Author: sasinton

Demon tavoitteet ja näkökulmia toteutukseen

Valitsimme varhaispedagogiseksi näkökulmaksi aikuisen sensitiivisyyden. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuista ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta, jota vahvistaa aikuisen sensitiivinen kohtaaminen lasta kohtaan (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 30). Aikuisten sensitiivisyys toiminnassa on erityisen tärkeää. Harkoma (2018) toteaa, että aikuisen koko ryhmään kohdistuva sensitiivisyys on yhteydessä lasten ryhmässä kokemaan emotionaaliseen turvallisuuteen. Aikuisen rooli on tällöin käsitellä omia sekä lasten tunteita ja pystyä mukautumaan tilanteeseen omien havaintojensa perusteella. Aikuinen kasvattajana on voimavara lasten kasvulle, kehitykselle ja hyvinvoinnille. Korhonen (2016, s. 13) kertoo, että kasvattajan sensitiivisyys näyttäytyy vahvana keskittymisenä toimintaa kohtaan. Tällöin suhde kasvattajan ja lapsen suhde on lämmin ja molemmat sitoutuvat toimintaan. Tämä toimii aasin siltana lasten osallisuuteen.

Tuokion kulku

Olimme sähköpostitse yhteydessä lapsiryhmän opettajaan. Viestissä tiedustelimme ryhmän kokoa, nimeä sekä mahdollisia rajoituksia mitä meidän tulisi ottaa huomioon. Laitoimme myös alustavan suunnitelman sähköpostiin. Demo vedettiin 14 lapsen viskari-ryhmälle. Demossa oli myös mukana lapsiryhmän varhaiskasvatuksen opettaja. Demon kesto oli noin 20 minuuttia.

Demon suunnittelu

Demoon olimme suunnitelleet tarinallisen lasten osallisuutta korostavan tarinatuokion, jossa oli draaman elementtejä. Sopivan kirjan löytäminen demoon osoittautui haastavaksi, joten lähdimme luonnostelemaan omaa lyhyttä tarinaa. Tarinan päähenkilöksi tuli Ossi-orava ja teemaksi valitsimme syksyn. Tarinan juonessa korostui ystävyys, vuorovaikutustaidot sekä ongelmanratkaisutaidot. Otimme tarinan mukaan rekvisiitaksi metsän eläimiä, syyslehtiä, käpyjä ja tammenterhoja. Etädemon pedagogisiksi tavoitteiksi syntyivät vuodenajoista oppiminen, yhteistyötaidot, lasten osallisuuden tukeminen ja ongelmanratkaisu. Varhaiskasvatuksen perusteiden (2018, s. 48) mukaan eri vuodenaikoja täytyy hyödyntää niin, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella eri vuodenajoille tyypillisiä tapoja ulkoilla. Yritimme saada lapsia innostumaan eri värisistä lehdistä, ja kannustimme heitä keräämään niitä pihalta ulkoillessa.

Lapsiryhmä istui samassa tilassa seuraamassa demoa. Demo alkoi mainiosti ja lapset olivat mielekkäästi vuorovaikutuksessa meidän kanssa. Ohjeiden kuunteleminen meni lapsilla sujuvasti ja he olivat aktiivisesti mukana. Demon toiminnallisessa osuudessa lapset saivat kehollaan näyttää miltä eri kokoiset lehtikasat voisivat näyttää. Keskikokoisen lehtikasan näyttäminen oli hieman hankalaa lapsille, mutta muutama lapsi silti yritti näyttää käsillään lehtikasan kokoa. Se oli hyvä haaste lapsille. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 38) mukaan työskennellessä rohkaistaan lapsia ihmettelemään, kyselemään, päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Keskikokoisen lehtikasan näyttämiseen lapset tarvitsivat mallia, mutta ison ja pienen lehtikasan kuvaaminen onnistui hienosti omatoimisesti. Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2019, s. 36) korostavat osallisuuden kokemuksia vertaisvuorovaikutuksessa. Tavoitteenamme  etädemossa oli saada lapset mukaan, jotta heille syntyisi kollektiivi osallisuuden kokemus.

Etädemomme lopussa lapset saivat mennä lattialle rentoutumaan. Lapset saivat sulkea silmät ja kuvitella lehtien tippuvan kasvoille. Lopussa lapset vuorovaikuttivat kanssamme sanomalla heipat ja vilkuttaen meille. Toivotimme hyvät syys- ja päivänjatkot ja hyvästelimme aktiivisen ryhmämme.

Tuokion reflektio

Etäpedagogiikka oli kaikille uusi kokemus. Tilanne oli meille ja lapsille jännittävä, koska lapset olivat luultavasti täysin uuden asian äärellä. Vaikka tuokiomme meni oikein hyvin, olisi siinä voinut käydä aivan toisin. Tekniikka olisi voinut pettää ja sen jälkeen ei ole täysin varmaa, miten tuokion vetäminen loppuun olisi onnistunut. Huomasimme nämä asiat vasta tuokion jälkeen. Lapset seurasivat demoa isommalta näytöltä ja tämä mahdollisti sen, että lapset saivat seurata tarinan kulkua helpommin. Esittäjien “pinnaaminen” varmisti, että lapset näkivät aina henkilön, joka puhui. Myöhemmin saimme palautetta, että lapset olisi kannattanut myös “pinnata”, mutta ajattelimme sen häiritsevän esitystä, jos lapset näkisivät itsensä isolta ruudulta.

 Vuorovaikutusta lasten kanssa syntyi, mikä oli hyvin antoisaa. Harkoman (2018) mukaan aikuisen koko ryhmään kohdistuvan sensitiivisyyden merkitys voidaan ymmärtää tarkastelemalla ryhmätilannetta, jossa suurin osa lapsista sitoutuu toimintaan sekä asettuu avoimeen ja vastavuoroiseen vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Ennen demoa meitä mietitytti kuinka lapsiryhmä ottaa meidät vastaan etäyhteyden kautta. Se meni lopulta hyvin positiivisesti, ja lapset olivat hyvin aktiivisia sekä osallistuvia. Etädemon vetäminen oli meille hyvä kokemus tulevaisuutta varten, jolloin etäpedagogiikkaa hyödynnetään varmasti enemmän. 

Lähteet:

Forssan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2019). Saatavilla:

https://peda.net/forssa/varhaiskasvatus/vv2l/v:file/download/7ec40c752005e20740068c83fa601a502217d741/voxforssa2019_valmis1.pdf 

Harkoma, S. (2018) Ryhmäsensitiivisyys varhaiskasvatuksen keskiöön. Luettu 4.11.2021. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2018/11/02/pedasens-interventiotutkimus/

Korhonen, S. (2016) Kasvattajan sensitiivisyys vuorovaikutuksessa lapsen kanssa päiväkodin ohjatun toiminnan aikana. Varhaiskasvatustieteteen kanditutkielma, Jyväskylän yliopisto. Saatavilla:https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/49722/URN:NBN:fi:jyu-201605112495.pdf?sequence=1

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf.

Kuva: Piqsels.com

Tekijät: Salma Abdullahi, Veikka Annila, Mikael Anttila ja Anna Bartholomäus

 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa [Vasu] (Opetushallitus, 2018) ohjataan toteuttamaan matematiikkaan ja sen osa-alueisiin tutustumista havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Matemaattisen ajattelun eri vaiheissa olevien lasten olisi Vasun mukaan tärkeä kokea varhaiskasvatuksessa etenkin oivaltamisen ja oppimisen iloa. Etädemomme tavoitteena oli harjoitella matemaattisia käsitteitä enemmän–vähemmän, lukumääriä 1–5 sekä lukumäärän muutosta. Pyrimme suunnittelemaan matemaattiset pulmat viskari-ryhmän ikätasoon sopiviksi ja matematiikan pedagogiikan opintojaksolta olimmekin saaneet hyviä ideoita sekä vinkkejä, joita hyödynsimme demossa. Mattisen ja Hannula-Sormusen (2020) mukaan lukumääriä vertailemalla ja käsitteellistämällä esimerkiksi esinejoukkoa on mahdollista auttaa lasta jäsentämään myös ympäristönsä ilmiöitä ja tapahtumia. Koska matemaattisen päättelykykyyn kytköksissä olevien ajattelun ja oppimisen taitojen tiedetään mm. perustavan pohjan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle (Opetushallitus, 2018), innostuimme ottamaan tämän äärimmäisen tärkeän näkökulman etäpedagogiikkatuokion teemaksemme!

Kuten tutkimuksissa (mm. Hannula, Mattinen & Lehtinen, 2005) on osoitettu, että lasten huomion kiinnittämistä lukumääriin voidaan lisätä leikki- ja toimintaympäristöä muokkaamalla ja lapsia ohjaamalla, pyrimme mekin saamaan lapset mukaan leikkimieliseen laskentaan etätuokiossa tarinallisen kerronnan, heille esitettyjen apukysymysten sekä innostavan ja kannustavan ohjauksemme avulla.

Demoa suunnitellessamme huomioimme kyseisessä lapsiryhmässä tuolloin meneillään olleen oravaprojektin, jonka pohjalta ideoimme tuokiolle keskushahmon. Löysimme Korkeasaaren nettisivuilta mielenkiintoisen oravatarinan, jota lähdimme muokkaamaan demoa varten sopivaksi. Päiväkotiryhmämme opettaja vinkkasi meille, että ryhmän lapset olivat käyneet aiemmin viemässä oraville tammenterhoja – niinpä niitä todellakin käytettäisiin myös tuokiossa! Tuokiossa Ossi-orava lähti seikkailulle Korkeasaaren eläintarhaan ja tapasi siellä kaksi alppimurmelia, kamelin sekä karhun. Ossi kohtasi matkansa varrella erilaisia matemaattisia pulmia ja tutustuipa hän siinä samalla myös eri eläinten ruokailutottumuksiin sekä talvehtimistapoihin. Matematiikkatehtävien lisäksi aktivoimme lapsia tekemään omassa ryhmätilassaan havaintoja syksyn keltaisesta väristä. Toteutimme demon kaikkien vetäjien ollessa omien etäyhteyksiensä äärellä.

Ennen demon alkua kohtasimme kuitenkin teknisiä ongelmia, eikä yksi meistä lopulta pystynyt osallistumaan itse Hhetkeen. Olimme onneksi etukäteen sopineet kuka paikkaa ketäkin, joten loppujen lopuksi haasteista huolimatta saatiin tuokio vedettyä vajaamiehitykselläkin hienosti läpi! Etäpedagogiikkaa suunnitellessa onkin hyvä ottaa huomioon etenkin toteuttamista vaativat tekniset seikat ja toisaalta sen tarjoamat mahdollisuudet, kuten esimerkiksi erilaisten visuaalisten keinojen (videot, kuvat, ääni) käyttö. On siis hyvä pitää muutamaa varasuunnitelmaa takataskussa ja pyrkiä luomaan mahdollisimman mielenkiintoinen, mutta kuitenkin tarpeeksi selkeä kokonaisuus.

Vaikka demomme sujui kaiken kaikkiaan hienosti ja suunnitelmien mukaan, heräsi meille sen jälkeen muutamia kehitysideoita. Etukäteen olimme pohtineet, olisivatko valitsemamme matemaattiset tehtävät sopivan tasoisia ryhmän ikään nähden, sekä kuinka tarina soljuisi sujuvasti eteenpäin. Tehtävät olivat etätuokioon onneksi sopivia, mutta varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämiseksi tulisi matematiikkaan kiinnittää huomiota päiväkodissa etenkin arkitoimintojen yhteydessä (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2008). Nallematikaksi kutsutun kehittämisohjelmansa tavoitteeksi Mattinen ym. (2008) asettivat 4–5-vuotiaiden lasten itsenäisen, ympäristössään esiintyvien matemaattisten ilmiöiden huomioimisen. Vuonna 2008 toteutettu pilottitutkimus osoitti Nallematikan onnistuneeksi toimintamalliksi varhaiskasvatuksessa. Niin matemaattisten taitojen, kuin muistisuoritustenkin todettiin kehittyneen intervention aikana. Lisäksi tulokset osoittivat, että varhaisella vaikuttamisella nähdään olevan hyötyä myös matemaattisilta lähtökohdiltaan heikoimpien lasten oppimiselle. (Mattinen, Räsänen, Hannula & Lehtinen, 2010.)

