University of Helsinki
[pixabay]
Etädemomme päähenkilönä oli Lauri Lammas, joka oli kadottanut ystävänsä Pikkupandan. Hänen tavoitteenaan oli löytää Pikkupanda toisten metsän eläinten avulla. Matkan varrella Lauri Lammas kohtasi monia eläimiä, joista jokaisesta välittyi erilaisia tunnetiloja. Pidimme demotuokion esikouluikäisille, ja he saivat olla mukana matkassa tunnistamassa eläinten eri tunnetiloja tunnekorttien avustuksella. Ensin he saivat kertoa, mikä tunne kortissa näkyy, ja sen jälkeen tehdä itse samanlaisen ilmeen. Rekvisiittana käytimme pehmoleluja ja metsästä haettuja lehtiä. Tarinan keksimme itse ja esitystapa oli nukketeatterimainen.
Etädemomme idea syntyi lapsiryhmän tarpeista harjoitella tunne- ja kaveritaitoja. Vuorovaikutustaito on oleellinen osaa kumpaakin, joten tarkastelemme kirjoituksessamme myös sitä.
Etädemossamme vuorovaikutustaidot olivat keskeisiä; kuinka toimimme vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja otamme toisten tunteet huomioon. Lauri Lammas kohtaa monia metsäneläimiä, joiden kanssa hän jakaa vuorovaikutuksellisen tilanteen. Vuorovaikutustaidoilla, itsensä ilmaisulla sekä toisten tunteiden ymmärtämisellä on suuri merkitys lapsen identiteetille, hyvinvoinnille sekä toimintakyvylle. Varhaiskasvatuksen tärkeänä tehtävänä onkin edistää lasten vuorovaikutus– ja ilmaisutaitoja. (VASU, 2018, 25.)
Myönteiset tunnekokemukset sekä luodut vuorovaikutussuhteet edistävät lapsen oppimista. Tällöin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja voi hyvin. (VASU, 2018, 22.) Etädemomme lapsiryhmän sisällä tulisi vallita myönteisen tunnemaailman ilmapiiri, jotta lapset lähtisivät rohkeasti mukaan toimintaan. Tuokioomme osallistuneista lapsista osa hieman ujosteli, eivätkä he oikein tahtoneet näyttää omia tunneilmeitään. Emme lähteneet pakottamaan lapsia, vaan lapset saivat osallistua kuten parhaimmakseen näkivät.
Demomme sisälsi lasten itseilmaisua tunteiden harjoittelun kautta. Lapset oppivatkin yhteisön sääntöjä havainnoimalla ja kokeilemalla (VASU, 2018, 39). Lapset jaksoivat hyvin seurata koko etädemomme ajan tarinan kulkua, sekä osallistuivat hienosti kohdissa, joissa he saivat itse arvailla eläinten tunnetiloja.
Käyttämämme tunnekortit, kuva: Tunteiden tunnistaminen tuo onnen! – FamilyBoost
Etädemomme aihe on erittäin tärkeä, sillä kasvattajan tulisi auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaitoja vahvistetaan erilaisten harjoitusten kautta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, 26) mukaan lasten tulee opetella havaitsemaan, nimeämään sekä tiedostamaan tunteita. Demomme harjoitus sisälsi erityisesti tunteiden havaitsemista sekä nimeämistä. Lapset saivat havaita tunnekorttien kautta demon eläinten kokemia tunteita ja tämän jälkeen nimetä niitä. Lapsiryhmän tunnetaidot parantuvat samankaltaisten harjoitusten kautta. Lisäksi tunnekorttien tulkitseminen vahvistaa lasten kuvalukutaidon kehittymistä. Kuvalukutaito on osa monilukutaitoa, ja sen kehittymisen myötä myös lasten osallisuus vahvistuu. (EOPS, 2014, 18.) Mielestämme tunnekorttien käyttö sujui tarkoituksenmukaisesti; kuvat olivat tarpeeksi selkeitä ja niiden avulla lapset onnistuivat nimeämään kulloisenkin eläimen tunteman tunteen. Lapset tunnistivat tunnekorteissa näkyvät ilmeet hienosti, ja sanoivat kysyttäessä vastauksen kovaan ääneen. Kameran välittämä kuva oli hieman epäselvä, mutta ainakin vaikutti siltä, että lähes jokainen vastasi innokkaasti.
Ilmaisunmuotoja harjoitellessa on tärkeää huomioida oppimisympäristön esteettisyys, innostavuuus, monipuoliset välineet ja materiaalit, sekä riittävä ohjaus (VASU, 2018, 42). Tämän vuoksi pyrimme tekemään etädemomme visuaalisesta kokonaisuudesta lapsille mahdollisimman kiinnostavan ja innostavan. Käytimme esimerkiksi metsästä haettuja lehtiä rekvisiittana elävöittämään tuokiota, ja tuomaan siihen aitoutta.
Emme tunteneet lapsiryhmää entuudestaan, joten tuokio oli hyvää vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojen harjoittelua meille kaikille. Niin aikuisten, kuin myös lasten on hyvä harjoitella toimimista erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa. (EOPS, 2014, 25.) Kokemamme vuorovaikutus lapsiryhmän kanssa oli hyvää, joskin tuokion lyhyyden takia se jäi hieman vajavaiseksi. Oikeassa päiväkotiympäristössä demotuokiomme olisikin voinut toteuttaa niin, että lapset olisivat saaneet liikutella pehmoeläimiä ja osallistua enemmän tarinaan. Myös tuokion lopuksi olisi voitu keskustella enemmän tunteista ja kysellä lapsilta aiheeseen liittyen.
Kaiken kaikkiaan tuokiosta jäi hyvä mieli niin tuokion vetäjille, kuin lapsiryhmällekin. Etädemon vetäminen oli meille kaikille uutta, ja opimmekin siitä paljon uutta. Lisäksi koimme, että saimme runsaasti eväitä seuraavaa mahdollista etätuokiota varten.
Lähteet:
Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Luettu 18.10.2021.
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf
Kirjoittajat: Tinja Spiring, Eveliina Tikkinen, Janette Riuttala