaisesti halusimme antaa etätuokiossa tilaa ja mahdollisuuksia lasten omille havainnoille, joten esitellessämme kokeita emme näyttäneet lopputulosta, vaan annoimme lasten yhdessä kokeilla ja havainnoida mitä kokeissa tapahtuu. Uskomme, että näin lapset saivat oppimisen kokemuksia, oivaltamisen iloa ja toivottavasti heillä heräsi myös innostusta tutkimista kohtaan. Mielestämme tuokiomme sujui todella hyvin; lapset osallistuivat innokkaasti tiedekokeiluihin seuraten kärsivällisesti ohjeitamme, sekä päätellen nauruista ja ilon kiljahduksista, heillä oli myös hauskaa. Saimme myös paljon hyvää palautetta muun muassa lapsiryhmän opettajalta.

Pohtiessamme kehittämisen kohtia, tuli meille mieleen erään lapsen toteamus, kuinka häntä jännitti, puhkeaako ilmapallo. Emme olleet osanneet ottaa tätä huomioon, mutta onneksi lapsi osallistui iloisesti tuokioon jännityksestä huolimatta. Lisäksi koimme, että jos olisimme päässeet toimimaan lasten kanssa normaaleissa oloissa, olisimme pystyneet entisestään rikastamaan toimintaa sekä tarttumaan pieniinkin lasten aloitteisiin, varsinkin niihin, jotka nyt saattoivat hukkua etäyhteyksien välillä.

Etäopetuksen toteuttaminen oli meille kaikille ennestään tuntematonta ja suhtautuminen etäpedagogiikkaa kohtaan oli jokseenkin epäilevää. Mielsimme etätoiminnan ennemmin nopeasti kehitetyksi laastariksi lasten ollessa kotona, kuin varsinaiseksi ”oikeaksi” tavoitteelliseksi ja suunnitelmalliseksi pedagogiseksi toiminnaksi. Ennakkoajatuksiamme ohjasivat selvästi tietämättömyys ja kokemattomuus. Etätuokion suunnittelu ja ennen kaikkea onnistunut toteuttaminen saivat kuitenkin ajatuksemme muuttumaan. Jännitimme erityisesti tekniikan pettämistä, mutta muutamaa pientä teknistä katkosta lukuun ottamatta, tuokio onnistui paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Jännityksestä huolimatta olimme itse erittäin innostuneita aiheestamme ja uskoimme pystyvämme tarjoamaan lapsille mielenkiintoisen tuokion. Sintonen, Nordström, Sairanen ja Kumpulainen (2020, s. 57) tuovatkin esiin, että kasvattajan ollessa innostunut toiminnasta, tarttuu hänen innostuksensa myös lapsiin.

Etätuokion jälkeen olemme miettineet, kuinka laajasti ja luovasti etäpedagogiikkaa voisikaan jatkossa käyttää. Sen avulla voitaisiin mahdollistaa virtuaalisia etätuokioita ympäri Suomea, tehden retkiä muun muassa museoihin, teattereihin, eläintarhoihin tai musiikkitapahtumiin. Etäyhteyksin voitaisiin myös tarjota monipuolisia pedagogisia tuokioita esimerkiksi tiedekasvatuksesta, varsinkin kun Vartiainen (2020, luku Varhaisen tiedekasvatuksen tavoitteet) tuo esille, että opettajat kokevat tiedekasvatuksen toteuttamisen olevan hankalaa esimerkiksi esiopetuksessa, vähäisten tiedekasvatustaitojensa vuoksi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, säilyykö etäpedagogiikka tulevaisuudessa lähikontaktissa tapahtuvan pedagogiikan rinnalla, vai katoaako se elämän palatessa normaaleihin uomiinsa.

Kirjoittajat:

Lähteet EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 24.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014. pdf

Lipponen, L. (2020). Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. Luettu 24.10.2021. https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/79782/54343

Vartiainen, J. (2020). Leikitään tutkijaa – pedagogisia näkökulmia leikilliseen tiedekasvatukseen. Teoksessa T. Kyrönlampi, K. Mäkitalo & M. Uitto (toim.), Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 24.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700499

Kuva: Pixabay

Etädemo ystävyydestä ja ryhmätyötaidoista

Etädemomme aiheina olivat ystävyys ja ryhmätyötaidot. Leikkien, tarinan ja tehtävien avulla oli tarkoitus tukea ja harjoitella lapsiryhmän yhdessä tekemisen taitoja, ryhmäytymistä, ohjeiden kuuntelua sekä oman mielipiteen esille tuomista. Lisäksi tavoitteena oli ajattelun taitojen kehittäminen säännönmukaisuuksien hahmottamisen ja tuottamisen avulla.

Halusimme keskittyä demossamme erityisesti ystävyyteen ja ryhmätyötaitojen harjoittelemiseen, sillä näillä on runsaasti myönteisiä vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä ovat yhteydessä lapsen sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (Hartup 1983; Ladd & Kochenderfer 1996; Laine, 1998; Newcomb & Bagwell 1996, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59). Vertaissuhteet antavat lapsille mahdollisuuden oppia toisilta lapsilta sekä toistensa kanssa (Tahkokallio, 2014, s. 68). Positiiviset vertaissuhteet ja vertaisten hyväksyntä voivat lisäksi toimia lasta syrjäytymiseltä suojaavina tekijöinä (Hay ym., 2004; Ladd, 2000; Neitola, 2013; Syrjämäki ym., 2017, viitattu lähteessä KARVI, 2018, s. 59).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU, 2018, s. 38) mukaan muun muassa lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet ohjaavat työtapojen valintaa. Yhteinen toiminta, joka on lapsille mielekästä ja arvokasta, tuottaa kokemuksen yhteisöön kuulumisesta sekä vahvistaa jo olemassa olevaa yhteisöä (Ikonen, 2006; Koivula, 2010, viitattu lähteessä Tahkokallio, 2014, s. 69). Aloitimmekin toiminnan suunnittelun tiedustelemalla lapsiryhmän opettajalta lasten mielenkiinnon kohteita sekä heidän ryhmässään käsiteltäviä ajankohtaisia aiheita. Tämän pohjalta valitsimme käyttämään demossamme ryhmälle ennestään tuttua hahmoa, Vahvuusvarista sekä Vahvuusvariksen tarinaa ryhmätyötaidoista.

Ensimmäisessä osiossa Varis esittelee lapsille oman lempileikkinsä, jossa on tarkoituksena kertoa omia mielipiteitään liikkumalla vihreälle, punaiselle sekä keltaiselle merkille. Kysymyksiä oli mm. pidätkö enemmän koirista vai kissoista. Halusimme tuoda lapsille tilaisuuden leikkiä, sillä se on varhaiskasvatusikäiselle lapselle hyvin merkityksellistä. Leikkitilanteissa lapset oppivat monia taitoja sekä omaksuvat tietoa. (VASU, 2018, s .22). Käytimme sanallisten ohjeiden kanssa myös kuvallisia ohjeita varmistaaksemme sen, että kaikki demoon osallistuvat lapset pystyisivät seuraamaan ohjeitamme, jos kielellinen ymmärtäminen olisi jollain lapsella ollut heikkoa. Tuimme näin lasten kielellisten ymmärtämisen taitoja (VASU, 2018, s. 42).

Aloitimme toisen osion lukemalla lapsille Huomaa Hyvä! -kirjasta Vahvuus Variksen tarinan ryhmätyötaidoista (Uusitalo & Vuorinen, 2021, s. 60). Tarinan aikana lapset saivat ottaa mieleisensä asennon ja vain kuunnella rauhassa. Tarinan lukemisella ja kuuntelulla annoimme lapsille tilaisuuden tutustua lastenkirjallisuuteen sekä tuimme lasten kielellistä kehitystä ja monilukutaitoa (VASU, 2018, s. 42). Tarinan lukemisen jälkeen Varis tarvitsi omenoita piirakkaan ja pyysi lapsia auttamaan häntä. Jokainen lapsi sai etsiä huoneesta yhden piilotetun omenan ja tuoda sen kameran edessä olevaan koriin. Tämän jälkeen yksi lapsista ojensi korin kohti kameraa, jolloin se ilmestyi Variksen ja meidän luoksemme. Tässä kohtaa lapsissa oli havaittavissa sanoinkuvailematonta iloa ja hämmästystä, kun omenakori ilmestyi kuin taiottuna etäyhteyden toiseen päähän. Toisessa osiossa, kuten muissakin osioissa, lapset pääsivät harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitojaan. Jokaista lasta kehuttiin sekä kannustettiin toiminaan pienistä haasteista huolimatta, ja etsimiselle annettiin rauhassa aikaa ja tilaa (VASU, 2018, s. 24).

Kolmannessa osiossa Varis auttaa ystäväänsä matikkatehtävän parissa yhdessä lasten kanssa. Tehtävässä tarkoituksena oli kuvasarjan täydentäminen sopivalla hedelmällä tai marjalla. Tavoitteena oli tutustuttaa lapset matematiikkaan leikinomaisen toiminnan myötä tarjoamalla lapsille mahdollisuuksia säännönmukaisuuksien löytämiseen ja tuottamiseen (ks. VASU, 2018, s. 46). Lapset pohtivat puuttuvaa kuvaa ensin pienissä ryhmissä, minkä jälkeen jokainen lapsi nosti puuttuvaa kuvaa vastaavan kuvakortin. Säännönmukaisuuksien parissa voidaan työskennellä pienissä ryhmissä tai yksilöllisesti (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Ryhmässä oppimista ja yhdessä tekemistä, mutta myös oman mielipiteen esille tuomista tukeaksemme halusimme sisällyttää molemmat tavat demoomme. Kuvakorttia nostamalla lapset pääsivät kuvailemaan matemaattisia havaintojaan (ks. VASU, 2018, s. 46) sekä viemään ryhmäänsä eteenpäin tehtävässä, sillä kaikkien lasten korttien noustessa ylös, näytölle ilmestyi oikea vastaus. Lapsen motivaation ylläpitämiseksi opetuksen on tarjottava tarpeeksi haastetta (Kajetski & Salminen, 2020, s. 23). Demossamme kuvajonoja oli yhteensä neljä, joista kaksi ensimmäistä olivat helpompia ja kaksi viimeistä vaikeampia. Säännönmukaisuuksista puhuttaessa suositellaan käytettävän sarjan sijaan esimerkiksi käsitteitä jono, malli tai toistuvuus, sillä kuvasarja terminä voi olla pienelle lapselle liian abstrakti ja haasteellinen (Kajetski & Salminen, 2020, s. 81). Jatkossa samankaltaisia tehtäviä toteutettaessa termin käyttöön tulee siis kiinnittää huomiota.

Onnistumisia

Onnistuimme kokonaisuutena omasta mielestämme oikein hyvin. Myös vertaispalautteet demon jälkeen olivat positiivisia. Tarkkaan laadittu suunnitelma teki demon vetämisestä selkeää, kun kaikilla oli oma tehtävä selvillä, eikä tarvinnut arvailla mitä tapahtuu seuraavaksi. Valitsimme demoon tarkoituksella monenlaisia tehtäviä, ja saimmekin lasten mielenkiinnon säilymään hyvin koko demon ajan. Suhteellisen pienen ryhmän kanssa vuorovaikutus onnistui myös hyvin, ja olimmekin suunnitelleet tehtävät niin, että kaikki saavat mielipiteensä kuuluviin, mutta ei tapahtuisi esimerkiksi päälle puhumista.

Ajatuksia etäpedagogiikasta

Etäpedagogiikka oli ryhmällemme uusi aihe, mutta alkukankeudesta huolimatta etädemon pitäminen oli positiivinen kokemus. Huomasimme, että etäpedagogiikassa olisi hyvä huomioida pienempi ryhmäkoko, jotta vuorovaikutus onnistuisi täydellisesti. Myös lasten ehdotukset ja huomiot on helpompi havaita, kun lapsia on vähemmän. Huomasimme myös suunnittelun ja yksityiskohtaisen suunnitelman tärkeyden. Keskustelimme, että näin etädemon pidossa ei olisi voinut poiketa suunnitelmasta samalla tavalla mitä sellaisessa tilanteessa, jossa ryhmä olisi ollut paikan päällä. Silloin myös lasten huomautukset ja ajatukset olisivat otettu paremmin huomioon.

Tekijät: Henna Hagström, Heini Salminen, Emilia Savitski & Jessica Räsänen

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2020). Uusi Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten keskus.

KARVI. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Haettu osoitteesta: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf

Tahkokallio, L. (2014). Lastentarhanopettajan ammatillinen kehittyminen havainnointiin perustuvan reflektion avulla (pro gradu-tutkielma, Helsingin yliopisto). Haettu osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42873 Uusitalo, L. & Vuorinen, K. (2021). Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen tarinakirja. PS-kustannus.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Haettu osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kuvalähde: https://kuvapankki.papunet.net/haku/varis, CC BY-NC-SA Sami Älli

Kaveritaitojen etädemotuokio viskareille

Pidimme etädemotuokiomme eräänä syyskuisena keskiviikkona. Etädemomme teemana oli ystävyys ja demon aikana pyrimme kasvattamaan lapsiryhmän ymmärrystä kaveritaidoista ja kehittämään lapsiryhmän sisäisiä kaveritaitoja. Lapsiryhmämme opettajalta ei ollut tullut ennakkoon ilmoitettuja toiveita etädemomme sisällöstä ja koska ajalliset resurssiemme olivat suppeat, päädyimme valitsemaan aiheemme itsenäisesti. Etädemoomme oli valikoitunut päiväkoti Axel Wahrenin viskariryhmä Värttinät, johon kuuluu noin 15 lasta.

Ajalliset resurssit vaikuttivat myös mahdollisuuksiimme etädemossa toteutettavasta toiminnasta ja erityisesti etädemomme fyysiseen sijainnin valikoitumiseen. Onneksi virtuaalinen toteutustapa antoi meille myös luovia mahdollisuuksia demomme toteutukseen. Käytimme muun muassa virtuaalisia taustoja piristämään realistisen fyysisen tilamme olemusta, jolloin valkoinen seinäkin saatiin muutettua lentokoneen matkustamoksi. Kommunikointi lapsiryhmän opettajan kanssa oli ensisijaisen tärkeää etädemomme onnistumisen kannalta ja lapsiryhmän opettajasta oli paljon apua etädemon suunnitellun mukaisessa toteutuksessa.

Demon sisältö

Olimme rakentaneet etädemon kerronnallisuuden ja draamakasvatuksen varaan. Draamakasvatuksen avulla voidaan käsitellä helpommin myös käytännössä haastavimpiakin teemoja (Toivanen, 2010, 54). Käytimme prosessidraamaa demon toteutumiseen (Toivanen, 2010, 123). Demossa toteutettiin ystävyyden teemaa. Osallistujat matkustivat yhdessä matkanjohtajan kanssa lentokoneella ystävyydensaarelle tapaamaan ystävyydentietäjää. Koneeseen noustessa jokaisen tuli näyttää matkalippu ja valmistautua lentoon. Lentokoneemme toimi ystävyyden polttoaineella ja tarvitsimmekin matkan aikana tankkausta. Polttoainetta saatiin lisää lasten välisistä kehuista ja matkaa päästiin taas jatkamaan. Saavuimme ystävyydensaarelle, mutta matkanjohtajan ystävää, ystävyydentietäjää, ei näkynyt missään. Lapsia pyydettiin mukaan huhuilemaan tietäjää ja

tarkkailemaan ympäristöä, jos tietäjä ilmestyisi jostain. Lasten löydettyä tietäjän, hän esittäytyi lapsille ja pyysi heitä mukaan ystävyydentalo -lauluun. Lauluun kuului tanssiliikkeet, joilla ystävyydentalo saatiin rakennettua. Laulun jälkeen sovimme meille ystävyydentietäjän vetämänä yhteiset ystävyydensäännöt, ja mietimme millainen, on hyvä ystävä. Ystävyydentietäjä opetti meille tämän jälkeen tunnistamaan erilaisia tunteita, lukemalla meille muutaman sadun pätkän. Jokaisen sadun jälkeen pohdimme millainen tunne kuvaa sadun tunnelmaa. Lapset pääsivät näyttämään matkanjohtajalle ja ystävyydentietäjälle kuvakorttia, joka heidän mielestänsä sopii sadun tunnelmaan. Ystävyydentietäjä onnitteli kaikkia hienoista vastauksista ja kertoi nyt kaikkien olevan ystävyydentietäjiä. Hän sanoi hyvästit kaikille ja lähti kotiinsa. Matkanjohtaja ohjasi lapset takaisin lentokoneeseen ja näin turvallisesti takaisin päiväkotiin.

Demon tavoitteet

Demon ensisijaisena tavoitteena oli sosiaalisten taitojen kehittäminen erityisesti vuorovaikutustaidon näkökulmasta. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten vuorovaikutustaitoja edistämällä lapsen toimijuutta vertaisryhmässä (VASU, 2018, 16). Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista (VASU, 2018, 22). Tämän takia halusimme demossa korostaa myös tunnekasvatuksen näkökulmaa tunnekorteilla. Lasten vertais- ja ystäväsuhteita tulisi vaalia vuorovaikutuksen kehittymisen kannalta (VASU, 2018, 30). Pedagogisena tavoitteena nousi myös kielen kehitys, sillä luimme ja tarkastelimme kirjaa ja lauloimme. Kielen kehityksen tukeminen on yhteydessä monilukutaidon ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (VASU, 2018, 40). Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen (VASU, 2018, 40).

Näkökulmia demon toteutukseen

Etädemon suunnittelu ja toteutus konkretisoi eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä demon onnistuneeseen toteutumiseen. Tarkan suunnitelman lisäksi tulee huomioida huomattava määrä tietoteknisiä seikkoja mieleisen etätuokion toteuttamiseksi. Oman valaistuksen, äänen ja kameransijoittelun lisäksi on huolehdittava vastaanottajan laitteistoon yhteys ja suunnitelma oma toiminta vastaanottajan tiloihin sopivaksi. Jatkuva inspiroiminen onkin tuokion edetessä jatkuvasti läsnä mahdollisten ongelmatilanteiden ilmestyessä.

Ajatuksia etäpedagogiikasta

Etäpedagogiikka pitää sisällään esimerkiksi erilaisia viestintäkanavia, oppimisalustoja sekä sosiaalisen median kanavia. Pedagoginen dokumentointi on yksi etäpedagogiikan muodoista. Pedagoginen dokumentaatio on varhaiskasvatuksen suunnittelemisen, toteuttamisen, arvioimisen ja

kehittämisen keskeisimmän työmenetelmän lisäksi mahdollistaja lasten huoltajien osallistumiseen toiminnan arvioinnissa, suunnittelussa ja kehittämisessä (VASU, 2018, 37).

Etäpedagogiikkaa on toteutettu huoltajien kanssa yhteistyössä ahkerasti varsinkin koronaviruspandemian aikana; varhaiskasvatuskeskustelut ja vanhempainillat on pystytty toteuttamaan etäyhteyksin (KARVI, 2012, 113). Etäyhteyksin tapahtuva vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä helpottaa esimerkiksi eroperheissä molempien huoltajien osallistumisen tilaisuuteen sensitiivisesti.

Demomme on oiva esimerkki siitä, kuinka erilaiset virtuaalituokiot, ja esimerkiksi kevät- ja joulujuhlan striimaus jonkin etäpalvelun kautta yleistyy jatkuvasti yhä enemmän (KARVI 2021, 114). Virtuaaliset museokäynnit ovat nykyään koulutuksen kentällä melko normaali ilmiö. Etäpedagogiikkaan liittyy läheisesti lasten monilukutaidon sekä tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittyminen, mikä mainitaan myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa yhdeksi laajaksi osaamisen alueeksi (VASU, 2018, 26).

Yleisesti etäpedagogiikkaa toteutettaessa tärkeää on muistaa ennakoivan työn tärkeyden merkitys; suunnittelu- ja valmistelutyöt minimoivat toimintojen siirtymätilanteissa tapahtuvaa kaoottisuutta ja esimerkiksi käytettävien materiaalien tulostus etukäteen tuo aina lisää aikaa itse opetukseen (Sormunen, 2021).

Lähteet:

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 1.11.2021. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja- tutkinnot/varhaiskasvatussuunnitelmien-perusteet

Juutinen., J, Siippainen., A, Marjanen., J, Sarkkinen., T, Lundkvist., M, Mykkänen., A, Raitala., M, Jatta-Rissanen., M, ja Ruokonen., I (2021). Pedagogisia jatkumoita ja ilmaisun iloa! Viisivuotiaiden pedagogiikka ja taito- ja taidekasvatuksen nykytila varhaiskasvatuksessa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 9:2021. https://karvi.fi/app/uploads/2021/05/KARVI_9_2021.pdf

Sormunen., K. (2021) Etäpedagogiikka, mihin asioihin kiinnitän huomiota? Luento Helsingin yliopistossa 6.9.2021.

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. Helsinki: WSOYpro Oy 2010.

Kirjoittajat: Birsen Avdo, Elina Toivola , Elisabet Hill ja Aini-Sofia Haapanen

Lapset asiantuntijoina

Varhaiskasvatuslaki edellyttää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen sekä vahvistamisen osaksi varhaiskasvatusta. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille (VASU, 2018, 25). Valitsimme vuorovaikutus- sekä kaveritaidot keskeiseksi teemaksi etädemoomme lapsiryhmästä tulleen toiveen pohjalta.

Lähdimme kehittämään etädemotuokiota, jossa keskitymme erityisesti vuorovaikutukseen, lasten osallistamiseen sekä toimimiseen asiantuntijoina. Ideoimme yhdessä erilaisia lapsilähtöisiä toiminnallisia tehtäviä, joissa lapset toimivat sekä yhdessä että erikseen. Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä kuuluvat hyvään vuorovaikutukseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Myönteisten ihmissuhteiden luominen ja ongelmatilanteiden rakentava ratkaiseminen edellyttävät yhteistyötaitoja (EOPS, 2014, s. 17). Halusimme demotuokion olevan käytännönläheinen sekä helposti toteutettavissa. Ideoinnin pohjalta syntyi etädemotuokio, jonka keskiössä toimi vedenalaisessa esikoulussa aloittava Mauno-mustekala.

Etädemomme pedagogiseksi tavoitteeksi asetimme vuorovaikutuksen, jossa demon vetäjät kuuntelevat ja viestivät sensitiivisesti lasten kanssa. Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten osallisuus, kuulluksi tuleminen sekä lasten aloitteisiin vastaaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Sensitiivinen kohtaaminen ja reagoiminen lasten viesteihin on keskeistä tukemaan kehittyviä vuorovaikutustaitoja. Etädemossamme haluisimme keskittyä juuri lasten kuuntelemiseen, sensitiiviseen kohtaamiseen sekä osallisuuden kokemisen tärkeyteen. Etädemon suunnittelua ja toteutusta ohjasti lapsuuden itseisarvo, halusimme kohdata lapset arvostavasti, kuunnella heidän ajatuksiaan sekä vastata heidän aloitteisiinsa. (VASU, 2018, 41.)

Olimme ennen tuokiota yhteydessä varhaiskasvatusyksikön yhteyshenkilöön, jotta saimme kokeiltua etukäteen yhteyden toimivuutta sekä tarkastettua tuokiossamme paikalla olevien lasten nimet. Halusimme kohdata lapset niin yksilöllisesti kuin etäyhteyden avulla on mahdollista, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas, jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi nähdyksi, otetuksi huomioon sekä ymmärretyksi omana itsenään. (VASU, 2018, 20). Nimien tietäminen oli tämän vuoksi avainasemassa.

Tuokiomme koostui kolmesta osallistavasta tehtävästä, päähenkilö Mauno-mustekalasta sekä vuorovaikutuksesta. Demon päähenkilö Mauno oli menossa ensimmäistä kertaa eskariin jännittyneenä, sillä hän oli kadottanut ystävänsä madon. Sitoutimme lapset draamasopimuksen keinoin toimintaan kysymällä heidän halukkuuttaan auttaa Maunoa (Toivanen, 2010). Lasten tehtävänä oli auttaa Maunoa löytämään ystävänsä sekä ohjeistaa heitä esikoulussa toimimisessa. Ensimmäisessä toiminnallisessa tehtävässä lapset etsivät tilaan etukäteen piilotettuja duploja. Lapset lähtivät innokkaasti etsimään omiaan ja heitä kannustettiin avustamaan myös toisiaan duplojen löytämisessä. Tehtävän jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle. Seuraavaksi lapset kokosivat duploista yhdessä omannäköisensä madon. Lisäksi lapset saivat keksiä madolle nimen. Lopuksi lapsia ohjeistettiin laittamaan Mato-Matala taikapussiin, josta se taikamaisesti ilmestyi vedenalaiseen eskariin. Aluksi Mato-Matala piilotteli vetäjältä selän takana ja välillä pään päällä. Lapset saivat ohjeistaa vetäjää missä Mato-Matala on. Tämän tehtävän avulla lapset saivat olla osallisia ja toiminta oli interaktiivista molempiin suuntiin. Näiden tehtävien pedagogisena tavoitteena oli yhteistyö taidot ja auttaminen.  Seuraavassa osiossa lapset pääsivät toimimaan asiantuntijoina kertomalla Maunolle esikoululaisen taidoista. Valmiiksi aseteluilla helpoilla kysymyksillä saimme keskustelua ja vuorovaikutusta aikaan. Sanallisen kerronnan lisäksi lapsia kannustettiin näyttämään taitoja esittäen. Lopuksi demotuokion aloittanut ohjaaja palasi saattamaan tuokion loppuun. Lapset pääsivät kertomaan tekemistään tehtävistä sekä oppimistaan asioista. Lapsille sanallistettiin tuokion kulkua, kerrottiin opittuja asioita sekä kysyttiin lapsien ajatuksia tuokiosta. Lasten kanssa kerrattiin yhdessä, mitä teimme ja opimme demon aikana. Lisätehtävänä lapset keksivät yhdessä ohjaajan kanssa erilaisia liikkumistapoja Maunolle ja Mato-matalalle.

Päädyimme valitsemaan demotuokion vetäjiksi kaksi henkilöä, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi helpompaa. Halusimme etädemon yhteyden olevan mahdollisimman vakaa, joten päädyimme pitämään tietokoneen paikallaan ja mahdollisimman vakaalla alustalla. Tavoitteenamme oli myös rauhallinen ja hidas tempo, jotta kuulemme lasten aloitteet ja kysymykset. Tuokion alussa saimme tietää ryhmän olevan sovittua pienempi. Tästä johtuen tuokiomme jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta mahdollisti toimivamman vuorovaikutuksen lasten kanssa. Lapset osallistuivat tuokioon innokkaasti, hyvässä vuorovaikutuksessa sekä toisiaan avustaen. Lapset jaksoivat myös keskittyä ja kuunnella koko tuokion ajan rauhallisesti. Tuokiossa oli läsnä rauhallinen ilmapiiri, joka mahdollisti helpon seurattavuuden. Tältä osin demo onnistui suunnitelman ja tavoitteiden mukaisesti.

Palaute varhaiskasvatusyksiköstä oli pääsääntöisesti positiivista. He kiittivät selkeästä suunnitelmasta sekä valmistelutyön helppoudesta. Tekninen totutus sujui heidän mielestään hyvin, ainoastaan äänen viive oli hankaloittanut vuorovaikutusta. Demon aihe oli puhututtanut lapsiryhmässä pitkään. Perjantain päiväkirjamerkintöihinkin oli tullut useita mainintoja etädemostamme, niin mieleenpainuva se oli ollut lapsille.

Kirjoittajat: Tiina, Tytti, Alma, Ellen ja Silja (ryhmä 9)

Lähteet:

Opetushallitus. Esiopetussuunnitelma. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/esiopetuksen-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOY

Värikäs metsäseikkailu Manteli-oravan kanssa

Manteli-orava

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) kuvataan monilukutaitoa taitona tulkita ja tuottaa erilaisia viestejä. Hyödynsimme tuokiollamme runomuotoista tarinankerrontaa nukketeatteria apuna käyttäen. Ajattelimme, että pienten lasten on helpompi jaksaa keskittyä tarinaan, kun kuvassa näkyy mielenkiintoista rekvisiittaa, joka tukee tarinaa. Halusimme tuoda esille varhaiskasvatussuunnitelman kielten rikasta maailmaa ja eri keinoja toteuttaa kielellistä oppimista runomuotoisella kerronnalla sekä nukketeatterilla.  Monilukutaidon lisäksi tuokiomme tavoitteina oli ympäristökasvatus sekä värit, joita ryhmässä oltiin käsitelty aiemminkin.

Etädemon toteutuksessa monilukutaito näyttäytyi opetuksen tavoitteena, mutta myös pedagogisena keinona tuoda lapsille esiin erilaisia tekstejä, kuvia ja toimintaympäristöjä. Samalla niiden tarkoituksena oli tukea lasten osallisuutta ja mielenkiintoa aihetta kohtaan. Monilukutaito on yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Monilukutaidon perustana on, että erilaiset tekstit voivat olla kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Lapset tarvitsevat monilukutaitoa arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa (OPH 2018, s. 24–26).

Tehtäviin kuului erilaisten eläinten jälkien tunnistaminen, jälkien värien tunnistaminen ja niiden yhdistäminen sekä legopalikoiden lajittelu oikeiden värien mukaisesti. Tarkoituksena oli erilaisten tehtävien avulla etsiä Mantelille tammenterhoja. Nukketeatterin avulla voidaan eheyttää opetusta päiväkodissa ja se kehittää oppilaiden välistä yhteistoimintaa (Toivanen 2014, s. 86). Otimme tuokioon mukaan itse virkatun oravan, nimeltä Manteli. Koimme maskotin tuovan lapsille keskittymispisteen tuokion ajaksi. Huomasimme tuokion edetessä, että lapset reagoivat hyvin Mantelin toimintaan ruudulla ja halusivat auttaa häntä etsimään tammenterhoja.