Demon jälkeen saimme aiheellista palautetta tarinan lukemisen nopeuteen sekä lausemuotoihin liittyen. Joitain rakenteeltaan monimutkaisia lauseita oli jopa aikuisten kuulijoiden ollut hankala ymmärtää. Jatkossa vastaavaa tarinallista etätuokiota suunnitellessa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota itse käsikirjoitukseen, lukea sitä useaan otteeseen ääneen läpi ja hioa mahdollisimman selkokieliseksi. Näin myös puheen nopeuteen tulisi kiinnitettyä vaadittavaa huomiota jo ennen tuokion esitystä. Lisäksi olisimme tarinan aikana toki voineet antaa lapsille hiukan enemmän aikaa paneutua itse tuottamiimme visuaalisesti kauniisiin kuviin.

Tuokio synnytti opiskelijaryhmässämme erinomaista reflektoivaa keskustelua. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että Ossi-oravan maailma itsessään oli niin vetävä, että ei liene liikaa haitannut, vaikkei kaikkia lauseita olisikaan aivan sanatarkasti ymmärretty. Tärkeintä oli saavuttamamme tuokion kokonaisvaltainen tunnelma. Lopuksi arvon lukijat haluammekin sanoa, että olemme erittäin tyytyväisiä demosuoritukseemme. Etäyhteyksistä huolimatta saimme Ossi-oravan hienosti seikkailulle, ja lapsilla tuntui olevan kivaa matemaattisten tehtävien parissa! Mikä onkaan tärkeämpää kuin se että lapset viihtyvät, oppivat ja tempautuvat mukaan tarinaan? Ei juuri mikään, sitä mieltä mekin olemme.

Kirjoittajat: Saara, Ella, Essi & Anna (Ryhmä 1)

Lähteet: Hannula, M.M., Mattinen, A. & Lehtinen, E. (2005). Does social interaction influence 3-year-old children’s tendency to focus on numerosity? A quasi-experimental study in day care. In L. Verschaffel, E. De Corte, G.Kanselaar, & Valcke, M. (Eds) Powerful environments for promoting deep conceptual and strategic learning. (63–80). Leuven: Leuven University Press.

Mattinen, A. & Hannula-Sormunen, M. (2020). Lapsen matemaattinen maailma ja ajattelu. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. 5. uudistettu painos (e-kirja). Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 15.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700758

Mattinen, A., Räsänen, P., Hannula M.M. & Lehtinen, E. (2008). Varhaisten matemaattisten oppimisvalmiuksien kehittämisohjelma päiväkodeille. NMI-Bulletin, 4, 40–53. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2016/09/mattinen4_20081.pdf

Mattinen, A., Räsänen P., Hannula M. M., & Lehtinen, E. (2010). Nallematikka: 4–5 –vuotiaiden lasten oppimisvalmiuksien kehittäminen –pilottitutkimuksen tulokset. NMI-Bulletin, 2, 41–59. Luettu 16.10.2021. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2015/02/mattinen.pdf Opetushallitus. (2018).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. (24–46). Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Pidimme etädemomme lokakuussa lohjalaiselle päiväkodille. Etädemoomme osallistui kaksi lapsiryhmää, Kuuset sekä Kivet, joissa molemmissa lapset olivat 5-vuotiaita. Alkutietojemme mukaan lapsia oli Kivet ryhmässä kuusi ja Kuuset ryhmässä yhdeksän. Käsittelimme etädemossamme tunnetaitoja ja etenkin tunnetilojen tunnistamista. Etädemomme teemaa valikoitui tunnetaidoiksi, koska se nousi esiin opettajien toiveena, kun niitä heiltä kysyimme. Rakensimme etädemomme Anne-Maria Kuuselan lastenkirjan Ympyräiset – Pieni kirja tunteista ympärille, joka on osa tunnetaitoihin keskittyvää Ympyräiset -lastenkirjasarjaa. Valitsimme kirjasta etädemoon viisi tunnetilaa: onnellinen, vihainen, surullinen, ihastunut ja pelästynyt. Meillä oli etäyhteyksien päässä kaksi lapsiryhmää, jonka vuoksi päätimme hyödyntää tuokiossamme myös tunnekortteja. Molemmat ryhmät käyttivät omia tunnekorttejaan, joita olivat jo aiemminkin käyttäneet, ja jotka olivat heille ennestään tuttuja.

Etädemomme tavoitteena oli vahvistaa lasten tunteiden tunnistamista sekä tukea lasten kaveritaitoja sekä ryhmässä toimimista. Kun lasten kanssa opetellaan tiedostamaan, nimeämään ja havaitsemaan tunteita, heidän tunnetaitonsa vahvistuvat (VASU, 2018, 26). Pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä toimiminen edistää lapsilähtöistä toimintaa (VASU, 2018, 26). Sekä ryhmissä että itsenäisesti työskenneltäessä lapsia rohkaistaan ihmettelemään, kyselemään, päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, 38).

Mukana etädemossamme oli Ihaa -pehmolelu, joka kiinnitti lasten huomion jo ennen kuin etädemomme virallisesti alkoi. Alkuun kerroimme lapsille, että tarvitsemme heidän apuansa tunteiden tunnistamisessa, koska Ihaa ei oikein vielä osannut tunnistaa omia tunteitaan. Seuraavaksi Aada luki Ympyräiset – Pieni kirja tunteista -kirjasta tunnekuvauksen. Tämän jälkeen Noora pyysi lapsia ryhmänä etsimään heidän tunnekorteista kuvausta vastaavan tunnekortin, jonka löydyttyä molemmat ryhmät näyttivät meille, minkä kuvan valitsivat. Kun molemmat ryhmät olivat näyttäneet tunnekortin, jonka he valitsivat, mietimme yhdessä lasten kanssa, miltä kyseinen tunne voisi näyttää ilmein ja elein. Lasten tunteet eli emootiot sekä kyky empatiaan rakentuvat askeleittain silloin, kun lapsi on vuorovaikutuksessa toisten kanssa (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021). Tämän jälkeen Aada luki seuraavan tunnekuvauksen, ja tuokio jatkui samalla kaavalla loppuun asti.

Etädemon aikana pidimme mielessä, että tunteet ja niiden tulkitseminen on henkilökohtaista, monitulkintaista ja ajoittain haastavaa. Tämän vuoksi lasten ajatuksia tai vastauksia ei lähdetty muuttamaan tai korjaamaan, vaan ne hyväksyttiin sellaisinaan, eikä oikeita tai vääriä vastauksia ollut. Tunteet vaihtelevat, muuntautuvat sekä ilmenevät eri tavoin, ja ne myös koetaan yksilöllisesti (Kerola, Kujanpää, Kallio, 2021).

Haasteita etädemon toteutukseen toi se, että etäyhteyksien päässä meillä oli kaksi lapsiryhmää. Tämä mietitytti meitä etädemon suunnitteluvaiheessa paljon. Kuinka saisimme huomioitua molemmat lapsiryhmät? Kuinka äänimaailma toimisi, ja kuinka etäyhteydet tulisivat toimimaan? Jotta äänimaisema pysyisi hillittynä ja jatkuvalta päälle puhumiselta vältyttäisiin, valitsimme tunnekortit kommunikoinnin välineiksi. Tunnekortit toimivatkin lopulta todella hyvin etädemossamme. Pohdimme äänimaailman selkeyttämiseksi myös toisen ryhmän mikin sulkemista vastausvuoron siirtyessä, mutta koimme, että näin tehdessämme saattaisimme menettää lasten aloituksia, joten pidimme molempien ryhmien mikit päällä koko demon ajan. Äänimaailma oli hieman sekava, mutta ainakin saimme kuulla paljon lasten kommentteja ja ajatuksia.

Mielestämme etädemo sujui hyvin. Saimme molemmat lapsiryhmät osallistumaan tuokioomme, ja tuokiomme eteni johdonmukaisesti alusta loppuun. Lapset olivat myös suurimmilta osin kiinnostuneita tuokiostamme. Lasten kommenteista oli ajoittain vaikea saada selvää, koska molempien ryhmien mikrofonit olivat päällä. Oli kuitenkin lottovoitto, että ennen tuokion virallista alkua saimme hieman aikaa niin sanotusti tutustua toiseen ryhmään. Näin ollen saimme rakennettua vuorovaikutusta lasten kanssa vilkuttelemalla ja höpöttelemällä, joka osaltaan varmasti sitoi heitä tuokion seuraamiseen jo ennen ohjatun demohetken alkua. Aadan ja Nooran ilmeikäs lukeminen vahvisti tekstin lukemista, ja helpotti varmasti lasten seuraamista, kun he saivat kuuntelun lisäksi seurata myös tuokion vetäjien ilmeitä.

Tuokiomme sujui odotettua paremmin, ja saimme opiskelukavereiltamme sekä opettajaltamme hyvää palautetta etädemostamme. Oli mukava huomata, että vaikka meillä oli omat epäilyksemme etäpedagogiikkaa kohtaan, kaikki sujui kuitenkin hyvin. Suurin huolen aiheemme oli kahden fyysisesti eri tilassa olevan ryhmän ohjaaminen samaan aikaan, mutta loppujen lopuksi sekään ei tuottanut sen suurempia ongelmia. Ehkä jatkossa olisi kuitenkin helpompi toteuttaa vastaavanlaisia tuokioita yhdelle ryhmälle kerrallaan, sillä havainnointi oli välillä haasteellista, kun piti seurata kahden ruudun tapahtumia. Kaiken kaikkiaan etädemotuokion pitämisestä jäi meille kaikille hyvä ja levollinen mieli, eivätkä vastaavanlaiset tilanteet varmastikaan jatkossa enää jännitä samalla tavalla.

Kirjoittajat: Noora, Aada, Kirsikka, Matilda (Ryhmä 2)

Lähteet

Kerola, K., Kujanpää, S. & Kallio, A. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarinat kuvin ja sanoin – harjoituskirja. Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppiiharjoittelemalla Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pd

Lähdimme suunnittelemaan toiminnallista etädemotuokiota opettajan lähettämän viestin pohjalta. Siinä kerrottiin ryhmän harjoitelleen syksyn aikana tunnetaitoja. Varhaiskasvatussuunnitelmakin (2018, s.21) velvoittaa tarjoamaan mahdollisuuksia tunnetaitojen kehittämiseen. Päätimme siis valita ihanan värikkään tunnekasvatukseen tehdyn kirjan Pieni kirja tunteista. Tämä kirja soveltui myös hyvin siksi, että ryhmän lapsista monille suomi oli toinen puhuttu kieli. Kirja on hyvin selkeä isojen kuvien ansiosta, eikä kuvitetusta tunteesta ollut epäselvyyttä. Tavoitteenamme oli siis kerrata tunteita, keskustella ja miettiä, miltä ne tuntuvat. Tavoitteenamme oli myös pohtia lasten kanssa, miltä kaverista tuntuu ja kuinka huomioida kaveri eri tunteiden kohdalla.  

Pieni kirja tunteista on hyvä apu käsittelemään ja tutustumaan erilaisiin tunteisiin. Kirjan avulla on helppo tutkia ja nimetä tunteita sekä se antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa kaikista tunteista hyväksyen jokaisen tunteen. Kirjassa tunteisiin tutustuminen käy helposti eläimine kanssa. Kirjassa on myös kivoja lyhyitä loruja eri tunteille, jotka auttavat pohdinnan ja keskustelun alulle jokaisen tunteen kohdalla. Kirja sopii käytettäväksi niin pienien kuin vähän vanhempienkin lasten kanssa. 

