University of Helsinki
Etätuokiomme teemaksi valikoitui tunnetaidot ryhmän opettajan toiveesta. Lasten auttaminen ja tukeminen tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä edistää lasten taitoa itsestä huolehtimiseen, sekä arjen taitoihin (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).
Tunteiden viidakko –tuokion päätavoitteena on auttaa lapsia tunnistamaan ja nimeämään perustunteita. Pyrimme vahvistamaan lasten tunnetaitoja auttamalla ja rohkaisemalla heitä ilmentämään eri tunteita kehollisesti. Toisena merkittävänä tavoitteena oli kehittää lasten vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutustaidot ja tunnetaidot kävelevät käsi kädessä toistensa kanssa, sillä tietoisuus omista tunteista, sekä kyky säädellä niitä edistää lapsen sosiaalisia taitoja (Opetushallitus, 2021). Vuorovaikutustaidolla, sekä taidolla ilmaista itseään on suuri merkitys lapsen omalle hyvinvoinnille, sekä identiteetille (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 25).
Etädemossamme lapsiryhmä lähti yhdessä Sanna seikkailijan ja Onni nimisen pehmolelupandan kanssa seikkailulle tunteiden viidakkoon. Matkan tarkoituksena oli selviytyä viidakosta, jotta Onni pääsee päiväkodille. Matka alkoi yhdessä marssien Elefanttimarssi laulun tahdissa. Ensimmäisessä tehtävässä seikkailija luki lapsille lyhyen tarinan Onnista, jossa lasten tuli arvata mikä tunne Onnilla on kyseessä, päiväkodille lähetettyjä tunnekortteja apuna käyttäen. ”Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 26). Tunteeksi arvattiin suru, jonka jälkeen seikkailija kehotti lapsia näyttämään miltä suru tuntuu ja ilmenee niin kehossa kuin kasvoissa. Palkinnoksi viidakosta löydettiin suru- tunnekortti, joka kiinnitettiin tunnetaululle.
Yhtäkkiä kuului eläimen karjaisu. Seikkailija ja lapset lähtivät seuraamaan ääntä yhdessä hiljaa hiipien. He tapasivat Lea leopardin, joka kertoi lapsille kiukun tunteesta. Lapset saivat kertoa omista kokemuksistaan kiukkuun liittyen ja näyttää miten kiukku heillä ilmenee. Sen jälkeen ravisteltiin yhdessä kiukku pois yksi kehonosa kerrallaan ja Lea antoi lapsille toisen tunnekortin, kiukun. Se kiinnitettiin tunnetaululle ja jatkettiin matkaa taas marssien. Kehollinen ja sanallinen ilmaisu draaman ja leikin tavoin rohkaisee ja luo lapsille mahdollisuuksia monipuoliseen ilmaisuun ja kokemiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, 2018, s. 44).
Viimeisessä tehtävässä lapset saivat kehua vierustoveriaan, esimerkiksi asioissa missä toinen on hyvä. Lapset saivat kertoa miltä tuntui kertoa mukavia asioita toisilleen ja saada niitä myös itse. Palkinnoksi saatiin viimeinen tunne ilo. Tämän jälkeen seikkailija ja lapset kävivät tunteet läpi yksi kerrallaan laskien ja Onni lähetettiin matkaan päiväkodille. Olimme lähettäneet toisen pandapehmolelun päiväkodille ja niin opettaja nostikin pandan piilosta lasten näkyville. Lapset olivat Onnista innoissaan ja juoksivat heti ottamaan sen syleilyynsä.
Rekvisiittana käytimme rooliasuja, kuten leopardinkorvia ja seikkailijamaista hattua. Taustan olimme koristelleet viidakkomaiseksi erilaisten kasvien avulla. Näiden lisäksi rekvisiittana meillä oli Onni pandapehmolelu sekä panda-tunnekortit.