Toteutuksessa yksi ryhmäläinen oli etänä ja kuvasi oman osuutensa pihalla. Näin lapset saivat aidon tuntuisen kuvan metsästä ja siitä, millaisessa ympäristössä Manteli seikkaili. Olimme ryhmässä vuorotellen ruudulla pitämässä tuokiota, ja Manteli seikkaili koko ajan taustalla erilaisten tikku-esineiden kanssa. Tuokiomme oli keskusteleva ja pyrimme osallistamaan lapsia esimerkiksi kysymällä, että olivatko he nähneet oikeita oravia. Huomioimme ja reagoimme lasten kommentteihin tuokion edetessä. Tuokiomme tukena oli päiväkotiryhmän opettaja, joka hoiti lasten ohjauksen päiväkodilla erinomaisesti.

Etäopetustuokion yhteen kokoavana ja rauhoittavana elementtinä oli runomuotoinen tarina Manteli-oravan talvivarastojen täyttämisestä. Halusimme pitää tuokion rauhallisena ja koimme, että runomuotoinen tarina auttoi siinä. Runomitta valikoitui tarinan pohjaksi, koska se ensinnäkin helpotti tarinan kirjoitusprosessia tarjoamalla selkeät raamit tekstin muodolle. Lisäksi runo kirjallisuudenlajina on erityinen. Runo sisältää rytmin, joka auttaa lasta keskittymään itse tekstin ilmaisuun ja siten ehkä ymmärtämään sanoman paremmin. Kaikessa toiminnassa on oma rytminsä. Musiikkikasvattaja Anne Lindeberg-Piiroinen (2017, s. 36) toteaa, että rytmi muodostaa kaiken tiedollisen ja taidollisen selkärangan. Se jaksottaa niin henkistä kuin fyysistä energiaa, ja siksi oikean sisäisen rytmin löytyminen auttaa niin suurta koordinaatiota vaativissa tehtävissä kuin pienten yksityiskohtien hiomisessakin. Rytmillä on siis tärkeä tehtävänsä oppimisessa, ja sen käyttö pienten lasten kanssa on perusteltua.

Etädemon suunnittelussa pohdimme, miten tekninen toteutus saadaan sujuvaksi ja vuorovaikutus lasten kanssa toimivaksi. Toisaalta yritimme nähdä mahdolliset haasteet ja niiden ratkaisemisen myös oppimiskokemuksena. Mertalan (2020, s. 25–26) mukaan se, miten me ammattikasvattajina suhtaudumme tieto- ja viestintäteknologian haasteisiin, mallintaa lapsille tietynlaisia toimijuuksia. Katkonaisen internetyhteyden korjaaminen voidaan kokea pedagogiikka hankaloittavana tekijänä, mutta se voi olla myös mahdollisuus lapsille havainnoida tilannetta ja siinä toimimista.

Tutulle lapsiryhmälle etädemoa suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon lasten aiemmat kokemukset digitaalisista välineistä, mikä tämän demon kohdalla ei ollut mahdollista. Etädemo toi lapsille mahdollisuuden kohdata puhetta ja kuvaa päiväkodin arjen ulkopuolelta, mutta lasten osallisuus kuvien tuottajana ja tulkitsijana jäi vähäiseksi. Aikuisten ohjaamana lapset pääsivät tutustumaan erilaiseen ympäristöön omista lähtökohdistaan riippumatta.

Kirjoittajat: Laura, Maria, Veera, Henna ja Maija-Riikka (ryhmä 9)

Lähteet:

Lindeberg-Piiroinen, Anne (2017). Mistä on musiikki tehty? Teoksessa Lindeberg-Piiroinen, Anne & Ruokonen, Inkeri (Toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja. (pp. 31 – 60). Classicus.

Mertala, P. 2020. Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti Journal of Early Childhood Education Research Volume 9, Issue 1, 2020, 6–31.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Toivanen, Tapio. 2014. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8 vuotiaille. Sanoma Pro.

Seikkailu tunteiden viidakossa

Etätuokiomme teemaksi valikoitui tunnetaidot ryhmän opettajan toiveesta. Lasten auttaminen ja tukeminen tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä edistää lasten taitoa itsestä huolehtimiseen, sekä arjen taitoihin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).

Tunteiden viidakko –tuokion päätavoitteena on auttaa lapsia tunnistamaan ja nimeämään perustunteita. Pyrimme vahvistamaan lasten tunnetaitoja auttamalla ja rohkaisemalla heitä ilmentämään eri tunteita kehollisesti. Toisena merkittävänä tavoitteena oli kehittää lasten vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaidot ja tunnetaidot kävelevät käsi kädessä toistensa kanssa, sillä tietoisuus omista tunteista, sekä kyky säädellä niitä edistää lapsen sosiaalisia taitoja (Opetushallitus, 2021). Vuorovaikutustaidolla, sekä taidolla ilmaista itseään on suuri merkitys lapsen omalle hyvinvoinnille, sekä identiteetille (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).

Etädemossamme lapsiryhmä lähti yhdessä Sanna seikkailijan ja Onni nimisen pehmolelupandan kanssa seikkailulle tunteiden viidakkoon. Matkan tarkoituksena oli selviytyä viidakosta, jotta Onni pääsee päiväkodille. Matka alkoi yhdessä marssien Elefanttimarssi laulun tahdissa. Ensimmäisessä tehtävässä seikkailija luki lapsille lyhyen tarinan Onnista, jossa lasten tuli arvata mikä tunne Onnilla on kyseessä, päiväkodille lähetettyjä tunnekortteja apuna käyttäen. ”Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 26). Tunteeksi arvattiin suru, jonka jälkeen seikkailija kehotti lapsia näyttämään miltä suru tuntuu ja ilmenee niin kehossa kuin kasvoissa. Palkinnoksi viidakosta löydettiin suru- tunnekortti, joka kiinnitettiin tunnetaululle.

Yhtäkkiä kuului eläimen karjaisu. Seikkailija ja lapset lähtivät seuraamaan ääntä yhdessä hiljaa hiipien. He tapasivat Lea leopardin, joka kertoi lapsille kiukun tunteesta. Lapset saivat kertoa omista kokemuksistaan kiukkuun liittyen ja näyttää miten kiukku heillä ilmenee. Sen jälkeen ravisteltiin yhdessä kiukku pois yksi kehonosa kerrallaan ja Lea antoi lapsille toisen tunnekortin, kiukun. Se kiinnitettiin tunnetaululle ja jatkettiin matkaa taas marssien. Kehollinen ja sanallinen ilmaisu draaman ja leikin tavoin rohkaisee ja luo lapsille mahdollisuuksia monipuoliseen ilmaisuun ja kokemiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 44).

Viimeisessä tehtävässä lapset saivat kehua vierustoveriaan, esimerkiksi asioissa missä toinen on hyvä. Lapset saivat kertoa miltä tuntui kertoa mukavia asioita toisilleen ja saada niitä myös itse. Palkinnoksi saatiin viimeinen tunne ilo. Tämän jälkeen seikkailija ja lapset kävivät tunteet läpi yksi kerrallaan laskien ja Onni lähetettiin matkaan päiväkodille. Olimme lähettäneet toisen pandapehmolelun päiväkodille ja niin opettaja nostikin pandan piilosta lasten näkyville. Lapset olivat Onnista innoissaan ja juoksivat heti ottamaan sen syleilyynsä.

Rekvisiittana käytimme rooliasuja, kuten leopardinkorvia ja seikkailijamaista hattua. Taustan olimme koristelleet viidakkomaiseksi erilaisten kasvien avulla. Näiden lisäksi rekvisiittana meillä oli Onni pandapehmolelu sekä panda-tunnekortit.

Onnistuimme luomaan tuokion lapsiryhmän opettajan toivoman teeman, eli tunnetaitojen ympärille. Olimme saaneet opettajalta etukäteen tietoa lasten kielellisistä haasteista, jolloin käytimme tuokiossa vain kolmea perustunnetta: iloa, surua ja kiukkua. Lapsiryhmä oli kuitenkin mielestämme taitava kielitasoltaan ja vuorovaikutukseltaan, jolloin olisimme voineet tehdä tuokiosta vielä pidemmän ja monipuolisemman muita tunteita käyttäen. Koimme myös, että tehtävät saattoivat olla lapsille liian helppoja.

Tehtävät, jotka vetoavat tunteisiin edistävät lapsen muistin kehitystä ja oppimista (Lonka, 2020, luku ”Mikä on tunteiden rooli oppimisessa?”). Tämän lisäksi päiväkodille jäi konkreettinen muisto tuokiostamme, sillä lähetimme heille Onni-pehmolelun. Onnin mukana lähetimme myös hoito-ohjeet, joihin kuului esimerkiksi, ”Onnia saa halata”, ”Onnille saa kertoa salaisuuksia” ja ”Onni tarvitsee kavereita”. Toivomme, että Onnista tulee ryhmälle merkityksellinen ja turvallinen ”maskotti”, joka auttaisi lasten tunnetaitojen kehittymisessä.

Mielestämme etädemomme sujui hyvin alkujännityksen laannuttua. Saimme hyvää palautetta, josta on hyvä lähteä kehittämään seuraavia kertoja varten. Etenkin demossamme seikkaileva pehmolelu panda sai paljon kiitosta ja lapsille hymyn huulille. Pidimme demon ryhmälle, jossa oli kuusi lasta. Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen tähän demoon. Lapset olivat alusta alkaen innoissaan ja lähtivät mukaan tehtäviin. Onnistuimme luomaan toimivan vuorovaikutuksen lasten ja demon vetäjien välille. Etäpedagogiikka toi kuitenkin omat haasteensa toteutukseen. Muutamissa kohdissa meidän oli vaikea kuulla lasten ääntä ja lasten vastauksia piti hieman arvailla. Kuvasimme puhelimella ja pidimme tietokoneen lähellä, jotta näkisimme lapset. Demon aikana oli kuitenkin vaikea katsoa kameraan, sekä yrittää nähdä lapset samalla. Jouduimme luottamaan lasten osallistumiseen ja kuvaajaan, joka auttoi kameran toisella puolella. Yksi vahvuuksistamme etädemossa oli yhteistyö. Jokainen onnistui omassa osuudessaan ja kannustimme toinen toisiamme. Loppujen lopuksi pienet vaikeudet eivät haitanneet.

Etäpedagogiikan avulla lapsille pystyy luomaan uudenlaisen oppimisympäristön. Koimme etäpedagogiikan toimivaksi, mutta siinä täytyy ottaa huomioon erilaisia asioita kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa. Etädemoa rakentaessa kaikki lähtee suunnittelusta. Hyvän suunnitelman avulla tilannetta pystyy hieman ennakoimaan ja soveltamaan tarvittaessa (Sintonen, 2021). Meidän demomme kulkua auttoi varmasti kattava suunnitelma ja roolitus. Vuorovaikutuksen luomiseksi eläytyminen ja leikillisyys ovat tärkeässä osassa etädemoa. Pyrimme luomaan tilanteen, johon lasten on helppo tulla mukaan etäyhteyksin. Ryhmän opettaja kertoi, että ryhmässä on kielellisiä haasteita, joten suunnittelimme demon huomioiden tämän. Seuraavaa kertaa ajatellen demoon olisi voinut lisätä muutaman tehtävän tai laajentaa nykyisiä tehtäviä. Ilon, surun ja kiukun tunteiden lisäksi demossa voisi käsitellä myös muita tunteita, kuten pelkoa ja hämmästystä.

Lähteet

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Opetushallitus. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppii-harjoittelemalla

Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.

Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen (e-kirja). Otava. Luettu 27.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/reader/9789511391173

Kirjoittajat: Julia Sutinen, Neea Nyholm, Heidi Puustelli

Metsäneiti Mielikin kadonnut huivi – yhteistyön voima

Kuva: Pixabay CC0

Pidimme etädemo tuokion to 14.10.21 Hyvinkääläiselle päiväkotiryhmälle, jossa lapset olivat 4–6 –vuotiaita. Lähdimme lähestymään tuokion suunnittelua ryhmän opettajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Nostimme opettajan puheiden pohjalta tuokiomme keskeisimmäksi tavoitteeksi ryhmässä toimimisen. Pyrimme myös luomaan tuokiosta sellaisen, mikä osallistaisi lapsia aktiivisesti. Tämä on myös yksi Hyvinkään vasun linjauksista (2019, 8). Muita pedagogisia tavoitteita tuokiollemme oli mm. tuottaa lapsille riemua liikunnan kautta tanssin muodossa.

Lähetimme ryhmälle etukäteen metsäaiheisen kehyssadun, joka tuki ryhmän yhteistä mielenkiintoa metsässä toimimista kohtaan ja samalla toteutti vasun linjausta lapsilähtöisestä pedagogisesta toiminnasta (Opetushallitus, 2018,16). Ryhmä tutustui kehyssatuun ja sen pohjalta jokainen lapsi pääsi suunnitelmaan sekä askartelemaan itselleen metsäolennon tuokioon. Pidimme etätuokion draamaa apuna käyttäen. Näyttelemämme satu jäljitteli lapsille aiemmin lähetettyä kehyssatua, mutta sen lisäksi osallistimme lapsia tanssimaan Mörri-möykyn pois metsästä sekä ratkaisemaan yhteistyöllä joen ylitys ongelman. Lopuksi lapset pääsivät raapustamaan vuorotellen Mielikin nimen kirjekuoreen, jotta pystyivät lähettämään Mielikin kadonneen huivin hänelle takaisin.

Kettukangas ja Härkönen (2014, 2) asettaa lasten osallisuuden vaatimukseksi lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen. He myös toteavat, että osallisuus on osallistumista sosiaalisiin suhteisiin. Me pyrimmekin tuokion aikana siihen, että lapset pääsisivät osallistumaan sekä verbaalisesti että kehollisesti. Nivala (2021, 34) näkee osallisuuden tärkeänä osana lapsen ryhmään kuulumisen tunteen kannalta ja ulkopuolelle jäämisen ehkäisynä. Tuokion aikana emme pakottaneet lapsia osallistumaan, vaan mahdollistimme lapsille osallistumisen omista lähtökohdistaan ja omilla tavoillaan, mikä edistää lapsen ryhmään kuulumisen tunnetta (Nivala, 2021, 42; Koivula, Siippainen & Eerola-Pennanen, 2017, 46–50). Mielestämme onnistuimme tuokiossa vahvistamaan lasten ryhmään kuulumisen tunnetta osallistamisen kautta.

Karvin (Vlasov, Salminen, Repo, Karila, Kinnunen, Mattila, Nukarinen, Parrila & Sulonen, 2018, 64) laadun arvioinnin perusteiden ja suositusten pohjalta tarkasteltaessa meidän ja lasten välinen vuorovaikutus toteutui. Pyrimme kohtaamaan lapset sensitiivisesti ja ottamaan heidät yksilöinä huomioon. Eri hahmot toimivat hyvin ja tarina kulki jouhevasti eteenpäin. Kaikilla ryhmämme jäsenillä oli oma roolinsa demossa. Saamamme vertaispalaute muilta vaka –opettajaopiskelijoilta oli positiivista ja kannustavaa.

Haasteita tuokiossamme oli se, että äänemme kuului päiväkotiin viiveellä, joka näyttäytyi muille siten, että lapset eivät ehtineet mukaan alkulorun toistamiseen. Toinen haasteemme oli se, että emme nähneet lasten tanssivan Mörri-möykky – tanssia, koska soitimme musiikkia tietokoneelta, joten jouduimme vain toivomaan, että lapset lähtivät mukaan tanssiin. Lapset olivat myös niin innoissaan askartelemistaan metsäolennoista, että improvisoimme loppuun vielä lapsille mahdollisuuden päästä esittelemään tekemiään olentoja, josta he olivatkin todella innoissaan.

Olimme todella tyytyväisiä ryhmän opettajan innostuneeseen otteeseen. Hän osallistui loistavasti tuokion ennakkotehtävien toteutukseen ja oli aktiivisesti mukana myös tuokiossa. Lasten vertaissuhteet olivat korkealla tasolla. Jokainen lapsi otettiin ryhmässä huomioon ja hyväksyttiin sellaisena kuin he olivat. Karvin (Vlasov ym., 2018, 64) laadun arvioinnin perusteiden pohjalta arvioitaessa lasten vertaissuhde toiminta olisi ollut jo todella korkealla. Huomasi, että he olivat harjoitelleet yhdessä toimimista paljon. Tästä ajattelimme vielä erikseen laittaa opettajalle positiivista palautetta hänen onnistuneesta työstään, joka on selkeästi toteuttanut Hyvinkään vasun (2019, 19) linjausta lapsen osallisuuden toteutumisesta aktiivisena toimijana vuorovaikutusympäristössä. Päiväkodin ulkopuolelta tuleva pedagoginen (erityisesti etänä toteutettu) toiminta voi olla lapsiryhmille hankalaa, mutta ryhmän lapset olivat todella innostuneita ja aktiivisia koko etätuokion ajan.

Koemme, että etätuokion suunnittelu ja toteutus oli lopulta todella aikaa vievä, mutta opetti myös meitä paljon. Uskomme, että olisimme kuitenkin saaneet enemmän paikan päällä pidetystä tuokiosta, koska silloin meidän ja lasten välinen vuorovaikutus olisi ollut aitoa ja olisimme päässeet kohtaamaan lapset kunnolla. Vastaisuudessa etätuokion suunnittelussa voisi ottaa huomioon mahdolliset tekniset ongelmat paremmin, mutta kokonaisuudessa olemme tyytyväisiä etätuokioomme.

Kirjoittajat: Emmi Nummela, Annika Nuutinen, Kaijaleena Petäjä ja  Anna-Riikka Tervo

Lähteet:

Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma 2019. Hyvinkään kaupunki, verkkojulkaisu. Saatavissa:

https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kasvatus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/vasu/hyvinkaan-varhaiskasvatussuunnitelma-2019.pdf. Viitattu: 19.10.2021.

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.), (2017). Valloittava varhaiskasvatus – oppimisen, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere. Vastapaino.

Nivala, Elisa. (2021). Osallisuuden           vahvistaminen                          yksinäisyyden                         ehkäisemisenä varhaiskasva-tuksessa. Journal of Early Childhood      Education Research. Volume 10, Issue 1, 2021, 33–59. https://jecer.org/fi/osallisuuden-vahvistaminen-yksinaisyyden-ehkaisemisena-varhaiskasvatuksessa/. Viitattu 19.10.2021.

Vasu 2018. Varhaiskasvatussuunitelman perusteet. (2018).  Opetushallituksen verkkosivut. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet.docx. Viitattu: 18.10.2021.

Vlasov J., Salminen J., Repo L.,Karila K., Kinnunen S., Mattila V., Nukarinen T., Parrila S. & Sulonen H. (2018) Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavissa: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf. Viitattu: 18.10.2021.

Teatterin takana

Kuva: Elisa Helenius

Ideointi
Tehtävänämme oli luoda toiminnallinen pedagoginen tuokio etänä. Tehtävänanto oli todella vapaa ja antoi meille vapauden lähteä toteuttamaan omia ideoitamme haluamaamme suuntaan. Valitsimme Savonlinnan esiopetussuunnitelmasta ilmaisun monet muodot ja keksimme demomme aiheeksi teatterin, tarkemmin sen mitä teatterin takana tapahtuu. Suunnittelimme demomme draamakasvatuksen tavoitteita ja toimintamalleja mukaillen. Tapio Toivanen (2014, s. 9) kirjoittaa kirjassaan: “Draamakasvatus yhdistää opetuksen ja kasvatuksen leikillisyyden tuoden oppimiseen eloisuutta ja leikkimieltä.” Tämä toimi pohja- ajatuksenamme toimintamme suunnittelussa. Halusimme toteuttaa leikillisen ja lapsille mieluisan tuokion, jossa toteutuu myöskin valitsemamme kasvatukselliset tavoitteet.

Teatteri on aiheena ajankohtainen ja tärkeä nyt pandemian aikana, kun esittävien taiteiden live-esitykset ovat kokeneet mullistuksen. Ideasta meidän oli ryhmänä helppo lähteä työstämään demoa eteenpäin. Demon kulku perustuu siihen mitä kaikkea teatterin takana tapahtuu ennen esitystä ja mitä kaikkia työntekijöitä esityksen lavalle pääsyyn tarvitaan. Kuten Toivasen (2009, s. 30) artikkelissa todetaan, teatteria tehdessä tähdätään esitykseen ja se on kokonaisuudessaan produktio, draamassa itsessään keskitytään enemmän prosessiin ja toimimiseen. Päädyimme piste-työskentelyyn, jotta voisimme osallistaa lapsia mahdollisimman paljon demomme aikana ja tuoda draamakasvatuksen osaksi tuokiota. Olimme idean muotoudutta yhteyksissä päiväkotiin ja kerroimme niistä tiedustellen myös ryhmän toiveita meille. Kun kaikki oli selvää ideoinnin osalta, siirryimme demon kulun suunnittelemiseen.

Demon kulun suunnitelma ja tavoitteet
Toimintatuokiomme kasvatukselliset tavoitteet perustuivat Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteisiin (2018), sekä Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelmaan (2016). Tärkeimpänä tavoitteenamme, oli osallistaa ja aktivoida lapsia mahdollisimman paljon monipuolisten tehtävien avulla. “Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustaa demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa.” (Savonlinnan EOPS, 2016, s. 11.) Taide- ja musiikkikasvatuksella on positiivisia vaikutuksia lapsen yleisiin kouluvalmiuksiin ja taidetta voidaan pitää iloa ja rikkautta tuovana lähteenä, kuten Ruokonen (2020, s. 8) toteaa. Myös Vasun mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön (VASU, 2018, s. 42.). Tämän takia tuokiomme tavoitteiksi nousi yhteistyötaitojen harjoittelun lisäksi, musiikillinen harjoittelu sekä kulttuuriin ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen.

Demon kulku:
Aluksi: Teatterin oveen koputetaan. Kapellimestari esittäytyy. Tervetulosanat. Tutustutaan aiheeseen lasten kanssa vuoropuhelun keinoin. Seuraavaksi mennään katsomaan mitä lavalta löytyy. Äänenavaus ja repliikin opettelu: Näyttelijä harjoittelee lavalla, hän kertoo lapsille työstään. Lapset auttavat näyttelijää verryttelyssä, äänenavauksessa ja opettavat hänelle ennakkoon keksimänsä alkurepliikin. Seuraavaksi siirrytään puvustamoon. Esityspuku ja meikki/maski: Maskeeraaja on sairastunut, tarvitsemme lasten apua. Lapsilla on kuvat käytössä asusteista ja maskista, joista lapset saavat koota näyttelijälle asukokonaisuuden. Orkesteri: Alustetaan kertomalla äänimaailman tärkeydestä näytelmässä ja otetaan soittimet esille. Opetellaan vuorolaulun sanat,  Aaluette. Kapellimestari ohjeistaa laulamaan erityyleillä; kovaa, hiljaa, hitaasti, nopeasti. Katsomon siivous: Katsomoon on jäänyt edellisen yleisön tavaroita ja ne täytyy siivota ennen esityksen alkua. Lasten pitää auttaa löytämään katsomoon kuulumattomat esineet. Vahtimestari kulkee katsomossa lasten ohjeistusten mukaan keräämässä tavaroita. Valot kiinni, mitäs nyt tapahtui. Oho esitys alkaa. Kamera suuntaa lavalle. Valmis lavalle: Spottivalot lavalle. Verhot avautuvat. Näyttelijä astuu lavalle ja lausuu lasten alussa opettamat vuorosanat.

Reflektointi
Tunnelmat tuokion jälkeen olivat hyvät ja iloitsimme siitä, että meillä oli ollut hauskaa demoa toteuttaessamme. Etänä vedetyssä tuokiossa pääsi lähes samanlaiseen tunnelmaan ja vuorovaikutukseen, kuin livetilanteessakin lasten kanssa. Tuokio sujui kokonaisuudessaan hyvin ja ilman suurempia haasteita. Toimintapisteet ja tuokion kulku oli suunniteltu tarkoin, mutta erityisesti vuoropuheluun kuului myös niin sanottua suunniteltua improvisaatiota. Vuorovaikutus lasten kanssa vaati heittäytymistä ja elämistä hetkessä. Aitoa kohtaamista lasten kanssa oli siitäkin huolimatta, vaikka toteutuksemme oli enemmän teatteriin kuin draamaan perustuva (Toivanen, 2009, s. 30). Mielestämme demon aikataulutuskin sujui hyvin ja tuokiomme oli sopivan pituinen ilman kiireen tuntua tai liiallista verkkaisuutta.

Aluksi jännitimme, miten vähän aikaa itse suunnitteluun oli käytettävissä, mutta toisaalta tiukka aikataulu oli kannaltamme myös edullinen asia. Ottaen huomioon, että olimme ensimmäinen demoryhmä, pääsimme kuitenkin suunnittelussa alkuun suhteellisen vaivattomasti, eikä meillä ollut esimerkiksi paineita siitä, mitä muut olivat tehneet. Tietyllä tapaa se helpotti suunnittelua ja toteuttamista, kun ei ollut mahdollisuutta reflektoida omaa tekemistään muiden tekemiseen, vaikka se toisaalta olisi voinut olla hyödyllistäkin.

Iloitsimme siitä, että tekniikka oli puolellamme. Asioiden sujuminen antoi varmuutta tekemiseen ja poisti ennen esitystä kertynyttä jännitystä. Ennakkoon lähetetyt oheismateriaalit auttoivat tuokion kulkua, kun lapset olivat jo ennakkoon tutustuneet aiheeseen ja tuokion tematiikka oli heille tuttua. Lapset olivat tuokion aikana aktiivisia ja innostuneita ja vuorovaikutus etäyhteyksinkin oli luontevaa. Lasten innokkuus tarttui myös meihin. Olimme myös tyytyväisiä tilavalintaamme, oikea teatteriympäristö loi aitoa tunnelmaa ja sen avulla oli helppo heittäytyä hahmoihin.

Aina on jotain mitä voisi tehdä toisin tai jalostaa vielä pidemmälle. Palautteessa saimme rakentavina huomioina pohdintoja terminologian vaikeudesta ja liikkumisen vähäisestä määrästä.  Ryhmä oli pieni ja siinä mielessä, lasten fyysinen aktivointi olisi ollut mahdollista. Toki myös välillä ihan seuraaminen ja kuunteleminenkin on tärkeää. Demomme tyylilaji oli enemmänkin esitystyylinen, mutta samalla interaktiivinen, jossa lapset pääsivät vaikuttamaan asioihin omilla valinnoillaan. Näitä onkin hyvä miettiä, onko tarkoitus antaa enemmän elämyksellinen ja osallistava, kuin teoreettinen ja opettavainen kokonaisuus.

Tulevaisuudessa demoa toteuttaessamme, toivoisimme lisää aikaa suunnitteluun ja esivalmisteluihin. Nyt emme esimerkiksi ehtineet tutustua demoympäristöön etukäteen, ja pääsimme läpikäymään demon kerran ennen varsinaista esitystä. Olimme kuitenkin onnistuneet luomaan hyvän demopohjan, jonka avulla tuokion kulku oli selkeä. Demopohja on sellainen, että sitä voi hyödyntää jatkossa myös muita toimintatuokioita suunniteltaessa. Ehdimmekin jo ideoida, miten voisimme demon avulla tutustua muihinkin ympäristöihin kuten esimerkiksi kauppaan ja sen henkilöstön työtehtäviin.

Etädemon toteuttaminen oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Opimme, ettei toimintatuokion onnistuminen ole riippuvainen toteuttamispaikasta, vaan tärkeitä elementtejä ovat aito läsnäolo sekä hyvä vuorovaikutus lasten kanssa, ohjaajan innostavaa asennetta unohtamatta. Draaman työtavoilla toimimisesta puhuttaessa, esiin nousee aikuisten ja lasten yhteistyö, sekä lasten keskinäinen yhteistyö, joka demossamme toteutui kiitettävästi (Toivanen, 2009, s. 30). Lopuksi toteamme, etteivät asiat oikeastaan olisi voineet sujua paljoa paremmin, etenkin kun tämä oli ensimmäinen kerta meille jokaiselle, kun tällaista demoa pääsimme toteuttamaan.

Kirjoittajat: Arto Sirkiä, Elisa Helenius, Martta Tuominen, Annumaiju Toukola (Ryhmä 8)

LÄHTEET:
Ruokonen I. (2020). Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto VOL (ent. Lastentarhanopettajaliitto LTOL). Luettu: 19.10.2021. https://www.vol.fi/uploads/2020/02/de8a96fe-varhaiskasvatuksen-taidekasvatus_suomi_low.pdf

Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelma. (2016). Savonlinnan kaupungin verkkosivut. Luettu: 19.10.2021 https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Toivanen Tapio. (2009). Draamakasvatuksen mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa. Ruokonen I., Rusanen S. & Välimäki A. (toim.) 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 19.10.2021.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Toivanen, Tapio, & Arto Törmänen. (2014). Kasvuun! : draamakasvatusta 1-8-vuotiaille. 2. p. Helsinki: Sanoma Pro, Print.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu: 19.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Ötökkätietoutta taikametsässä

Pixabay CC0

Demosuunnitelmamme lähti liikkeelle lapsiryhmän mielenkiinnon kohteista ja sen hetkisistä tarpeista. Lasten kiinnostuksen kohteena olivat ötökät ja ryhmässä oli alkusyksystä lähtien tutkittu lehtokotiloita monin eri tavoin. Ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja ehdotti, että aihetta voisi jatkaa ottaen tutkimuskohteeksi muitakin ötököitä. Tästä aloitimme ideoimisen ja rakensimme kehystarinan ötökkäteeman ympärille. Etädemo sisälsi ötökkätietoutta lisäävän tietovisan, matikkatehtäviä ja ryhmässä toimimisen harjoittelua. Lopuksi lapset pääsivät yhdessä ötököiden kanssa viettämään taikametsässä juhlia sen kunniaksi, kun olivat auttaneet leppäkerttua löytämään kadonneet pilkut mekkoonsa. Etädemo rakentui Kertun Mekko– runon ympärille, joka on Liisa Kallion (2012) kirjasta Pikku Papun laulut.