Koska aika oli rajallinen, valitsimme demotuokioon vain kuusi tunnetilaa. Halusimme myös etätuokiosta mahdollisimman paljon lapsia osallistavan niin keskustelle kuin liikkuen. Teimme diaesityksen käyttämällä kirjan aukeamia apuna. Tunteet, joita halusimme lasten kanssa käsitellä, olivat iloinen, jännittynyt, surullinen, onnellinen, vihainen sekä rauhallinen. Valitsimme hyvin yleiset tunnetilat, jotka tulevat vastaan joka viikko jossakin määrin ja ajattelimme näiden tunnetilojen kertauksen olevan tärkeää erityisesti kaksikielisille lapsille. Varhaiskasvatuksen perusteissa (2018, s.26) todetaan lasten tunnetaitojen vahvistuvan, kun eri tunteita opetellaan käyttämällä monipuolisia toimintatapoja, kuten havainnointia ja nimeämistä. Näihin mekin panostimme etätuokion suunnittelussa. Lähdimme lasten kanssa seikkailulle viidakkoon, jossa vastaan tuli useita viidakon eläimiä eri tunteiden kanssa. Jokaisen eläimen kohdalla pohdimme lasten kanssa, miltä kuvassa oleva eläin näyttää sekä luimme pienen runon kyseisen aukeaman tunteesta. Tämän jälkeen pohdimme ja näytimme esimerkiksi missä tunne tuntuu, miltä se tuntuu tai miltä se voisi näyttää. Viimeisen dian kohdalla pidimme pienen rentoutumishetken ennen kuin palasimme viidakosta takaisin päiväkodille. Tunteet tuntuvat koko kehossa. Joskus ne ovat vain ajatuksissa, mutta toisinaan ne näyttäytyvät myös esimerkiksi ilmeinä ja eleinä tai käyttäytymisessä (Opetushallitus, 2021, 1.6 Missä tunteet tuntuvat ja miten ne näkyvät ulospäin?). 

Tunnetaitojen harjoitteleminen on tärkeää, sillä sen avulla oppii säätelemään niiden voimakkuutta ja ilmaisua. Tämä vaatii tietoa sekä taitoa. Kun ihminen tietää, miltä tunne tuntuu itsessä tai miltä se tuntuu kaverissa, hän tietää, miten tunne vaikuttaa toimintaan. Silloin kun on tietämystä tunteista, on myös taitoa huomioida erilaiset tunteet. (Helkiö, 2020, s.10) Tunteiden tunnistamisesta sekä harjoittelemisen tärkeydestä erilaisissa tilanteissa mainitaan myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (EOPS, 2014, s.38). Tunnetaitojen harjoittelulla on suuri merkitys esimerkiksi ihmissuhteiden kehittymiselle (Opetushallitus, 2021, 1.4 Miksi tunteita on?), sillä tunteita opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Opetushallitus, 2021, 1.3. Mitä tunteet ovat?). 

Etädemotuokio sujui mielestämme ihan hyvin. Osa lapsista oli todella aktiivisesti mukana toiminnassa, mutta huomasimme heti alussa, että muutamalle lapselle tuotti haasteita ymmärtää, mitä tuokiolla tapahtui. He kuitenkin katsoivat tarkkaan jokaista uutta eläintä eri tunteella ja kuuntelivat alun. Lorun ja kysymyksien aikana keskittyminen heikkeni, oletettavasti ymmärtämisen haasteen takia. Mietimme tuokion jälkeen, mitä olisimme voineet tehdä toisin, jotta suomi kotikielenä olevien lasten mielenkiinto olisi säilynyt koko tuokion ajan, mutta niin, että suomi toisena kielenä olevat lapset olisivat ymmärtäneet myös luku ja keskustelu osuudet. Lähituokioissa olisi ollut helppo lisätä kuvia tukemaan puhetta, mutta koimme, että diasarjaan tukikuvien lisääminen olisi tehnyt esityksestä sekavan tuntuisen. Olemme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen, sillä tuokio herätti meissä pohdintaa sekä kehittämisideoita. Emmekä usko, että tämä oli viimeinen etätuokio suunnitelma ja toteutus, mitä pääsemme tekemään. 

 Kirjoittajat: Fatima, Ida, Milla ja Petra 

 Lähteet: 

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf Luettu 4.11.2021 

Helkiö, Iina (2020) Kuvakirjassa ilmenevien tunteiden tulkitseminen varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Julkaistu: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/314048/Pro%20gradu%20Iina%20Helkio%20014405523.pdf?sequence=3&isAllowed=y Luettu 4.11.2021 

Opetushallitus (2021) Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. Julkaistu: https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/1-tunteet-mita-ne-ovat Luettu 4.11.2021 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) Julkaistu: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 4.11.2021 

Etätuokiomme teemaksi valikoitui tunnetaidot ryhmän opettajan toiveesta. Lasten auttaminen ja tukeminen tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä edistää lasten taitoa itsestä huolehtimiseen, sekä arjen taitoihin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).

Tunteiden viidakko –tuokion päätavoitteena on auttaa lapsia tunnistamaan ja nimeämään perustunteita. Pyrimme vahvistamaan lasten tunnetaitoja auttamalla ja rohkaisemalla heitä ilmentämään eri tunteita kehollisesti. Toisena merkittävänä tavoitteena oli kehittää lasten vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaidot ja tunnetaidot kävelevät käsi kädessä toistensa kanssa, sillä tietoisuus omista tunteista, sekä kyky säädellä niitä edistää lapsen sosiaalisia taitoja (Opetushallitus, 2021). Vuorovaikutustaidolla, sekä taidolla ilmaista itseään on suuri merkitys lapsen omalle hyvinvoinnille, sekä identiteetille (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).

Etädemossamme lapsiryhmä lähti yhdessä Sanna seikkailijan ja Onni nimisen pehmolelupandan kanssa seikkailulle tunteiden viidakkoon. Matkan tarkoituksena oli selviytyä viidakosta, jotta Onni pääsee päiväkodille. Matka alkoi yhdessä marssien Elefanttimarssi laulun tahdissa. Ensimmäisessä tehtävässä seikkailija luki lapsille lyhyen tarinan Onnista, jossa lasten tuli arvata mikä tunne Onnilla on kyseessä, päiväkodille lähetettyjä tunnekortteja apuna käyttäen. ”Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 26). Tunteeksi arvattiin suru, jonka jälkeen seikkailija kehotti lapsia näyttämään miltä suru tuntuu ja ilmenee niin kehossa kuin kasvoissa. Palkinnoksi viidakosta löydettiin suru- tunnekortti, joka kiinnitettiin tunnetaululle.

Yhtäkkiä kuului eläimen karjaisu. Seikkailija ja lapset lähtivät seuraamaan ääntä yhdessä hiljaa hiipien. He tapasivat Lea leopardin, joka kertoi lapsille kiukun tunteesta. Lapset saivat kertoa omista kokemuksistaan kiukkuun liittyen ja näyttää miten kiukku heillä ilmenee. Sen jälkeen ravisteltiin yhdessä kiukku pois yksi kehonosa kerrallaan ja Lea antoi lapsille toisen tunnekortin, kiukun. Se kiinnitettiin tunnetaululle ja jatkettiin matkaa taas marssien. Kehollinen ja sanallinen ilmaisu draaman ja leikin tavoin rohkaisee ja luo lapsille mahdollisuuksia monipuoliseen ilmaisuun ja kokemiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 44).

Viimeisessä tehtävässä lapset saivat kehua vierustoveriaan, esimerkiksi asioissa missä toinen on hyvä. Lapset saivat kertoa miltä tuntui kertoa mukavia asioita toisilleen ja saada niitä myös itse. Palkinnoksi saatiin viimeinen tunne ilo. Tämän jälkeen seikkailija ja lapset kävivät tunteet läpi yksi kerrallaan laskien ja Onni lähetettiin matkaan päiväkodille. Olimme lähettäneet toisen pandapehmolelun päiväkodille ja niin opettaja nostikin pandan piilosta lasten näkyville. Lapset olivat Onnista innoissaan ja juoksivat heti ottamaan sen syleilyynsä.

Rekvisiittana käytimme rooliasuja, kuten leopardinkorvia ja seikkailijamaista hattua. Taustan olimme koristelleet viidakkomaiseksi erilaisten kasvien avulla. Näiden lisäksi rekvisiittana meillä oli Onni pandapehmolelu sekä panda-tunnekortit.

Onnistuimme luomaan tuokion lapsiryhmän opettajan toivoman teeman, eli tunnetaitojen ympärille. Olimme saaneet opettajalta etukäteen tietoa lasten kielellisistä haasteista, jolloin käytimme tuokiossa vain kolmea perustunnetta: iloa, surua ja kiukkua. Lapsiryhmä oli kuitenkin mielestämme taitava kielitasoltaan ja vuorovaikutukseltaan, jolloin olisimme voineet tehdä tuokiosta vielä pidemmän ja monipuolisemman muita tunteita käyttäen. Koimme myös, että tehtävät saattoivat olla lapsille liian helppoja.

Tehtävät, jotka vetoavat tunteisiin edistävät lapsen muistin kehitystä ja oppimista (Lonka, 2020, luku ”Mikä on tunteiden rooli oppimisessa?”). Tämän lisäksi päiväkodille jäi konkreettinen muisto tuokiostamme, sillä lähetimme heille Onni-pehmolelun. Onnin mukana lähetimme myös hoito-ohjeet, joihin kuului esimerkiksi, ”Onnia saa halata”, ”Onnille saa kertoa salaisuuksia” ja ”Onni tarvitsee kavereita”. Toivomme, että Onnista tulee ryhmälle merkityksellinen ja turvallinen ”maskotti”, joka auttaisi lasten tunnetaitojen kehittymisessä.

Mielestämme etädemomme sujui hyvin alkujännityksen laannuttua. Saimme hyvää palautetta, josta on hyvä lähteä kehittämään seuraavia kertoja varten. Etenkin demossamme seikkaileva pehmolelu panda sai paljon kiitosta ja lapsille hymyn huulille. Pidimme demon ryhmälle, jossa oli kuusi lasta. Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen tähän demoon. Lapset olivat alusta alkaen innoissaan ja lähtivät mukaan tehtäviin. Onnistuimme luomaan toimivan vuorovaikutuksen lasten ja demon vetäjien välille. Etäpedagogiikka toi kuitenkin omat haasteensa toteutukseen. Muutamissa kohdissa meidän oli vaikea kuulla lasten ääntä ja lasten vastauksia piti hieman arvailla. Kuvasimme puhelimella ja pidimme tietokoneen lähellä, jotta näkisimme lapset. Demon aikana oli kuitenkin vaikea katsoa kameraan, sekä yrittää nähdä lapset samalla. Jouduimme luottamaan lasten osallistumiseen ja kuvaajaan, joka auttoi kameran toisella puolella. Yksi vahvuuksistamme etädemossa oli yhteistyö. Jokainen onnistui omassa osuudessaan ja kannustimme toinen toisiamme. Loppujen lopuksi pienet vaikeudet eivät haitanneet.

Etäpedagogiikan avulla lapsille pystyy luomaan uudenlaisen oppimisympäristön. Koimme etäpedagogiikan toimivaksi, mutta siinä täytyy ottaa huomioon erilaisia asioita kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa. Etädemoa rakentaessa kaikki lähtee suunnittelusta. Hyvän suunnitelman avulla tilannetta pystyy hieman ennakoimaan ja soveltamaan tarvittaessa (Sintonen, 2021). Meidän demomme kulkua auttoi varmasti kattava suunnitelma ja roolitus. Vuorovaikutuksen luomiseksi eläytyminen ja leikillisyys ovat tärkeässä osassa etädemoa. Pyrimme luomaan tilanteen, johon lasten on helppo tulla mukaan etäyhteyksin. Ryhmän opettaja kertoi, että ryhmässä on kielellisiä haasteita, joten suunnittelimme demon huomioiden tämän. Seuraavaa kertaa ajatellen demoon olisi voinut lisätä muutaman tehtävän tai laajentaa nykyisiä tehtäviä. Ilon, surun ja kiukun tunteiden lisäksi demossa voisi käsitellä myös muita tunteita, kuten pelkoa ja hämmästystä.

Lähteet

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Opetushallitus. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppii-harjoittelemalla

Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.

Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen (e-kirja). Otava. Luettu 27.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/reader/9789511391173

Kirjoittajat: Julia Sutinen, Neea Nyholm, Heidi Puustelli

Etädemon sisältö ja tavoitteet Etädemossamme lähdimme yhdeksän 2–4 –vuotiaan kanssa seikkailemaan kuvitteelliseen taikametsään. Tarkoituksena oli auttaa oravaa löytämään hänen kadottamansa kävyt. Ryhmän lapset pääsivät suorittamaan erilaisia tehtäviä yhdessä ohjaavan seikkailijan ja oravan kanssa. Lopussa kova työ palkittiin ja oravan koko talveksi kerätty käpykätkö löytyi. Saimme lapsiryhmän opettajalta etukäteen toiveen kaveritaitojen käsittelystä, joten lähdimme ideoimaan tuokiotamme tämän tavoitteen pohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan (2018, s. 25) varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin sekä harjoittaa toisten asemaan asettumista ja auttaa lapsia näkemään asioita eri näkökulmista. Tämän pohjalta meille syntyi idea lähteä käsittelemään kaveritaitoja erityisesti toisten auttamisen kautta. Etädemossamme korostui kaveritaidoista myös ryhmässä toimiminen, sillä yhteistyöhön perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja erilaisissa tilanteissa (VASU, 2018, s. 25). Läpi demon pyrimmekin korostamaan sanaa “yhdessä”, jotta se konkretisoituisi lapsille. Etädemossamme lapset pääsivät suorittamaan kolme erityylistä tehtävää, jossa ensimmäisessä lapset pääsivät itse rakentamaan taikametsää. Taikametsä saatiin rakennettua, kun lapset esittivät erilaisia metsän eläimiä ja elementtejä etukäteen lähettämistämme kuvista. Tämä tehtävä kehitti lasten lajituntemusta sekä ilmaisutaitoja. Pyysimme ryhmämme opettajaa tulostamaan jokaista yhdeksää kuvaa yhden kappaleen, mutta pyynnöstämme huolimatta lapset saivat vain muutaman eläimen esitettäväkseen. Koska kaikkia eläimiä ja metsän elementtejä ei ollut, taikametsän rakentaminen koki pienen kolauksen. Tästä huolimatta lapset kuitenkin heittäytyivät hienosti esittämään heille annettuja eläimiä ja taikametsä saatiin rakennettua. Taikametsään päästessämme lapset lähtivät marssimaan ja huhuilemaan ohjaavan seikkailijan kanssa oravaa. Tähän lapset lähtivät innoissaan mukaan, mikä viesti heidän halustaan löytää orava.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät hyödyntämään ongelmanratkaisukeinojaan yrittäessään keksiä keinoja saada käpyjä alas puusta. Orava yritti esimerkiksi kurkotellen, hyppien, puhaltaen ja kiiveten saada lasten kanssa käpyjä puusta, mutta lopuksi käpyjä onnistuttiin saamaan tömistelemällä oikein kovaa yhdessä. Lapset pääsivät osallistumaan tehtävään kokeilemalla yhdessä erilaisia keinoja käpyjen saamiseen. Lasten ajattelun taidot sekä oppiminen kehittyvät monipuolisten ja erilaisten kokemusten avulla (VASU, 2018, s. 24). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 24) mukaan lapsien ajattelun taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten sekä ympäristön kanssa. Kolmannessa tehtävässä näytimme lapsille isoista palikoista tehdyn rakennelman ja pyysimme lapsia pienissä ryhmissä toteuttamaan samanlaiset. Tässä lapsilta vaadittiin toisten huomioimista, jotta jokainen pääsisi osallistumaan rakentamiseen. Tehtävässä lapsia tuki ohjaavan seikkailijan lisäksi ryhmän oma opettaja, joka esimerkiksi jakoi lapset pienryhmiin. Kehityskohdaksemme tässä tehtävässä huomasimme, että toteutettavia rakennelmia olisi voinut olla useampia, jotta rakenteluun olisi päässyt osallistumaan vieläkin aktiivisemmin. Olimme kuitenkin epävarmoja palikoiden riittävyydestä, mikä vaikutti päätökseemme rajata toteutettujen rakennelmien määrää. Reflektointi Mielestämme etädemomme käsitteli melko hyvin kaveritaitoja, joka oli päiväkodin erikseen asettama pyyntö aihealueesta. Kaveritaitojen yhdistellessä sekä vuorovaikutustaitoja että tunnetaitoja, pystyi demosta erittelemään, miten kummatkin taitoalueet toteutuivat. Aikuisilla on erityinen asema lapsien apukätenä tunnekasvatuksessa. (VASU, 2018, s. 32.) Tunnekasvatus auttaa lasta ymmärtämään omien tunteiden lisäksi myös toisia, mikä vaikuttaa positiivisesti vuorovaikutustaitoihin (Asikainen, J. & Rask, M., 2020). Koimme, että demomme kaltaisessa etäseikkailussa tuimme kaveritaitojen kehittymistä, vaikka lasten keskinäinen vuorovaikutus jäikin demossa vähemmälle. Kaveritaitoja käsittelevässä etädemossa harjoiteltiin erityisesti tunteiden nimeämistä, ilmaisua ja empatiaa. Orava ilmaisi selkeästi, mitä tunnetta hän tunsi kadotettuaan käpynsä ja antoi selkeän myönteisen reaktion saadessaan apua lapsilta. Lapset saivat tunnustella empatiakykyänsä ja myös demon lopussa tiedusteltiin, oliko heistä ”mukavaa” vai ”ei kovin mukavaa” auttaa oravaa. Sen sijaan tunteiden säätelyä ei tullut demossa harjoiteltua. Olimme tyytyväisiä suunnittelemaamme pohjaan, ryhmämme yhteistyön sujuvuuteen sekä zoomissa toteutettujen hienojen taustojen toimivuuteen. Koimme, että saimme etädemosta jonkin verran käsitystä siitä, millaisia ovat tai ovat olleet korona-ajan tuomat haasteet varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi lapsituntemuksen muodostumisessa on koettu hankaluuksia etätoteutuksissa, kuten myös digilaitteiden käyttöön totuttelu on tuonut teknisiä ongelmia. Etäteknologian hyödyntäminen on kuitenkin myös madaltanut joidenkin opettajaopiskelijoiden kynnystä käyttää niitä. (Venhe, 2020.) Nämä haasteet tulivat ilmi meidänkin lyhyen demomme aikana. Etädemosta saamamme palautteen mukaan olisimme voineet antaa siirtymille tehtävästä toiseen enemmän aikaa. Vaikka lapset keskittyivät demoon hyvin, olimme samaa mieltä, että siirtymissä pidempään viipyminen olisi auttanut lapsia syventymään tuokioon vielä paremmin.

Kirjoittajat: Annika, Elina & Laura

Lähteet:

Asikainen, J. & Rask, M. (2020). Lapsen tunnekasvatustaitojen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. Luettu 25.10.2021. https://www.labopen.fi/lab- pro/lapsen-tunnekasvatustaitojenkehittaminen-varhaiskasvatuksessa/

Venhe, N. (2020). Eskari onnistuu myös etänä. Itä-Suomen Yliopisto. Julkaistu uef.fi. Luettu 25.10.2021. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/eskari-onnistuu-myos-etana

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018). Luettu: 25.10.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Etädemotuokiomme tavoitteena oli eskariryhmän ongelmanratkaisun ja monilukutaidon kehittäminen erityisesti matematiikan osalta. Valtakunnallisessa esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, 35–36) matematiikka esiintyy laaja-alaisen oppimisen sisältönä Tutkin ja toimin ympäristössäni osiossa. Esiopetussuunnitelman mukaan oppimisen tavoitteena on vahvistaa lasten matemaattisia taitoja paitsi toiminnallisesti leikin kautta, myös eri aisteja käyttäen vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Toimintaa tulisi suunnitella niin, että lapsilla on mahdollisuus luokitella, vertailla sekä asettaa järjestykseen asioita ja esineitä. Esiopetussuunnitelman (2014, 36) mukaan myös lukukäsitteiden kehittymistä tulee tukea monipuolisesti, esimerkiksi ympäristöstä havainnoiden ja lukumääriä vertaillen.

Esiopetusryhmä, jolle tuokio järjestettiin, sijaitsee Lohjalla, joten tutustuimme myös Lohjan kaupungin paikalliseen esiopetussuunnitelmaan (2016). Paikallinen suunnitelma (2016, 35) nostaa yksityiskohtaisemmin esille vuosisuunnitelman osa-alueiksi muun muassa lukujonotaitojen harjoittelun (0–20 alueella), mittaamisen ja vertailun, numerosymbolit ja lukumäärän sekä lukujen hajottamisen. Tuokion suunnitteluvaiheen tapaaminen lapsiryhmän opettajan kanssa vahvisti heidän harjoittelevan juuri esimerkiksi lukujonoja ja näin ollen päädyimme suunnittelemaan ja toteuttamaan matemaattisen seikkailun, jossa lapset pääsivät harjoittelemaan kyseisiä taitoja.

Kajetski ja Salminen (2009, 12) nostavat esiin lapsen motivaation merkityksen matematiikan oppimisessa. Innostavalla opetuksella saadaan useimmiten parempia oppimistuloksia sekä tämän avulla on helpompi kohdata hankalimpiakin osa-alueita. Näin ollen pyrimme luomaan tuokion ja sen sisällön ympäristöön, joka innostaa lapset mukaansa.

Tuokio rakennettiin “sademetsään”, jossa tutkimusmatkailija seikkaili erilaisilla rasteilla saaden lapsilta apua niissä olevien eri tehtävien toteuttamiseen. Ensimmäisellä rastilla tutkimusmatkailijan ja lasten tuli koota palapelit luvuista 1–10. Palapelin materiaalit oli lähetetty päiväkotiin etukäteen, joten lapset kokosivat samoja lukuja päiväkodissa, kuin tutkimusmatkailija sekä rastin pitäjä toisessa päässä. Toisella rastilla lapset pääsivät mittailemaan käsillä parin selkää sekä jalkaterällä kaverin koko pituutta. Kolmannella rastilla lapset auttoivat laskemaan seinälle kiinnitetyistä kuvista omenan puolikkaan siemeniä ja yhdistivät tätä vastaavan luvun toiseen puolikkaaseen, jolloin omenoista tuli kokonaisia. Viimeisellä pisteellä pohdittiin mistä eri luvuista muodostuvat luvut 3 ja 6. Tässä käytettiin apuna kolmea isoa jumppapalloa sekä kuutta pientä jakkaraa, joiden avulla yhdessä pohdittiin oikeita vastauksia.

Siirtymissä käytettiin hyödyksi lasten osallisuutta sekä motoristen taitojen kehittämistä, joka oli nostettu myös yhdeksi tuokion tavoitteeksi. Valtakunnallisen esiopetussuunnitelman (2014, 17) mukaan havaintomotoristiset harjoitukset sekä monipuolinen liikkuminen vahvistavat lapsen oppimista. Tuokiossa liikuttiinkin eri pisteiden välillä monipuolisesti esimerkiksi marssien, hiipien, sillan ylittäen ja rapukävellen. Siirtymissä tutkimusmatkailija lauloi Elefanttimarssi-laulua, johon lapsiakin kehotettiin osallistumaan halutessaan.

Valtakunnallinen esiopetussuunnitelma (2014, 17) nostaa esille, kuinka suuri merkitys draamatoiminnalla on tuokioissa muun muassa lapsen elämysten ja oivaltamisen kannalta. Draamalla tuetaan lasten muistin ja mielikuvituksen kehittymistä ja ongelmanratkaisutehtävien käyttö tarjoaa lapsille taas elämysten lisäksi oivaltamisen iloa. Tuokion toteutettiin Keran liikuntahallin voimistelusalissa, joka mahdollisti päiväkotiympäristöstä poikkeavan taustan viidakkomaiselle seikkailulle. Tutkimusmatkailijan roolin avulla draamankaari saatiin heti tuokion alusta lähtien hyvin esille, joka kantoi koko tuokion ajan. Tuokion alussa lapsia kehotettiin kuuntelemaan sademetsän ääniä sekä arvailemaan, missä tutkimusmatkailija onkaan. Rastin pitäjät olivat pukeutuneet hai- ja torakka-asuihin, joita lapset myös pääsivät arvailemaan keitä he ovat, sillä asut eivät olleet kovin perinteisiä eläintenasuja. Kaikki kolme tuokiossa esiintyvää vetäjää pysyivät rooleissaan hyvin, joka piti draamankaarta omalta osaltaan yllä koko tuokion ajan.

