Kaveritaitojen harjoittelua hyödyntäen nukketeatteria

Etädemomme aiheeksi valikoitui päiväkodin pyynnöstä kaveritaidot. Suppea tieto toiveista sekä ryhmästä johdatti meidät valitsemaan nukketeatterin kaveritaitojen käsittelyyn, sillä ajattelimme, että ilmoitettuun 3–5-vuotiaiden ryhmään tämä soveltuisi. Draamakasvatuksen tavoitteet sopivat valitun aiheen käsittelyyn, sillä draamakasvatuksen tavoitteena on taiteesta oppiminen, mahdollinen oppiminen sekä sosiaalinen että yksilöllinen oppiminen.  Nukketeatterin avulla draamakasvatuksessa pystyy opettamaan sosiaalista ja yksilöllistä oppimista eli yhteistyötaitoja, kuten toisten huomioimista, empaattisuutta, yhdessä päämärän eteen työskentelyä sekä henkilökohtaisten taitojen, kuten ajatuksien ja tunteiden ilmaisua sekä kehittämistä. Lisäksi nukketeatterissa esiintyy mahdollista oppimista eli draamasta opitun tietotaidon yhteyttä oikeaan maailmaan.  (Toivanen, 2014, 15.) Varhaiskasvatussuunnitelman sisältö tukee taiteellista kokemista ja ilmaisemista, sillä ne edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaan. (Vasu, 2018, 42) Tavoitteenamme oli siis edistää lasten sosiaalisia taitoja, vahvistaa ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä tukea empaattisuutta.

Hyödynsimme nukketeatterissa Anne-Maria Kuuselan Puspus Pusukala tahtoo leikkiin-kirjan juonta. Muokkasimme alkuperäistä tarinaa ja kirjoitimme uudet vuorosanat keksimillemme omille hahmoille.  Tarinassamme Surku-Sammakko jää leikin ulkopuolelle, koska ei osannut lentää.  Käsittelimme Surku-Sammakon tunteita sekä kaveritaitoja muiden ystävysten toiminnassa ja yritimme löytää ratkaisun yhdessä. Hyödynsimme draamakasvatuksessa paljon käytettyä forum-työtapaa (Herva R, luento 15.9.2021) sekä opettaja roolissa työtapaa. (Toivanen 2014, 75.). Tähän otimme avuksi Mummo-hahmon, joka esitti pedagogisia kysymyksiä ja auttoi lapsia harjoittelemaan tunnetaitoja.  “Yhdessä opetteleminen ja tunteiden nimeäminen vahvistaa itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä.” (VASU, 2018, 25–26).

Draamakasvatuksen tavoitteiden osa-alueet sekä asettamamme tavoitteet näkyivät demossa. Lasten osallistamisella tarinaan tuimme lasten myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehitystä sekä kehohahmottamista ja kykyä tunnistaa ja näyttää tunteita. Lapset saivat sanoittaa tunteita sekä käyttää tunnekortteja kuvailemaan oloa sekä tunnetta. Myös tuokioon valittu tarina tuki lasten kykyä tunnistaa toisten tunteita. Tarina edisti myös lasten kielellistä kehitystä, sillä lapsille esitettiin tarinaa ääneen. Kuin itsestään tuokiossa edistettiin myös keskittymisen ja mielikuvituksen kehitystä sekä tietoutta draamasta ja draamatyöskentelystä. Nämä tavoitteet täyttyivät, sillä tuokio sisälsi erilaisia draamatyötapoja, jotka vaativat lasten keskittymistä. Myös yhteistyötaidot olivat isossa roolissa tuokiossamme, sillä lasten täytyi odottaa omaa vuoroaan tunnekorttien näyttämisessä ja toimia pareittain lopetusleikissä. Myös tarinoiden ja tosielämän välisen eron tunnistaminen ja ymmärtäminen toteutui tuokiossa, kun lasten kanssa keskusteltiin heidän kokemuksistaan, jotka olivat samankaltaisia kuin tarinassa.

Toteutuksessa tavoitteet täyttyivät ja lapset olivat pääsääntöisesti innokkaita osallistujia sekä keskittyivät tuokiossa hienosti, mutta etäpedagogiikka vaati muokkautumiskykyä. Jouduimme säätämään taustan valintaa ja valaistusta, jotta hahmot erottuisivat hyvin. Demossa puolestaan kiinnitimme huomiota mahdollisimman selkeään sekä hitaaseen puhumiseen, mutta silti huomasimme, että osalla lapsista oli vaikeuksia keskittyä. Ehkä päiväkodin päässä tietokoneen pieni näyttö rajoitti näkemistä sekä kuulemista. Vastavuoroisesti meille syntyi vaikeuksia reagoida etänä ääniin ja ilmeisiin, jotka eivät välittyneet kameran kautta. Tämä ei kuitenkaan estänyt vuorovaikutusta saimme keskustelua ja ajatuksia vaihtoon, mutta nämä ovat asioita, joita voisi ottaa huomioon seuraavalla kerralla. Kaikesta huolimatta olemme iloisia lopputuloksesta, sillä jouduimme luopumaan mummo-käsinukkehahmosta äkillisen poissaolon takia ja lopulta meistä yksi muuttui mummoksi pukiessaan huivin roolihahmon merkiksi. Muokkautumiskyky, improvisointi ja resilienssi vaikean tilanteen hetkellä on läsnä kentällä, joten tämä oli itsessään opettavainen kokemus. Itse demo kuitenkin toteutui mutkitta ja demomme heijasteli laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kattavasti (Vasu, 2018, 23–27).

Lähteet:

Herva, R. 15.9.2021 Luento.

Toivanen, T. 2010. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille.

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat: Pinja, Nea ja Laura

Leave a Reply