Kohderyhmänä olivat esiopetusikäiset lapset. Otimme tuokiota suunnitellessamme huomioon lapsiryhmän kielelliset ja keskittymiseen liittyvät haasteet. Tietovisaan liittyvät kysymykset eivät saaneet olla liian haastavia kielellisesti ja tiedollisesti, jotta jokainen lapsi pystyisi suorittamaan tehtävän ja kokisi onnistumisen tunteita. Tuokio suunniteltiin niin, että jokainen lapsi pääsisi osalliseksi tehtävien suorittamiseen. Tietovisapisteiden kesto tuli ottaa huomioon, jotta lasten keskittyminen ja mielenkiinto säilyisi. Samalla harjoiteltiin oman vuoron odottamista.

Tuokiomme sisälsi matemaattisia valmiuksia vaativia tehtäväosuuksia, kuten laskemista. Aina tehtävän ratkaistuaan lapset saivat hakea tietyn määrän pilkkuja omaan seinälle kiinnitettyyn leppäkerttuunsa. Tuokion lopussa laskimme yhdessä lukumääriä lasten kanssa, montako pilkkua leppäkerttu oli onnistunut keräämään itselleen. Esiopetuksen opetussuunnitelman tavoitteissakin mainitaan lasten matemaattisten taitojen kehittäminen toiminnallisesti, leikkien ja eri aisteja käyttäen erilaisissa toimintaympäristöissä. (EOPS, 2014, s. 36).

Tuokion sisällöllisiin tavoitteisiin eli ötökkätietouteen kytkeytyy myös ympäristökasvatuksen tavoitteet. Ympäristökasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden tutustua mm. eläimiin ja muihin luonnonilmiöihin. Ympäristöä havainnoidaan eri aistein sekä havaintovälineiden avulla (EOPS, 2014, s. 37). Tietovisakysymykset antoivat lapsille faktatietoutta ötököistä, mutta kysymyksiä muotoillessamme otimme huomioon myös leikillisyyden. Yhdistimme siis draaman elementtejä kuten leikillisyyttä ja tarinallisuutta osaksi etädemoamme, ja juuri leikillisyyttä ja tarinallisuutta hyödyntäen nostimme esiin faktatietoa ötököistä (ks. Toivanen, 2010, s. 79).

Auttamisen- ja ryhmässä toimimisen taidot olivat keskiössä tuokion tavoitteissa. Näiden taitojen harjoitteleminen tulee esille esiopetuksen opetussuunnitelmassa eettisen kasvatuksen alaisuudessa (EOPS, 2014, s. 35). Kaveritaitoja opettivat tuokiossa seikkaileva leppäkerttu ja hänen ötökkäystävänsä. Myös lapsiryhmän apua tarvittiin tehtävien ratkomiseksi. Yhdessä tekemällä ja kaveria auttamalla saimme tehtävät ratkottua ja pääsimme haluttuun lopputulokseen.

Olimme asettaneet etädemolle seuraavat pedagogiset tavoitteet (Varhaiskasvatussuunnitelma 2018): Tutkin ja toimin ympäristössä, Kielten rikas maailma, Ajattelu ja oppiminen, Osallisuus ja vaikuttaminen, Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologian osaaminen sekä Ilmaisun monet muodot. Tuokiomme sisältö oli monipuolinen, ja sisälsi mm. affektiivisia taitoja kuten kaverin auttamista ja ryhmässä toimimista, sisällöllistä osaamista ötökkätietouden muodossa sekä taidollisia tavoitteita kuten laskemista. Mielestämme tuokio täytti asettamamme tavoitteet hyvin. Muu ryhmä oli samaa mieltä saamamme palautteen perusteella. Saimme muilta kurssilaisilta kiitosta erityisesti siitä, että huomioimme jokaisen lapsen etunimeltä ja tervehdimme heitä alussa yksitellen.

Tuokion onnistumiseen vaikutti osaltaan se, että varhaiskasvatuksen opettaja oli aktiivinen ja ohjasi lapsia leppäkertun pilkkujen kiinnittämisessä ja tietovisakysymyksiin vastaamisessa. On erittäin tärkeää, että opettaja saa etukäteen demon järjestäjiltä selkeät ohjeet siitä, mitä häneltä odotetaan sekä mitä mahdollisia ennakkovalmisteluja hänen toivotaan tekevän. Mahdollisia äkillisiä muutoksia varten on myös hyvä tehdä varasuunnitelma siitä, miten toimitaan: kuka ottaa roolin, jos joku sairastuu? Mitä, jos ryhmän opettaja ei ole ehtinyt tehdä ennakkovalmisteluja, miten toimimme siinä tilanteessa? Suunnitelmia on hyvä olla useampia, ja toisaalta on myös hyvä muistaa, että aina voi improvisoida.

Kirjoittajat: Teresa Poikela, Karoliina Kainulainen, Viivi Myllyntaus, Marika Nordlund, Krista Juutinen (Ryhmä 9)

Lähteet:

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Opetushallitus. (Luettu12.10.2021) https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Kallio, L. (2012). Pikku Papun laulut. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018). Opetushallitus. (Luettu 12.10.2021) https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010). Kasvuun!: draamakasvatusta 1-8-vuotiaille. WSOYpro.

Oravan kadonneet kävyt

Etädemon sisältö ja tavoitteet Etädemossamme lähdimme yhdeksän 2–4 –vuotiaan kanssa seikkailemaan kuvitteelliseen taikametsään. Tarkoituksena oli auttaa oravaa löytämään hänen kadottamansa kävyt. Ryhmän lapset pääsivät suorittamaan erilaisia tehtäviä yhdessä ohjaavan seikkailijan ja oravan kanssa. Lopussa kova työ palkittiin ja oravan koko talveksi kerätty käpykätkö löytyi. Saimme lapsiryhmän opettajalta etukäteen toiveen kaveritaitojen käsittelystä, joten lähdimme ideoimaan tuokiotamme tämän tavoitteen pohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan (2018, s. 25) varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin sekä harjoittaa toisten asemaan asettumista ja auttaa lapsia näkemään asioita eri näkökulmista. Tämän pohjalta meille syntyi idea lähteä käsittelemään kaveritaitoja erityisesti toisten auttamisen kautta. Etädemossamme korostui kaveritaidoista myös ryhmässä toimiminen, sillä yhteistyöhön perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja erilaisissa tilanteissa (VASU, 2018, s. 25). Läpi demon pyrimmekin korostamaan sanaa “yhdessä”, jotta se konkretisoituisi lapsille. Etädemossamme lapset pääsivät suorittamaan kolme erityylistä tehtävää, jossa ensimmäisessä lapset pääsivät itse rakentamaan taikametsää. Taikametsä saatiin rakennettua, kun lapset esittivät erilaisia metsän eläimiä ja elementtejä etukäteen lähettämistämme kuvista. Tämä tehtävä kehitti lasten lajituntemusta sekä ilmaisutaitoja. Pyysimme ryhmämme opettajaa tulostamaan jokaista yhdeksää kuvaa yhden kappaleen, mutta pyynnöstämme huolimatta lapset saivat vain muutaman eläimen esitettäväkseen. Koska kaikkia eläimiä ja metsän elementtejä ei ollut, taikametsän rakentaminen koki pienen kolauksen. Tästä huolimatta lapset kuitenkin heittäytyivät hienosti esittämään heille annettuja eläimiä ja taikametsä saatiin rakennettua. Taikametsään päästessämme lapset lähtivät marssimaan ja huhuilemaan ohjaavan seikkailijan kanssa oravaa. Tähän lapset lähtivät innoissaan mukaan, mikä viesti heidän halustaan löytää orava.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät hyödyntämään ongelmanratkaisukeinojaan yrittäessään keksiä keinoja saada käpyjä alas puusta. Orava yritti esimerkiksi kurkotellen, hyppien, puhaltaen ja kiiveten saada lasten kanssa käpyjä puusta, mutta lopuksi käpyjä onnistuttiin saamaan tömistelemällä oikein kovaa yhdessä. Lapset pääsivät osallistumaan tehtävään kokeilemalla yhdessä erilaisia keinoja käpyjen saamiseen. Lasten ajattelun taidot sekä oppiminen kehittyvät monipuolisten ja erilaisten kokemusten avulla (VASU, 2018, s. 24). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 24) mukaan lapsien ajattelun taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten sekä ympäristön kanssa. Kolmannessa tehtävässä näytimme lapsille isoista palikoista tehdyn rakennelman ja pyysimme lapsia pienissä ryhmissä toteuttamaan samanlaiset. Tässä lapsilta vaadittiin toisten huomioimista, jotta jokainen pääsisi osallistumaan rakentamiseen. Tehtävässä lapsia tuki ohjaavan seikkailijan lisäksi ryhmän oma opettaja, joka esimerkiksi jakoi lapset pienryhmiin. Kehityskohdaksemme tässä tehtävässä huomasimme, että toteutettavia rakennelmia olisi voinut olla useampia, jotta rakenteluun olisi päässyt osallistumaan vieläkin aktiivisemmin. Olimme kuitenkin epävarmoja palikoiden riittävyydestä, mikä vaikutti päätökseemme rajata toteutettujen rakennelmien määrää. Reflektointi Mielestämme etädemomme käsitteli melko hyvin kaveritaitoja, joka oli päiväkodin erikseen asettama pyyntö aihealueesta. Kaveritaitojen yhdistellessä sekä vuorovaikutustaitoja että tunnetaitoja, pystyi demosta erittelemään, miten kummatkin taitoalueet toteutuivat. Aikuisilla on erityinen asema lapsien apukätenä tunnekasvatuksessa. (VASU, 2018, s. 32.) Tunnekasvatus auttaa lasta ymmärtämään omien tunteiden lisäksi myös toisia, mikä vaikuttaa positiivisesti vuorovaikutustaitoihin (Asikainen, J. & Rask, M., 2020). Koimme, että demomme kaltaisessa etäseikkailussa tuimme kaveritaitojen kehittymistä, vaikka lasten keskinäinen vuorovaikutus jäikin demossa vähemmälle. Kaveritaitoja käsittelevässä etädemossa harjoiteltiin erityisesti tunteiden nimeämistä, ilmaisua ja empatiaa. Orava ilmaisi selkeästi, mitä tunnetta hän tunsi kadotettuaan käpynsä ja antoi selkeän myönteisen reaktion saadessaan apua lapsilta. Lapset saivat tunnustella empatiakykyänsä ja myös demon lopussa tiedusteltiin, oliko heistä ”mukavaa” vai ”ei kovin mukavaa” auttaa oravaa. Sen sijaan tunteiden säätelyä ei tullut demossa harjoiteltua. Olimme tyytyväisiä suunnittelemaamme pohjaan, ryhmämme yhteistyön sujuvuuteen sekä zoomissa toteutettujen hienojen taustojen toimivuuteen. Koimme, että saimme etädemosta jonkin verran käsitystä siitä, millaisia ovat tai ovat olleet korona-ajan tuomat haasteet varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi lapsituntemuksen muodostumisessa on koettu hankaluuksia etätoteutuksissa, kuten myös digilaitteiden käyttöön totuttelu on tuonut teknisiä ongelmia. Etäteknologian hyödyntäminen on kuitenkin myös madaltanut joidenkin opettajaopiskelijoiden kynnystä käyttää niitä. (Venhe, 2020.) Nämä haasteet tulivat ilmi meidänkin lyhyen demomme aikana. Etädemosta saamamme palautteen mukaan olisimme voineet antaa siirtymille tehtävästä toiseen enemmän aikaa. Vaikka lapset keskittyivät demoon hyvin, olimme samaa mieltä, että siirtymissä pidempään viipyminen olisi auttanut lapsia syventymään tuokioon vielä paremmin.

Kirjoittajat: Annika, Elina & Laura

Lähteet:

Asikainen, J. & Rask, M. (2020). Lapsen tunnekasvatustaitojen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. Luettu 25.10.2021. https://www.labopen.fi/lab- pro/lapsen-tunnekasvatustaitojenkehittaminen-varhaiskasvatuksessa/

Venhe, N. (2020). Eskari onnistuu myös etänä. Itä-Suomen Yliopisto. Julkaistu uef.fi. Luettu 25.10.2021. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/eskari-onnistuu-myos-etana

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018). Luettu: 25.10.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Matemaattinen sademetsäseikkailu eskareille

Etädemotuokiomme tavoitteena oli eskariryhmän ongelmanratkaisun ja monilukutaidon kehittäminen erityisesti matematiikan osalta. Valtakunnallisessa esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, 35–36) matematiikka esiintyy laaja-alaisen oppimisen sisältönä Tutkin ja toimin ympäristössäni osiossa. Esiopetussuunnitelman mukaan oppimisen tavoitteena on vahvistaa lasten matemaattisia taitoja paitsi toiminnallisesti leikin kautta, myös eri aisteja käyttäen vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Toimintaa tulisi suunnitella niin, että lapsilla on mahdollisuus luokitella, vertailla sekä asettaa järjestykseen asioita ja esineitä. Esiopetussuunnitelman (2014, 36) mukaan myös lukukäsitteiden kehittymistä tulee tukea monipuolisesti, esimerkiksi ympäristöstä havainnoiden ja lukumääriä vertaillen.

Esiopetusryhmä, jolle tuokio järjestettiin, sijaitsee Lohjalla, joten tutustuimme myös Lohjan kaupungin paikalliseen esiopetussuunnitelmaan (2016). Paikallinen suunnitelma (2016, 35) nostaa yksityiskohtaisemmin esille vuosisuunnitelman osa-alueiksi muun muassa lukujonotaitojen harjoittelun (0–20 alueella), mittaamisen ja vertailun, numerosymbolit ja lukumäärän sekä lukujen hajottamisen. Tuokion suunnitteluvaiheen tapaaminen lapsiryhmän opettajan kanssa vahvisti heidän harjoittelevan juuri esimerkiksi lukujonoja ja näin ollen päädyimme suunnittelemaan ja toteuttamaan matemaattisen seikkailun, jossa lapset pääsivät harjoittelemaan kyseisiä taitoja.

Kajetski ja Salminen (2009, 12) nostavat esiin lapsen motivaation merkityksen matematiikan oppimisessa. Innostavalla opetuksella saadaan useimmiten parempia oppimistuloksia sekä tämän avulla on helpompi kohdata hankalimpiakin osa-alueita. Näin ollen pyrimme luomaan tuokion ja sen sisällön ympäristöön, joka innostaa lapset mukaansa.

Tuokio rakennettiin “sademetsään”, jossa tutkimusmatkailija seikkaili erilaisilla rasteilla saaden lapsilta apua niissä olevien eri tehtävien toteuttamiseen. Ensimmäisellä rastilla tutkimusmatkailijan ja lasten tuli koota palapelit luvuista 1–10. Palapelin materiaalit oli lähetetty päiväkotiin etukäteen, joten lapset kokosivat samoja lukuja päiväkodissa, kuin tutkimusmatkailija sekä rastin pitäjä toisessa päässä. Toisella rastilla lapset pääsivät mittailemaan käsillä parin selkää sekä jalkaterällä kaverin koko pituutta. Kolmannella rastilla lapset auttoivat laskemaan seinälle kiinnitetyistä kuvista omenan puolikkaan siemeniä ja yhdistivät tätä vastaavan luvun toiseen puolikkaaseen, jolloin omenoista tuli kokonaisia. Viimeisellä pisteellä pohdittiin mistä eri luvuista muodostuvat luvut 3 ja 6. Tässä käytettiin apuna kolmea isoa jumppapalloa sekä kuutta pientä jakkaraa, joiden avulla yhdessä pohdittiin oikeita vastauksia.

Siirtymissä käytettiin hyödyksi lasten osallisuutta sekä motoristen taitojen kehittämistä, joka oli nostettu myös yhdeksi tuokion tavoitteeksi. Valtakunnallisen esiopetussuunnitelman (2014, 17) mukaan havaintomotoristiset harjoitukset sekä monipuolinen liikkuminen vahvistavat lapsen oppimista. Tuokiossa liikuttiinkin eri pisteiden välillä monipuolisesti esimerkiksi marssien, hiipien, sillan ylittäen ja rapukävellen. Siirtymissä tutkimusmatkailija lauloi Elefanttimarssi-laulua, johon lapsiakin kehotettiin osallistumaan halutessaan.

Valtakunnallinen esiopetussuunnitelma (2014, 17) nostaa esille, kuinka suuri merkitys draamatoiminnalla on tuokioissa muun muassa lapsen elämysten ja oivaltamisen kannalta. Draamalla tuetaan lasten muistin ja mielikuvituksen kehittymistä ja ongelmanratkaisutehtävien käyttö tarjoaa lapsille taas elämysten lisäksi oivaltamisen iloa. Tuokion toteutettiin Keran liikuntahallin voimistelusalissa, joka mahdollisti päiväkotiympäristöstä poikkeavan taustan viidakkomaiselle seikkailulle. Tutkimusmatkailijan roolin avulla draamankaari saatiin heti tuokion alusta lähtien hyvin esille, joka kantoi koko tuokion ajan. Tuokion alussa lapsia kehotettiin kuuntelemaan sademetsän ääniä sekä arvailemaan, missä tutkimusmatkailija onkaan. Rastin pitäjät olivat pukeutuneet hai- ja torakka-asuihin, joita lapset myös pääsivät arvailemaan keitä he ovat, sillä asut eivät olleet kovin perinteisiä eläintenasuja. Kaikki kolme tuokiossa esiintyvää vetäjää pysyivät rooleissaan hyvin, joka piti draamankaarta omalta osaltaan yllä koko tuokion ajan.

Kokonaisuudessaan etätuokio sujui hyvin, erityisesti kolmannen rastin omenatehtävän aikana lasten sitoutuneisuus oli korkeaa. Myös vuorovaikutus tuokion pitäjien sekä lasten välillä oli hyvää ja lapset kokivat olonsa rennoksi tuokion aikana sekä uskalsivat ilmaista itseään. Tavoitteena oli myös osallistaa lapsia tuokion aikana, mikä toteutui hyvin. Kehittämiskohteiksi nousee ensimmäiseltä rastilta ajankäyttö tehtävään sekä tutkimusmatkailijan ja rastinpitäjän palapelin kokoaminen myös itse, joka vei huomiota lapsiryhmän havainnoimisesta sekä ohjaamisesta. Toisella rastilla mittaustehtäviä jouduttiin muuttamaan kesken tuokion, joten ohjeistaminen jäi hieman vajaaksi, mikä osaltaan aiheutti hämmennystä lasten keskuudessa ja lapsiryhmän oma opettaja otti tässä tuokiossa suurempaa roolia ohjauksessa. Kaiken kaikkiaan demotuokio sujui kuitenkin hyvin ja opetti myös mitä kaikkea toteutuksessa sekä suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä miten tärkeässä roolissa ohjeistaminen ja ajan antaminen lapsille etätuokiossa on.

Lähteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus.

Esiopetuksen paikallinen opetussuunnitelma. 2016. Lohjan Kaupunki.

Kajetski, T. & Salminen, M. 2009. Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten Keskus, Helsinki.

Kuva: Pixabay

Kirjoittajat: Emilia Kylliäinen, Ilona Kuusisto, Tessa Lahtinen & Veera Vallius

Ongelmaratkaisutaitojen kehittäminen “pakohuoneen” avulla

Etäpedagogiikkatuokiossamme pupu ja orava -hahmot on napattu luonnon helmasta sisälle. Lasten tehtävänä tuokiossa on pelastaa ongelmanratkaisutaidoin pupu ja orava takaisin luontoon. Ovessa on koodilukko, jonka numerot lapset selvittävät tuokion aikana ilmenevien tehtävien aikana.

Tuokion tavoitteena on kehittää ongelmanratkaisutaitoja, ryhmätyöskentelyä, monilukutaitoa sekä lasten osallisuutta. Ongelmanratkaisu on osa varhaiskasvatuksen matematiikkaa. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018, s. 46) mukaan lapsia ohjataan huomioimaan lähiympäristössä ilmeneviä muotoja, määriä ja muutoksia sekä motivoidaan löytämään ja pohtimaan ongelmia sekä ratkaisemaan niitä oppimisympäristössä. Lisäksi tavoitteenamme tuokiossa on antaa tilaa lasten ajattelulle ja ideoille, mutta tarpeen tullessa tuetaan toimintaa.

Tuokiomme alkaa tarinalla ilkeästä henkilöstä, joka on napannut pupun ja oravan sisälle. Lapsille kerrotaan, että heidän tavoitteenaan on auttaa pupu ja orava pääsemään takaisin luontoon. Orava ja pupu esittelevät koodilukon tuokion alussa, jonka symboleiden avulla lapset pystyvät selvittämään niihin liittyvät numerot. Kun lapset ovat ratkaisseet symbolin oikean numeron kuuluu palkintoääni, joka toistetaan koneelta. Tuokiossa orava ja pupu kiertävät havainnoiden lasten kanssa huonetta, josta löytyy symbolien ratkaisut.

  1. Symbolin ratkaisuvaihe
    Seinällä on taulu, jossa on kukkia kuusi kappaletta. Koodilukon kukkasymbolin ratkaisu on 6.
  2. Symbolin ratkaisuvaihe
    Huoneessa on laatikko ja laatikon päällä lappu, jossa on lapsille lähetetystä kirjeestä tutut symbolit ja lukon merkki. Jotta laatikko saadaan auki, lasten tehtävän on tehdä kirjeessä ilmenevien eläinten liikkeet. Kun liikkeet on toteutettu laatikko aukeaa ja sisältä paljastuu neljä paperikuusta.
    Koodilukon kuusisymbolin ratkaisu on 4.

3. Symbolin ratkaisuvaihe Yhtäkkiä huonetta havaitessa pupu ja orava kuulevat elefantin ääniä (koneelta laitettuna) ja pohtivat mistä äänet tulevat. Lasten kanssa mietitään, olisiko tuttua elefantteihin liittyvää laulua. Lauletaan ja marssitaan elefanttimarssilaulu. Lapsilta kysytään, kuinka monta elefanttia loppujen lopuksi siellä onkaan marssinut. (Toimintaan on pyydetty viisi lasta mukaan.)
Koodilukon elefanttisymbolin ratkaisu on 5.

4. Symbolin ratkaisuvaihe

Huoneesta löytyy kolme porkkanaa. Porkkanat ilmestyvät toiminnan lomassa selkeästi. Lopussa pohditaan, kuinka monta porkkanaa on pupulla kädessä.
Koodilukon porkkanasymbolin ratkaisu on 3.

Oikea koodi on lopulta 6453.
Oikea ratkaisukoodi käydään lasten kanssa läpi ja kokeillaan avata ovea. Ovi aukeaa, palkintoääni kuuluu ja pupu sekä orava pääsevät takaisin luontoon. Orava ja pupu kiittelevät lapsia avusta ja vilkuttavat heipat lapsille. Lopuksi lapsille kerrotaan heidän onnistuneen tehtävässään ja kysellään tunnelmia tehtävän suorittamisesta.

Etäpedagogiikkatuokio onnistui mielestämme hyvin. Lapset olivat koko tuokion vahvasti sitoutuneita ja keskittyneitä tuokion toimintaan, mikä näkyi koko tuokion ajan lasten seuratessa toimintaa herkeämättä ja reagoidessaan reippaasti ja innostuneesti. Ongelmanratkaisu- ja monilukutaitoja harjoiteltiin tuokion sisällössä ja toiminnassa. Lapsille annettiin tilaa ja aikaa keksiä ratkaisuja tuokion aikana ja tuokiota tuettiin onnistuneesti aina tarpeen vaatiessa. Vuorio (2010, s. 147) viittaa Friedrich Fröbelin samantapaiseen ajatteluun, että lapsi aktiivisena oppijana tarvitsee myös tukea ja näin opetuksen tulisikin olla vuorovaikutteista kasvattajan ja lapsen välillä.

Ryhmätyöskentely sujui tuokion aikana hyvin ja jokainen lapsi tuli kuulluksi. Suunnittelimme tuokion tarkoituksellisesti pienryhmälle (5 lasta), jotta jokainen pääsisi osallistumaan ja pystyisi paremmin keskittyä toimintaan. Ryhmäkoko osoittautui todella toimivaksi. Jokainen lapsi pääsi toimintaan mukaan sekä vuorovaikutus lasten kanssa oli helppoa ja mahdollisti myös spontaanin keskustelun. Lasten välinen ryhmätyöskentely painottui vähemmän tuokiossa, mutta ryhmätyötaidot kuten kuunteleminen, vuorovaikutustaidot, yhdessä osallistuminen ja yhteistä tavoitetta kohti työskenteleminen korostuivat tuokion aikana.
Koimme tuokion kokonaisuudessaan onnistuneeksi, mikä ilmeni erityisesti tuokion päättyessä, kun lapset kyselivät innoissaan lisää ratkaisutehtäviä.

Kirjoittajat: Mea Tuominen, Salla Jaarmo, Jenna Kantola, Jonna-Maria Jukkola

Lähteet:

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 25.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Vuorio, J. (2010). Matematiikka varhaiskasvatuksessa. Teoksessa R. Korhonen, M-L Rönkkö & J. Aerila (toim.) Pienet oppimassa: kasvatuksellisia näkökulmia varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen (s. 135–153). Turun yliopiston opettajakoulutuslaitos: Rauman yksikkö.

Viidakko liikuttaa Viskareita

Pidimme viskareille etänä liikunnallisen tuokion, jonka lähtökohtana oli liikunnan ilo ja motoristen perustaitojen harjoittelu (Vasu 2018, s. 47–48). Tuokion tarinallisena teemana oli viidakko ja sen eläimet. Harjoittelimme motorisia perustaitoja käymällä läpi liikunnan kolmea perustaitoa: liikkumis-, tasapaino- sekä käsittelytaitoja. Näiden motoristen perustaitojen harjoittamisen avulla lapsi oppii taitoja, joilla selviää arkipäivän askareista. Niiden kehittyminen luo pohjan lapsen liikkumiselle ja kokonaisvaltaiselle fyysiselle aktiivisuudelle (Rintala, P. & Iivonen, S., 2016). Liikkuminen myös mahdollistaa aivojen oppimiskyvyn (Huotilainen, 2019).

Kutsuimme lapsia yhteiseen tarinalliseen leikkimaailmaan (Paananen & Rainio, 2019) kanssamme etsimään haikaran aarretta. Aloitimme esittelymme sillä, olimme pukeutuneet apinaksi, pandaksi ja tiikeriksi. Tämän jälkeen kuvailimme ympäristöämme viidakossa. Matkan varrella oli erilaisia tehtäviä, kuten hyppyjä, juoksua, tasapainottelua ja pallojen kiinniottoa. Tehtävien jälkeen olimme tarinassa matkustaneet aarteen luo, jonka lapset etsivät. Aarre löytyi viskareiden salissa olevasta aarrearkusta. Aarrearkun sisältä oli tarkoitus löytyä tekemämme timantit lapsille, mutta ne olivat kadonneet postissa. Toivomme postin vielä kuljettavan timantit perille. Ryhmän opettaja kirjoitti aarrearkkuun lapun aarteen katoamisesta leikkimielisesti. Olimme antaneet lapsiryhmän opettajalle ideoita, jota lapset voisivat timanttien kanssa jatkossa tehdä. Esimerkiksi timanttien jakaminen ja niiden vertailu sekä timantteihin oman nimen kirjoittaminen, joka luo lasten osallisuutta tuokioon. Aarteen löytyminen lasten omasta ympäristöstä, vaikka me olimme vain kuvina näytöllä, sai toivottavasti aikaan lasten oppimisympäristön moninaistumista eri suuntiin. Tiedon yhteisöllinen muodostaminen (Kumpulainen ym. 2019) näin etäyhteydellä ei ole helppo tehtävä, mutta ainakin meille opiskelijoille oli nautinnollista tavata lapsia myös etänä.

Tuokiomme tavoitteena oli leikillisen ja tarinallisen liikuntatuokion keinoin vahvistaa lapsiryhmän osallisuuden ja liikkumisen ilon kokemuksia. Osallisuuden kokemuksia tuimme, kun lapset saivat aluksi esitellä omia roolieläimiään ja kun he saivat kertoa lopussa, mikä oli helppoa, vaikeaa ja kivaa. Osallisuutta kehitettiin myös motoristen perustaito harjoitteiden avulla, kun lapset näyttivät omia onnistumisiaan erilaisissa liikkeissä. Onnistumisen ilon huomasi lapsista selvästi; he nauroivat ja olivat iloisia tehdessään liikkeitä. Huomasimme, että suunnittelemamme liikkeet olivat heille melko helppoja. Emme tunteneet lapsiryhmää etukäteen, joka vaikeutti suunnittelua. Opimme, miten tärkeää on tuntea ryhmän lasten motoriset taidot ja tunnistaa, jos jollain kehitysalueella on vielä harjoittelemista. Liikkumisen riemun lisäksi tavoitteena oli monilukutaito: lasten kyky lukea moninaisia viestejä ja luoda omia merkityksiä multimodaalisesti: kehollisesti kokeillen, sanoilla, naurulla ja tietokonevälitteisesti. (Kumpulainen ym. 2019).

Suunnitellessamme tuokiotamme otimme huomioon digitaalisen etäopetuksen mukanaan tuomat haasteet. Halusimme taata lapsille mahdollisimman liikkuvan tuokion, jossa yhdistyy leikillistä, tarinallista sekä draamallista pedagogiikkaa. Monilukutaito on tärkeä tulevaisuuden taito, jossa yhdistyvät yhdessä kokemisen elementit, niin lapsiryhmän kuin meidän yhteinen kokemisemme, hassuttelu, yhteinen leikki ja mielikuvittelu. (Kumpulainen ym. 2019).

