Syksyinen metsäretki

Halusimme demossamme käsitellä ympäristökasvatuksen teemoja sekä kaveritaitoja. Huolenpito ja välittäminen ovat olennaisia ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen arvoja ja teemoja. Ympäristökasvatuksen pohja luodaan jo varhaislapsuudessa, mutta oppiminen on elinikäistä. (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.12, 17.) Lajitunnistusta demossamme tuli sienien tunnistamisen kautta. Ryhmämme etädemon aiheena oli syksyinen metsäretki, jossa lähdimme keräämään sieniä yhdessä lasten kanssa.

Ajatuksenamme oli tarkastella sekä syötäviä sieniä, että myrkkysieniä ja tunnistaa niitä. Tutustuimme matkalla metsäneläimiin kettuun, siiliin ja karhuun, sekä niiden talvehtimistapoihinsa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) määrittelevät ympäristökasvatuksen perusteiksi luontosuhteen vahvistamisen ja vastuullisen toimimisen ympäristössä. Suunnitelman mukaan luonnonilmiöitä tulisi tutkia eri vuodenaikoina ja samalla opetella käsitteiden käyttöä sekä kasvi- ja eläinlajien tunnistamista. (VASU, s. 46–47.) Ympäristökasvatuksen yhtenä tavoitteena on saada ihmiset tietoiseksi riippuvuudestaan ympäristöön (Parikka-Nihti & Suomela, 2014, s.11).

Lähetimme etukäteen kuvat sienistä lajiteltuina syötäviin- ja myrkkysieniin lapsille, jonka avulla he osasivat auttaa meitä tunnistamaan niitä. Lapsille on luontaista oppia toiminnallisten ja osallistavien työtapojen avulla (VASU, s.38). Nämä kuvat heillä olivat apunaan demon aikana. Myös meillä oli mukanamme askartelemamme sienikirja koko demon ajan, jossa demossa mukana olleet kolme ruokasientä sekä kolme myrkkysientä olivat lajiteltuna. Toivoimme myös, että opettaja kävisi lapsien kanssa läpi kyseisiä sieniä ennen demoamme. Päiväkodin lapsiryhmä oli eskariryhmä ja demoon osallistui noin kymmenen lasta.

Demon suunnittelussa haasteellisinta oli se, kun emme tienneet tai tunteneet lapsiryhmää etukäteen, emmekä osanneet sanoa miten demomme aihe soveltuisi juuri kyseiselle lapsiryhmälle. Demosta ei siis pystynyt ennustamaan olisiko se sopivan haastava lapsille. Sujuvin ja helpoin osa oli demon suunnittelu heti idean keksimisen jälkeen. Saimme paljon ideoita ja niiden pohjalta aloimme rakentaa kokonaisuutta. Koemme onnistuneemme aiheen valinnassa, sekä itse demon toteutuksessa. Demomme pituudeksi tuli noin kymmenen minuuttia ja mielestämme tämä aika oli juuri sopiva lapsille. Aihe tuntui myös olevan lapsille mieleinen ja kiinnostava sekä kaikki jaksoivat keskittyä kuuntelemaan ja seuraamaan demoa. Kaveritaitoja käsittelimme esimerkiksi ottamalla muut huomioon tervehtimällä aina uuden eläimen tultua mukaan demoon, sekä kiittämällä lapsia. Vasun mukaan lapsia tulisikin ohjata ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön perustuvalla toiminnalla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja erilaisten ihmisten kanssa. (VASU, s.25.)

Demon jälkeen saimme paljon positiivista palautetta. Kuvaus ja toteutus olivat onnistuneet hyvin ja olimme onnistuneet kuvaamaan demon vakaasti ja selkeästi. Sienet olivat näkyneet tarpeeksi selkeästi, jonka huomasimme sen takia, että lapset huudahtelivat jo kaukaa oikean sienen nimen. Myös taustasta ja visuallisesta toteutuksesta saimme kehuja. Olimme onnistuneet luomaan ympäristöllä sekä omalla maskeerauksellamme ja roolihahmoon eläytymisellä sekä heittäytymisellä mukaansatempaavan ja sadunomaisen kokonaisuuden. Myös äänemme olivat kuuluneet hyvin ja selkeästi. Yksi mieleenpainuvimmista kommenteista tuli ryhmäläiseltämme, kun hän sanoi, että demoa olisi mielellään seurannut pidempäänkin. Siitä tiesi, että olimme onnistuneet säilyttämään koko demon ajan hyvän rytmin ja mielenkiinnon.

Lähteet:

Opetushallitus. 2018. Varhaiskasvatussunnitelman perusteet. Luettu 14.10.

Parikka-Nihti M. & Suomela L. (2014). Iloa ja ihmettelyä: ympäristökasvatus varhaiskasvatuksessa. E-kirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat:

Emmi Jalas, Anna Mäkelä, Vilma Ylitalo, Sanni Vallin (VO7/D)

[kuva:Pixabay]