Onnistuimme luomaan tuokion lapsiryhmän opettajan toivoman teeman, eli tunnetaitojen ympärille. Olimme saaneet opettajalta etukäteen tietoa lasten kielellisistä haasteista, jolloin käytimme tuokiossa vain kolmea perustunnetta: iloa, surua ja kiukkua. Lapsiryhmä oli kuitenkin mielestämme taitava kielitasoltaan ja vuorovaikutukseltaan, jolloin olisimme voineet tehdä tuokiosta vielä pidemmän ja monipuolisemman muita tunteita käyttäen. Koimme myös, että tehtävät saattoivat olla lapsille liian helppoja.
Tehtävät, jotka vetoavat tunteisiin edistävät lapsen muistin kehitystä ja oppimista (Lonka, 2020, luku ”Mikä on tunteiden rooli oppimisessa?”). Tämän lisäksi päiväkodille jäi konkreettinen muisto tuokiostamme, sillä lähetimme heille Onni-pehmolelun. Onnin mukana lähetimme myös hoito-ohjeet, joihin kuului esimerkiksi, ”Onnia saa halata”, ”Onnille saa kertoa salaisuuksia” ja ”Onni tarvitsee kavereita”. Toivomme, että Onnista tulee ryhmälle merkityksellinen ja turvallinen ”maskotti”, joka auttaisi lasten tunnetaitojen kehittymisessä.
Mielestämme etädemomme sujui hyvin alkujännityksen laannuttua. Saimme hyvää palautetta, josta on hyvä lähteä kehittämään seuraavia kertoja varten. Etenkin demossamme seikkaileva pehmolelu panda sai paljon kiitosta ja lapsille hymyn huulille. Pidimme demon ryhmälle, jossa oli kuusi lasta. Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen tähän demoon. Lapset olivat alusta alkaen innoissaan ja lähtivät mukaan tehtäviin. Onnistuimme luomaan toimivan vuorovaikutuksen lasten ja demon vetäjien välille. Etäpedagogiikka toi kuitenkin omat haasteensa toteutukseen. Muutamissa kohdissa meidän oli vaikea kuulla lasten ääntä ja lasten vastauksia piti hieman arvailla. Kuvasimme puhelimella ja pidimme tietokoneen lähellä, jotta näkisimme lapset. Demon aikana oli kuitenkin vaikea katsoa kameraan, sekä yrittää nähdä lapset samalla. Jouduimme luottamaan lasten osallistumiseen ja kuvaajaan, joka auttoi kameran toisella puolella. Yksi vahvuuksistamme etädemossa oli yhteistyö. Jokainen onnistui omassa osuudessaan ja kannustimme toinen toisiamme. Loppujen lopuksi pienet vaikeudet eivät haitanneet.
Etäpedagogiikan avulla lapsille pystyy luomaan uudenlaisen oppimisympäristön. Koimme etäpedagogiikan toimivaksi, mutta siinä täytyy ottaa huomioon erilaisia asioita kuin kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa. Etädemoa rakentaessa kaikki lähtee suunnittelusta. Hyvän suunnitelman avulla tilannetta pystyy hieman ennakoimaan ja soveltamaan tarvittaessa (Sintonen, 2021). Meidän demomme kulkua auttoi varmasti kattava suunnitelma ja roolitus. Vuorovaikutuksen luomiseksi eläytyminen ja leikillisyys ovat tärkeässä osassa etädemoa. Pyrimme luomaan tilanteen, johon lasten on helppo tulla mukaan etäyhteyksin. Ryhmän opettaja kertoi, että ryhmässä on kielellisiä haasteita, joten suunnittelimme demon huomioiden tämän. Seuraavaa kertaa ajatellen demoon olisi voinut lisätä muutaman tehtävän tai laajentaa nykyisiä tehtäviä. Ilon, surun ja kiukun tunteiden lisäksi demossa voisi käsitellä myös muita tunteita, kuten pelkoa ja hämmästystä.
Lähteet
Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf
Opetushallitus. (2021). Tunteesta tunteeseen – ihmismielen tarina kuvin ja sanoin. https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/tunteesta-tunteeseen-ohjaajan-opas/3-tunnetaitoja-oppii-harjoittelemalla
Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.
Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen (e-kirja). Otava. Luettu 27.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/reader/9789511391173
Kirjoittajat: Julia Sutinen, Neea Nyholm, Heidi Puustelli