Tuokion kulku sujui oikein hyvin, vaikka timantit eivät löytäneetkään perille. Pieniä kehityskohteita löytyy kuitenkin. Seuraavaa kertaa varten kehittäisimme vielä tarinan eheyttä, joka vähän rikkoutui demossamme roolien vaihtojen aikana. Lisäksi tuokiosta olisi voinut saada pidemmän, sillä lapset olisivat selkeästi jaksaneet keskittyä kauemmin. Uskomme kuitenkin, että tällaiset tilanteet olisivat selvempiä silloin kun lapsiryhmä on jo tuttu. Itse etätuokion pitäminen oli jännittävää ja stressaavaa. Harjoittelimme monta kertaa zoomissa, jossa saimme kokeiltua ääniä ja etäisyyksiä, joita ei tavallisesti tulisi kokeiltua. Positiivista etätuokiossa oli, että karanteenissa oleva opiskelija pystyi osallistumaan tuokion pitoon ja toteutimme suunnitelman erityistilanteesta huolimatta, mikä ei olisi onnistunut tavallisessa tilanteessa. Kokonaisuudessaan etätuokion pitäminen opetti meille taitoja tuokion pitämisestä sekä tapoja suhtautua muutokseen nopeallakin aikataululla.

Lähteet:

Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kumpulainen, K., Byman, J., Nordström, A., Renlund, J., Sairanen, H., Sintonen, S., & Vartiainen, J. (2019). Kurittomat palaset: monilukutaitoa opitaan ilolla. Helsingin yliopisto.

Rintala P., Sääkslahti A. & Iivonen S. 2016. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55.

Vasu (2018) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus.

“Ajattelen asiat toisinpäin” – Varhaispedagogiikkaa etänä

Ohjasimme etädemon esikouluryhmälle, jossa oli 21 lasta: lapsista kuusi sai tehostettua tukea ja kaksi lasta tarvitsi erityistä tukea. Ryhmän lapsista 13 oli eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia. Demossa halusimme huomioida lapsiryhmän erityispiirteet ja tässä blogitekstissä tuomme esille niiden vaikutuksen demon suunnitteluun, valmistautumiseen ja toteutukseen. Arvolan (2021, s. 64) mukaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuutta voidaan tukea kehittämällä lasten tunneilmaisua ja rohkaisemalla lapsia vuorovaikutukseen muiden kanssa. Mielestämme jooga tarjosi mahdollisuuden vuorovaikutukseen kaikille ryhmän lapsille.

Ryhmän opettajan toiveena oli kaveritaitoihin keskittyminen. Demon aiheeksi valitsimme eläinjoogan, sillä ajatuksenamme oli toteuttaa lapsille yksinkertainen ja innostava tuokio. Koimme tärkeäksi lasten aktiivisen osallistumisen koko tuokion ajan. Eläinjoogassa yhdistyi rauhallisuus ja toiminnallisuus. Eläinjooga vaati lapsilta myös keskittymistä, yhteistyötä ja antoi mahdollisuuksia uuden oppimiseen. Ohjeistimme liikkeitä tehtäväksi sekä yksin että parin avustamana eri vaikeustasoilla.

“Tukeudun maata vasten” – Realistiset tavoitteet

Tavoitteet demolle muotoutuivat ryhmän toiveena olleen teeman eli kaveritaitojen pohjalta. Tavoitteiksi muodostui yhdessä tekeminen, toisten huomioiminen ja tasapuolinen mahdollisuus osallistua toimintaan, sekä kehollinen ilmaisu. Arvolan (2021, s. 65) mukaan yhteiset liikunnalliset leikit ovat hyvä keino lisätä myös yhteisöllisyyttä ja hänen mukaansa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten motoriset taidot ovat lähtökohtaisesti hyvät. Ohjauksessamme kehollinen ilmaisu näyttelee vahvaa roolia, näin ollen osallistuminen ei jää kiinni yhteisen kielen puutteesta tai siihen liittyvistä haasteista.

“Uskallan olla erilainen” – Huomio ryhmän erityispiirteisiin

Demo pidettiin lapsiryhmän rakenteen vuoksi lyhyenä ja selkeärakenteisena. Valitsimme helppoja etänä ohjattavia joogaliikkeitä, jotta lapset pystyivät seuraamaan ohjeistusta ja osallistuminen mahdollistui.

Ennen demoa kartoitimme taustatiedot lapsiryhmän opettajilta. Lähetimme kuvat joogaliikkeistä ja niiden järjestyksestä opettajille etukäteen ja pyysimme heitä tarvittaessa auttamaan ohjauksessa. Arvolan (2021, s. 64) mukaan erityisesti eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset tarvitsevat apua kiinnittyäkseen ja päästäkseen mukaan toimintaan. Varhaiskasvatuksen henkilöstön on ohjattava ja sanoitettava tilanteita sekä varmistettava, että lapset ymmärtävät mitä ollaan tekemässä. Ryhmän opettajien panos valmistautumiseen näkyi demon aikana: lapsiryhmä oli rauhallinen, he olivat ulkoilleet juuri ennen demoa ja eläimet olivat tuttuja edellisenä päivänä läpikäydyistä kuvista. Opettajat olivat aktiivisesti mukana demon aikana mallintamassa liikkeitä ja osallistuivat yhdessä lasten kanssa joogaan. Henkilöstön tukemana myös eri kielija kulttuuritaustaisten lasten osallisuus ja osallistuminen ryhmän toimintaan mahdollistui (Arvola, Reunamo & Kyttälä, 2020, s. 54).

Ohjauksessa huomiomme lapsiryhmän erityistarpeet ohjeistamalla sanallisesti jokaisen liikkeen alusta loppuun ja suunnittelemalla selkeät siirtymät. Liikkeisiin annettiin myös tarpeeksi aikaa. Sanallisen ohjeistuksen lisäksi hyödynsimme kuvakortteja, pehmoleluja ja mallinsimme liikkeitä itse. Myös VASU (2018, s. 41) kannustaa lasten kielen ymmärtämisen taitojen tukemiseen mallintamisen avulla. Kuvaileva ja tarkka kieli sekä kuvien ja tukiviittomien käyttö tukevat lapsen oppimista ja kielen ymmärtämisen taitojen kehittymistä.

Jooga toteutettiin oheisen kuvan mukaisesti. Hyödynsimme ohjauksessa Meri Mortin joogakorttikuvia, ja ohjasimme liikkeitä vuorotellen.

“Olen valmis lentoon” – Miten siipemme kantoivat?

Kurssiaikataulussa ryhmämme demon suunnitteluun oli varattu vain muutama päivä aikaa. Lyhyt suunnitteluaika pakotti yksinkertaistamaan alkuperäisiä suunnitelmia. Uusi yksinkertaisempi suunnitelma onnistui hyvin ja lapset osallistuivat innolla joogaan.

Etädemon ohjaaminen jännitti: mitä jos verkkoyhteys katkeaa, ääni ei kuulu tai lapset eivät näe meitä? Etäpedagogiikka vaati erilaista ennakointia toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Onnistuimme hyödyntämään ohjauksessa zoomin mahdollisuuksia, esimerkiksi kääntämällä kameran välittämän kuvan ylösalaisin ja käyttämällä taustakuvaa. Yllättävät yksityiskohdat kiinnittivät lasten huomion, pitivät kiinnostusta yllä ja sitouttivat lapset toimintaan.

Seuraavalla kerralla voisimme osallistaa lapsia enemmän toimintaan. Lapset voisivat keksiä itse eläimiä ja niille sopivia liikkeitä. Demoon voisi myös lisätä tarinallisuutta. Tutumman lapsiryhmän kanssa voisimme yhdessä ideoida jatkoa eläinjoogalle myös muilla oppimisen alueilla.

“Kurkistan uusiin suuntiin” – Miten tästä eteenpäin?

Etädemon ohjaaminen oli meille kaikille uutta ja vaati poistumista omalta mukavuusalueelta. Etäyhteys rajoitti vuorovaikutuksen mahdollisuuksia ja vaati uudenlaista luovuutta pedagogiikalta. Mielestämme etäpedagogiikka ei kuitenkaan korvaa lähikontaktissa syntyvää vuorovaikutusta, jossa ilmeet, eleet ja kehonkieli ovat merkityksellinen osa kommunikointia. Etäpedagogiikka on hyvä lisä varhaiskasvatukseen, mutta teknologia ei korvaa kokonaisvaltaista ja läsnäolevaa lapsen kohtaamista.

Kirjoittajat: Hongisto Iida, Leskinen Roosa, Ojalehto Eleonoora, Saajola Marjo, Sadinmäki Satu

Lähteet

Arvola, O. (2021). Varhaiskasvatus eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistajana. Turun yliopisto. Luettu 6.10.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8468-8

Arvola, O., Reunamo, J., & Kyttälä, M. (2020). Kohti kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 22(1), 44–60. Luettu 6.10.2021. https://journal.fi/akakk/article/view/91032

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kuvat ja otsikoiden lainaukset Mort, M. (2017). Eläinjooga-korttipakka.

Nallet edistämässä tunnetaitojen oppimista – etätuokion avulla pedagogiikka helposti saatavilla

Me Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijat saimme toteuttaa etädemon Varhaispedagogiikka toiminnassa-kurssin aikana. Tämä oli meille kaikille uusi ja innostava kokemus, jonka avulla pääsimme edistämään osaltamme suomalaisen varhaiskasvatuksen monilukutaidon ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämistä. (Vasu, 2018)

Olimme yhteydessä sähköpostitse ryhmän opettajaan kerätäksemme tietoa lapsiryhmässä nousseista mielenkiinnon kohteista, ryhmän koosta ja ikäjakaumasta. Lapsilähtöisyys ja kokonaisvaltainen pedagoginen suunnittelu toimi ohjenuorana suunnitelman laatimiselle (Vasu, 2018). Demosuunnittelun edetessä informoimme opettajaa demon tarkemmasta kulusta ja minkälaista yhteistyötä toivoimme heiltä valmisteluissa ja sen aikana. Yhteydenpito päiväkodin kanssa toimi aktiivisesti ja vastavuoroisesti. Hyödynsimme päiväkodin tablettitietokoneita, joiden avulla lapset havainnoivat omia ilmeitä ja tunnetilojaan. Samoin pyysimme opettajaa tulostamaan valmiiksi nallevärityskuvat, jotka lähetimme kuin taikatemppuna meidän ruudultamme lasten käsiin.

Aloitimme tuokion tervehtimällä ryhmää ja esittäytymällä nalleina. Kerroimme hieman mitä tuokiomme käsittelee ja mitä tulemme tekemään. Tämän jälkeen kerroimme ryhmän lapsille miltä meistä tuntuu ja innostimme heitä laulamaan mukana Miltä tuntuu nallesta -laulun. Laulu alusti tuokion seuraavaa osaa käsittelemällä eri tunteita laulun ja viittomien avulla. Lähdimme käsittelemään tunteita tunnekorttien avulla laulun jälkeen. Näytimme kuusi eri tunnetta ja pyysimme lapsia kokeilemaan, miltä tunne näyttää heidän kasvoillaan tai kehossaan. Tunnekorttien avulla pääsimme avaamaan tunteita hieman enemmän lapsille ja saimmekin aikaan keskustelua. Tunnekorttien aikana opimme lasten kanssa muun muassa, että jos tuntuu iloiselta, ei tarvitse välttämättä edes kokeilla olla vihainen.

Tuokion päätteeksi pääsimme kyselemään lasten tuntemuksista. Pyysimme lapsia hyppäämään ylös, jos heillä oli hauskaa ja saimmekin iloisia hypähdyksiä ruudun toiselta puolelta. Kokonaisvaltainen tapa ilmaista itseään korostuu erityisesti taaperoiden kanssa toimiessa. (Vasu, 2018). Lopuksi kiitimme opettajaa ja ryhmän muita aikuisia sekä tietenkin innokkaasti osallistuneita lapsia.

Olimme hyvin tyytyväisiä vetämäämme tuokioon. Lapset ja ryhmän aikuiset lähtivät mukaan toimintaan innokkaasti. Käyttämämme laulu oli lapsille tuttu ja pääsimmekin yhdessä laulamaan ja leikkimään, mikä lisäsi tuokion vuorovaikutuksellisuutta. Onnistuimme käsittelemään tunnetaitoja ja tunteiden tunnistamista 2–3-vuotiaille mieleisellä tavalla, mikä näkyi lasten osallistumisessa ja innokkuudessa. Lisäksi tämä oli ryhmän toive teemalle. Lapset lauloivat mukana ja ilmensivät tunnekorttien tunteita edistyksellisesti. Varhaiskasvatuksen tavoite on kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, ja tämän mahdollistimme tuokiomme aikana. (Varhaiskasvatuslaki, 2018)

Halusimme toteuttaa tuokiostamme helposti seurattavan ja lapsille mielenkiintoisen. Tässä auttoi toiminnallisuus, ääniefektit, innostava puhetapa, teemaan sopivat asusteet, sekä virtuaalitausta. Olimme panostaneet tuokion visuaalisuuteen pukeutumalla nalleiksi ja laittamalla taikametsää esittävän taustan Smartboardia hyödyntäen. Tämä edesauttoi niin meidän kuin lasten eläytymistä toimintaan. Onnistuimme eheyttämään tuokioomme musiikkia, liikuntaa, monilukutaitoa, sekä tunneilmaisua tunteiden esittämisen kautta. Teemamme koettiin myös tärkeänä perustana jokaisen lapsen tasapainoiselle kehitykselle. (Vasu, 2018)

Demon innoittamana voisimme kehittää moniosaisen etäopetuskokonaisuuden varhaiskasvatuksen käyttöön, jossa jokaisella opetuskerralla keskityttäisiin käsittelemään muutamaa tunnetta perusteellisemmin. Jokaisessa opetustuokiossa käytettäisiin Kielinupun Miltä tuntuu Nallesta-laulua tai vaihtoehtoisesti itse tuotettua uutta lasten tunnetaitoja käsittelevää musiikkia, joka olisi lapsille merkkinä tuokion aloittamisesta. Alle 3-vuotiaiden laulu onkin aina tilannesidonnaista ja toiminnallisuuteen liittyvää (Ruokonen, Rusanen & Välimäki, 2009, s. 24). Tunteita käsittelevää laadukkaaseen pedagogiikkaan perustuvalle materiaalille löytyisi varmasti käyttöä varhaiskasvatuksessa.

Käytimme demossamme Fannin tunnekortteja. Fannin tunnemöykky-kirja sekä muu Fanni-materiaali voisikin olla luonnollinen suunta lähteä työstämään jatkoa demollemme. Askeleittain/ Pienin askelin – ohjelma, Tunnemuksu ja Mututoukka –tunnetaito-ohjelma voisivat osittain toimia myös perustana uudelle tunnetaito materiaalin kehittämiselle. Voisimme lähteä itse kehittelemään viimeisimpään sosio-emotionaalisia taitoja tukevan tutkimustiedon valossa uutta monilukutaitoa tukevaa ja hyödyntävää materiaalia, esim. tunnetaitopelejä alle 3-vuotiaille. Tunnetaitoja käsiteltäisiin erilaisin visuaalisin keinoin: kuvin, animaation, draaman tai esim. pöytäteatterin avulla. Keskeistä on, että jokainen lapsi nähdään ainutlaatuisena yksilönä. (Vasu, 2018)

Saimme demoa seuranneilta opponenteilta hyvää palautetta onnistuneesta vuorovaikutuksesta lapsi ryhmän kanssa muun muassa kunnioittavasta tavasta huomioida lapset sekä selkeästä puhetavastamme. Pidimme puhetahtimme hyvin rauhallisena, harkittuna ja ymmärrettävänä. Nalleasumme saivat paljon kehuja ja roolissa toimiminen myös. Saimme ryhmän lapsilta palautetta demon jälkeen. Lapset pitivät erityisesti rooliasuistamme ja taikatempusta. Loimme lapsille elämyksen. Saimme demoa seuranneilta palautetta tuokion lopetuksesta. Sen olisi voinut liittää tunteisiin paremmin. Koimme rakentavan palautteen hyvänä, sillä se saikin miettimään kehittämiskohteita. Olisimme voineet tuokiota varten suunnitella tunnekorttien käyttöä tarkemmin. Tuokiossa käsittelimme tunnekortit nopeaan tahtiin, ja jokainen kertoi omasta tunnekortistaan hieman eri asioita. Toisaalta eri asioiden ilmi tuominen eri tunteiden kohdalla antoi mahdollisuuden käsitellä tunteita monipuolisesti. Tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja harjoitellaan vuorovaikutuksessa lasten välillä, sekä lasten ja aikuisten välillä. Empatiakykyä opetellakseen lapsi tarvitsee kasvattajan tukea. (Heinonen, 2020)

Lähteet: Finlex (2018). Varhaiskasvatuslaki 540 / 2018. Luettu 12.10.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540 Heinonen, M., (2020)

Taaperot toveri- ja tunnetaitoja oppimassa (Blogi), Taapero Hanke, Turun yliopisto, sites.utu.fi Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Luettu 12.10.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Ruokonen, I., Rusanen S., Välimäki, A-L., (2009).

Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Yliopistopaino Oy

Tunnetaitoja lohikäärmeen kanssa

Kuva 1: Laurin kuva oli liitetty lapsille lähetettyyn tervehdykseen.

Etädemomme koostui kuvitellusta tarinasta Lauri lohikäärmeen matkasta linnan juhliin. Lasten tuli auttaa Lauria matkan varrella, jotta tarina etenisi juhliin saakka. Tavoitteenamme oli kaveritaitojen harjoittelu ja tunnetaidot, sillä päiväkotimme paikallisessa vasussa (VoxForssa, 2019, s. 30) viisivuotiaiden pedagogiikassa keskitytään tunne- ja yhteisötaitoihin, ja niistä etenkin tunteiden tunnistamiseen eri keinoin, toisista huolehtimiseen ja lasten osallistumisen auttamiseen. Valitsimme kaveri- ja tunnetaidot samaan demoon, sillä lapsen vastuullisen sosiaalisen käyttäytymisen pohjana on toimivat tunnetaidot (Koivula & Laakso, 2017, s. 116). Toisena tavoitteenamme oli luoda lapsille onnistumisen kokemuksia kavereiden auttamisesta sekä kokemuksellinen elämys tarinasta. Perusteiden mukaan lasten tulee saada onnistumisen kokemuksia omasta toiminnastaan (OPH, 2018, s. 22). Vertaissuhteiden kautta oppiminen ja lasten yhteinen ongelmanratkaisu oli keskeistä pienryhmälle järjestetyssä demossamme. Vuorovaikutus varhaiskasvatuksessa voi tapahtua eri tasoilla, ja pienryhmän tasolla on mahdollisuus tukea lasten keskinäisiä suhteita (Salminen, 2017, s. 171).

Tuokio koostui kolmesta eri osasta, jotka esitimme kaikki eri tiloissa. Käytimme tarinan tukena erilaisia virtuaalisia taustoja, joissa Laurin kuva seikkaili mukana. Lauri oli mukana seikkailemassa käsinukkena myös tarinan alussa ja lopussa. Aloitimme tuokion tutustumalla Lauriin ja valmistamalla hänet juhlaan. Lapset pääsivät miettimään hänen kanssaan sopivaa vaatetusta juhliin ja auttoivat pareittain löytämään niitä Laurin sotkuisesta huoneesta. Käytimme kuvakortteja vaatteiden etsimisen tukena, ja niitä olisi voinut hyödyntää myös tunteiden tunnistamisen apuna. Tässä osassa emme harjoitelleet vielä aktiivisesti tunteiden tunnistamista, mutta panostimme kaveritaitoihin eli kaverin auttamiseen. Laurin tunnetilat kuten innostus, jännitys ja hätä mainittiin, mutta emme käsitelleet niitä erityisesti. Kannustimme lapsia aktiivisesti vastamaan ja osallistumaan sekä kiitimme heitä avusta. Tarinan toinen osa kertoi matkasta juhliin, jonka aikana lasten tuli pohtia, miten autetaan Laurin ystävää, jonka kävelykeppi oli katkennut sekä millaisia tunteita tässä kohtaa tarinaa hahmoilla heräsi. Lapset pääsivät osallistumaan tarinan etenemiseen rakentamalla yhteistyöllä uuden kävelykepin multilinkeistä ja lopuksi kiirehdittiin yhdessä paikallaan juosten linnaan. Tarinan viimeinen osa päättyi siihen, että Lauri pääsi lasten avustuksella linnaan juhliin. Siellä häntä alkoi hirmuisesti jännittämään, ja hän tarvitsi lasten apua tunteen tunnistamisessa sekä päästäkseen juhlatunnelmaan kiinni. Lapset opettivat Laurin tanssimaan pää-olkapää-peppu-laulun tahtiin, ja pääsivät osallistumaan juhliin. Lopussa lapset tulivat Laurin kanssa kotiin, jossa koostimme vielä lyhyesti tilanteet, joissa he auttoivat, millaisia eri tunnetiloja esiintyi sekä kiitimme heitä vielä avusta. Annoimme lapsille mahdollisuuden arvioida toimintaa peukkumerkeillä.

Onnistuimme suunnittelemaan tarinan oheen tehtäviä, joissa lapset pääsivät osallistumaan toiminnan toteuttamiseen, ja he osallistuivat niihin innokkaasti. Perusteiden mukaan pedagoginen toiminta tuleekin rakentua henkilöstön ja lasten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa (OPH, 2018, s. 36). Lapset osallistuivat yhteiseen keskusteluun tunteista ja lisäksi saimme myös aiheeseen liittyvää keskustelua esimerkiksi anteeksipyytämisen tilanteesta lasten aloitteesta. Lasten ajatusten kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen tukevat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (OPH, 2018, s. 27). Etäyhteydet vaikeuttavat lasten aloitteisiin vastaamista, sillä osa vastauksista saattaa jäädä huomioimatta, eikä kaikkia lapsia välttämättä näe koko ajan.

Etäpedagogiikassa tulee huomioida riittävän lyhyet puhejaksot kerrallaan sekä vuorovaikutuksen luominen. Vuorovaikutus tapahtuu etäpedagogiikassa kaksitasoisesti; lasten kesken sekä lasten ja ruudun välillä. Ohjaajana on tärkeää antaa välitöntä palautetta sanoilla ja eleillä, mikä lisää myös lasten onnistumisen kokemuksia. Huomasimme myös, että lapset auttoivat Laurin lisäksi myös toisiaan tehtävissä sekä ratkaisivat keskenään ongelmia, joita tuli yhteisen kävelykepin rakentamisessa. Lasten vertaisoppiminen voi olla yhteisöllistä, jolloin he ratkaisevat tehtävää aidosti yhdessä vuorovaikutuksessa keskenään (Koivula, 2017, s. 271). Jokainen lapsi sai osallistua kävelykepin osien rakentamiseen oman parinsa kanssa, ja lopuksi osa lapsista yhdessä keskustellen yhdisti osat yhdeksi kävelykepiksi. Tämä vahvisti kaveritaitoja ja toi lapsille onnistumisen kokemuksen, mikä vastasi demomme tavoitteita.

Lähteet

Koivula, M. & Laakso M.-L, Lapsen varhainen kehitys kommunikaation, vuorovaikutussuhteiden ja leikin näkökulmasta. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 108–128

Koivula, M, Lasten vertaisoppiminen päiväkodissa. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 265–280

OPH (2014). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Salminen, J., Kasvattaja lasten kehityksen ja oppimisen tukijana. Teoksessa Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen (toim.), Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia, 2017. Tampere: Vastapaino, s. 163–176

VoxForssa (2019). Forssan varhaiskasvatussuunnitelma. Luettu 15.10.2021.  https://peda.net/forssa/varhaiskasvatus/vv2l/v:file/download/7ec40c752005e20740068c83fa601a502217d741/voxforssa2019_valmis1.pdf

Kuva 1: Cordula Tröster-Blomberg

Kirjoittajat

Cordula Tröster-Blomberg, Nenna Tapaninen ja Sanni Mäntynen

Liikunnallinen viidakkoseikkailu

Demon sisältö

Demon aiheena on viidakkoseikkailu viskareille, jossa tutkija lähtee etsimään apinoiden varastamaa salkkuaan. Tutkija on lähettänyt jo ennen demoa lapsille kirjeen varastetusta salkusta, jossa pyytää lapsia auttamaan sen löytämisessä. Seikkailu alkaa kuva-arvoituksesta, jossa lapset pääsevät päättelemään eläimen, joka on vienyt salkun. Matkalla he kohtaavat leopardin sekä pantterin, jotka auttavat heitä selvittämään apinoiden olinpaikan ja löytämään tutkijan aarteita täynnä olevan salkun. Demo koostuu erilaisista tehtävistä, joiden onnistumiseen tarvitaan lasten aktiivista osallistumista. Tehtävät ovat suurimmilta osin liikunnallisia, joissa lapset auttavat tutkijaa etenemään viidakossa erilaisin tavoin ehdottamalla kulkutapoja ja liikkumalla yhdessä tutkijan kanssa. Myöhemmin leopardin kanssa jumpataan yhdessä tehden erilaisia hyppyjä, kyykkyjä, tasapainoharjoituksia ja venyttelyä, minkä jälkeen lapset pääsevät näyttämään omia suosikkiliikkeitään halutessaan. Leopardin kanssa myös rytmitetään kulkemista eteenpäin. Pantterin ohjeistuksella lapset pääsevät liikkumaan omassa ryhmätilassaan etsien keltaisia esineitä apinoiden esiin houkuttelemiseksi, jossa yhdistyy liikkumisen lisäksi myös ongelmanratkaisutaidot, erityisesti päättelykyky. Salkun löytymisen jälkeen lapset pääsevät avaamaan salkun kanssamme näyttämällä sormenjälkiään smartboardille salkkua vasten yhteisöllisen ratkaisun hetken luomiseksi. Kiitämme lapsia avusta, minkä jälkeen ryhmän opettajalle annettujen ennakko-ohjeiden mukaan hän jakaa lapsille omat langasta ja pahvista tehdyt vahvuusmitalit. Lapset pääsevät taiteilemaan omia vahvuuksiaan mitaleihin demon jälkeen, koska vahvuudet ovat olleet ryhmän teemana syksyn aikana.

Suunnittelu ja tavoitteet

Valitsimme varhaispedagogiikan näkökulmaksemme lasten osallisuuden, koska se on yksi varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisistä tavoitteista (Alasuutari, Hautakangas, Hautala, Merjovaara, Mustola, Ranta & Sevón, 2021, s. 114). Halusimme suunnitella demomme lasten mielenkiinnon kohteiden pohjalta. Kysyessämme näistä sekä muista huomioon otettavista seikoista saimme tietää, että kyseisessä ryhmässä on kielellisiä haasteita ja että ryhmän lapset ovat erityisen kiinnostuneita liikunnasta. Koska kyseessä oli etädemon suunnittelu meille tuntemattomalle lapsiryhmälle, halusimme asettaa tuokiolle vain muutaman pedagogisen tavoitteen, jotka pystyisimme toteuttamaan 20 minuutissa. Tavoitteinamme oli leikillisen ja iloisen tunnelman ja kokemuksen luominen, lasten osallisuuden ja onnistumisen tunteen mahdollistaminen sekä karkeamotoristen perustaitojen, erityisesti tasapaino- ja liikkumistaitojen, kehittäminen. Keksimäämme viidakkoteemaan oli helppoa yhdistää liikunnallisuutta, ja rekvisiitan ja maskeerausten avulla vahvistimme leikillistä tunnelmaa. Halusimme sitoa ja osallistaa lapsiryhmän toimintaan heti alusta lähtien, ja käytimme kuvia tukemassa alun arvuutustehtävän ohjeistusta. Lisäksi näytimme mallia demon eri vaiheissa sanallisten ohjeiden lisäksi. Iloisella, kehuvalla ja kannustavalla vuorovaikutuksella lasten kanssa onnistuimme luomaan heille onnistumisen kokemuksia.

Näkökulmia toteutukseen

Etädemomme täytti asettamamme tavoitteet ja koemme onnistuneemme etenkin osallistamisessa, liikkumiseen kannustamisessa ja rooleihin eläytymisessä. Näimme tärkeäksi, ettei demon vuorovaikutus jää ainoastaan opiskelijoiden väliseksi, minkä vuoksi halusimme ottaa toimintaan mukaan liikettä ja yhdessä tekemistä lasten kanssa. Myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018, s. 26–27) nousee esiin tavoite siitä, että lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja tuetaan. Lasten osallistaminen toimintaan etäyhteyksin luo myös yhteisöllistä ja vuorovaikutuksellista tunnelmaa, vaikkemme konkreettisesti olisi samassa tilassa. Vaikka koemme lasten osallisuuden onnistuneen melko hyvin, huomasimme, että etäyhteyden välityksellä voi jäädä helposti huomaamatta, jos joku lapsi kaipaisi vielä lisää kannustusta toimintaan. Ja vaikka tilanteen huomaisi etäyhteyden takaa, siihen reagoiminen voi olla haastavaa. Lisäksi tulisi muistaa, että myös lasten mahdollisuus palautteen antoon on osa osallisuuden toteutumista, mutta demomme aikana unohdimme pyytää lasten palautetta. Täten etänä toteutettava toiminta tuo mukanaan toisaalta haasteita, mutta myös erittäin paljon mahdollisuuksia. Pystyimme esimerkiksi tuomaan lapset viidakkoon ilman, että heidän olisi tarvinnut liikkua omasta tilastaan mihinkään. Etätoiminta on myös siksi innostavaa, koska se rikastaa oppimisympäristöä ja tarjoaa uudenlaisia mahdollisuuksia. Erilaiset työtavat sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen ovat mukana rakentamassa monipuolista varhaiskasvatusta (VASU, 2018, s. 38), ja täten myös etäpedagogiikka on osa rikasta ja muuttuvaa varhaiskasvatusarkea.