Kokonaisuudessaan etätuokio sujui hyvin, erityisesti kolmannen rastin omenatehtävän aikana lasten sitoutuneisuus oli korkeaa. Myös vuorovaikutus tuokion pitäjien sekä lasten välillä oli hyvää ja lapset kokivat olonsa rennoksi tuokion aikana sekä uskalsivat ilmaista itseään. Tavoitteena oli myös osallistaa lapsia tuokion aikana, mikä toteutui hyvin. Kehittämiskohteiksi nousee ensimmäiseltä rastilta ajankäyttö tehtävään sekä tutkimusmatkailijan ja rastinpitäjän palapelin kokoaminen myös itse, joka vei huomiota lapsiryhmän havainnoimisesta sekä ohjaamisesta. Toisella rastilla mittaustehtäviä jouduttiin muuttamaan kesken tuokion, joten ohjeistaminen jäi hieman vajaaksi, mikä osaltaan aiheutti hämmennystä lasten keskuudessa ja lapsiryhmän oma opettaja otti tässä tuokiossa suurempaa roolia ohjauksessa. Kaiken kaikkiaan demotuokio sujui kuitenkin hyvin ja opetti myös mitä kaikkea toteutuksessa sekä suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä miten tärkeässä roolissa ohjeistaminen ja ajan antaminen lapsille etätuokiossa on.

Lähteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus.

Esiopetuksen paikallinen opetussuunnitelma. 2016. Lohjan Kaupunki.

Kajetski, T. & Salminen, M. 2009. Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten Keskus, Helsinki.

Kuva: Pixabay

Kirjoittajat: Emilia Kylliäinen, Ilona Kuusisto, Tessa Lahtinen & Veera Vallius

Etäpedagogiikkatuokiossamme pupu ja orava -hahmot on napattu luonnon helmasta sisälle. Lasten tehtävänä tuokiossa on pelastaa ongelmanratkaisutaidoin pupu ja orava takaisin luontoon. Ovessa on koodilukko, jonka numerot lapset selvittävät tuokion aikana ilmenevien tehtävien aikana.

Tuokion tavoitteena on kehittää ongelmanratkaisutaitoja, ryhmätyöskentelyä, monilukutaitoa sekä lasten osallisuutta. Ongelmanratkaisu on osa varhaiskasvatuksen matematiikkaa. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018, s. 46) mukaan lapsia ohjataan huomioimaan lähiympäristössä ilmeneviä muotoja, määriä ja muutoksia sekä motivoidaan löytämään ja pohtimaan ongelmia sekä ratkaisemaan niitä oppimisympäristössä. Lisäksi tavoitteenamme tuokiossa on antaa tilaa lasten ajattelulle ja ideoille, mutta tarpeen tullessa tuetaan toimintaa.

Tuokiomme alkaa tarinalla ilkeästä henkilöstä, joka on napannut pupun ja oravan sisälle. Lapsille kerrotaan, että heidän tavoitteenaan on auttaa pupu ja orava pääsemään takaisin luontoon. Orava ja pupu esittelevät koodilukon tuokion alussa, jonka symboleiden avulla lapset pystyvät selvittämään niihin liittyvät numerot. Kun lapset ovat ratkaisseet symbolin oikean numeron kuuluu palkintoääni, joka toistetaan koneelta. Tuokiossa orava ja pupu kiertävät havainnoiden lasten kanssa huonetta, josta löytyy symbolien ratkaisut.

1. Symbolin ratkaisuvaihe
   Seinällä on taulu, jossa on kukkia kuusi kappaletta. Koodilukon kukkasymbolin ratkaisu on 6.
2. Symbolin ratkaisuvaihe
   Huoneessa on laatikko ja laatikon päällä lappu, jossa on lapsille lähetetystä kirjeestä tutut symbolit ja lukon merkki. Jotta laatikko saadaan auki, lasten tehtävän on tehdä kirjeessä ilmenevien eläinten liikkeet. Kun liikkeet on toteutettu laatikko aukeaa ja sisältä paljastuu neljä paperikuusta.
   Koodilukon kuusisymbolin ratkaisu on 4.

3. Symbolin ratkaisuvaihe Yhtäkkiä huonetta havaitessa pupu ja orava kuulevat elefantin ääniä (koneelta laitettuna) ja pohtivat mistä äänet tulevat. Lasten kanssa mietitään, olisiko tuttua elefantteihin liittyvää laulua. Lauletaan ja marssitaan elefanttimarssilaulu. Lapsilta kysytään, kuinka monta elefanttia loppujen lopuksi siellä onkaan marssinut. (Toimintaan on pyydetty viisi lasta mukaan.)
Koodilukon elefanttisymbolin ratkaisu on 5.

4. Symbolin ratkaisuvaihe

Huoneesta löytyy kolme porkkanaa. Porkkanat ilmestyvät toiminnan lomassa selkeästi. Lopussa pohditaan, kuinka monta porkkanaa on pupulla kädessä.
Koodilukon porkkanasymbolin ratkaisu on 3.

Oikea koodi on lopulta 6453.
Oikea ratkaisukoodi käydään lasten kanssa läpi ja kokeillaan avata ovea. Ovi aukeaa, palkintoääni kuuluu ja pupu sekä orava pääsevät takaisin luontoon. Orava ja pupu kiittelevät lapsia avusta ja vilkuttavat heipat lapsille. Lopuksi lapsille kerrotaan heidän onnistuneen tehtävässään ja kysellään tunnelmia tehtävän suorittamisesta.

Etäpedagogiikkatuokio onnistui mielestämme hyvin. Lapset olivat koko tuokion vahvasti sitoutuneita ja keskittyneitä tuokion toimintaan, mikä näkyi koko tuokion ajan lasten seuratessa toimintaa herkeämättä ja reagoidessaan reippaasti ja innostuneesti. Ongelmanratkaisu- ja monilukutaitoja harjoiteltiin tuokion sisällössä ja toiminnassa. Lapsille annettiin tilaa ja aikaa keksiä ratkaisuja tuokion aikana ja tuokiota tuettiin onnistuneesti aina tarpeen vaatiessa. Vuorio (2010, s. 147) viittaa Friedrich Fröbelin samantapaiseen ajatteluun, että lapsi aktiivisena oppijana tarvitsee myös tukea ja näin opetuksen tulisikin olla vuorovaikutteista kasvattajan ja lapsen välillä.

Ryhmätyöskentely sujui tuokion aikana hyvin ja jokainen lapsi tuli kuulluksi. Suunnittelimme tuokion tarkoituksellisesti pienryhmälle (5 lasta), jotta jokainen pääsisi osallistumaan ja pystyisi paremmin keskittyä toimintaan. Ryhmäkoko osoittautui todella toimivaksi. Jokainen lapsi pääsi toimintaan mukaan sekä vuorovaikutus lasten kanssa oli helppoa ja mahdollisti myös spontaanin keskustelun. Lasten välinen ryhmätyöskentely painottui vähemmän tuokiossa, mutta ryhmätyötaidot kuten kuunteleminen, vuorovaikutustaidot, yhdessä osallistuminen ja yhteistä tavoitetta kohti työskenteleminen korostuivat tuokion aikana.
Koimme tuokion kokonaisuudessaan onnistuneeksi, mikä ilmeni erityisesti tuokion päättyessä, kun lapset kyselivät innoissaan lisää ratkaisutehtäviä.

Kirjoittajat: Mea Tuominen, Salla Jaarmo, Jenna Kantola, Jonna-Maria Jukkola

Lähteet:

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 25.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Vuorio, J. (2010). Matematiikka varhaiskasvatuksessa. Teoksessa R. Korhonen, M-L Rönkkö & J. Aerila (toim.) Pienet oppimassa: kasvatuksellisia näkökulmia varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen (s. 135–153). Turun yliopiston opettajakoulutuslaitos: Rauman yksikkö.

Taustaa teeman valintaan

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun ja oppimisen taitoa sekä edistää lasten vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan ja opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista.

Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsen monilukutaidon kehittymiseen. Lisäksi se on yhteydessä kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen. (Vasu, 2018.)

Kielen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus julkaisi raportin (2019), jonka mukaan vain puolet vastaajista raportoi, että lapsille luetaan pedagogisesti valittuja kirjoja. Karvin (2019) suositus on, että kirjallisuuden ja ääneen lukemisen tulee olla osa kaikkien lasten jokaista varhaiskasvatuspäivää. Lisäksi todetaan, että jokaisen lapsen kaverisuhteiden syntymistä ja pysyvyyttä tulee tukea. Varhaiskasvatuslaki määrittää varhaiskasvatuksen tehtäväksi jokaisen lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen ja vertaisryhmässä toimimisen edistämisen (Repo ym., 2019).

Heikkilä-Halttunen (2015) muistuttaa, että päivittäiset lukuhetket ovat lapsen kehitykselle tärkeitä kohtaamisia. Hän tähdentää, että kuvakirjat opettavat lapselle sosiaalisia taitoja ja vahvistavat itsetuntoa. Vuorovaikutustaitojen ja empatian lisäksi kehittyy myös tunneäly, eli lapsi oppii ymmärtämään omia tunteitaan ja huomaa myös muiden tunteet. (Heikkilä-Halttunen, 2015, 35, 39.) Lyytinen ym. (2019) vahvistavat, että aikuisen ja lapsen yhteiset lukuhetket kehittävät lukemiselle tärkeitä taitoja, kuten sanavarastoa, kuuntelemista ja ymmärtämistä, mielikuvitusta ja tarkkaavuuden suuntaamista (Lyytinen ym.; Kairaluoma & Takala, 2019, 44).

Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä (Vasu 2018). Esitämme lastenkirjan etädemossa siten, että lapset näkevät kirjan sivut Lukulumo-palvelun kautta. Toinen ohjaajista lukee ja toinen rohkaisee lapsia eläytymään ja osallistumaan tarinaan toiminnallisesti. Valitsemamme kirja kertoo tilanteesta, jossa uusi lapsi saapuu päiväkotiin. Opettelemme yhdessä lasten kanssa havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tarinassa esiintyviä tunteita.  Tarkoituksena on pysähtyä tarinan keskellä ja varata aikaa lasten ajatuksille, tulkinnoille ja myös keholliselle ilmaisulle.

Kohderyhmänämme on päiväkotiryhmän “viskarit” ja tavoitteemme on, että jokaisella etädemoon osallistujalla olisi mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Vasun (2018) mukaan toiminta tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja aikuisten keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua. Rohkaisemme lapsia keskustelemaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan sekä tunteitaan.

Oppimisympäristön tulisi tarjota mahdollisuus vauhdikkaaseen liikkumiseen. Huomiomme tämän kirjan lopussa, jossa on tilaisuus osallistua yhteiseen “diskoon” musiikin mukaan liikkuen. Tavoitteenamme on luoda tunnelma, jossa lapsi kokee kuuluvansa ryhmään ja jossa jokainen on tärkeä ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

Tuokion kulku

Demomme etenee valitsemaamme kirjaa mukaillen. Osaa kohdista on lyhennetty ja osa on jätetty kokonaan pois, koska mielestämme ne eivät olleet tarpeellisia demon kulkua ajatellen. Demon aikana kirjasta luetaan muutama sivu kerrallaan, jotta lasten keskittyminen ruudun välityksellä pysyy. Tarinan välissä on lapsia osallistavia aktivointihetkiä, jossa tartumme kirjan teemoihin ja siitä esiin nousseisiin asioihin. Lapset pääsevät osallistumaan demossa eri keinoin: liikkumalla, puhumalla, pohtimalla ja kokeilemalla. Demo lopetetaan kysymällä lasten mielipidettä peukkupiirin avulla, jossa jokainen saa peukulla näyttää mitä mieltä oli tuokiosta.

Reflektio tuokiosta

Huolellisen suunnittelun ja selkeiden roolijakojen ansiosta tuokio sujui mallikkaasti. Yllätyksenä demotilanteessa tuli ryhmän pieni koko (vain viisi lasta osallistui), minkä ansiosta huomasimme, että muutaman lapsen motivaation puute tuokioon sitoutumiseen tarttui kaikkiin lapsiin. Etänä pieneltä ruudulta tuokion vetäjien on haastavaa toimia auktoriteettina, mutta he tekivät parhaansa lasten mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Kirjan valinta ja sen eläytyvä lukeminen onnistui vetäjiltä hyvin, koska lapset jaksoivat keskittyä kuuntelemaan läpi tarinatuokion.