Lähteet

VASU (2018). Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 13.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sevón, E., Hautala, P., Hautakangas, M., Ranta, M., Merjovaara, O., Mustola, M., & Alasuutari, M. (2021). Lasten osallisuuden jännitteet varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research, 10(1), 114–138. Luettu 13.10.2021. https://jecer.org/fi/lasten-osallisuuden-jannitteet-varhaiskasvatuksessa/

 

Kirjoittajat: Kaisa Koivuniemi, Lauriina Korpi, Niina Lehtinen

Lapset matematiikan ja avaruuden pyörteissä

Etädemossamme johdattelimme lapset matematiikan maailmaan avaruusseikkailun avulla. Lasten tehtävänä oli auttaa astronautteja ratkaisemaan avaruusolioiden jättämiä matemaattisia tehtäviä, joiden avulla saimme avaruusaluksemme kadonneet osat takaisin ja pääsimme matkaaman takaisin maapallolle. Lapset orientoituivat toimintaan lähettämämme kirjeen avulla, jossa pyysimme heidän apuaan ja lähetimme myös portaalin, jota pitkin he pääsevät avaruuteen, sekä tietenkin avaruuspuvut. Toimintaan osallistui 9 esiopetusikäistä lasta sekä mukana ollut varhaiskasvatuksen opettaja. Avaruus kuului lasten mielenkiinnon kohteisiin ja kuten esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, s. 35) todetaan, on erityisen tärkeää liittää matemaattisten taitojen opettelu osaksi lasten kokemusmaailmaa sekä hyödyntää opetuksessa eri aisteja, leikkejä, tarinoita sekä teknologiaa.

Tavoitteenamme oli vahvistaa matemaattisia taitoja, kuten vertailu, luokittelu, järjestykseen asettaminen ja tutustua geometrisiin muotoihin. Tämän lisäksi tavoitteena oli tukea ongelmanratkaisutaitoja ja tuottaa elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. EOPSIN (2014, s. 28) mukaan kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat vahvistavat lasten oppimismotivaatiota ja tarjoavat elämyksiä. Tämän lisäksi nostimme tärkeäksi tavoitteeksi vuorovaikutustilanteen luomisen ja ylläpitämisen, sillä etäyhteyksin toteutettava toiminta asettaa omat haasteensa vuorovaikutukselle. Huolimatta näistä haasteista, tuo se myös rajattomasti mahdollisuuksia ja moninainen mediaympäristö tarjoaakin mahdollisuuksia hyödyntää pedagogiikassa lapsien tarvitsemia ja heille tuttuja ympäristöjä ja taitoja (Mustola ja Rissanen, Valloittava varhaiskasvatus, luku 19). Toteutimme etädemomme pelkkien Zoom-ohjelman virtuaalitaustojen avulla, joka loi tunnelmaa ja tuki lasten mielikuvitusta sekä leikillisen roolin ottamista.

Lehtisen ja Koivulan (2017) mukaan leikin avulla lapset oppivat moninaisia taitoja, kuten matemaattista ajattelua, ongelmaratkaisu- ja yhteistyötaitojen vahvistamista sekä vuorovaikutus tilanteiden kehittämistä; eli leikkiminen toisten lasten ja aikuisten kanssa mahdollistaa lapselle erilaisten taitojen oppimisen. Tuokiossamme painotimme matemaattisten taitojen kehittämistä, jossa käytimme hyödyksi lasten mielenkiinnon kohteita, sekä hyödynsimme leikillisyyttä, joka jatkuu koko tuokion ajan. Etädemossa pyrimme lasten kanssa vuorovaikutukseen, sekä sanallisesti, että kehollisesti. Jokaisella tuokion pitäjällä oli oma roolihahmo eli astronautti, joita lapset avustivat. Tuokion aikana matkustimme aurinkokunnan halki, poiketen Saturnuksessa, asteroidivyöhykkeellä, Marssissa ja kuussa ennen kuin pääsimme takaisin maapallolle, suoraan lasten päiväkodin pihalle. Vaikka toimintamme ei perustunut leikkituokioon, voidaan siihen sisällyttää leikkiä, jossa aikuinen toimii leikin järjestäjänä ja organisoi leikeille sopivan sosiaalisen ja fyysisen tilan (Lehtinen & Koivula 2017).

Tuokiomme yksi pedagogisista tavoitteista oli lasten osallistaminen. Aikuisen tehtävänä on huolehtia, että toimitaan lapsen ikää ja kehitystä vastaavalla tavalla. Ennen kaikkea täytyy miettiä, miten lapsen osallisuus voi toteutua mahdollisimman hyvin kussakin tilanteessa ja elämänvaiheessa (Turja & Vuorisalo, 2017). Olimme etukäteen selvittäneet lapsiryhmän iän, koon sekä mielenkiinnon kohteet, jotka auttoivat tuokion suunnittelemisessa juuri osallistamisen kannalta. Lasten osallisuus kävi toteen jo lähettämässämme avunpyyntökirjeessä, jossa annettiin ymmärtää, että juuri heidän apunsa on korvaamatonta ja juuri heidän osaamisensa auttaa meidät takaisin kotiin avaruudesta. Samanlainen ilmapiiri säilyi mielestämme läpi tuokion, joka loi lapsille kuvaa omasta pystyvyydestä. Priscilla Aldersonin mukaan lasten on helppo osallistuessaan osoittaa omaa kypsyyttään, kun aikuinen antaa sille tilaa ja on itse kypsä ja luotettava omassa toiminnassaan (Turja & Vuorisalo, 2017).

Tunnelma oli selvästi vuorovaikutukseen kannustava. Kaikki olivat innoissaan tehtävistä ja osallistuivat aktiivisesti. lapset saivat toimia itsenäisesti ja ruudun läpi välittyi tunnelma, josta huomasi lasten kokevan kykenevänsä itsenäiseen tehtävien ratkomiseen, mikä on elintärkeää lapsen itsetunnon vahvistamiseksi ja ylläpitämiseksi. Onnistumisen tunteet välittyivät meille erinomaisesti kunkin tehtävän päätteeksi.

Yksi tehtävistä sisälsi geometristen muotojen muodostamista kivien avulla. Tämä oli ainoa tehtävä, jossa lasten osallisuus jäi epäselväksi. Pohdimme olisiko tehtävän voinut tehdä pienryhmissä, mikä olisi varmistanut jokaisen lapsen tasapuolisen osallistumisen. Olemme tyytyväisiä tuokioomme, saimme kuitenkin palautetta yksittäisistä siirtymistä, joissa vuorovaikutusta olisi voinut pitää yllä paremmin. Siirtymät tehtiin pimentämällä kamera taustan vaihdon ajaksi, jonka aikana osa lapsista ihmetteli varsinkin aluksi mitä tapahtuu. Olisimmekin voineet sanoittaa siirtymää enemmän.

Lähteet:

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 11.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Koivula M., Siippainen, A. & P. Eerola-Pennanen (toim.) (2017). Valloittava varhaiskasvatus. Tampere: Vastapaino.

 

Kirjoittajat: Maya Häkämies, Kaspian Makkonen ja Oona Toukolehto

Kaveritaitoja metsästämässä

Olimme etukäteen lähettäneet päiväkotiin varhaiskasvatuksen opettajalle demomme rungon sekä listan siinä tarvittavista välineistä sekä tunnekortit. Tarvitsimme sillan rakennukseen lego/dublopalikoita, tunnekortteja sekä viltin taikamatto-rastia varten. Tunnekortit lapset saivat värittää etukäteen ja näin he pääsivät jo hieman orientoitumaan demoomme.

Tunnekortit valikoituivat Mieli.fi -sivustolta, joista kahdestakymmenestä erilaisesta mustavalkoisesta kortista valitsimme ja tulostimme viisi kappaletta. Tunnekorttien avulla lapset voivat tutustua erilaisiin tunteisiin niistä keskustellen ja ne tunnistaen (Mieli.fi, tunnekortit varhaiskasvatukseen).

Demolapsiryhmämme koostui viidestä lapsesta. Lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita. Mukana oli myös yksi heidän varhaiskasvatuksenopettajistansa. Demomme kesto oli noin 20–25 minuuttia.

Etädemomme alkoi sillä, että Silja tervehti lapsiryhmää ja kysyi, onko postimme (tunnekortit) saapuneet heille. Demo jatkui sillä, että siirryimme riitelyn äänten luokse, jossa kaksi pehmolelua, Pupu ja Nalle, riitelivät hukkuneesta korusta. Pyysimme osallistuvaa lapsiryhmää keksimään keinoja sopia Nallen ja Pupun välinen riita. Tässä käytimme apuna kysymystä, miten he sopivat mahdolliset riitatilanteet päiväkodissa. Tämän jälkeen kysyimme, lähtisivätkö lapset Pupun ja Nallen mukaan etsimään korua.

Olimme suunnitelleet kolme erilaista rastia etsimismatkalle. Ensimmäisellä rastilla tapasimme Heinin, jolta kysyimme, oliko hän mahdollisesti nähnyt korua. Hän kertoi alakuloisena nähneensä korun sillan toisella puolella, joka oli mennyt rikki. Sillan rikki menemisen takia Heini oli surullinen, ja koska Pupu eikä Nalle osanneet auttaa sillan korjaamisessa, kysyimme lapsilta apua sen korjaamiseen. Heini näytti paperilta minkälaisia palikkarakennelmia, milloinkin tarvittiin ja lapset saivat yhteistyössä korjattua sillan. Näin matka pääsi jatkumaan seuraavalle rastille, jossa Silja näytti lapsille tunnekortteja. Tunnekortteihimme valikoitui vihainen, surullinen, pettynyt, iloinen ja innostunut. Lapsille perustunteiden tunnistaminen oli jo helppoa, jonka takia valitsimme mukaan muutaman haastavamman tunteen (Kokkonen, luettu 12.10.2021).  Innostustumista kuvaava tunnekortti oli lapsille tuntemattomampi ja he yhdistivät sen iloon. Samaten oli pettymyskortin kanssa. Sen he yhdistyvät suruun.

Viimeisenä rastina meillä oli taikamaton kääntäminen oikeinpäin. Maton kääntäminen oikein päin oli tehtävä, jotta taikamatto toimisi. Silja näytti mallia Nallella ja Pupulla sekä pienellä kankaalla. Tämä rasti oli tarkoituksella hieman haastavampi ja se vaati muutaman yrityksen lapsilta. Lapset eivät malttaneet kuunnella ohjeita, joten teimme tehtävän uudestaan. Varhaiskasvatuksen opettaja auttoi hieman lapsia tehtävässä. Tehtävän haastavuudesta huolimatta lapset nauttivat rastista ja heidän kommenttinsa olivat “Helppoa kuin peruna!” sekä “Helppo kuin nakki!”.

Demon lopuksi tulimme kaikki vielä kameran eteen ja kysyimme lapsilta, oliko heillä ollut hauskaa ja mitä mieltä he olivat demosta. Lapset pitivät demosta ja toivotimme heille hyvät päivänjatkot. Meidän etädemomme pedagogiset tavoitteet olivat kaveritaidot, yhdessä tekeminen ja tunnetaidot.

Varhaiskasvatuksen arjessa on tärkeää, että kaikilla ryhmän jäsenillä on hyvä olla. Hyvät kaverisuhteet ovat lasten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä (Kallinen, Nikupeteri, Laitinen, Lantela, Turunen, Nurmi & Leinonen, 2021, s.5). Hyvät kaverisuhteet päiväkodissa luovat lapsille turvallisuuden tunteen, jonka seurauksena varhaiskasvatuksessa olokin on mieleisempää (Kallinen, Nikupeteri, yms., 2021, s.12). Tunnetaitojen oppiminen on tärkeää, jotta tulevaisuudessa olisi tasapainoinen ja kunnollinen tunne-elämä. Niitä korostetaan niin kansainvälisessä kuin paikallisessa varhaiskasvatuksessa (Kokkonen, luettu 12.10.2021.)

Demomme pitäminen sujui mielestämme hyvin. Oli mukavaa päästä kokeilemaan omaa osaamista etäpedagogiikassa. Etäpedagogiikassa on aina haasteena nettiyhteyksien toimiminen. Meilläkin pätkäisi kerran nettiyhteydet, siitä onneksi varhaiskasvatuksen opettaja heti mainitsi ja pyysi toistamaan. Pidämme erityisen tärkeänä yhteistyötä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa, jotta demon vetäminen olisi sujuvaa. Jälkikäteen saimme vielä tuokiossa olleelta varhaiskasvatuksen opettajalta hyvää palautetta sähköpostitse.

Lähteet

Kallinen, K., Nikupeteri, A., Laitinen, M., Lantela, L., Turunen, T., Nurmi, H., & Leinonen, J. (2021). Lasten arjen hyvinvoinnin tekijät. Kasvatus & Aika, 15(2), 4–21. https://doi.org/10.33350/ka.80332

Kokkonen, M. Artikkeli: Marja Kokkonen – Tunnetaidot varhais- ja keskilapsuudessa. Luettu 12.10.2021. https://mediataidekasvattaa.fi/oppimateriaalit/milta-tuntuu/artikkeli-marja-kokkonen-tunnetaidotvarhais-ja-keskilapsuudessa/ Mieli.fi, (2021).

Tunnekortit varhaiskasvatukseen. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen/

Tekijät: Silja Etula, Kati Heino, Sanna Sinisalo ja Heini Kukkonen

K.I.V.A -Nallet ja tunnetaidot

Varhaispedagogiikka toiminnassa kurssin puitteissa saimme mahdollisuuden pitää esiopetusryhmälle kiva kaveri- teemaan pohjautuvan etädemon, johon osallistui kymmenen lasta. Toisinaan lapsen on vaikea puhua omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja saada ne puettua sanoiksi (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen, 2015, s. 232). Myönteinen, yhteisöllinen toimintakulttuuri vahvistaa sosiaalisia suhteita, oppimista ja hyvinvointia, sekä tunteiden tunnistamista, voi myös tuottaa sinnikkyyttä, mikä edesauttaa lasta sietämään paremmin pettymyksiä ja muita negatiivisia tunteita (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen, 2015, s. 228–232). Nämä olivat demohetkemme lähtökohdat huomioiden Imatran Esiopetussuunnitelma (Imatran EOPS, 2015 s. 9) sekä ryhmän vähäinen tunnetaitojen käsittely.

Demossa oli pedagogisesti suunniteltu etäpedagogiikkaan sopiva selkeä aloitus, keskiö ja lopetus. Nallekarhut K, I, V ja A toimivat hetkemme päätähtinä, sillä nallet ovat sopivan neutraaleja hahmoja tunnetaitojen harjoitteluun. Nallekarhun kolme ystävää olivat huonon päivän ja pahan mielen vuoksi joutuneet surun ja murheiden luolaan. Meidän täytyi lasten kanssa erilaisilla tunnetaitoihin liittyvillä tehtävillä pelastaa yksi nalle kerrallaan pois luolasta. Toiminnan aloitus oli tärkeä, sillä se virittää lapset tulevaan hetkeen. Aikuisen ilmeet, eleet, eläytyminen nallen kanssa on aloituksessa erittäin tärkeää. Tässä mielestämme onnistuimme hyvin ja saimme lasten mielenkiinnon heräämään, vaikka toiminta tapahtui etäpedagogiikan avulla. Ensimmäisenä tehtävänä oli nalle-tunnekortit ja niihin tutustuminen. Tunteet olivat ilo, suru, viha ja tyytyväisyys. Tunteiden tunnistaminen ja niiden ilmaisemisen harjoittelu monipuolisesti kuuluu tasapainoiseen tunnekasvatukseen (EOPS, 2014, s. 23). Etäpedagogiikan mahdollisuuksia hyödyntäen lapset saivat tulla kameran eteen näyttämään tunnekorteissa esiintyvän tunteen. Tällä tuimme lapsen kokemusta kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta (VASU, 2018, s. 30).

Toisena tehtävänä oli Nallekarhu loru, jonka avulla saimme yhdistettyä liikunnallista toiminnallisuutta, loruilua sekä nalle- ja ystävyysteeman. Monivivahteisuuden lisäksi lorut ja runot auttavat lapsia tunnistamaan eri äänen laskevia ja nousevia kuvioita, sävyjä ja rytmiä (Heikkilä-Halttunen, 2016, s. 16). Demossa halusimme, että lapset pääsevät liikkumaan ja osallistumaan leikillisesti koko tuokion ajan. Olimme rakentaneet etädemon kerronnallisuuden varaan. Heikkilä-Halttunen (2016, s. 156) toteaakin, että ennen erilaiset runoleikit ja hokemat olivat kiinteä osa lasten leikkejä, mutta nykyisin niitä on käytössä yhä harvemmin. Mielestämme varhaiskasvatuksessa on tärkeää käyttää kieltä monipuolisesti ja innostaa lapsia loruiluun, riimittelyyn sekä omiin kielellisiin oivalluksiin. Etädemon kohderyhmän ollessa kuusivuotiaita on hyvä tuoda esiin, että kouluun valmistautuvan lapsen kirjallisuuskasvatuksen tärkeä osa-alue on viihdytys- ja taputuslorut, sillä juuri liikkeen rytmi luo pohjaa tavu-, sana- ja lorurytmin omaksumiselle (Heikkilä-Halttunen, 2016, s. 159).

Kolmantena tehtävänä oli vuorovaikutteinen keskustelu lasten kanssa aiheesta ystävä- ja vuorovaikutustaidot. Osallistimme lapsiryhmää peukaloäänestyksen ja ääneen kertomisen kautta. Tarinallisuutta hyödynnettiin suuren norsun kohdatessa pienen hiiren. Lasten on tärkeää ymmärtää, että erilaiset ihmiset ajattelevat ja toimivat kaikki yksilöllisesti (Imatran EOPS, 2015, s. 26). Tätä harjoiteltiin vuorovaikutteisessa keskustelussa. Lapsiryhmän kanssa kokeilimme ilmaista pelon tunnetta sekä norsun, että hiiren rooleista omalla äänellä. Lopuksi mietimme yhdessä, voisivatko hiiri ja norsu erilaisuudestaan huolimatta olla kavereita. Tällä tavoiteltiin lasten omaa pohdintaa aiheesta, ja keskustelun avulla kannustimme lapsia itse keksimään norsulle ja hiirelle yhteistä mieluisaa puuhaa. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, sekä vastuu kohdella muita yhdenvertaisesti (EOPS, 2014, s. 15).

Lopulta kaikki nallet oli autettu yhteistyöllä pois surujen ja murheiden luolasta ja nalleilla oli omat kirjaimet kaulassaan, sekä yhteinen viesti, mistä arvoituksen kautta muodostui lause kiva kaveri. Kirjainten tutkimisen ja arvuuttelun kautta tuettiin kehittyvää luku- ja kirjoitustaitoa ja esiopetuksen tehtävänä onkin edistää lasten kielellistä kehitystä, sekä vuorovaikutustaitoja (EOPS, 2014, s. 33)

Tehtävien jälkeen otimme rauhoittumishetken, jossa yksi demon vetäjistä lauloi ja soitti ukulelella demon teemaan sopivan laulun “Miltä tuntuu nallesta”. Rauhoittumisen avuksi lapset saivat tuoda kotoaan mukaan oman pehmolelun, jonka kanssa sai ottaa hyvän asennon ja rauhoittua. Laulun tavoitteena oli toimia toiminnallisen ja vauhdikkaan demon jälkeen tilanteen rauhoittelijana. Tavoitteena oli myös tuottaa lapsille musiikillinen kokemus, jossa he saivat kuunnella laulua ja ukulelen soittoa. Kertosäkeissä toistui vuorotellen ensimmäisestä tehtävästä tutut tunteet, joten niiden nimet pääsivät kertaantumaan.

Etädemon lopuksi kyselimme lapsilta, oliko heistä mukavaa auttaa nallet pois surun ja murheiden luolasta. Kerroimme myös, että nallet olivat lähettäneet ryhmän opettajalle vielä yhden tehtävän, joka toimi samalla diplomina etädemoon osallistumisesta. Etädemo oli kokonaisuudessaan onnistunut ja lapset osallistuivat innokkaasti. Demon sisältö oli kattava ja monipuolisesti suunniteltu, mikä tuki lasten sitoutumista. Olimme kaikki uuden edessä, mutta tässä kurssitehtävässä opimme hyödyntämään etäpedagogiikan mahdollisuuksia konkreettisesti.

Lähteet:

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Heikkilä-Halttunen, P. (2015). Lue lapselle. Atena Kustannus Oy.

Imatran esiopetussuunnitelma 2015. Imatran kaupungin verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.imatra.fi/sites/default/files/atoms/files/esiops_0.pdf

Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen pedagogiikan jäljillä. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara. L (toim.), Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus

Tekijät: Tiina Gustafsson, Katariina Pehkonen, Neea Lee & Hanna-Mari Hakola-Riihisaari

Esikoululaisten kaverisuhteiden tukemista etädemon avulla

 

 

Etädemo toteutettiin esikouluikäisille lapsille. Tuokioon osallistui lapsia kahdesta eri ryhmästä. Tuokion teemaksi valikoitui kaveritaidot päiväkodin toiveiden mukaisesti. Kaveritaitoja lähdimme käsittelemään hyödyntäen Katri Kirkkopellon Piki kirjassa olevaa tarinaa, jossa Piki ei pääse mukaan muiden leikkiin (Kirkkopelto, 2016, s. 5-7). Lisäksi demon tehtävien suunnittelussa hyödynnettiin kirjaa Mun ja Sun juttu! Lasten sosiaalisten taitojen vahvistaminen kiusaamisen ehkäisyssä (Haapsalo, Kirkkopelto & Repo, 2016, s. 31 & 51).

Demo koostui ryhmän ja Piki paperinuken esittäytymisestä, Piki tarinasta, oikein ja väärin- väittämistä (peukaloäänestys), tarinan lopetuksesta sekä Unelmakuvituskaveri -tehtävästä, jonka ryhmä voi tehdä sopivana hetkenä tuokion jälkeen sekä tuokion lopetuksesta.

Poissulkeminen on alle kouluikäisillä lapsilla yksi yleisimmistä kiusaamisen muodoista (Repo 2015, viitattu lähteessä Pikkumäki & Peltola, 2017, s. 10). Poissulkemisessa joku jätetään tahallisesti yhteisen toiminnan ulkopuolelle ja se yleensä tarkoittaa useamman ihmisen välistä vuorovaikutusta (Fanger, Frankel & Hazen 2012, viitattu lähteessä Pikkumäki & Peltola, 2017, s. 10). Tämän vuoksi tuokiomme tarina ja teema sopivat hyvin päiväkodissa toteutettavaksi.

Lasten kanssa on myös tärkeää pohtia yhdessä ryhmässä; millaista on kiva kaveruus, miltä tuntuu, jos leikistä jätetään ulkopuolelle, päiväkodin kaverisuhteita ja tunnetaitoja.

Etätuokion haasteena on Internet-yhteyden mahdollinen pätkiminen tai toimimattomuus, lasten vastausten kuulemisen sekä näkemisen vaikeus. Tuokio onnistui teknisiin olosuhteisiin nähden todella toimivasti ja ryhmän suunnitelman mukaan.

Etätuokiota pidettäessä haluaisi pystyä tarjoamaan lapsiryhmälle, jotain sellaista mikä ei olisi mahdollista samassa huoneessa kohdatessa. Tämän vuoksi kaveritaitojen lisäksi tuokion taustalla olevana teemana oli myös mediakasvatus. Lapset kokevat median innostavana ja mediavälineiden käyttö opetuksessa voi motivoida lasta oppimaan (Salomaa & Sommers-Piiroinen, 2013, s. 9). Tarinan edetessä ja lukijoiden vaihtuessa vaihtui myös lukijoiden taustalla näkyvät tarinan hahmot, jotka oli toteutettu Zoom-videoneuvotteluohjelman taustakuvia hyödyntäen. Taustakuvien tarkoituksena oli tuoda lapsille sadun seurantaan mielenkiintoa ja toivottavasti samalla jotain uutta ihmeteltävää, jota Internet-ympäristö mahdollistaa verrattuna perinteiseen sadun lukuun. Taustakuvien tuoma ihmetys voisi parhaimmillaan herättää ryhmässä keskustelua virtuaalimaailmojen todellisuudesta ja samalla lisätä lasten mediakriittisyyttä. Olisi hienoa, jos satuhetki Pikin maailmassa innostaisi ryhmää kaveritaitojen käsittelyyn esimerkiksi esikoululaisten videoprojektin muodossa. Videoprojektissa voisi seikkailla, vaikka lasten unelmakuvituskaverit, joita pyysimme lapsia piirtämään tuokion jälkeen sopivana hetkenä.

Pohdimme yhdessä, mitä asioita tekisimme toisin, sekä miten kehittäisimme tuokiota lisää. Vaikka olimmekin sopineet puheenvuoroista etukäteen, etänä toteutettu tuokio haastoi meitä pitäjiä suoriutumaan sulavasti puheenvuorojemme vaihdossa. Toinen huomiomme oli se, että tuokiolle on oltava selkeä lopetus. Sitä emme etukäteen olleet suunnitelleet tarpeeksi ja se jäi siksi hieman sekavaksi. Ryhmä, jolle pidimme tuokion, oli innokas ja osallistuva. Heiltä olisi selkeästi löytynyt energiaa osallistua enemmän, joten tuokioon olisi voinutkin lisätä jonkin kehollisesti osallistavan toiminnan tai sitä olisi voinut jatkaa ryhmän kanssa seuraavalla viikolla. Myös medialukutaidon sisällyttäminen tuokioon olisi sopiva lisä mediakasvatuksen tueksi.

Tuokiota voi kehittää eteenpäin medialukutaidon näkökulmasta esimerkiksi näyttämällä lapsille erilaisia kuvia kirjasta ja keskustelemalla siitä mitä kuvissa näkyy, mitä niistä puuttuu eli mitä jää kuvan ulkopuolelle ja miksi. Kuvien hahmoja voidaan tarkastella lähemmin ja pohtia miltä niistä saattaisi tuntua. Voidaan pohtia miksi hahmot toimivat niin kuin toimivat ja olisivatko he voineet tehdä toisin. Näin tieto ja viestintäteknologiaa voidaan hyödyntää sekä oppimisen välineenä että oppimisen kohteena (Mertala, 2020, s. 10) . Teknologia toimii oppimisen välineenä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn oppimiselle ja oppimisen kohteena, kun kuvien kriittisen tarkastelun avulla harjoitellaan medialukutaitoa.

Tuokio on suunniteltu esikouluikäisille lapsille, mutta se voidaan soveltaen toteuttaa myös pienempien lasten kanssa. Piki materiaalia on lisää myös saatavilla varhaiskasvatuksen käyttöön täällä:

Materiaalit

Lasten kanssa medialukutaitoa voidaan harjoitella pohtimalla mikä luetussa sadussa voisi tapahtua oikeasti ja mikä ei. Näin harjoitellaan toden ja tarun erottamista toisistaan. Etäyhteydellä toteutettu keskusteleva tuokio vaatii kuitenkin sen, että käytössä olevat laitteet mahdollistavat keskustelun. On tärkeää varmistaa, että tuokion vetäjä ja lapset kuulevat toisensa.

Lähteet:

Haapsalo, T., Kirkkopelto, K. & Repo, L. (2016). Mun ja Sun juttu! Lasten sosiaalisten taitojen vahvistaminen kiusaamisen ehkäisyssä. (2. painos) Helsinki: Seurakuntien Lapsityön Keskus ry.

Kirkkopelto, K. (2016). Piki. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy

Mertala, P. (2020) Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Journal of Early Childhood Education Research, 9(1), 6-31. Luettu 7.10.2021. https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2020/02/Mertala-issue9-1.pdf

Pikkumäki, S. & Peltola, M. (2017). Poissulkeminen ja siihen liittyvät vaikuttamiskeinot varhaiskasvatuksessa. Prologi-puheviestinnän vuosikirja 2017(1), 8–23. Luettu 5.10.2021. https://journal.fi/prologi/article/view/95919/54317

Salomaa, S. & Sommers-Piiroinen, J. (2013). Mediakasvatus kuuluu kuvaan varhaiskasvatuksessa: Kokemusten jakamista ja toimintamalleja varhaisen mediakasvatuksen yhteiseen kehittämiseen. Mediakasvatus ja kuvaohjelmakeskus MEKU. Luettu 7.10.2021. http://www.mediataitokoulu.fi/kuuluukuvaan.pdf

Kirjoittajat:

Eeva-Kaisa Laasonen
Noora Lantta
Krista Sigmundt
Lyydia Sivula

Kaveritaitoja tikkuteatterin keinoin

Meidän demoryhmämme sai päiväkodilta toiveen käsitellä kaveritaitoja lapsiryhmän kanssa. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman (2019, s.20, 26) mukaan lasten kanssa käsitellään vuosikellon mukaisesti tunnetaitoja, kaveritaitoja sekä sovittelutaitoja, joita myös yhdessä kaveritaitoportaiden avulla arvioidaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan vertaissuhteiden ja ystävyyssuhteiden tärkeyttä sekä ristiriitojen käsittelyä ja niiden ratkaisemista turvallisessa ympäristössä, joten aihe on erittäin tärkeä varhaiskasvatuksessa (OPH, 2018, s. 30). Yhdessä pienryhmämme kanssa harkitsimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta meidän ollessamme ensimmäinen demoryhmä, valitsimme aiheen nopeasti saatuamme tietää lapsiryhmän iän, koon sekä toimintatoiveen.