Lähteet

Heikkilä-Halttunen, P. (2015). Lue lapselle: opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Jyväskylä: Atena.

Norin, M. & Adbåge E. Raili, Lyyra ja Lissu. Alfabeta. Luettu Lukulumo-palvelusta 13.10.2021.

Repo, L. ym. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 15:2019

Takala, M. & Kairaluoma, L., (toim.) (2019). Lukivaikeudesta lukitukeen (toimitettu teos), s. 5–197. Helsinki: Gaudeamus.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. (2018). Opetushallitus.

Kirjoittajat: Oona Kiero, Elli Koivuniemi, Nina Kulhia, Vilma Kärki

[Kuva: Pixabay]

Etädemomme aiheeksi valikoitui päiväkodin pyynnöstä kaveritaidot. Suppea tieto toiveista sekä ryhmästä johdatti meidät valitsemaan nukketeatterin kaveritaitojen käsittelyyn, sillä ajattelimme, että ilmoitettuun 3–5-vuotiaiden ryhmään tämä soveltuisi. Draamakasvatuksen tavoitteet sopivat valitun aiheen käsittelyyn, sillä draamakasvatuksen tavoitteena on taiteesta oppiminen, mahdollinen oppiminen sekä sosiaalinen että yksilöllinen oppiminen.  Nukketeatterin avulla draamakasvatuksessa pystyy opettamaan sosiaalista ja yksilöllistä oppimista eli yhteistyötaitoja, kuten toisten huomioimista, empaattisuutta, yhdessä päämärän eteen työskentelyä sekä henkilökohtaisten taitojen, kuten ajatuksien ja tunteiden ilmaisua sekä kehittämistä. Lisäksi nukketeatterissa esiintyy mahdollista oppimista eli draamasta opitun tietotaidon yhteyttä oikeaan maailmaan.  (Toivanen, 2014, 15.) Varhaiskasvatussuunnitelman sisältö tukee taiteellista kokemista ja ilmaisemista, sillä ne edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaan. (Vasu, 2018, 42) Tavoitteenamme oli siis edistää lasten sosiaalisia taitoja, vahvistaa ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä tukea empaattisuutta.

Hyödynsimme nukketeatterissa Anne-Maria Kuuselan Puspus Pusukala tahtoo leikkiin-kirjan juonta. Muokkasimme alkuperäistä tarinaa ja kirjoitimme uudet vuorosanat keksimillemme omille hahmoille.  Tarinassamme Surku-Sammakko jää leikin ulkopuolelle, koska ei osannut lentää.  Käsittelimme Surku-Sammakon tunteita sekä kaveritaitoja muiden ystävysten toiminnassa ja yritimme löytää ratkaisun yhdessä. Hyödynsimme draamakasvatuksessa paljon käytettyä forum-työtapaa (Herva R, luento 15.9.2021) sekä opettaja roolissa työtapaa. (Toivanen 2014, 75.). Tähän otimme avuksi Mummo-hahmon, joka esitti pedagogisia kysymyksiä ja auttoi lapsia harjoittelemaan tunnetaitoja.  “Yhdessä opetteleminen ja tunteiden nimeäminen vahvistaa itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä.” (VASU, 2018, 25–26).

Draamakasvatuksen tavoitteiden osa-alueet sekä asettamamme tavoitteet näkyivät demossa. Lasten osallistamisella tarinaan tuimme lasten myönteisen minäkuvan ja itseluottamuksen kehitystä sekä kehohahmottamista ja kykyä tunnistaa ja näyttää tunteita. Lapset saivat sanoittaa tunteita sekä käyttää tunnekortteja kuvailemaan oloa sekä tunnetta. Myös tuokioon valittu tarina tuki lasten kykyä tunnistaa toisten tunteita. Tarina edisti myös lasten kielellistä kehitystä, sillä lapsille esitettiin tarinaa ääneen. Kuin itsestään tuokiossa edistettiin myös keskittymisen ja mielikuvituksen kehitystä sekä tietoutta draamasta ja draamatyöskentelystä. Nämä tavoitteet täyttyivät, sillä tuokio sisälsi erilaisia draamatyötapoja, jotka vaativat lasten keskittymistä. Myös yhteistyötaidot olivat isossa roolissa tuokiossamme, sillä lasten täytyi odottaa omaa vuoroaan tunnekorttien näyttämisessä ja toimia pareittain lopetusleikissä. Myös tarinoiden ja tosielämän välisen eron tunnistaminen ja ymmärtäminen toteutui tuokiossa, kun lasten kanssa keskusteltiin heidän kokemuksistaan, jotka olivat samankaltaisia kuin tarinassa.

Toteutuksessa tavoitteet täyttyivät ja lapset olivat pääsääntöisesti innokkaita osallistujia sekä keskittyivät tuokiossa hienosti, mutta etäpedagogiikka vaati muokkautumiskykyä. Jouduimme säätämään taustan valintaa ja valaistusta, jotta hahmot erottuisivat hyvin. Demossa puolestaan kiinnitimme huomiota mahdollisimman selkeään sekä hitaaseen puhumiseen, mutta silti huomasimme, että osalla lapsista oli vaikeuksia keskittyä. Ehkä päiväkodin päässä tietokoneen pieni näyttö rajoitti näkemistä sekä kuulemista. Vastavuoroisesti meille syntyi vaikeuksia reagoida etänä ääniin ja ilmeisiin, jotka eivät välittyneet kameran kautta. Tämä ei kuitenkaan estänyt vuorovaikutusta saimme keskustelua ja ajatuksia vaihtoon, mutta nämä ovat asioita, joita voisi ottaa huomioon seuraavalla kerralla. Kaikesta huolimatta olemme iloisia lopputuloksesta, sillä jouduimme luopumaan mummo-käsinukkehahmosta äkillisen poissaolon takia ja lopulta meistä yksi muuttui mummoksi pukiessaan huivin roolihahmon merkiksi. Muokkautumiskyky, improvisointi ja resilienssi vaikean tilanteen hetkellä on läsnä kentällä, joten tämä oli itsessään opettavainen kokemus. Itse demo kuitenkin toteutui mutkitta ja demomme heijasteli laaja-alaisen osaamisen tavoitteita kattavasti (Vasu, 2018, 23–27).

Lähteet:

Herva, R. 15.9.2021 Luento.

Toivanen, T. 2010. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille.

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 15.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat: Pinja, Nea ja Laura

Demomme aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelemällä pystymme tukemaan lapsen eettisen ajattelun taitojen kehittymistä (VASU, 2018, s.44). Hyödynsimme MIELI ry:n kaveritaitokortteja, joista olimme valinneet osan ja tulostaneet. Olimme pyytäneet myös päiväkotia tulostamaan heille samat kortit valmiiksi. Lisäksi meillä oli molemmilla puolilla ruutua vihreä, hymynaamalla varustettu lappu sekä punainen, surunaamalla varustettu lappu, joita hyödyntämällä pyysimme lajittelemaan kortteja pinoon. Demossa kävimme läpi, onko kyseinen kaveritaitokortti hyvä- vai huono käytöstapa. Kannustimme lapsia havainnoimaan, arvioimaan ja myös itse esittämään korteissa tapahtuvia tilanteita. Toteutimme demon yliopiston draamaluokassa, jotta mustien taustaverhojen ja vaalean vaatetuksemme myötä näkyisimme parhaalla mahdollisella tavalla, eikä lasten huomio kiinnittyisi epäolennaiseen.

Alussa esittäydyimme, kerroimme lapsille tuokiomme idean ja näytimme ensimmäisen esimerkin. Jokaisen kaveritaitokortin kohdalla pyysimme kaksi tai kolme vapaaehtoista lasta osallistumaan siten, että ensin näytimme tietokoneen ruudun välityksellä heille yhden kortin ja sitten pyysimme heitä esittämään muille ryhmän lapsille tämän kortissa olevan tilanteen. Lapset toistivat ns. “still-kuvana” kortin tilanteen ja muut ryhmäläiset koettivat arvata mitä tilanteessa tapahtuu. Tilanteita oli esimerkiksi leikkiin pyytäminen, kannustaminen, tukistaminen tai anteeksipyyntö. Tämän jälkeen pyysimme lapsia etsimään päiväkodin lattialle asetetuista kaveritaitokorteista sen, minkä tilanteen he olivat juuri nähneet sekä arvanneet ja kysyimme, oliko kyseessä hyvä vai huono käytöstapa. Vastauksen kajahtaessa ilmoille, pyysimme vielä lapsia asettamaan kyseisen kortin joko hyvän tai huonon käytöstavan pinoon, eli edellä mainittuihin vihreällä ja punaisella sekä hymy- tai surunaamalla merkittyyn pinoon. Esimerkiksi tällaisten kaverikorttien avulla voidaan harjoitella sivistyksellisiä arvoja, joita ovat mm. oikein toimiminen, miten suhtautua itseen ja muihin sekä kiusaamisen ennaltaehkäisy (KARVI, 2019, s.42). Lopuksi annoimme päiväkodille itsenäisen jatkotehtävän korttien käyttöön liittyen, minkä olimme aikaisemmin kertoneet henkilökunnalle sähköpostilla. Kyseessä oli ryhmän sääntöjen laatiminen kaveritaitokortteja hyödyntämällä ja valmiin tuotoksen seinälle ripustaminen, koska lasten kanssa on tärkeää pohtia ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita. (VASU, 2018, s.44).

Demo sujui mielestämme hyvin jännityksestä huolimatta. Saimme äänet ja kuvan toimimaan hyvin niin, jotta näimme lapset ja kuulimme, mitä he sanoivat. Ryhmän lapset osallistuivat tuokioon myös rohkeasti ja innokkaasti. Demomme oli rauhallinen tempoltaan ja siinä oli aikaa vuorovaikutukselle lasten kanssa. Yhteistyöhön perustuva toiminta luo myös mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa (VASU, 2018, s.25).  Huomioimme hyvin ryhmästä tulevat toiveen toiminnalle, joita olivat esimerkiksi lapsia osallistava toiminta ja kaveritaidot. Saimme hyvää palautetta demon jälkeen ryhmäläisiltämme. Palautteessa tuli ilmi, että olimme käyttäneet ääntämme hyvin, erilaiset äänen painot huomioiden sekä saneet lapset kiinnostumaan ja sitoutumaan toimintaamme.

Etäpedagogiikkaa suunnitellessa piti kiinnittää huomiota käytännön asioihin, kuten millaiset laitteet tarvitaan, minkä kokoiset materiaalit ovat käytännölliset, millaisessa tilassa etätuokiota on hyvä pitää ja millaista etukäteisinformaatiota täytyy lähettää päiväkodin opettajalle. Etänä pidettävässä tuokiossa korostui vahvasti joustavuus. Suunnitelma toimi hyvänä pohjana, mutta oli tärkeää olla valmis muokkaamaan omia suunnitelmiaan ja pystyä reagoimaan lasten aloitteisiin ja huomioihin niiden vaatimalla tavalla (VASU, 2018, s.38). Onnistuimme kuitenkin hyvin miettimään etukäteen mahdollisia skenaarioita, eikä suurempia haasteita tai ongelmia onneksi syntynyt.

Kaverikorttien tapahtumiin voisi syventyä tarkemmin esimerkiksi ottamalla tunteiden sanottamista mukaan. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun he oppivat havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita (VASU, 2018, s. 26). Lasten kanssa voisi käydä läpi esimerkiksi kysymyksiä ’’Miltä sinusta tuntuisi, jos tämä tilanne sattuisi sinulle?’’ tai ’’Millaisia tunteita se herättäisi?’’. Näin pystyisimme luomaan keskustelua lasten kanssa erilaisista tunteista. Harjoituksessa kehitetään myös myötätuntoa toisia kohtaan. Työskenneltäessä tällaisten tuokioiden parissa lapsia tulee rohkaista päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, s. 38). Tämä onnistui demossamme hyvin. Lapset pääsivät pohtimaan miten esittää kortissa esiintyvät tilanteet, arvaamaan mikä tilanne on kyseessä sekä keskustelemaan onko se hyvä vai huono käytöstapa.  Huomasimme demossamme, että kaveritaitokorttien tulkinta oli kyseiselle 5-vuotiaiden ryhmälle suhteellisen helppoa. Joten kortteja voisi ainakin joltain osin käsitellä myös nuorempien kanssa.

Lähteet:

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 16.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Demossa käytetyt kaveritaitokortit: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 19.10.2021. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/10/KARVI_2418.pdf

[kuva:Pixabay]

Kirjoittajat: Nea Vallenius, Moona Nurminen, Kati Haakana & Viljami Viktors VO-7/C-ryhmä

[pixabay]

Etädemomme päähenkilönä oli Lauri Lammas, joka oli kadottanut ystävänsä Pikkupandan. Hänen tavoitteenaan oli löytää Pikkupanda toisten metsän eläinten avulla. Matkan varrella Lauri Lammas kohtasi monia eläimiä, joista jokaisesta välittyi erilaisia tunnetiloja. Pidimme demotuokion esikouluikäisille, ja he saivat olla mukana matkassa tunnistamassa eläinten eri tunnetiloja tunnekorttien avustuksella. Ensin he saivat kertoa, mikä tunne kortissa näkyy, ja sen jälkeen tehdä itse samanlaisen ilmeen. Rekvisiittana käytimme pehmoleluja ja metsästä haettuja lehtiä. Tarinan keksimme itse ja esitystapa oli nukketeatterimainen.

Etädemomme idea syntyi lapsiryhmän tarpeista harjoitella tunne- ja kaveritaitoja. Vuorovaikutustaito on oleellinen osaa kumpaakin, joten tarkastelemme kirjoituksessamme myös sitä.

Etädemossamme vuorovaikutustaidot olivat keskeisiä; kuinka toimimme vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja otamme toisten tunteet huomioon. Lauri Lammas kohtaa monia metsäneläimiä, joiden kanssa hän jakaa vuorovaikutuksellisen tilanteen. Vuorovaikutustaidoilla, itsensä ilmaisulla sekä toisten tunteiden ymmärtämisellä on suuri merkitys lapsen identiteetille, hyvinvoinnille sekä toimintakyvylle. Varhaiskasvatuksen tärkeänä tehtävänä onkin edistää lasten vuorovaikutus– ja ilmaisutaitoja. (VASU, 2018, 25.)

Myönteiset tunnekokemukset sekä luodut vuorovaikutussuhteet edistävät lapsen oppimista. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja voi hyvin. (VASU, 2018, 22.) Etädemomme lapsiryhmän sisällä tulisi vallita myönteisen tunnemaailman ilmapiiri, jotta lapset lähtisivät rohkeasti mukaan toimintaan. Tuokioomme osallistuneista lapsista osa hieman ujosteli, eivätkä he oikein tahtoneet näyttää omia tunneilmeitään. Emme lähteneet pakottamaan lapsia, vaan lapset saivat osallistua kuten parhaimmakseen näkivät.

Demomme sisälsi lasten itseilmaisua tunteiden harjoittelun kautta. Lapset oppivatkin yhteisön sääntöjä havainnoimalla ja kokeilemalla (VASU, 2018, 39). Lapset jaksoivat hyvin seurata koko etädemomme ajan tarinan kulkua, sekä osallistuivat hienosti kohdissa, joissa he saivat itse arvailla eläinten tunnetiloja.

Käyttämämme tunnekortit, kuva: Tunteiden tunnistaminen tuo onnen! – FamilyBoost

Etädemomme aihe on erittäin tärkeä, sillä kasvattajan tulisi auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaitoja vahvistetaan erilaisten harjoitusten kautta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 26) mukaan lasten tulee opetella havaitsemaan, nimeämään sekä tiedostamaan tunteita. Demomme harjoitus sisälsi erityisesti tunteiden havaitsemista sekä nimeämistä. Lapset saivat havaita tunnekorttien kautta demon eläinten kokemia tunteita ja tämän jälkeen nimetä niitä. Lapsiryhmän tunnetaidot parantuvat samankaltaisten harjoitusten kautta. Lisäksi tunnekorttien tulkitseminen vahvistaa lasten kuvalukutaidon kehittymistä. Kuvalukutaito on osa monilukutaitoa, ja sen kehittymisen myötä myös lasten osallisuus vahvistuu. (EOPS, 2014, 18.) Mielestämme tunnekorttien käyttö sujui tarkoituksenmukaisesti; kuvat olivat tarpeeksi selkeitä ja niiden avulla lapset onnistuivat nimeämään kulloisenkin eläimen tunteman tunteen. Lapset tunnistivat tunnekorteissa näkyvät ilmeet hienosti, ja sanoivat kysyttäessä vastauksen kovaan ääneen. Kameran välittämä kuva oli hieman epäselvä, mutta ainakin vaikutti siltä, että lähes jokainen vastasi innokkaasti.

Ilmaisunmuotoja harjoitellessa on tärkeää huomioida oppimisympäristön esteettisyys, innostavuuus, monipuoliset välineet ja materiaalit, sekä riittävä ohjaus (VASU, 2018, 42). Tämän vuoksi pyrimme tekemään etädemomme visuaalisesta kokonaisuudesta lapsille mahdollisimman kiinnostavan ja innostavan. Käytimme esimerkiksi metsästä haettuja lehtiä rekvisiittana elävöittämään tuokiota, ja tuomaan siihen aitoutta.

Emme tunteneet lapsiryhmää entuudestaan, joten tuokio oli hyvää vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojen harjoittelua meille kaikille. Niin aikuisten, kuin myös lasten on hyvä harjoitella toimimista erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. (EOPS, 2014, 25.) Kokemamme vuorovaikutus lapsiryhmän kanssa oli hyvää, joskin tuokion lyhyyden takia se jäi hieman vajavaiseksi. Oikeassa päiväkotiympäristössä demotuokiomme olisikin voinut toteuttaa niin, että lapset olisivat saaneet liikutella pehmoeläimiä ja osallistua enemmän tarinaan. Myös tuokion lopuksi olisi voitu keskustella enemmän tunteista ja kysellä lapsilta aiheeseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan tuokiosta jäi hyvä mieli niin tuokion vetäjille, kuin lapsiryhmällekin. Etädemon vetäminen oli meille kaikille uutta, ja opimmekin siitä paljon uutta. Lisäksi koimme, että saimme runsaasti eväitä seuraavaa mahdollista etätuokiota varten.

Lähteet:

Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Kirjoittajat: Tinja Spiring, Eveliina Tikkinen, Janette Riuttala

Demo koostuu toiminnallisesta satutuokiosta, jonka aikana käydään läpi erilaisia tunteita draaman kautta. Satuna toimii klassikkosatu Kultakutri ja kolme karhua. Demon aikana luetaan satua ja pysähdytään miettimään miltä hahmoista tuntuu tietyissä tilanteissa ja ennakkoon valituissa hetkissä. Kun tarinaa tarkastellaan tästä toteutustavasta, olisi lapsilla hyvä olla jo tiedossa sadun juoni ja loppuratkaisu. Tällöin sitoutuminen tarinan syvällisempään tarkasteluun on oletettavasti parempi kuin, että kyseessä olisi täysin uusi satu. Kuten Kirsti Lonka teoksessaan Oivalta oppiminen kertoo “opittavat yksityiskohdat voivat jäädä mieleen kuin itsestään, kun ne liittyvät johonkin järkevään kokonaisuuteen”. Demon tavoitteena on vahvistaa lasten tunnetaitoja, joten tutun sadun avulla voidaan myös luoda uusia tai vahvistaa jo opittuja sisäisiä malleja erilaisista ongelma- tai konfliktitilanteista selviämiseen ja niiden ratkaisemiseen.  (Lonka, 2020.)

Satujen anti tavoittaa lukijan, kuulijan tai katsojan vain silloin, kun se toimii myös viihteenä. Jos kertomus on tylsä, lapsi torjuu sen täysin tai jää kylmäksi, ilman minkäänlaisia tunteita. Satuihin on monesti sisällytetty opetuksia ihmisistä, luonnosta ja tuonpuoleisista voimista, mutta nekin toimivat vain sivuroolissa päätarkoitukseen eli viihdyttämiseen nähden. (Apo 2001, s.16.)

Tavoitteenamme oli lasten tunnetaitojen vahvistaminen havaitsemalla, tiedostamalla, kokeilemalla ja nimeämällä tunteita. Tunnetaidot oli opettajan toive tuokiotamme varten. Tavoitteenamme oli mahdollistaa monipuolinen ilmaisu ja viestintä, esim. Kehollisesti, kielellisesti. Halusimme tukea myös ryhmän kielellisiä haasteita demossamme. Tavoitteet nousevat Keravan  paikallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta.

Onnistuimme suunnittelussa ja ryhmämme yhteistyö toimi hyvin. Saimme etukäteen tietoa lapsiryhmästä ja se helpotti suunnittelemaan lasten tarpeita vastaavaa toimintaa. Tukiviittomat olivat hyvä lisä, vuorovaikutus tapahtui myös ilman puhuttua kieltä kun osa lapsista viittoi mukana. Kuvatuki innosti lapsia osallistumaan ja nimeämään/näyttämään tunteita, tämä näkyi etenkin tarinan vihaisten karhujen kohdassa lasten eläytymisenä. Lapset osallistuivat aktiivisesti tuokioon, he vastailivat kysymyksiimme esimerkiksi kysyttäessä miltähän sadun hahmoista tuntuu, ja ehdottivat itse ratkaisuja tilanteisiin oma-aloitteisesti. Lasten aloitteet tulivat kuulluiksi ja huomioiduiksi, vaikka niitä ei jatkettukaan eteenpäin tilanteessa. Lapsiryhmän toiminta näkyi hyvin ruudulla, ja opettaja sanoitti ääneen sen mitä emme kuulleet/nähneet lasten toiminnasta. Peukkuäänestys tuokion lopuksi oli toimiva, ja kaikkien mielipiteiden huomiointi oli onnistunutta, sanoitimme ääneen että on oikeus olla juuri sitä mieltä kuin tuntuu, tämä tukee lapsen omaa identiteettiä ja itsetuntoa. Draama oli onnistunut kokonaisuus, jossa oli selkeä alku ja loppu.

[Kuva yllä papunet.fi]

Etäpedagogiikassa jatkossa olisi hyvä huomioida, että tekniikka testataan lapsiryhmän kanssa etukäteen, jotta voidaan varmistaa sen toimivuus itse tilanteessa. Tuokion alussa voisi pitää myös lapsiryhmän esittelykierroksen. Etäpedagogiikassa on haasteellisempaa tarttua lasten aloitteisiin kuin käytännön tilanteissa, joten sitä voisi yrittää kehittää, niin että ei pysyttäisi liian tiukasti kiinni käsikirjoituksessa.

Etäpedagogiikka herätti meissä monia ajatuksia. Hyvää siinä on, että se antaa paljon erilaisia toteutus mahdollisuuksia. Ajattelemme haasteiksi esimerkiksi teknologian toimimattomuuden, lapsiryhmän asettelun kameraan nähden ja kuuluvuuden. Huomasimme, että lasten aloitteisiin tarttuminen ja ylipäätänsä improvisaatioon heittäytyminen vaatii etäyhteyden välityksellä paljon ja se onkin haastavampaa kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi huomasimme, että jos ohjaajia on useampi, jotka toimivat etäyhteyden välityksellä, spontaaniin toimintaan on vaikeampaa heittäytyä, sillä poikkeaminen sovitusta suunnitelman toteutuksesta voi aiheuttaa hämmennystä toiselle ohjaajalle.

Sadut tarjoavat lapsille aiheita leikkeihin. Roolihahmoihin samaistuminen ja leikin rakentaminen saadun mallin mukaan on heille mielekästä. Roolileikin ja pedagogisen draaman avulla voidaan opettaa kokemuksellisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Draamaprosessia auttaa lapsia omien tunteidensa hahmottamisessa ja pystyvät kanavoimaan energiaa tunteiden kautta. Draama edesauttaa myös erilaisten viestintä- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. (Luoto & Luoto 2001, s.185.)