Lähdimme käsittelemään kaveritaitoja viisivuotiaiden lasten kanssa Mieli ry:n Eläinlasten elämää, mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin -materiaalin avulla (Suomen mielenterveysseura, 2021). Valitsemamme tarina kertoo kaveruksista, jotka kamppailevat tunteiden kanssa, jotka tulevat esille, kun yksi jätetään leikkien ulkopuolelle hänen ollessa muita villimpi. Eläinlasten pöytäteatteri tarjoaa herkullisia mahdollisuuksia käsitellä lasten kanssa hankalia aiheita vieraannuttamalla heidät tarinan maailmaan ja näin aiheita saatiin käsiteltyä yhdessä. (Herva, henkilökohtainen tiedonanto, 15.9.2021) Pyysimme ryhmää tutustumaan eläinlasten taustatarinaan ja sadussa olevien hahmojen esittelyihin ennen etädemoa, jolloin lapset pystyivät paremmin keskittymään tarinan kulkuun. Tikkuteatterin toteuttamisessa oli omat haasteensa toteutettaessa tuokiota etänä, mutta lasten kanssa toimivan opettajan aktiivinen työote oli todella helpottava lisä meidän työskentelyämme ajatellen. Ennakkomateriaalit oli tulostettu päiväkodille niin kuin olimme toivoneet ja meidän etukäteen valmistelemat lavasteet istuivat Yliopiston PLC:n tilaan todella hyvin.

Kesken tikkuteatteriesityksen, hahmoista pöllö heräsi eloon ja lähti osallistamaan lapsia esittämällä heille kysymyksiä tarinan aiheeseen liittyen käyttäen apuna Mahti- tunnekortteja (Tukiliitto, n.d.). Ajattelimme, että lasten on helpompi heittäytyä mukaan leikkiin, kun he saavat keskustella hahmon kanssa ja lapset ottivatkin Pöllön iloisina vastaan. Lapset pääsivät mukaan toimintaan ja etsimään tunnekortteja hulavanteiden sisältä, mikä sai lapsia liikkumaan hieman toimintatuokion aikana. Olimme suunnitelleet, että lapset saavat tulla näyttämään kameralle tunnekorttien tunteita, jotka parhaiten heidän mielestään kuvasivat kuvaamaamme eettistä ongelmaa. Lapset kuitenkin toimivat yhdessä ryhmänä pohtien erilaisia tunteita ja näyttivät kameralle jopa useampaa erilaista tunnetta saman aikaisesti, joka oli pienryhmämme mielestä erittäin positiivinen seuraus kysymykseemme. Havainnoitsijoina meillä nousi iho kananlihalle, kun lapset osallistuivat niin upeasti. Lapsien oli mahdollista vastata kysymyksiin yksinkertaisin tavoin, joko näyttämällä peukkua ylös tai alas, mutta myös esittämällä tunnekortin kuvaa. Tämä helpotti etätuokion haasteita muun muassa äänestä johtuvissa ongelmissa, ei haitannut, vaikka emme kuulleet lapsia.

Kysymysten jälkeen esitimme tikkuteatterin loppuun ja tarina sai onnellisen lopun, jossa tikkueläimet löysivät yhdessä ratkaisun tilanteeseen, missä yksi eläinlapsista olisi jäänyt ulkopuoliseksi. Tikkuteatterin avulla pyrimme tukemaan ryhmän lasten kaveritaitoja draaman keinoin. Ryhmän lasten ollessa tuttuja, olisi toteutusta voinut muuttaa siten, että lapset olisivat saaneet päättää, kuinka tarina päättyy ja mahdollisesti itse esittää erilaisia ehdotuksia loppuratkaisuksi. Tällöin lapset pääsisivät konkreettisesti itse mukaan käytettäessä roolin vaihto -työtapaa (Toivanen, 2010, s.72).  Näin lapset saisivat pienryhmissä ratkaista, mitä valituille roolihahmoille tarinassa tapahtuu sekä tukea eettisen ajattelun kehittymiseen (OPH, 2018, s. 44). Lasten kanssa on hyvä tutkia erilaisia loppuratkaisuja pienryhmissä, sillä heidän ollessa aktiivisia toimijoita tikkuteatterissa, saavat lapset rauhassa käsitellä esillä olevaa aihetta (Toivanen, 2010, s.15).

Etänä tehdyssä tuokiossa vaikutti toimivalta se, että lapset pääsivät liikkeelle etsimään tunnekuvia hulavanteiden sisältä. Tarinan pituus oli sopiva ja osa lapsista jaksoi kuunnella erittäin aktiivisesti koko tarinan. Muutama lapsista oli levottomampia ja he lähtivät muun muassa kesken pöllön keskustelun makoilemaan ryhmätilan pöydän päälle, mutta silti katsoivat, mitä näytöllä tapahtuu. Tuokio päättyi pöllön lopputervehdykseen, jossa lapset saivat itselleen Värinauttien kaveritaitopelin (Värinauttien verkkosivut, 2021) yhdessä kavereiden ja perheen kanssa pelattavaksi.

Lähteet:

Eläinlasten elämää, Mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin. Suomen mielenterveysseuran verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/elainlasten-elamaa-mielenterveystaitoja-poytateatterin-keinoin-kirja/

Herva, R., (2021) Lastenkirjallisuus ja draama. Luento Helsingin yliopisto, 15.9.2021

Keravan varhaiskasvatussuunnitelma. Luettu 7.10.2021. https://www.kerava.fi/palvelut/PublishingImages/kasvatusopetus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/Keravan%20varhaiskasvatussuunnitelma%202019%20final.pdf

Mahti- tunnekortit. Tukiliiton verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/paattyneet-hankkeet/mahti-projekti/mahti-tunnekortit/

OPH, (2018) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T., (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. Sanoma Pro.

Värinauttien kaveritaitopeli. Värinauttien verkkosivut. Luettu 7.10.2021 https://www.varinautit.fi/wpcontent/uploads/2021/02/varinautit_kaveritaitopeli.pdf

Kuva: Susanna Suominen

Pelastajat

Freak06 / Pixabay
TAVOITTEET

Etädemomme pedagogisina tavoitteina oli yhteistyötaitojen ja arjen turvallisuuteen liittyvien taitojen kehittyminen (Opetushallitus, 2014, s.17; Opetushallitus, 2018, s.25). Tarkoituksenamme oli myös vahvistaa lasten osallisuuden kokemusta ja kehittää heidän vuorovaikutus- ja monilukutaitojaan. Pidimme tärkeänä myös liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme. (Opetushallitus, 2014, s.18, 23; Opetushallitus, 2018, s.26.)

Demomme kantavana teemana oli yhteistyötaitojen kehittyminen. Tätä ajatellen rakensimme yhteyden kaverin arkisen auttamisen ja oikean pelastajan ammatissa vaadittavien taitojen välille. Etädemomme tavoitteena oli näin kehittää erityisesti varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2018, s.26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014, s.18–19) mainittua laaja-alaista osaamista, jonka kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä liikuntaa toimintaan eheyttäen.

ETÄDEMON TOTEUTUS

Etätuokiomme suunnittelu alkoi erilaisten paikkojen mietinnästä. Erityisesti pohdimme kohteita, joihin lapset eivät ole korona-aikana päässeet vierailemaan ja jotka olisivat lapsista innostavia (Sintonen, 8.9.2021). Lopulta paikaksi valikoitui paloasema. Paloasema tuntui lapselle (ja aikuisellekin!) jännittävältä kohteelta: pelastajia, paloautoja ja kiinnostava ympäristö, joka ei muutoin ole avoin arjessa lapsille. Korona-aikana tähän tärkeään yhteiskunnan turvaa tuovaan yksikköön ei ole myöskään päässyt vierailemaan. Ajattelimme, että paikka itsessään olisi oppimisympäristönä lapsille niin innostava, että se olisi omiaan takaamaan lasten kiinnostuksen siellä toteutettavaa toimintaa kohtaan. Myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014, s.16) todetaan etäpedagogiikkaan liittyen, että opeteltavia tietosisältöjä enemmän, lasten laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, “miten esiopetuksessa työskennellään, millaisiksi oppimisympäristöt rakennetaan sekä miten lasten oppimista ja hyvinvointia tuetaan”. Suunnittelumme tukena oli myös J.A. Hollolan ajatus lapsen kasvusta spontaanien kasvuympäristön antamien mahdollisuuksien kautta (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen, 2020, s.46–47). Oppimisympäristömme toi mukanaan monia innostavia mahdollisuuksia, samalla se myös rajasi aihetta.

Näiden raamien sisään kehitimme taustatarinan tukemaan toimintaa ja syntyi ajatus pelastajakurssista, jonka aikana lapset suorittivat tehtäviä tavoitteenaan sammuttaa palava talo. Kurssin suoritettuaan lapset saivat pelastajadiplomin, joka lähetettiin ennalta opettajalle. Lapsille lähetettiin myös teemaan liittyvä ennakkotehtävä, jossa tutustuttiin väreihin ja numeroihin. Lähetimme päiväkodille myös laminoidun palavan talon, josta lapsipelastajat saivat aina kukin vuorollaan poistaa yhden palavan liekin, kun tehtävä oli suoritettu. Näiden avulla pystyimme osallistamaan lapsia (Sintonen ym., 2020, s.15).

Pelastajat toimivat tiimissä ja tehtäviä ideoidessamme halusimme luoda hauskoja myönteisten ihmissuhteiden luomista ja ongelmatilanteiden rakentavaa ratkaisemista tukevia tehtäviä, kuitenkin ilman ylimääräisiä välineitä (Opetushallitus, 2014, s.37; Opetushallitus 2018, s.44). Tästä pohdinnasta kehittyi liikunnanpedagogiikan kurssilta tutun nassikkapainin kevyt versio, jossa kaveria tarvitaan tehtävän suorittamiseen. Demossamme myös jumpattiin yhdessä 112 jumppa. Pidimme tärkeänä liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme näyttääksemme tietotekniikan monipuolisuuden ja mahdollisuudet korona aikana ja toisaalta pitääksemme lapset innostuneena tuokiomme ajan. Halusimme tuokioomme myös tehtävän, jossa lapsille annettaisiin mahdollisuus tuoda esille heitä askarruttavia kysymyksiä. Mukaan saimmekin tätä tarkoitusta varten oikean pelastajan, jolta lapset saivat kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Lopuksi lasten tehtävänä oli arvuutella, kuinka nopeasti pelastaja pukee vaatteet ylleen. Kun arvaukset oli tehty, pelastaja näytti kuinka pelastajat osaavat pukeutua ja kertoi kuinka kauan siihen saa kulua aikaa. Demomme lopuksi kokosimme vielä eri tehtävät ja oppimamme yhteen lasten kanssa. Yhteenveto on tärkeä osa toiminnan lopetusta, jotta lapsille jää selkeä ajatus oppimistaan taidoista ja tuokion tapahtumista (Sintonen, 8.9.2021).

NÄKÖKULMIA

Demomme johdatteli meitä pohtimaan lasten osallisuutta. Kettukankaan ja Härkösen (2014, s.16) mukaan osallisuuteen liitetään usein käsitys lapsesta kompetenttina itseohjautuvana toimijana, joka pystyy tekemään itsenäisiä ja järkeviä valintoja ja vieläpä sen valinnan, jota aikuiset tilanteessa odottavat. Pieni lapsi ei kuitenkaan välttämättä tiedä, mikä hänelle on hyväksi, lapsi ei osaa esimerkiksi soittaa hätänumeroon. Siksi lasta tulee myös ohjata, neuvoa ja opettaa. Opettamisella lisätään lapsen tietoa, kykyä ja taitoa toimia ja tehdä päätöksiä. Osallisuus edellyttää siten kasvattajalta tahtoa kuunnella ja toteuttaa lasten aloitteita ja ohjata lasta vähitellen kasvavaan vastuun jakamiseen kuitenkin niin, että vastuu säilyy kasvattajalla. (Kettukangas & Härkönen, 2014, s.16.)

Edistimme lasten osallisuutta tietoisesti jo mainittujen innostavan oppimisympäristön, tarinallisuuden, kuuntelun sekä ennakkotehtävän avulla (joita käytimme siirtymäobjekteina arjesta tarinan maailmaan). Jätimme myös tarkoituksella tilaa lasten kysymyksille etädemon aikana. Osallisuutta edisti myös mielestämme selkeä ja hyvin laadittu suunnitelma, lopun koonti yhdessä lasten kanssa ja selkeä roolijako demon aikana. Kun omat roolimme olivat selvät, jäi demossa enemmän aikaa lasten huomioimiseen. Jos opettajan omasta toiminnasta huokuu innostus asiaan, tarttuu se usein lapsiinkin (Sintonen ym., 2020, s.57). Olimme itse aidosti innostuneita aiheesta ja se toivottavasti välittyi myös lapsille. Ainakin oma havaintomme oli, että lapset olivat innostuneita ja tempautuivat mukaan opetustuokioomme.

Kirjoittajat: Eeva, Janina, Anna-Maija, Sofia ja Reeta (Ryhmä 9)

Lähteet:

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

Opetushallitus. (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.

Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. https://doi.org/10.23988/ad.79782

Kaveri- ja tunnetaitojen käsittely etäsadutuksen keinoin

Pixabay CC0

“Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta”. (VASU, 2018, 30.) 

Lähdimme rakentamaan etädemoa tavoitteenamme tuottaa monipuolisesti osallisuuden kokemuksia lapsille, tukea lasten minäpystyvyyttä sekä vahvistaa heidän kuvaa itsestään aktiivisina toimijoina ja vaikuttajina. Kaikkien työpanos, sekä jokaisen omat tiedot ja näkökulmat ovat tärkeitä yhteisen toiminnan rakennuselementtejä osallisuuden toimintakulttuurissa (Karlsson, 2014, 215). Menetelmäksemme valikoimme sadutuksen juuri sen osallistavan luonteen vuoksi. Sadutuksen lähtökohtana ajatellaankin jokaisella olevan tärkeää sanottavaa ja kyky muodostaa ajatuksistaan tarina (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Valitsimme sadun aiheeksi yhteistyössä ryhmän opettajan kanssa heille ryhmäytymisen kannalta ajankohtaisen ja merkityksellisen teeman, kaveri- ja tunnetaidot. Onnistuessaan sadutus voikin kasvattaa ryhmähenkeä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). 

Innostaaksemme lapsia teemaan ja tukeaksemme sadutusta käytimme Mieli ry:n tunne- ja kaveritaitokuvia. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaankin, että lapsia on hyvä ohjata kuvien tulkitsemiseen sekä kertomaan kuvista omia ajatuksiaan (VASU, 2018, 44). Monilukutaidon merkitys tiedostetaan etenevissä määrin nykypäivänä. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018, 26) mukaan kuvanlukutaito sisältyykin monilukutaitoon. Olimme valinneet etukäteen teemaan sopivimmat kuvakortit, joilla varmistimme aiheen keskiössä pysymisen sekä suoriutumisen asetetun ajan puitteissa. 

Halusimme luoda lapsille mielekkään ja turvallisen oppimisympäristön, jossa jakaa omia ajatuksia, sekä tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Lapset pääsivät orientoitumaan tuokioon etukäteen keksimällä kuvakorteissa seikkaileville hahmoille nimet. Olimme myös toimittaneet ryhmälle kirjeen, jossa oli kyseiset hahmot. Ennen demoa lapset olivat myös luoneet “unelmien päiväkodin” tapahtumapaikaksi sadulle. Käytimme tätä piirustusta sadutuksen tukena sekä sanallisesti, että virtuaalisesti Zoom-taustakuvana eri kohdissa tuokiotamme. Mahdollistaaksemme lasten yksilöllisen huomioimisen valitsimme pitää nimileikin tuokion alkuun, jotta jokainen lapsista sai kokea osallistuvansa ja tulevansa huomatuksi. 

Lapset tulkitsivat ja sanoittivat kuvakorttien tunteita ja tilanteita, ja näin pääsivät käsittelemään sadun kautta eri tunnetiloja ja omassa elämässään tapahtuneita tilanteita, jotka ovatkin sadutuksen tärkeitä elementtejä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Karlssonin (2014, 226) mukaan sadutus herkistää aikuisen huomaamaan ja seuraamaan lasten pohdintoja, sekä ideoita tuoden esiin lasten oman kulttuurin ja sen rikkauden. Esiopetussuunnitelmassa mainitaan saduttaminen lapsia tarinoiden teon harjoitteluun sekä itse tekemiseen innostavana menetelmänä (2014, 33), ja tämä onnistuikin tuokiossamme mielestämme hyvin. 

Saimme lapsilta paljon hienoja ideoita sadun kehittymiseen ja kirjasimme ne ylös. Lasten kuuleminen ja heidän aloitteisiinsa vastaaminen ovatkin tärkeitä kehittyvien vuorovaikutustaitojen kannalta (Vasu, 2018, 41). Koimme, että nämä seikat onnistuivat tuokiossamme. Lapsen on mahdollista jäsentää omaa elämäänsä, ilonaiheita sekä pelkojaankin oman satunsa kautta ja tekee ne näin myös toisille tiettäväksi (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Sadutuksen jälkeen luimme valmiin sadun lapsille ja lähetimme sen heille sähköisesti. 

Etäpedagogiikkatuokiota suunnitellessa tuli ottaa huomioon useita sellaisia seikkoja, joita tavallisessa tuokiossa ei tarvitsisi miettiä. Yhteyksien toimiminen, vaatetus valitun taustan kanssa ja äänen selkeä kuuluminen olivat asioita, joita jouduimme pohtimaan ennen tuokiota. Kuitenkin kaikki sujui hyvin, mutta olimme varautuneet myös siihen, että yhteys olisi esimerkiksi katkennut. Vaikka tuokio järjestettiin etänä, koimme että se ei tuonut haasteita lapsien kanssa kommunikointiin. Erityisen tärkeää demossa meille oli vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Saimme mielestämme hyvän kontaktin lapsiin ja lapset sitoutuivat tuokioon. Mielestämme etädemomme oli toimiva kokonaisuus, jota lapsiryhmä voisi helposti jatkokehittää esimerkiksi lähettämämme lasten keksimän sadun pohjalta. 

Kirjoittajat: Linda Ankkuriniemi, Aino Myrsky, Elinor Sarliker & Jasmin Vidgren

Demossa käyttämämme kaveri- ja tunnetaitokortit 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen/ 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/ 

Lähteet 

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf . 

Heikkilä-Halttunen, P. (2018). Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena. 

Karlsson, L. (2014). Sadutus: avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus. 

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf . 

Ystävyysteemainen tarinatuokio Raili, Lyyra ja Lissu -kirjan pohjalta

Taustaa teeman valintaan

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun ja oppimisen taitoa sekä edistää lasten vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan ja opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista.

Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsen monilukutaidon kehittymiseen. Lisäksi se on yhteydessä kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen. (Vasu, 2018.)

Kielen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus julkaisi raportin (2019), jonka mukaan vain puolet vastaajista raportoi, että lapsille luetaan pedagogisesti valittuja kirjoja. Karvin (2019) suositus on, että kirjallisuuden ja ääneen lukemisen tulee olla osa kaikkien lasten jokaista varhaiskasvatuspäivää. Lisäksi todetaan, että jokaisen lapsen kaverisuhteiden syntymistä ja pysyvyyttä tulee tukea. Varhaiskasvatuslaki määrittää varhaiskasvatuksen tehtäväksi jokaisen lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen ja vertaisryhmässä toimimisen edistämisen (Repo ym., 2019).

Heikkilä-Halttunen (2015) muistuttaa, että päivittäiset lukuhetket ovat lapsen kehitykselle tärkeitä kohtaamisia. Hän tähdentää, että kuvakirjat opettavat lapselle sosiaalisia taitoja ja vahvistavat itsetuntoa. Vuorovaikutustaitojen ja empatian lisäksi kehittyy myös tunneäly, eli lapsi oppii ymmärtämään omia tunteitaan ja huomaa myös muiden tunteet. (Heikkilä-Halttunen, 2015, 35, 39.) Lyytinen ym. (2019) vahvistavat, että aikuisen ja lapsen yhteiset lukuhetket kehittävät lukemiselle tärkeitä taitoja, kuten sanavarastoa, kuuntelemista ja ymmärtämistä, mielikuvitusta ja tarkkaavuuden suuntaamista (Lyytinen ym.; Kairaluoma & Takala, 2019, 44).

Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä (Vasu 2018). Esitämme lastenkirjan etädemossa siten, että lapset näkevät kirjan sivut Lukulumo-palvelun kautta. Toinen ohjaajista lukee ja toinen rohkaisee lapsia eläytymään ja osallistumaan tarinaan toiminnallisesti. Valitsemamme kirja kertoo tilanteesta, jossa uusi lapsi saapuu päiväkotiin. Opettelemme yhdessä lasten kanssa havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tarinassa esiintyviä tunteita.  Tarkoituksena on pysähtyä tarinan keskellä ja varata aikaa lasten ajatuksille, tulkinnoille ja myös keholliselle ilmaisulle.

Kohderyhmänämme on päiväkotiryhmän “viskarit” ja tavoitteemme on, että jokaisella etädemoon osallistujalla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Vasun (2018) mukaan toiminta tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja aikuisten keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua. Rohkaisemme lapsia keskustelemaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan sekä tunteitaan.

Oppimisympäristön tulisi tarjota mahdollisuus vauhdikkaaseen liikkumiseen. Huomiomme tämän kirjan lopussa, jossa on tilaisuus osallistua yhteiseen “diskoon” musiikin mukaan liikkuen. Tavoitteenamme on luoda tunnelma, jossa lapsi kokee kuuluvansa ryhmään ja jossa jokainen on tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

Tuokion kulku

Demomme etenee valitsemaamme kirjaa mukaillen. Osaa kohdista on lyhennetty ja osa on jätetty kokonaan pois, koska mielestämme ne eivät olleet tarpeellisia demon kulkua ajatellen. Demon aikana kirjasta luetaan muutama sivu kerrallaan, jotta lasten keskittyminen ruudun välityksellä pysyy. Tarinan välissä on lapsia osallistavia aktivointihetkiä, jossa tartumme kirjan teemoihin ja siitä esiin nousseisiin asioihin. Lapset pääsevät osallistumaan demossa eri keinoin: liikkumalla, puhumalla, pohtimalla ja kokeilemalla. Demo lopetetaan kysymällä lasten mielipidettä peukkupiirin avulla, jossa jokainen saa peukulla näyttää mitä mieltä oli tuokiosta.

Reflektio tuokiosta

Huolellisen suunnittelun ja selkeiden roolijakojen ansiosta tuokio sujui mallikkaasti. Yllätyksenä demotilanteessa tuli ryhmän pieni koko (vain viisi lasta osallistui), minkä ansiosta huomasimme, että muutaman lapsen motivaation puute tuokioon sitoutumiseen tarttui kaikkiin lapsiin. Etänä pieneltä ruudulta tuokion vetäjien on haastavaa toimia auktoriteettina, mutta he tekivät parhaansa lasten mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kirjan valinta ja sen eläytyvä lukeminen onnistui vetäjiltä hyvin, koska lapset jaksoivat keskittyä kuuntelemaan läpi tarinatuokion.

Lähteet

Heikkilä-Halttunen, P. (2015). Lue lapselle: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Jyväskylä: Atena.

Norin, M. & Adbåge E. Raili, Lyyra ja Lissu. Alfabeta. Luettu Lukulumo-palvelusta 13.10.2021.

Repo, L. ym. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 15:2019

Takala, M. & Kairaluoma, L., (toim.) (2019). Lukivaikeudesta lukitukeen (toimitettu teos), s. 5–197. Helsinki: Gaudeamus.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2018). Opetushallitus.

Kirjoittajat: Oona Kiero, Elli Koivuniemi, Nina Kulhia, Vilma Kärki

[Kuva: Pixabay]

Kaveritaitojen harjoittelua hyödyntäen nukketeatteria

Etädemomme aiheeksi valikoitui päiväkodin pyynnöstä kaveritaidot. Suppea tieto toiveista sekä ryhmästä johdatti meidät valitsemaan nukketeatterin kaveritaitojen käsittelyyn, sillä ajattelimme, että ilmoitettuun 3–5-vuotiaiden ryhmään tämä soveltuisi. Draamakasvatuksen tavoitteet sopivat valitun aiheen käsittelyyn, sillä draamakasvatuksen tavoitteena on taiteesta oppiminen, mahdollinen oppiminen sekä sosiaalinen että yksilöllinen oppiminen.  Nukketeatterin avulla draamakasvatuksessa pystyy opettamaan sosiaalista ja yksilöllistä oppimista eli yhteistyötaitoja, kuten toisten huomioimista, empaattisuutta, yhdessä päämärän eteen työskentelyä sekä henkilökohtaisten taitojen, kuten ajatuksien ja tunteiden ilmaisua sekä kehittämistä. Lisäksi nukketeatterissa esiintyy mahdollista oppimista eli draamasta opitun tietotaidon yhteyttä oikeaan maailmaan.  (Toivanen, 2014, 15.) Varhaiskasvatussuunnitelman sisältö tukee taiteellista kokemista ja ilmaisemista, sillä ne edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaan. (Vasu, 2018, 42) Tavoitteenamme oli siis edistää lasten sosiaalisia taitoja, vahvistaa ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä tukea empaattisuutta.

Hyödynsimme nukketeatterissa Anne-Maria Kuuselan Puspus Pusukala tahtoo leikkiin-kirjan juonta. Muokkasimme alkuperäistä tarinaa ja kirjoitimme uudet vuorosanat keksimillemme omille hahmoille.  Tarinassamme Surku-Sammakko jää leikin ulkopuolelle, koska ei osannut lentää.  Käsittelimme Surku-Sammakon tunteita sekä kaveritaitoja muiden ystävysten toiminnassa ja yritimme löytää ratkaisun yhdessä. Hyödynsimme draamakasvatuksessa paljon käytettyä forum-työtapaa (Herva R, luento 15.9.2021) sekä opettaja roolissa työtapaa. (Toivanen 2014, 75.). Tähän otimme avuksi Mummo-hahmon, joka esitti pedagogisia kysymyksiä ja auttoi lapsia harjoittelemaan tunnetaitoja.  “Yhdessä opetteleminen ja tunteiden nimeäminen vahvistaa itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä.” (VASU, 2018, 25–26).

Draamakasvatuksen tavoitteiden osa-alueet sekä asettamamme tavoitteet näkyivät demossa. Lasten osallistamisella tarinaan tuimme lasten myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehitystä sekä kehohahmottamista ja kykyä tunnistaa ja näyttää tunteita. Lapset saivat sanoittaa tunteita sekä käyttää tunnekortteja kuvailemaan oloa sekä tunnetta. Myös tuokioon valittu tarina tuki lasten kykyä tunnistaa toisten tunteita. Tarina edisti myös lasten kielellistä kehitystä, sillä lapsille esitettiin tarinaa ääneen. Kuin itsestään tuokiossa edistettiin myös keskittymisen ja mielikuvituksen kehitystä sekä tietoutta draamasta ja draamatyöskentelystä. Nämä tavoitteet täyttyivät, sillä tuokio sisälsi erilaisia draamatyötapoja, jotka vaativat lasten keskittymistä. Myös yhteistyötaidot olivat isossa roolissa tuokiossamme, sillä lasten täytyi odottaa omaa vuoroaan tunnekorttien näyttämisessä ja toimia pareittain lopetusleikissä. Myös tarinoiden ja tosielämän välisen eron tunnistaminen ja ymmärtäminen toteutui tuokiossa, kun lasten kanssa keskusteltiin heidän kokemuksistaan, jotka olivat samankaltaisia kuin tarinassa.

Toteutuksessa tavoitteet täyttyivät ja lapset olivat pääsääntöisesti innokkaita osallistujia sekä keskittyivät tuokiossa hienosti, mutta etäpedagogiikka vaati muokkautumiskykyä. Jouduimme säätämään taustan valintaa ja valaistusta, jotta hahmot erottuisivat hyvin. Demossa puolestaan kiinnitimme huomiota mahdollisimman selkeään sekä hitaaseen puhumiseen, mutta silti huomasimme, että osalla lapsista oli vaikeuksia keskittyä. Ehkä päiväkodin päässä tietokoneen pieni näyttö rajoitti näkemistä sekä kuulemista. Vastavuoroisesti meille syntyi vaikeuksia reagoida etänä ääniin ja ilmeisiin, jotka eivät välittyneet kameran kautta. Tämä ei kuitenkaan estänyt vuorovaikutusta saimme keskustelua ja ajatuksia vaihtoon, mutta nämä ovat asioita, joita voisi ottaa huomioon seuraavalla kerralla. Kaikesta huolimatta olemme iloisia lopputuloksesta, sillä jouduimme luopumaan mummo-käsinukkehahmosta äkillisen poissaolon takia ja lopulta meistä yksi muuttui mummoksi pukiessaan huivin roolihahmon merkiksi. Muokkautumiskyky, improvisointi ja resilienssi vaikean tilanteen hetkellä on läsnä kentällä, joten tämä oli itsessään opettavainen kokemus. Itse demo kuitenkin toteutui mutkitta ja demomme heijasteli laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kattavasti (Vasu, 2018, 23–27).

Lähteet:

Herva, R. 15.9.2021 Luento.

Toivanen, T. 2010. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille.

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat: Pinja, Nea ja Laura

Yhdessä kaveritaitojen äärellä

Demomme aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelemällä pystymme tukemaan lapsen eettisen ajattelun taitojen kehittymistä (VASU, 2018, s.44). Hyödynsimme MIELI ry:n kaveritaitokortteja, joista olimme valinneet osan ja tulostaneet. Olimme pyytäneet myös päiväkotia tulostamaan heille samat kortit valmiiksi. Lisäksi meillä oli molemmilla puolilla ruutua vihreä, hymynaamalla varustettu lappu sekä punainen, surunaamalla varustettu lappu, joita hyödyntämällä pyysimme lajittelemaan kortteja pinoon. Demossa kävimme läpi, onko kyseinen kaveritaitokortti hyvä- vai huono käytöstapa. Kannustimme lapsia havainnoimaan, arvioimaan ja myös itse esittämään korteissa tapahtuvia tilanteita. Toteutimme demon yliopiston draamaluokassa, jotta mustien taustaverhojen ja vaalean vaatetuksemme myötä näkyisimme parhaalla mahdollisella tavalla, eikä lasten huomio kiinnittyisi epäolennaiseen.

Alussa esittäydyimme, kerroimme lapsille tuokiomme idean ja näytimme ensimmäisen esimerkin. Jokaisen kaveritaitokortin kohdalla pyysimme kaksi tai kolme vapaaehtoista lasta osallistumaan siten, että ensin näytimme tietokoneen ruudun välityksellä heille yhden kortin ja sitten pyysimme heitä esittämään muille ryhmän lapsille tämän kortissa olevan tilanteen. Lapset toistivat ns. “still-kuvana” kortin tilanteen ja muut ryhmäläiset koettivat arvata mitä tilanteessa tapahtuu. Tilanteita oli esimerkiksi leikkiin pyytäminen, kannustaminen, tukistaminen tai anteeksipyyntö. Tämän jälkeen pyysimme lapsia etsimään päiväkodin lattialle asetetuista kaveritaitokorteista sen, minkä tilanteen he olivat juuri nähneet sekä arvanneet ja kysyimme, oliko kyseessä hyvä vai huono käytöstapa. Vastauksen kajahtaessa ilmoille, pyysimme vielä lapsia asettamaan kyseisen kortin joko hyvän tai huonon käytöstavan pinoon, eli edellä mainittuihin vihreällä ja punaisella sekä hymy- tai surunaamalla merkittyyn pinoon. Esimerkiksi tällaisten kaverikorttien avulla voidaan harjoitella sivistyksellisiä arvoja, joita ovat mm. oikein toimiminen, miten suhtautua itseen ja muihin sekä kiusaamisen ennaltaehkäisy (KARVI, 2019, s.42). Lopuksi annoimme päiväkodille itsenäisen jatkotehtävän korttien käyttöön liittyen, minkä olimme aikaisemmin kertoneet henkilökunnalle sähköpostilla. Kyseessä oli ryhmän sääntöjen laatiminen kaveritaitokortteja hyödyntämällä ja valmiin tuotoksen seinälle ripustaminen, koska lasten kanssa on tärkeää pohtia ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita. (VASU, 2018, s.44).

Demo sujui mielestämme hyvin jännityksestä huolimatta. Saimme äänet ja kuvan toimimaan hyvin niin, jotta näimme lapset ja kuulimme, mitä he sanoivat. Ryhmän lapset osallistuivat tuokioon myös rohkeasti ja innokkaasti. Demomme oli rauhallinen tempoltaan ja siinä oli aikaa vuorovaikutukselle lasten kanssa. Yhteistyöhön perustuva toiminta luo myös mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa (VASU, 2018, s.25).  Huomioimme hyvin ryhmästä tulevat toiveen toiminnalle, joita olivat esimerkiksi lapsia osallistava toiminta ja kaveritaidot. Saimme hyvää palautetta demon jälkeen ryhmäläisiltämme. Palautteessa tuli ilmi, että olimme käyttäneet ääntämme hyvin, erilaiset äänen painot huomioiden sekä saneet lapset kiinnostumaan ja sitoutumaan toimintaamme.

Etäpedagogiikkaa suunnitellessa piti kiinnittää huomiota käytännön asioihin, kuten millaiset laitteet tarvitaan, minkä kokoiset materiaalit ovat käytännölliset, millaisessa tilassa etätuokiota on hyvä pitää ja millaista etukäteisinformaatiota täytyy lähettää päiväkodin opettajalle. Etänä pidettävässä tuokiossa korostui vahvasti joustavuus. Suunnitelma toimi hyvänä pohjana, mutta oli tärkeää olla valmis muokkaamaan omia suunnitelmiaan ja pystyä reagoimaan lasten aloitteisiin ja huomioihin niiden vaatimalla tavalla (VASU, 2018, s.38). Onnistuimme kuitenkin hyvin miettimään etukäteen mahdollisia skenaarioita, eikä suurempia haasteita tai ongelmia onneksi syntynyt.

Kaverikorttien tapahtumiin voisi syventyä tarkemmin esimerkiksi ottamalla tunteiden sanottamista mukaan. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun he oppivat havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita (VASU, 2018, s. 26). Lasten kanssa voisi käydä läpi esimerkiksi kysymyksiä ’’Miltä sinusta tuntuisi, jos tämä tilanne sattuisi sinulle?’’ tai ’’Millaisia tunteita se herättäisi?’’. Näin pystyisimme luomaan keskustelua lasten kanssa erilaisista tunteista. Harjoituksessa kehitetään myös myötätuntoa toisia kohtaan. Työskenneltäessä tällaisten tuokioiden parissa lapsia tulee rohkaista päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, s. 38). Tämä onnistui demossamme hyvin. Lapset pääsivät pohtimaan miten esittää kortissa esiintyvät tilanteet, arvaamaan mikä tilanne on kyseessä sekä keskustelemaan onko se hyvä vai huono käytöstapa.  Huomasimme demossamme, että kaveritaitokorttien tulkinta oli kyseiselle 5-vuotiaiden ryhmälle suhteellisen helppoa. Joten kortteja voisi ainakin joltain osin käsitellä myös nuorempien kanssa.

Lähteet:

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 16.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Demossa käytetyt kaveritaitokortit: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 19.10.2021. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/10/KARVI_2418.pdf

[kuva:Pixabay]

Kirjoittajat: Nea Vallenius, Moona Nurminen, Kati Haakana & Viljami Viktors VO-7/C-ryhmä

Kadonnut Pikkupanda – tunnetaitojen opettelua

[pixabay]

Etädemomme päähenkilönä oli Lauri Lammas, joka oli kadottanut ystävänsä Pikkupandan. Hänen tavoitteenaan oli löytää Pikkupanda toisten metsän eläinten avulla. Matkan varrella Lauri Lammas kohtasi monia eläimiä, joista jokaisesta välittyi erilaisia tunnetiloja. Pidimme demotuokion esikouluikäisille, ja he saivat olla mukana matkassa tunnistamassa eläinten eri tunnetiloja tunnekorttien avustuksella. Ensin he saivat kertoa, mikä tunne kortissa näkyy, ja sen jälkeen tehdä itse samanlaisen ilmeen. Rekvisiittana käytimme pehmoleluja ja metsästä haettuja lehtiä. Tarinan keksimme itse ja esitystapa oli nukketeatterimainen.

Etädemomme idea syntyi lapsiryhmän tarpeista harjoitella tunne- ja kaveritaitoja. Vuorovaikutustaito on oleellinen osaa kumpaakin, joten tarkastelemme kirjoituksessamme myös sitä.

Etädemossamme vuorovaikutustaidot olivat keskeisiä; kuinka toimimme vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja otamme toisten tunteet huomioon. Lauri Lammas kohtaa monia metsäneläimiä, joiden kanssa hän jakaa vuorovaikutuksellisen tilanteen. Vuorovaikutustaidoilla, itsensä ilmaisulla sekä toisten tunteiden ymmärtämisellä on suuri merkitys lapsen identiteetille, hyvinvoinnille sekä toimintakyvylle. Varhaiskasvatuksen tärkeänä tehtävänä onkin edistää lasten vuorovaikutus– ja ilmaisutaitoja. (VASU, 2018, 25.)

Myönteiset tunnekokemukset sekä luodut vuorovaikutussuhteet edistävät lapsen oppimista. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja voi hyvin. (VASU, 2018, 22.) Etädemomme lapsiryhmän sisällä tulisi vallita myönteisen tunnemaailman ilmapiiri, jotta lapset lähtisivät rohkeasti mukaan toimintaan. Tuokioomme osallistuneista lapsista osa hieman ujosteli, eivätkä he oikein tahtoneet näyttää omia tunneilmeitään. Emme lähteneet pakottamaan lapsia, vaan lapset saivat osallistua kuten parhaimmakseen näkivät.

Demomme sisälsi lasten itseilmaisua tunteiden harjoittelun kautta. Lapset oppivatkin yhteisön sääntöjä havainnoimalla ja kokeilemalla (VASU, 2018, 39). Lapset jaksoivat hyvin seurata koko etädemomme ajan tarinan kulkua, sekä osallistuivat hienosti kohdissa, joissa he saivat itse arvailla eläinten tunnetiloja.

Käyttämämme tunnekortit, kuva: Tunteiden tunnistaminen tuo onnen! – FamilyBoost

Etädemomme aihe on erittäin tärkeä, sillä kasvattajan tulisi auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaitoja vahvistetaan erilaisten harjoitusten kautta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 26) mukaan lasten tulee opetella havaitsemaan, nimeämään sekä tiedostamaan tunteita. Demomme harjoitus sisälsi erityisesti tunteiden havaitsemista sekä nimeämistä. Lapset saivat havaita tunnekorttien kautta demon eläinten kokemia tunteita ja tämän jälkeen nimetä niitä. Lapsiryhmän tunnetaidot parantuvat samankaltaisten harjoitusten kautta. Lisäksi tunnekorttien tulkitseminen vahvistaa lasten kuvalukutaidon kehittymistä. Kuvalukutaito on osa monilukutaitoa, ja sen kehittymisen myötä myös lasten osallisuus vahvistuu. (EOPS, 2014, 18.) Mielestämme tunnekorttien käyttö sujui tarkoituksenmukaisesti; kuvat olivat tarpeeksi selkeitä ja niiden avulla lapset onnistuivat nimeämään kulloisenkin eläimen tunteman tunteen. Lapset tunnistivat tunnekorteissa näkyvät ilmeet hienosti, ja sanoivat kysyttäessä vastauksen kovaan ääneen. Kameran välittämä kuva oli hieman epäselvä, mutta ainakin vaikutti siltä, että lähes jokainen vastasi innokkaasti.

Ilmaisunmuotoja harjoitellessa on tärkeää huomioida oppimisympäristön esteettisyys, innostavuuus, monipuoliset välineet ja materiaalit, sekä riittävä ohjaus (VASU, 2018, 42). Tämän vuoksi pyrimme tekemään etädemomme visuaalisesta kokonaisuudesta lapsille mahdollisimman kiinnostavan ja innostavan. Käytimme esimerkiksi metsästä haettuja lehtiä rekvisiittana elävöittämään tuokiota, ja tuomaan siihen aitoutta.

Emme tunteneet lapsiryhmää entuudestaan, joten tuokio oli hyvää vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojen harjoittelua meille kaikille. Niin aikuisten, kuin myös lasten on hyvä harjoitella toimimista erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. (EOPS, 2014, 25.) Kokemamme vuorovaikutus lapsiryhmän kanssa oli hyvää, joskin tuokion lyhyyden takia se jäi hieman vajavaiseksi. Oikeassa päiväkotiympäristössä demotuokiomme olisikin voinut toteuttaa niin, että lapset olisivat saaneet liikutella pehmoeläimiä ja osallistua enemmän tarinaan. Myös tuokion lopuksi olisi voitu keskustella enemmän tunteista ja kysellä lapsilta aiheeseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan tuokiosta jäi hyvä mieli niin tuokion vetäjille, kuin lapsiryhmällekin. Etädemon vetäminen oli meille kaikille uutta, ja opimmekin siitä paljon uutta. Lisäksi koimme, että saimme runsaasti eväitä seuraavaa mahdollista etätuokiota varten.

Lähteet:

Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat: Tinja Spiring, Eveliina Tikkinen, Janette Riuttala

Taikametsän tunnetaitoseikkailu

Etädemotuokiomme pääteemana toimi tunnetaidot sekä niiden kehittäminen. Lähdimme rakentamaan tuokiota, jossa lapset pääsisivät harjoittamaan tunnetaitojaan aktiivisesti osallistuen. Valitsimme tämän teeman, sillä pienten lasten tietoinen tunnekasvatus kehittää lasten kykyä ymmärtää omia ja muiden tunteita sekä parantaa heidän kykyä asettua toisen asemaan (Asikainen & Rask, 2020).

Etätuokiomme sisälsi erilaisia tehtäviä, jotka sijoittuivat taikametsään. Taikametsässä seikkailivat Fanni-tunnekorteista tutut eläinhahmot. Itse esitimme taikametsän haltijoita ja johdattelimme lapset teeman pariin tarinallisesti kertoen. Tarkoituksenamme oli luoda tuokio, jossa on sopivasti lapsia aktivoivia ja innostavia tehtäviä, mutta myös rauhallista keskustelua ja tilaa pohtia asioita. Tuokion aikana lapset hyppelivät “kivillä”, tunnistivat eläinhahmojen tunteita sekä keksivät ratkaisuja eläinhahmojen kokemiin tilanteisiin, askartelivat lennokkeja ja piirsivät paperille heitä pelottavia tai jännittäviä asioita. Jokaisen tehtävän välissä oli aikaa keskustelulle ja lapsien omille pohdinnoille. Tuokio oli rakennettu tarinan ympärille, jonka vuoksi olimme etukäteen ehdottaneet lapsille omien taikasauvojen askartelua. Tämä viritti lapsia tarinan tunnelmaan jo ennen etätuokion alkua.

Tuokiomme lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita. Mirja Köngäs (2019, s. 94) kuvaa kirjassaan “tunneäly varhaiskasvatuksessa” nelivuotiaan tunnekehitystä erityisesti mallioppimisen sekä kokemuksen kautta, mutta että tässä iässä on jo mahdollista ottaa yhä enemmän tunnetilojen sanoitusta sekä tunteen ymmärtämisen painottamista. Tunnetaitojen harjoittelua on tämän ikäisten kanssa helppo toteuttaa tarinoiden ja satujen kautta. Erilaiset tunnetaitotuokiot ovat mielekkäitä yhdessä tekemisen hetkiä, jossa tunteiden käsittelyä ja erilaisten ristiriitatilanteiden läpikäyntiä voidaan harjoitella turvallisesti aikuisen tuella ja näin saada toimintamalleja myöhempääkin käyttöä varten. Varhaiskasvatuksen arjessa on muistettava kuitenkin erityisesti mallioppimisen sekä kokemuksen merkitys, mitä pienempi lapsi sitä enemmän hän tarvitsee tukea ja opastusta eteen tulevissa tilanteissa. Jos tunnetaitojen harjoittelu on vain tuokioiden varassa, jäävät ne helposti kaukaisiksi, lapsen omasta elämästä irrallisiksi. Nelivuotias voi vielä oppia hyvin uusia toimintamalleja ja negatiivisiin tunteisiin erilaisia suhtautumistapoja sekä niiden säätelyä aikuisen aktiivisella avulla, arjessa päivittäin toistuvissa tilanteissa. (Köngäs, 2019, s. 94.) Yhteistutkijuuden metodologialla toteutetussa tutkimuksessa (Journal of Early Childhood Education Research, 2021) läsnäolon sekä lapsen kohtaamisen (luottamuksen rakentumiselle riittävästi aikaa, jatkuvan tekemisen sijaan aito oleminen ja yhteiseen leikkiin heittäytyminen) painottaminen nousivat myös keskeisiksi toimintamalleiksi, kun tuetaan lasten sosioemotionaalista hyvinvointia.

Tuokiossa tarkoituksenamme oli tarkastella lasten tunnetaitojen kautta myötätunnon ilmenemistä ja osaamista. Koska myötätunnon ytimessä on toisesta välittäminen sekä tietoisuus omasta ja muiden tuntemisesta, halusimme koota tuokioon tehtäviä, jotka vahvistavat näitä taitoja (Kurenlahti, Lipponen, Nurhonen & Rainio, 2020).

Kurenlahti ym. (2020) jakavat myötätunnon kolmeen eri elementtiin; havainnosta toisen kärsimyksestä, empatian tunnosta toista kohtaan ja toiminnasta toisen kärsimyksen lieventämiseksi. Olennaista lapselle on, että hän huomaa ja tunnistaa toisen tunnetilat. Opettelimme tätä tuokion aikana, kun kyselimme huomaako lapset tuokiossa esiintyvistä kuvista niissä olevien hahmojen tunnetiloja, kuten esimerkiksi surua. Kyselimme myös mistä tämä tunne mahtaisi johtua. Toimintaa toisen kärsimyksen lievittämiseksi harjoittelimme tehtävällä, jossa lapset saivat kertoa mielestään hyviä keinoja hahmon lohduttamiseksi, joka oli tässä tapauksessa surullinen ja ulkopuolelle jätetty.

Tuokion aikana harjoittelimme, mitä voi tehdä, jos kaverilla on huono mieli ja häntä surettaa. Pyrimme tämän avulla tarjoamaan lapsille resursseja ja mallin siitä, kuinka toimia oikeissa arjen

tilanteissa ja saada lapset pohtimaan toisten tunteita. Reflektoidessamme tuokiotamme totesimme, että olisimme voineet pyrkiä entistäkin syvempään keskusteluun, koskien lasten omia ja toisten tunteita. Tämä olisi onnistunut esimerkiksi miettimällä vielä, haluammeko auttaa norsua, onko joskus ollut auttamassa kaveria sekä onko itse jäänyt leikin ulkopuolelle ja miltä se tuntui.

Totesimme, että tunnekasvatuksen teemaa voidaan tuoda ja soveltaa myös luontokasvatukseen. Harjoittelemalla lasten kanssa, kuinka kohdella muita elollisia olentoja, kuten kasveja ja eläimiä, sekä kunnioittaa luontoa, kehittyy samalla lasten kyky empatiaan ja myötätuntoon (Kurenlahti ym., 2020). Fanni -korteista, joita tuokion aikana hyödynsimme, on tehty myös runsaasti kirjallisuutta, jossa Fanni ja kaverukset seikkailevat. Fanni -hahmoihin tutustumista voidaan jatkaa lasten kanssa kirjallisuuden avulla ja saada ne osaksi ryhmän toimintakulttuuria.

Lähdeluettelo:

Asikainen, J. & Rask, M. 2020. Lapsen tunnekasvatustaitojen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. [Viitattu 17.10.2021]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab- pro/lapsen-tunnekasvatustaitojen-kehittaminen-varhaiskasvatuksessa/

Martikainen, S. & Oikarinen, T. (2021) Journal of Early Childhood Education Research.

”Lapsista näkee, että me tehdään tämä hyvin”: Sosioemotionaalisen hyvinvoinnin toimintakulttuuri päiväkodissa, 147–181. Saatavissa: https://jecer.org/fi/lapsista-nakee-etta-me- tehdaan-tama-hyvin-sosioemotionaalisen-hyvinvoinnin-toimintakulttuuri-paivakodissa/. Viitattu 17.10.2021

Kurenlahti, E., Lipponen, L., Nurhonen L. & Rainio, A. 2020. Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/laajenevatkehat/. Viitattu 18.10.2021

Köngäs, M. 2019. Tunneäly varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat:

Liina Aalto, Ronja Kortepohja, Heta Louhimo, Emilia Räikkönen

Kuvat: Pixabay, Papunet

Kirjainten arvoitus

Pixabay CC0

Heti ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen selkeänä tavoitteenamme oli toteuttaa etätuokio tarinallisuuden sekä draamaleikin avulla. Tuokio toteutettiin savonlinnalaisille esikouluikäisille lapsille Zoom-etäyhteydellä. Valitsimme pedagogiseksi tavoitteeksi tutustumisen kirjaimiin eri menetelmien avulla. Tuokion tavoitteena oli kielellinen hahmottaminen sekä kiinnostuksen herättäminen kirjoitettua kieltä kohtaan. Sivuutimme aiheena myös muita esiopetussuunnitelman perusteiden oppimiskokonaisuuksia, kuten tutkin ja toimin ympäristössäni sekä ilmaisun monet muodot. Tuokion tarkoitus oli vahvistaa erityisesti laaja-alaisen osaamisen osa-alueita ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. (EOPS, 2016a OPH & Savonlinnan EOPS, 2016b.)

Tuokio pohjautui Havukaisen ja Toivosen kirjaan Tatu ja Patu etsivinä – tapaus puolittaja. Pyysimme ryhmää lukemaan tämän kirjan päiväkodissa ennen tuokiota, jotta se toimisi apuna tuokioon orientoitumiseen. Lähetimme ryhmälle myös kirjeen Tatulta ja Patulta, jossa lapsia pyydettiin avuksi uuden arvoituksen ratkaisemisessa sekä ennakkotehtävän johtolangan selvittämisessä. Ennakkotehtävänä lapsia pyydettiin sekoittamaan väreistä punaista, sinistä ja keltaista. Näistä väreistä syntynyt väri, eli ruskea toimi ensimmäisenä johtolankana. Tehtävän lähtökohtana oli vahvistaa lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä havainnoinnin ja kokemusten keinoin kehittää lasten itseilmaisun taitoja (EOPS, 2016a). Mikäli prosessi olisi ollut pidempikestoinen ja yhteistyö tiiviimpää, olisi tuokion voinut suunnata paremmin kyseessä olleen ryhmän tavoitteiden mukaiseksi. Tällöin tuokio olisi voinut olla molemmille osapuolille selkeämpi ja tuokion pedagogiset tavoitteet olisi voinut sopia ja suunnitella yhdessä.

Olimme rakentaneet ympäristöksi etsivätoimiston, jossa kaikki toiminta tapahtui. Toimistosta löytyi johtolankaseinä, eri puiden oksia, hirvi, suurennuslasi, kamera, mittanauha sekä kirjoja havainnollistamaan toimintaympäristöä. Keskustelimme lasten kanssa ympäristöön liittyvistä havainnoista ja hyödynsimme lasten luontotuntemusta osana opetusta (EOPS, 2016b).

Etädemon toteutus alkoi draamasopimuksella, jossa lapsilta kysyttiin apua tehtävän selvittämiseksi. Merkiksi sitoutumisesta he laittoivat roolimerkit, eli tässä tapauksessa etsivälakit päähän ja kaivoivat muistiinpanovälineet esille. Näin toimimalla saadaan lupa heittäytyä draamaleikin maailmaan, jonka avulla sitoudutaan ja samaistutaan tiettyyn rooliin. (Toivanen 2010.) Olimme itsekin pukeutuneet etsiviksi, mikä helpotti roolissa toimimista sekä motivoi lapsia toimintaan.

PIxabay

Tehtävien kulku alkoi etsivätoimistosta, jossa etsivät odottivat lapsia. Arvoitus ratkesi vaihe vaiheelta kirjainten avulla, joita selvitettiin johtolankojen avulla. Toiminnan aikana tärkeää oli vuorovaikutus lapsiryhmän ja etädemoa ohjanneiden opiskelijoiden välillä. Mielestämme onnistuimme siinä hyvin. Kirjaintehtävän tavoitteena oli tukea lasten kielellisten taitojen kehitystä sekä herättää kiinnostusta puhuttua kieltä ja kirjainten kirjoittamista kohtaan (EOPS, 2016a). Yksi tärkeä tavoitteemme oli antaa runsaasti myönteistä palautetta lapsille osallistumisesta ja onnistumisista. Yksittäisen arvoituksen ja kirjaimen ratkettua lapset kirjoittivat etsivän mallintamana kirjaimet muistiin omiin muistiinpanoihinsa. Kun kaikki kirjaimet oli saatu selville, olivat kirjaimet vielä epäjärjestyksessä. Kirjaimet olivat R,I,I,V ja H, joista piti muodostaa sana. Lapsiryhmän opettajan ohjauksessa lapset alkoivat yhdessä hahmottelemaan sanaa.  Käytimme perustyövälineenä myös musiikkia, jota käytetään draamakasvatuksessa rytmittämään toimintaa (Toivanen 2010). Ratkaisun löydyttyä keskustelimme lasten kanssa sanasta, jonka he olivat selvittäneet hienosti opettajansa avulla. Lapset olivat innoissaan ja keskittyneesti mukana, ja selvästi ylpeitä selvittäessään asioita!”, kirjoitti opettaja palautteessaan etädemosta.

Etäpedagogiikan avulla lapset sitoutuvat helposti toimintaan, kaiken opetuksen takana on kuitenkin innostunut kasvattaja, jonka oma innostuskin tarttuu lapsiin (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen 2020, s.57). Draamaleikin avulla lapsi myös innostuu, sitoutuu sekä kiinnostuu oppimisesta (Toivanen 2010).

Pohdinta

Etäopetuksessa meitä demon pitäjiä mietitytti ja jopa huolestutti eniten tuokion tekninen toteutus. Toimiiko netti, kuuluvatko lasten vastaukset, pätkiikö yhteys, sitoutuvatko lapset toimintaan ja saammeko luotua hyvän vuorovaikutuksen lapsiryhmän kanssa etäyhteyden avulla. Tarkoitus oli miettiä tehtävät riittävän haasteellisiksi, jotta ne motivoisivat lapsia ja mielestämme onnistuimme tässä kohtuullisen hyvin sekä yhteydet toimivat hyvin.

Etäopetuksessa ja siihen valmistautumisessa tärkeää on sujuva yhteistyö ryhmän opettajan kanssa. Hyvän yhteistyön avulla tavoitteet ja tuokion sisältö voidaan helposti sulauttaa ryhmän omiin tarpeisiin sopiviksi, eikä aihe jää irralliseksi. Vaikka aihe olisikin alkuun irrallinen, voi ryhmän opettaja hyödyntää lasten mielenkiinnon mukaan teemaa jatkossakin. Tuokiota voi myös jatkojalostaa isommaksikin kokonaisuudeksi lapsia osallistaen.

Kirjainarvoituksen ratkaisemiseksi olisi pystynyt hyödyntämään erilaisia menetelmiä, kuten kuvatukea ja valmista mallia, josta lapset olisivat saaneet kirjoittaa sanan muistiinpanovälineisiin.

Kirjoittajat: Jenni, Jonna, Kiia, Riikka ja Saija

Lähteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (EOPS 2016a). Määräykset ja ohjeet 2016:1. Opetushallitus. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Esiopetuksen opetussuunnitelma – Savonlinna, Enonkoski. (EOPS 2016b) 2016. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Havukainen, A. & Toivonen, S. (2016). Tatu ja Patu etsivinä, tapaus puolittaja. Keuruu: Otava.

Kumpulainen, K. Nordström, A. Sairanen, S. & Sintonen, S. (2020)Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon kasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka 4(2), 44–62

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Helsinki: WSOY

Ammattien kirjo – mahdollisuuksien aarreaitta

Pixabay CC0

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Se on samalla yksi viidestä toimintakulttuuria kehittävästä ja ohjaavasta periaatteesta. (Opetushallitus, 2018, 28-31.) Tämä kirjoituksemme etäopetusta koskien käsittelee näistä kolmesta osatekijästä erityisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2018, 30) mukaan varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Sukupuolisensitiivinen pedagogiikka on varhaiskasvatuksessa avain tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteiden toteuttamiseen (Eskelinen & Itäkare, 2020, 197). Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaakin ”henkilöstöä rohkaisemaan lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakkoluuloja” (Opetushallitus, 2018, 30). Martin (1981, 109) taas määrittelee sukupuolisensitiivisyyden (gender sensitivity), jolla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään, seuraavasti: ”Sukupuolisensitiivisyyttä on, että sukupuoli huomioidaan silloin, kun sillä on merkitystä ja jätetään huomiotta, kun ei ole”.

Velvoittavasta normiohjauksesta huolimatta esimerkiksi se, minkälaisia kirjauksia paikallisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin on sukupuolisensitiivisyyttä koskien kirjattu, vaihtelee (Eskelinen & Itäkare, 2020, 202). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus onkin selvityksessään todennut, että vain noin kolmasosassa selvityksen kohteena olleista paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista ylipäätään mainitaan sukupuolisensitiivisyys (Repo ym., 2018, 111). Koemmekin sukupuolisensitiivisyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sellaiseksi aihekokonaisuudeksi, jonka halusimme nostaa näkyvämmäksi. Kuten Eskelinen ja Itäkare (2020, 201) Fordeen viitaten toteavat, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteita toteutetaan varhaiskasvatuksessa sukupuolisensitiivisen pedagogiikan keinoin. Tästä huolimatta vain noin kolmasosassa paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista on esitetty konkreettinen toimenpide, jolla mainittuja periaatteita toteutetaan (Repo ym., 2018, 111).

Etäopetuksemme toteutui alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hyvinkääläisen päiväkodin lapsiryhmän kanssa. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma (2019, 19) mainitsee sukupuolisensitiivisyyden yhdessä kohdassa. Kirjaus kuuluu seuraavasti: ”Aikuisten toiminta on sukupuolisensitiivistä. Aikuinen huomioi lasten kiinnostuksen kohteet ja tarpeet yksilöllisesti, ei lapsen sukupuolesta lähtien”. Arviomme mukaan kirjaus on hyvinkin niukka eikä antane kasvattajalle juurikaan konkreettisia välineitä sukupuolisensitiivisen pedagogiikan toteuttamiseksi.

Etäopetuksen pedagogiset perusteet, käytännön toteutus ja kulku

Ideamme etätuokioon lähti liikkeelle Yle Fem- kanavan Oppimislabra-sarjan jaksosta (Yle Areena, 2021), jossa käsiteltiin erityisesti normikriittisyyttä ja työelämään liittyviä stereotypioita, jotka ohjaavat jo varhain lasten käsityksiä erilaisista ammateista. Jaksossa näitä asioita käsiteltiin esikoululuokan opetuksen ja erityisesti sukupuolten kautta. Innostuimme aiheesta ja lähdimme miettimään, kuinka näitä asioita voisi liittää etäpedagogiikkaan.

Tavoitteenamme toiminnassa oli herättää ajatuksia erilaisista ammateista, miettiä yhdessä ammattiin tarvittavia taitoja ja pohdiskella, kuka yleensä tekee mitäkin työtä. Halusimme rohkaista lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyvien ominaisuuksiin sidottuja ennakko-oletuksia ja kannustaa lapsia perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomiseen. Halusimme myös vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä tukea lapsen oman identiteetin kehitystä myönteisellä vuorovaikutuksella. Nämä tavoitteet johdimme suoraan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (Opetushallitus, 2018, 30–31).

Ryhmämme etäopetus käsitteli sukupuolisensitiivisyyttä pelillisyyden avulla. Otimme pelattavaksi peliksi bingon, jonka aiheena olivat erilaiset ammatit. Ammattien valintakriteereinä olivat niiden nimikkeissä erityisesti näkyvät oletetut sukupuoliroolit ja yhteiskunnassamme vallitsevat käsitykset siitä, tekeekö kyseistä työtä useimmin mies vai nainen. Esimerkkeinä bingoon valituista ammateista ovat mm. mekaanikko, lakimies ja sairaanhoitaja.