Lähteet

Apo, S. (2001). Avaa lastenkirja. Klassinen satutraditio. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna:Karisto Oy

Kehitysvammaliitto. (2021). Papunet työkalu. Viitattu 15.10.2021. Haettu osoitteesta https://papunet.net/materiaalia/kuvaty%C3%B6kalu

Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen. Millainen on muistin perusrakenne? (E-kirja) Kustannusosakeyhtiö Otava

Luoto, T. & Luoto, S. (2001). Avaa lastenkirja. Satu ja tarina elää päiväkodissa. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna: Karisto Oy

Kirjoittajat: Iina Honka, Susanna Forssell, Anna Heikkinen, Fiia Heikkinen

[Kuvat: pixabay, papunet]

Halusimme demossamme käsitellä ympäristökasvatuksen teemoja sekä kaveritaitoja. Huolenpito ja välittäminen ovat olennaisia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen arvoja ja teemoja. Ympäristökasvatuksen pohja luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta oppiminen on elinikäistä. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.12, 17.) Lajitunnistusta demossamme tuli sienien tunnistamisen kautta. Ryhmämme etädemon aiheena oli syksyinen metsäretki, jossa lähdimme keräämään sieniä yhdessä lasten kanssa.

Ajatuksenamme oli tarkastella sekä syötäviä sieniä, että myrkkysieniä ja tunnistaa niitä. Tutustuimme matkalla metsäneläimiin kettuun, siiliin ja karhuun, sekä niiden talvehtimistapoihinsa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) määrittelevät ympäristökasvatuksen perusteiksi luontosuhteen vahvistamisen ja vastuullisen toimimisen ympäristössä. Suunnitelman mukaan luonnonilmiöitä tulisi tutkia eri vuodenaikoina ja samalla opetella käsitteiden käyttöä sekä kasvi- ja eläinlajien tunnistamista. (VASU, s. 46–47.) Ympäristökasvatuksen yhtenä tavoitteena on saada ihmiset tietoiseksi riippuvuudestaan ympäristöön (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.11).

Lähetimme etukäteen kuvat sienistä lajiteltuina syötäviin- ja myrkkysieniin lapsille, jonka avulla he osasivat auttaa meitä tunnistamaan niitä. Lapsille on luontaista oppia toiminnallisten ja osallistavien työtapojen avulla (VASU, s.38). Nämä kuvat heillä olivat apunaan demon aikana. Myös meillä oli mukanamme askartelemamme sienikirja koko demon ajan, jossa demossa mukana olleet kolme ruokasientä sekä kolme myrkkysientä olivat lajiteltuna. Toivoimme myös, että opettaja kävisi lapsien kanssa läpi kyseisiä sieniä ennen demoamme. Päiväkodin lapsiryhmä oli eskariryhmä ja demoon osallistui noin kymmenen lasta.

Demon suunnittelussa haasteellisinta oli se, kun emme tienneet tai tunteneet lapsiryhmää etukäteen, emmekä osanneet sanoa miten demomme aihe soveltuisi juuri kyseiselle lapsiryhmälle. Demosta ei siis pystynyt ennustamaan olisiko se sopivan haastava lapsille. Sujuvin ja helpoin osa oli demon suunnittelu heti idean keksimisen jälkeen. Saimme paljon ideoita ja niiden pohjalta aloimme rakentaa kokonaisuutta. Koemme onnistuneemme aiheen valinnassa, sekä itse demon toteutuksessa. Demomme pituudeksi tuli noin kymmenen minuuttia ja mielestämme tämä aika oli juuri sopiva lapsille. Aihe tuntui myös olevan lapsille mieleinen ja kiinnostava sekä kaikki jaksoivat keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan demoa. Kaveritaitoja käsittelimme esimerkiksi ottamalla muut huomioon tervehtimällä aina uuden eläimen tultua mukaan demoon, sekä kiittämällä lapsia. Vasun mukaan lapsia tulisikin ohjata ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön perustuvalla toiminnalla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja erilaisten ihmisten kanssa. (VASU, s.25.)

Demon jälkeen saimme paljon positiivista palautetta. Kuvaus ja toteutus olivat onnistuneet hyvin ja olimme onnistuneet kuvaamaan demon vakaasti ja selkeästi. Sienet olivat näkyneet tarpeeksi selkeästi, jonka huomasimme sen takia, että lapset huudahtelivat jo kaukaa oikean sienen nimen. Myös taustasta ja visuallisesta toteutuksesta saimme kehuja. Olimme onnistuneet luomaan ympäristöllä sekä omalla maskeerauksellamme ja roolihahmoon eläytymisellä sekä heittäytymisellä mukaansatempaavan ja sadunomaisen kokonaisuuden. Myös äänemme olivat kuuluneet hyvin ja selkeästi. Yksi mieleenpainuvimmista kommenteista tuli ryhmäläiseltämme, kun hän sanoi, että demoa olisi mielellään seurannut pidempäänkin. Siitä tiesi, että olimme onnistuneet säilyttämään koko demon ajan hyvän rytmin ja mielenkiinnon.

Lähteet:

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 14.10.

Parikka-Nihti M. & Suomela L. (2014). Iloa ja ihmettelyä: ympäristökasvatus varhaiskasvatuksessa. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat:

Emmi Jalas, Anna Mäkelä, Vilma Ylitalo, Sanni Vallin (VO7/D)

[kuva:Pixabay]

Ryhmämme etädemon aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelimme pöytäteatterin ja eläinhahmojen avulla. Päiväkodin lapsiryhmä koostui viisivuotiaista, lisäksi mukana kuuntelemassa oli kaksi aikuista. Koimme tärkeäksi valita esityksen aiheeksi juuri kaveritaidot, sillä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa edellytetään, että lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja vahvistetaan. Varhaiskasvatuksessa lapset opettelevat kasvattajien tuella tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja, lisäksi lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Tunnetaitoja vahvistetaan myös opettelemalla havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. (VASU, 2018, s. 26, 32.) Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) on havainnut kaverisuhteiden tukemiseen liittyviä puutteita arvioidessaan varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. KARVI:n selvitysraportissa kaverisuhteiden tukeminen onkin nimetty yhdeksi varhaiskasvatuksen sisällöllisen kehittämisen kohteeksi. (KARVI, 2019.) Varmistuimme aiheen sopivuudesta lapsiryhmälle oltuamme yhteydessä päiväkotiin.

Tarinamme dramatisointi perustui Katri Kirkkopellon (2016) kuvakirjaan Piki. Muokkasimme esityksen tekstiä lyhentämällä alkuperäistä kertomusta, vaihtamalla hahmoja ja lisäämällä juoneen aiheita, jotka vastasivat lapsiryhmän tarpeita. Tarinassa Piki tuli ensin muiden eläinhahmojen torjumaksi ja kiusaamaksi leikkiin pyrkiessään, mutta lopulta Piki pääsi mukaan joukkoon. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät, että kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään (VASU, 2018, s.31). Näytelmän tarkoituksena oli herätellä lasten ymmärrystä siitä, mitä kiusaaminen on ja rohkaista lapsia puuttumaan kiusaamiseen.

Pöytäteatteriesityksen kesto oli vajaat kymmenen minuuttia. Lopuksi osallistimme lapsia kysymällä kysymyksiä teatterin tapahtumiin liittyen. Lapset saivat pohtia muun muassa, toimiko Pikku-Kettu oikein, kun oli tarinassa tönäissyt Pikiä, ja miltä tuntuu, kun kaverit eivät ota mukaan leikkeihin. Pikku-Kettu pyysi lapsilta myös vinkkejä siihen, miten olla kiva kaveri. Ryhmässä oli pyynnöstämme keskusteltu aiheesta etukäteen, ja lapset esittivätkin erinomaisia näkemyksiä asiaan. Halusimme sisällyttää demoesitykseen keskustelua lasten kanssa, sillä lapsen osallisuus on tärkeä tavoite varhaiskasvatuksessa. Osallistumisen avulla lapsille voidaan opettaa vuorovaikutustaitoja ja yhteisiä sääntöjä. Toimintaan osallistuminen sekä kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta vahvistavat lapsen osallisuutta. (VASU, 2018, s. 26, 30.)

Pöytäteatteri ja nukkehahmot soveltuivat mielestämme hyvin etädemon välineiksi. Rekvisiitta, valaistus ja kameran sijoittuminen oli mahdollista järjestää etukäteen, ja esityksen aikana saatoimme keskittyä tarinan kertomiseen ja nukkien liikuttamiseen. Nukkien käyttö tunnekasvatuksessa on perusteltua. Nukkien avulla voidaan käsitellä erilaisia tilanteita lasten kanssa turvallisesti, sillä nukke toimii vieraannuttavana elementtinä (Toivanen, 2015, s. 57). Tunne- ja kaveritaitoihin liittyvän sisällön ohella pöytäteatteri tarjosi lapsille esteettisen ja taiteellisen kokemuksen, jotka Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa nähdään lapsen oikeutena saavuttaa. Taiteellinen kokeminen myös edistää muun muassa sosiaalisia taitoja sekä valmiuksia ymmärtää maailmaa. (VASU, 2018, s. 43.) Meille tekijöille etädemo oli harjoitusta myös draamakasvatuksen, ja tarkemmin sen yhden osa-alueen, esittävän teatterin toteuttamiseen (ks. Toivanen, 2015, s. 10-11).

Koemme onnistuneemme etädemomme tarinan valinnassa, sillä aihe vaikutti olevan lapsille ajankohtainen ja merkityksellinen; lapset tuntuivat olevan kiinnostuneita aiheesta ja sitoutuneita katsomaan esitystä. Olimme tyytyväisiä myös yliopiston draamaluokkaan etädemon toteutuspaikkana, sillä tarpeiston ansiosta luokassa oli monipuoliset mahdollisuudet rakentaa toimiva miljöö. Miljöön avulla näytelmään eläytyminen oli luontevaa meille tekijöillekin. Etäpedagogiikan toteuttaminen tuotti etukäteen huolta teknisen toteutuksen osalta. Mietimme muun muassa äänen kuuluvuutta ja kuvan laatua, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä etätoteutuksessa. Otimmekin etädemomme kanssa pienen riskin, sillä emme ryhmänä olleet voineet tutustua luokkatiloihin etukäteen. Tältäkin osin esitys sujui lopulta hyvin.

Kehittämiskohteita pohtiessamme esille nousi, olisiko lapsia voinut osallistaa monipuolisemmin opetushetken aikana. Päätökseemme osallistamisesta keskustelun avulla kuitenkin vaikuttivat lapsiryhmän vähäinen tuntemus, huoli teknisten laitteiden toimivuudesta sekä kiireellinen aikataulu.

 

Lähteet

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 6.10.2021. https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf

Kirkkopelto, K. (2016). Piki. Helsinki: Lasten keskus.

Toivanen, T. (2015). Lentoon! Draama ja teatteri perusopetuksessa. Helsinki: WSOY Pro Oy.

VASU (2018). Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

 

Kirjoittajat:

Emilia Groundstroem, Elina Hautala, Paula Leppänen (VO 7 / B)

[kuva: Pixabay]

Etäpedagogiikkaa varhaiskasvatukseen yhteiskehittäen -hanke on saanut rahoitusta Kasvatustieteellisen tiedekunnan digikehittämisrahoista vuonna 2021. Hankkeessa toimii työryhmä, johon kuuluu sekä opiskelijoita että opettajia.

Opettajien ja opiskelijoiden yhteistyölle perustuva kehittäjäryhmän toiminta kohdentuu erityisesti etäpedagogiikan laadun kehittämiseen varhaiskasvatuksessa. Kehittämistyö palvelee niin tiedekunnan opintojen kehittämistä ja etäopiskelumahdollisuuksien laajentamista kuin myös laajemmin etäpedagogiikan kehittämisessä varhaiskasvatuskentän näkökulmasta.  

Vuoden 2021 hankkeen toiminta keskittyy Varhaispedagogiikka toiminnassa -kurssin (EDUK722) etätoteutuksen kehittämiseen. Kurssi on pakollinen kaikille kasvatustieteiden kandidaatinohjelman varhaiskasvatuksen opettajan opintosuunnan opiskelijoille. Kurssin aikana opiskelijat toteuttavat suunnittelemiaan pedagogisia demoja lapsiryhmissä etänä. Demojen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista kerrotaan täällä yhteisessä blogissa.