Etäopetus toteutettiin kolmen opiskelijan voimin. Aloitimme tervehdyksillä ja esittelyillä, minkä jälkeen selitimme bingopelin säännöt. Olimme jakaneet esiintymisvuorot keskenämme ja etenimme arvuutellen ammatteja draaman, rekvisiitan tai molempien avulla.  Tavoitteenamme oli saada aikaan vuorovaikutusta lasten kanssa ja herätellä heitä sanallistaen pohtimaan erilaisia ammatteja, niiden vaatimia taitoja ja niihin mahdollisesti liittyviä sukupuolirooleja. Bingopeli oli mukana toiminnassa antaen lapsille visuaalisen kuvan ammattien edustajista ja ympäristöistä, joissa he toimivat, sekä kiinnittämässä lapsia ohjattuun toimintaan. Pyrimme draaman keinoin saamaan kontaktia lapsiin esimerkiksi pyytämällä heitä lähemmäs ruutua osallistumaan kuvitteellisiin roolileikkeihin. Opetuksen lopussa pohdimme lasten kanssa heidän toiveammattejaan ja muistutimme heitä siitä, että harjoittelu ja kiinnostus ovat taitoja oppiessa oleellisempia kuin sukupuoli.

Näkökulmia toteutukseen, arviointiin ja etäopetukseen

Varhaiskasvatuksen laadun arviointi määritellään kansallisissa varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteissa ja suosituksissa sellaisiksi käytänteiksi, joissa toimintaa tai asiaa verrataan asetettuihin tavoitteisiin (Vlasov ym., 2018, 11).  Etäopetuksemme tavoitteena oli käsitellä erilaisia ammatteja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta lapsia toimintaan osallistaen. On kuitenkin todettava, että esimerkiksi lapsen osallisuus laadun arvioinnissa on monitulkintaista (Pihlainen, Reunamo & Kärnä, 2019, 124). Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden arviointi taas sekin on hyvin haasteellista. Tämän vuoksi on tarpeen selventää, minkä tason vaikutuksista kulloinkin puhutaan. Kun tarkastelemme varhaiskasvatuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tarkastelun kohteena ovat usein tasa-arvoisuutta tai eriarvoisuutta tuottavat mekanismit ja erityisesti varhaiskasvatuksen mahdollisuudet syrjäytymisen ehkäisyssä ja mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa. (Vlasov, 2018, 64.) Näemme, että keskustelu ammateista on luontevaa varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa, koska erilaiset ammatit ja ammattiroolit esiintyvät lasten leikeissä hyvinkin spontaanisti.  Sukupuolisensitiivinen kasvattaja pystyykin Vasua noudattaen omilla pedagogisilla valinnoillaan kyseenalaistamaan perinteisiä sukupuolinormatiivisia ennakko-oletuksia.

Lyhyen etäopetuksen todellisten vaikutusten arviointi on meille haasteellista. Havaitsimme kuitenkin, että lapset spontaanisti kiinnittivät huomiota bingoalustan ammattikuvien sukupuoleen ja siitä syntyi luontevasti tavoitteidemme mukaista keskustelua. Emme toisaalta juuri tiedä, miten sukupuolisensitiivinen kasvatus näkyy Hyvinkään lapsiryhmän päivittäisessä toiminnassa ja millaista sukupuolisensitiivisyyttä toteuttavaa pedagogiikkaa ryhmässä on toteutettu tai minkälaisia suunnitelmia ryhmän kasvattajatiimillä sitä koskien on. Toivomme, että lapsille jäisi sukupuolisensitiivisyyttä korostaneesta yhteisestä tuokiostamme sellainen muistijälki, joka myöhemmin heijastuisi lasten leikkeihin, ajatuksiin ja käsityksiin.

Kirjoittajat: Iina Konttinen, Anna-Maija Mouritzen ja Jessica Naukkarinen (Ryhmä 8)

Lähteet:

Eskelinen, M. & Itäkare,  (2020). Pidetään huolta ettei erotella tyttöjen ja poikien juttuja”. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja sukupuolisensitiivisyyttä rakentavat diskurssit paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 9, Issue 2, 197-229). Saatavilla  https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2020/04/Eskelinen-Itakare-issue9-2.pdf . Luettu 14.10.2021.

Hyvinkään kaupunki (2021). Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma. Saatavilla https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kasvatus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/vasu/hyvinkaan-varhaiskasvatussuunnitelma-2019.pdf . Luettu 14.10.2021.

Martin, J.R. (1981) The ideal of the educated person. Educational Theory, 31, 97–109.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 14.10.2021.

Pihlainen, K., Reunamo, J. & Kärnä, E. (2019). Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 8, Issue 1, 121-142). Saatavilla  https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2019/10/Pihlainen-Reunamo-Karna-issue8-1.pdf Luettu 14.10.2021.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf Luettu 14.10.2021.

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 24:2018. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf . Luettu 14.10.2021.

Yle Areena (2020) Oppimislabra, kausi 3, jakso 1. Saatavilla https://areena.yle.fi/1-50331445?autoplay=true . Katsottu 14.10.2021.

Kultakutri ja kolme karhua- toiminnallinen satutuokio

Demo koostuu toiminnallisesta satutuokiosta, jonka aikana käydään läpi erilaisia tunteita draaman kautta. Satuna toimii klassikkosatu Kultakutri ja kolme karhua. Demon aikana luetaan satua ja pysähdytään miettimään miltä hahmoista tuntuu tietyissä tilanteissa ja ennakkoon valituissa hetkissä. Kun tarinaa tarkastellaan tästä toteutustavasta, olisi lapsilla hyvä olla jo tiedossa sadun juoni ja loppuratkaisu. Tällöin sitoutuminen tarinan syvällisempään tarkasteluun on oletettavasti parempi kuin, että kyseessä olisi täysin uusi satu. Kuten Kirsti Lonka teoksessaan Oivalta oppiminen kertoo “opittavat yksityiskohdat voivat jäädä mieleen kuin itsestään, kun ne liittyvät johonkin järkevään kokonaisuuteen”. Demon tavoitteena on vahvistaa lasten tunnetaitoja, joten tutun sadun avulla voidaan myös luoda uusia tai vahvistaa jo opittuja sisäisiä malleja erilaisista ongelma- tai konfliktitilanteista selviämiseen ja niiden ratkaisemiseen.  (Lonka, 2020.)

Satujen anti tavoittaa lukijan, kuulijan tai katsojan vain silloin, kun se toimii myös viihteenä. Jos kertomus on tylsä, lapsi torjuu sen täysin tai jää kylmäksi, ilman minkäänlaisia tunteita. Satuihin on monesti sisällytetty opetuksia ihmisistä, luonnosta ja tuonpuoleisista voimista, mutta nekin toimivat vain sivuroolissa päätarkoitukseen eli viihdyttämiseen nähden. (Apo 2001, s.16.)

Tavoitteenamme oli lasten tunnetaitojen vahvistaminen havaitsemalla, tiedostamalla, kokeilemalla ja nimeämällä tunteita. Tunnetaidot oli opettajan toive tuokiotamme varten. Tavoitteenamme oli mahdollistaa monipuolinen ilmaisu ja viestintä, esim. Kehollisesti, kielellisesti. Halusimme tukea myös ryhmän kielellisiä haasteita demossamme. Tavoitteet nousevat Keravan  paikallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta.

Onnistuimme suunnittelussa ja ryhmämme yhteistyö toimi hyvin. Saimme etukäteen tietoa lapsiryhmästä ja se helpotti suunnittelemaan lasten tarpeita vastaavaa toimintaa. Tukiviittomat olivat hyvä lisä, vuorovaikutus tapahtui myös ilman puhuttua kieltä kun osa lapsista viittoi mukana. Kuvatuki innosti lapsia osallistumaan ja nimeämään/näyttämään tunteita, tämä näkyi etenkin tarinan vihaisten karhujen kohdassa lasten eläytymisenä. Lapset osallistuivat aktiivisesti tuokioon, he vastailivat kysymyksiimme esimerkiksi kysyttäessä miltähän sadun hahmoista tuntuu, ja ehdottivat itse ratkaisuja tilanteisiin oma-aloitteisesti. Lasten aloitteet tulivat kuulluiksi ja huomioiduiksi, vaikka niitä ei jatkettukaan eteenpäin tilanteessa. Lapsiryhmän toiminta näkyi hyvin ruudulla, ja opettaja sanoitti ääneen sen mitä emme kuulleet/nähneet lasten toiminnasta. Peukkuäänestys tuokion lopuksi oli toimiva, ja kaikkien mielipiteiden huomiointi oli onnistunutta, sanoitimme ääneen että on oikeus olla juuri sitä mieltä kuin tuntuu, tämä tukee lapsen omaa identiteettiä ja itsetuntoa. Draama oli onnistunut kokonaisuus, jossa oli selkeä alku ja loppu.

[Kuva yllä papunet.fi]

Etäpedagogiikassa jatkossa olisi hyvä huomioida, että tekniikka testataan lapsiryhmän kanssa etukäteen, jotta voidaan varmistaa sen toimivuus itse tilanteessa. Tuokion alussa voisi pitää myös lapsiryhmän esittelykierroksen. Etäpedagogiikassa on haasteellisempaa tarttua lasten aloitteisiin kuin käytännön tilanteissa, joten sitä voisi yrittää kehittää, niin että ei pysyttäisi liian tiukasti kiinni käsikirjoituksessa.

Etäpedagogiikka herätti meissä monia ajatuksia. Hyvää siinä on, että se antaa paljon erilaisia toteutus mahdollisuuksia. Ajattelemme haasteiksi esimerkiksi teknologian toimimattomuuden, lapsiryhmän asettelun kameraan nähden ja kuuluvuuden. Huomasimme, että lasten aloitteisiin tarttuminen ja ylipäätänsä improvisaatioon heittäytyminen vaatii etäyhteyden välityksellä paljon ja se onkin haastavampaa kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi huomasimme, että jos ohjaajia on useampi, jotka toimivat etäyhteyden välityksellä, spontaaniin toimintaan on vaikeampaa heittäytyä, sillä poikkeaminen sovitusta suunnitelman toteutuksesta voi aiheuttaa hämmennystä toiselle ohjaajalle.

Sadut tarjoavat lapsille aiheita leikkeihin. Roolihahmoihin samaistuminen ja leikin rakentaminen saadun mallin mukaan on heille mielekästä. Roolileikin ja pedagogisen draaman avulla voidaan opettaa kokemuksellisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Draamaprosessia auttaa lapsia omien tunteidensa hahmottamisessa ja pystyvät kanavoimaan energiaa tunteiden kautta. Draama edesauttaa myös erilaisten viestintä- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. (Luoto & Luoto 2001, s.185.)

Lähteet

Apo, S. (2001). Avaa lastenkirja. Klassinen satutraditio. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna:Karisto Oy

Kehitysvammaliitto. (2021). Papunet työkalu. Viitattu 15.10.2021. Haettu osoitteesta https://papunet.net/materiaalia/kuvaty%C3%B6kalu

Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen. Millainen on muistin perusrakenne? (E-kirja) Kustannusosakeyhtiö Otava

Luoto, T. & Luoto, S. (2001). Avaa lastenkirja. Satu ja tarina elää päiväkodissa. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna: Karisto Oy

Kirjoittajat: Iina Honka, Susanna Forssell, Anna Heikkinen, Fiia Heikkinen

[Kuvat: pixabay, papunet]

Kadonneet luut

Etädemomme oli tarinaan pohjautuva aarrejahti-seikkailu, jossa päähahmona toimi Ryhmä Haun Vainu-koira. Tarinassa päiväkotiryhmän lapsien tehtävänä oli auttaa meitä etädemon ohjaajia löytämään yhdessä Vainun kadottamat luut erilaisten osallistavien ja liikunnallisten tehtävien avulla. Tarinan juoni lähti liikkeelle, kun esittelimme ohjaajina paikat, joissa Vainu oli käynyt päivän aikana ja minne hän epäili jättäneensä luunsa. Paikkoina toimi leikkipaikka, uimaranta sekä metsä. Lapsien kanssa lähdimme seikkailemaan kohti kyseisiä paikkoja eri tavoin liikkuen. Lapset saivat nousta seisomaan ja ehdottelemaan miten pääsisimme ensiksi leikkipaikalle. Lapsilta nousi esille esimerkiksi polkupyörä, juokseminen, autolla ajaminen sekä juokseminen. Aina jokaisen ehdotuksen jälkeen heittäydyimme ohjaajien sekä lasten kesken kokeilemaan kyseisiä liikkumistapoja mielikuvituksen avulla. Tämä toistui aina “siirtymissä” tapahtumapaikasta toiseen. Itse tapahtumapaikoilla (leikkipuisto, uimaranta, metsä) oli erilaisia tehtäviä ja luut saattoivat olla piilotettu, niin että lapset näkivät osan luusta, ja joutuivat keksimään miten luut saataisiin otettua/etsittyä. Esimerkiksi uimarannalla kokeilimme onkia ongella luuta pois merestä, ja metsässä jouduimme ryömimään karhun pimeään luolaan hiljaa herättämättä karhua ja leikkipuistossa jouduimme kaivamaan luuta hiekkalaatikolta. Kaikki kolme luuta lopulta löytyivät ja Vainu kiitteli kovasti lapsia avusta. Lapset olisivat halunneet etsiä vielä lisää luita ja selkeästi lapset olivat innoissaan. Lopuksi lapset saivat vielä kertoa oman mielipiteensä mitä pitivät aarrejahti-tuokiosta näyttämällä peukkua ylös tai alas.

Demon tavoitteena oli osallistaa lapsia liikunnallisin keinoin etäyhteyksiä käyttäen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) todetaankin, että varhaiskasvatuksessa tulisi kokea liikunnan tuottamaa iloa ja liikkua monipuolisesti ikätaso huomioiden (VASU, 2018, s. 47). Etädemon aikana lapset liikkuivat erilaisin tavoin, muun muassa kävellen, juosten ja ryömien. Lapset saivat itse valita, millä keinolla seuraavaksi liikutaan. Jätimme tilaa lasten omille ajatuksille, jolloin tuokiosta saatiin myös lasten näköinen. Harjoitusten intensiteetti vaihteli ja annettiin tilaa myös hengähtymiselle. Lapset istuivat omalle merkitylle paikalle ja seurasivat demon kulkua. Ryhmässä liikkuminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja (VASU, 2018, s. 48).

Muita valitsemiamme pedagogisia tavoitteita oli vuorovaikutustaitojen harjoittelu. Tarnina eli lasten mukana ja lapset saivat vapaasti ehdottaa tarinaan ratkaisuja. Ajattelimme myös tehtävien kehittävän loogista päättelykykyä. Tarina on luontoon sijoittuva, ja lapset saivat pohtia luonnossa liikkumista. Tämän voisi yhdistää ympäristökasvatuksen näkökulmaan. Eniten demo kuitenkin korostui kuuntelutaidot sekä odottaminen. Tarinan kannalta lasten piti kuunnella mitä me demon esittäjät sanomme ja ehdotamme. TArinassa välillä liikuttiin ja välillä kuunneltiin tai kyseltiin.

Ryhmällämme oli todella vähän aikaa käytettäväksi suunnitteluun, jonka vuoksi muutama asia nousi esille demon pitämisen jälkeen, joita jatkon kannalta olisi hyvä kehittää suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Ryhmämme ei ehtinyt saada tilaa varattua, jossa demo olisi voitu toteuttaa, joten jouduimme tyytymään yhden ryhmäläisemme kotiin. Koti on aina kuitenkin koti, vaikka pyrimme mahdollisuuksien mukaan rakentamaan kotiin rekvisiitan avulla mahdollisimman hyviä tapahtumapaikkoja. Totuus oli kuitenkin se, että esimerkiksi leikkipuisto kohtaus jouduttiin toteuttamaan keittiön lattialla, eikä juuri oikeassa leikkipuistossa. Luotimme kuitenkin tässä lasten mielikuvitukseen ja omaan heittäytymiseemme. Lapsia ei demon aikana tuntunut häiritsevän enään alun jälkeen se, että juuri leikkipuisto oli keittiössä, eikä oikeassa leikkipuistossa. Itse heittäydyimme juoneen ja mielestämme siinä onnistuimme hyvin saamaan lapset mukaan, mutta jatkon kannalta olisi tietenkin kaikille mielekkäämpää olla mielenkiintoisessa ja enemmän tarinaa kuvaavammassa tapahtumaympäristössä tai ympäristössä, jossa häiriötekijöitä ei olisi (keittiö, peilit, eteinen yms.). Toinen kehityskohde liittyi etädemon kuvaukseen. Olimme suunnitelleet, että kuvaamme puhelimella ja olemme varmuudenvuoksii linjoilla myös tietokoneella. Tästä kuitenkin aiheutui se, kun aloimme kuvaamaan, jouduimme tiputtamaan tietokoneen pois linjoilta, koska ääni särisi. Puhelinta oli helppo liikuttaa mutta ongelmaksi muodostui se ettemme ohjaajina kameran edessä enää nähneet lapsia ollenkaan. Jouduimme luottamaan pelkästään lasten ääniin sekä kuvaajaan, joka peukulla (ylös/alas) osoitti miten lapset ruudulla osallistuivat, kun lähdettiin suorittamaan erilaisia tehtäviä. Saimme kuitenkin demon jälkeen muilta katsojilta palautetta, ettei kukaan ollut edes tajunnu, ettemme me ohjaajat olleet nähneet lapsia. Joten demon suorituksen kulkuun se ei onneksi vaikuttanut, mutta vaikeutti tietenkin meidän ohjaajien tehtävää.

Etäpedagogiikka oli mukava toteuttaa ja sopii mielestämme koronan jälkeiseen arkeen. Aluksi nousi huoli tekniikan riittävyydestä ja toimivuudesta. Esimerkiksi juuri, kuinka ääni toimisi sekä riittäisikö netin nopeus. Etäpedagogiikassa toiminta voi olla hyvinkin samanlaista, kuin päiväkodissa, vaikka ei olla fyysisesti samassa tilassa. Etäyhteyksien aikana vedettävä tuokio on varmasti uutta myös meille opiskelijoille, kuin lapsille ja päiväkodin henkilökunnalle.

Lähteet: VASU (2018). Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 8.10.2021

Kirjoittajat;

Pinja Jokinen, Roosa Ojamäki, Olli Honkaniemi

[kuva:Pixabay]

Syksyinen metsäretki

Halusimme demossamme käsitellä ympäristökasvatuksen teemoja sekä kaveritaitoja. Huolenpito ja välittäminen ovat olennaisia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen arvoja ja teemoja. Ympäristökasvatuksen pohja luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta oppiminen on elinikäistä. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.12, 17.) Lajitunnistusta demossamme tuli sienien tunnistamisen kautta. Ryhmämme etädemon aiheena oli syksyinen metsäretki, jossa lähdimme keräämään sieniä yhdessä lasten kanssa.

Ajatuksenamme oli tarkastella sekä syötäviä sieniä, että myrkkysieniä ja tunnistaa niitä. Tutustuimme matkalla metsäneläimiin kettuun, siiliin ja karhuun, sekä niiden talvehtimistapoihinsa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) määrittelevät ympäristökasvatuksen perusteiksi luontosuhteen vahvistamisen ja vastuullisen toimimisen ympäristössä. Suunnitelman mukaan luonnonilmiöitä tulisi tutkia eri vuodenaikoina ja samalla opetella käsitteiden käyttöä sekä kasvi- ja eläinlajien tunnistamista. (VASU, s. 46–47.) Ympäristökasvatuksen yhtenä tavoitteena on saada ihmiset tietoiseksi riippuvuudestaan ympäristöön (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.11).

Lähetimme etukäteen kuvat sienistä lajiteltuina syötäviin- ja myrkkysieniin lapsille, jonka avulla he osasivat auttaa meitä tunnistamaan niitä. Lapsille on luontaista oppia toiminnallisten ja osallistavien työtapojen avulla (VASU, s.38). Nämä kuvat heillä olivat apunaan demon aikana. Myös meillä oli mukanamme askartelemamme sienikirja koko demon ajan, jossa demossa mukana olleet kolme ruokasientä sekä kolme myrkkysientä olivat lajiteltuna. Toivoimme myös, että opettaja kävisi lapsien kanssa läpi kyseisiä sieniä ennen demoamme. Päiväkodin lapsiryhmä oli eskariryhmä ja demoon osallistui noin kymmenen lasta.

Demon suunnittelussa haasteellisinta oli se, kun emme tienneet tai tunteneet lapsiryhmää etukäteen, emmekä osanneet sanoa miten demomme aihe soveltuisi juuri kyseiselle lapsiryhmälle. Demosta ei siis pystynyt ennustamaan olisiko se sopivan haastava lapsille. Sujuvin ja helpoin osa oli demon suunnittelu heti idean keksimisen jälkeen. Saimme paljon ideoita ja niiden pohjalta aloimme rakentaa kokonaisuutta. Koemme onnistuneemme aiheen valinnassa, sekä itse demon toteutuksessa. Demomme pituudeksi tuli noin kymmenen minuuttia ja mielestämme tämä aika oli juuri sopiva lapsille. Aihe tuntui myös olevan lapsille mieleinen ja kiinnostava sekä kaikki jaksoivat keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan demoa. Kaveritaitoja käsittelimme esimerkiksi ottamalla muut huomioon tervehtimällä aina uuden eläimen tultua mukaan demoon, sekä kiittämällä lapsia. Vasun mukaan lapsia tulisikin ohjata ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön perustuvalla toiminnalla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja erilaisten ihmisten kanssa. (VASU, s.25.)

Demon jälkeen saimme paljon positiivista palautetta. Kuvaus ja toteutus olivat onnistuneet hyvin ja olimme onnistuneet kuvaamaan demon vakaasti ja selkeästi. Sienet olivat näkyneet tarpeeksi selkeästi, jonka huomasimme sen takia, että lapset huudahtelivat jo kaukaa oikean sienen nimen. Myös taustasta ja visuallisesta toteutuksesta saimme kehuja. Olimme onnistuneet luomaan ympäristöllä sekä omalla maskeerauksellamme ja roolihahmoon eläytymisellä sekä heittäytymisellä mukaansatempaavan ja sadunomaisen kokonaisuuden. Myös äänemme olivat kuuluneet hyvin ja selkeästi. Yksi mieleenpainuvimmista kommenteista tuli ryhmäläiseltämme, kun hän sanoi, että demoa olisi mielellään seurannut pidempäänkin. Siitä tiesi, että olimme onnistuneet säilyttämään koko demon ajan hyvän rytmin ja mielenkiinnon.

Lähteet:

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 14.10.

Parikka-Nihti M. & Suomela L. (2014). Iloa ja ihmettelyä: ympäristökasvatus varhaiskasvatuksessa. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat:

Emmi Jalas, Anna Mäkelä, Vilma Ylitalo, Sanni Vallin (VO7/D)

[kuva:Pixabay]

Käsinuket kaveritaitoja opettamassa

Ryhmämme etädemon aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelimme pöytäteatterin ja eläinhahmojen avulla. Päiväkodin lapsiryhmä koostui viisivuotiaista, lisäksi mukana kuuntelemassa oli kaksi aikuista. Koimme tärkeäksi valita esityksen aiheeksi juuri kaveritaidot, sillä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa edellytetään, että lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja vahvistetaan. Varhaiskasvatuksessa lapset opettelevat kasvattajien tuella tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja, lisäksi lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Tunnetaitoja vahvistetaan myös opettelemalla havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. (VASU, 2018, s. 26, 32.) Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) on havainnut kaverisuhteiden tukemiseen liittyviä puutteita arvioidessaan varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. KARVI:n selvitysraportissa kaverisuhteiden tukeminen onkin nimetty yhdeksi varhaiskasvatuksen sisällöllisen kehittämisen kohteeksi. (KARVI, 2019.) Varmistuimme aiheen sopivuudesta lapsiryhmälle oltuamme yhteydessä päiväkotiin.

Tarinamme dramatisointi perustui Katri Kirkkopellon (2016) kuvakirjaan Piki. Muokkasimme esityksen tekstiä lyhentämällä alkuperäistä kertomusta, vaihtamalla hahmoja ja lisäämällä juoneen aiheita, jotka vastasivat lapsiryhmän tarpeita. Tarinassa Piki tuli ensin muiden eläinhahmojen torjumaksi ja kiusaamaksi leikkiin pyrkiessään, mutta lopulta Piki pääsi mukaan joukkoon. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät, että kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään (VASU, 2018, s.31). Näytelmän tarkoituksena oli herätellä lasten ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on ja rohkaista lapsia puuttumaan kiusaamiseen.

Pöytäteatteriesityksen kesto oli vajaat kymmenen minuuttia. Lopuksi osallistimme lapsia kysymällä kysymyksiä teatterin tapahtumiin liittyen. Lapset saivat pohtia muun muassa, toimiko Pikku-Kettu oikein, kun oli tarinassa tönäissyt Pikiä, ja miltä tuntuu, kun kaverit eivät ota mukaan leikkeihin. Pikku-Kettu pyysi lapsilta myös vinkkejä siihen, miten olla kiva kaveri. Ryhmässä oli pyynnöstämme keskusteltu aiheesta etukäteen, ja lapset esittivätkin erinomaisia näkemyksiä asiaan. Halusimme sisällyttää demoesitykseen keskustelua lasten kanssa, sillä lapsen osallisuus on tärkeä tavoite varhaiskasvatuksessa. Osallistumisen avulla lapsille voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja ja yhteisiä sääntöjä. Toimintaan osallistuminen sekä kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta vahvistavat lapsen osallisuutta. (VASU, 2018, s. 26, 30.)

Pöytäteatteri ja nukkehahmot soveltuivat mielestämme hyvin etädemon välineiksi. Rekvisiitta, valaistus ja kameran sijoittuminen oli mahdollista järjestää etukäteen, ja esityksen aikana saatoimme keskittyä tarinan kertomiseen ja nukkien liikuttamiseen. Nukkien käyttö tunnekasvatuksessa on perusteltua. Nukkien avulla voidaan käsitellä erilaisia tilanteita lasten kanssa turvallisesti, sillä nukke toimii vieraannuttavana elementtinä (Toivanen, 2015, s. 57). Tunne- ja kaveritaitoihin liittyvän sisällön ohella pöytäteatteri tarjosi lapsille esteettisen ja taiteellisen kokemuksen, jotka Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nähdään lapsen oikeutena saavuttaa. Taiteellinen kokeminen myös edistää muun muassa sosiaalisia taitoja sekä valmiuksia ymmärtää maailmaa. (VASU, 2018, s. 43.) Meille tekijöille etädemo oli harjoitusta myös draamakasvatuksen, ja tarkemmin sen yhden osa-alueen, esittävän teatterin toteuttamiseen (ks. Toivanen, 2015, s. 10-11).

Koemme onnistuneemme etädemomme tarinan valinnassa, sillä aihe vaikutti olevan lapsille ajankohtainen ja merkityksellinen; lapset tuntuivat olevan kiinnostuneita aiheesta ja sitoutuneita katsomaan esitystä. Olimme tyytyväisiä myös yliopiston draamaluokkaan etädemon toteutuspaikkana, sillä tarpeiston ansiosta luokassa oli monipuoliset mahdollisuudet rakentaa toimiva miljöö. Miljöön avulla näytelmään eläytyminen oli luontevaa meille tekijöillekin. Etäpedagogiikan toteuttaminen tuotti etukäteen huolta teknisen toteutuksen osalta. Mietimme muun muassa äänen kuuluvuutta ja kuvan laatua, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä etätoteutuksessa. Otimmekin etädemomme kanssa pienen riskin, sillä emme ryhmänä olleet voineet tutustua luokkatiloihin etukäteen. Tältäkin osin esitys sujui lopulta hyvin.

Kehittämiskohteita pohtiessamme esille nousi, olisiko lapsia voinut osallistaa monipuolisemmin opetushetken aikana. Päätökseemme osallistamisesta keskustelun avulla kuitenkin vaikuttivat lapsiryhmän vähäinen tuntemus, huoli teknisten laitteiden toimivuudesta sekä kiireellinen aikataulu.

 

Lähteet

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 6.10.2021. https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf

Kirkkopelto, K. (2016). Piki. Helsinki: Lasten keskus.

Toivanen, T. (2015). Lentoon! Draama ja teatteri perusopetuksessa. Helsinki: WSOY Pro Oy.

VASU (2018). Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

 

Kirjoittajat:

Emilia Groundstroem, Elina Hautala, Paula Leppänen (VO 7 / B)

[kuva: Pixabay]

Tervetuloa!

Etäpedagogiikkaa varhaiskasvatukseen yhteiskehittäen -hanke on saanut rahoitusta Kasvatustieteellisen tiedekunnan digikehittämisrahoista vuonna 2021. Hankkeessa toimii työryhmä, johon kuuluu sekä opiskelijoita että opettajia.

Opettajien ja opiskelijoiden yhteistyölle perustuva kehittäjäryhmän toiminta kohdentuu erityisesti etäpedagogiikan laadun kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Kehittämistyö palvelee niin tiedekunnan opintojen kehittämistä ja etäopiskelumahdollisuuksien laajentamista kuin myös laajemmin etäpedagogiikan kehittämisessä varhaiskasvatuskentän näkökulmasta.  

Vuoden 2021 hankkeen toiminta keskittyy Varhaispedagogiikka toiminnassa -kurssin (EDUK722) etätoteutuksen kehittämiseen. Kurssi on pakollinen kaikille kasvatustieteiden kandidaatinohjelman varhaiskasvatuksen opettajan opintosuunnan opiskelijoille. Kurssin aikana opiskelijat toteuttavat suunnittelemiaan pedagogisia demoja lapsiryhmissä etänä. Demojen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista kerrotaan täällä yhteisessä blogissa.