Taikametsän tunnetaitoseikkailu

Etädemotuokiomme pääteemana toimi tunnetaidot sekä niiden kehittäminen. Lähdimme rakentamaan tuokiota, jossa lapset pääsisivät harjoittamaan tunnetaitojaan aktiivisesti osallistuen. Valitsimme tämän teeman, sillä pienten lasten tietoinen tunnekasvatus kehittää lasten kykyä ymmärtää omia ja muiden tunteita sekä parantaa heidän kykyä asettua toisen asemaan (Asikainen & Rask, 2020).

Etätuokiomme sisälsi erilaisia tehtäviä, jotka sijoittuivat taikametsään. Taikametsässä seikkailivat Fanni-tunnekorteista tutut eläinhahmot. Itse esitimme taikametsän haltijoita ja johdattelimme lapset teeman pariin tarinallisesti kertoen. Tarkoituksenamme oli luoda tuokio, jossa on sopivasti lapsia aktivoivia ja innostavia tehtäviä, mutta myös rauhallista keskustelua ja tilaa pohtia asioita. Tuokion aikana lapset hyppelivät “kivillä”, tunnistivat eläinhahmojen tunteita sekä keksivät ratkaisuja eläinhahmojen kokemiin tilanteisiin, askartelivat lennokkeja ja piirsivät paperille heitä pelottavia tai jännittäviä asioita. Jokaisen tehtävän välissä oli aikaa keskustelulle ja lapsien omille pohdinnoille. Tuokio oli rakennettu tarinan ympärille, jonka vuoksi olimme etukäteen ehdottaneet lapsille omien taikasauvojen askartelua. Tämä viritti lapsia tarinan tunnelmaan jo ennen etätuokion alkua.

Tuokiomme lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita. Mirja Köngäs (2019, s. 94) kuvaa kirjassaan “tunneäly varhaiskasvatuksessa” nelivuotiaan tunnekehitystä erityisesti mallioppimisen sekä kokemuksen kautta, mutta että tässä iässä on jo mahdollista ottaa yhä enemmän tunnetilojen sanoitusta sekä tunteen ymmärtämisen painottamista. Tunnetaitojen harjoittelua on tämän ikäisten kanssa helppo toteuttaa tarinoiden ja satujen kautta. Erilaiset tunnetaitotuokiot ovat mielekkäitä yhdessä tekemisen hetkiä, jossa tunteiden käsittelyä ja erilaisten ristiriitatilanteiden läpikäyntiä voidaan harjoitella turvallisesti aikuisen tuella ja näin saada toimintamalleja myöhempääkin käyttöä varten. Varhaiskasvatuksen arjessa on muistettava kuitenkin erityisesti mallioppimisen sekä kokemuksen merkitys, mitä pienempi lapsi sitä enemmän hän tarvitsee tukea ja opastusta eteen tulevissa tilanteissa. Jos tunnetaitojen harjoittelu on vain tuokioiden varassa, jäävät ne helposti kaukaisiksi, lapsen omasta elämästä irrallisiksi. Nelivuotias voi vielä oppia hyvin uusia toimintamalleja ja negatiivisiin tunteisiin erilaisia suhtautumistapoja sekä niiden säätelyä aikuisen aktiivisella avulla, arjessa päivittäin toistuvissa tilanteissa. (Köngäs, 2019, s. 94.) Yhteistutkijuuden metodologialla toteutetussa tutkimuksessa (Journal of Early Childhood Education Research, 2021) läsnäolon sekä lapsen kohtaamisen (luottamuksen rakentumiselle riittävästi aikaa, jatkuvan tekemisen sijaan aito oleminen ja yhteiseen leikkiin heittäytyminen) painottaminen nousivat myös keskeisiksi toimintamalleiksi, kun tuetaan lasten sosioemotionaalista hyvinvointia.

Tuokiossa tarkoituksenamme oli tarkastella lasten tunnetaitojen kautta myötätunnon ilmenemistä ja osaamista. Koska myötätunnon ytimessä on toisesta välittäminen sekä tietoisuus omasta ja muiden tuntemisesta, halusimme koota tuokioon tehtäviä, jotka vahvistavat näitä taitoja (Kurenlahti, Lipponen, Nurhonen & Rainio, 2020).

Kurenlahti ym. (2020) jakavat myötätunnon kolmeen eri elementtiin; havainnosta toisen kärsimyksestä, empatian tunnosta toista kohtaan ja toiminnasta toisen kärsimyksen lieventämiseksi. Olennaista lapselle on, että hän huomaa ja tunnistaa toisen tunnetilat. Opettelimme tätä tuokion aikana, kun kyselimme huomaako lapset tuokiossa esiintyvistä kuvista niissä olevien hahmojen tunnetiloja, kuten esimerkiksi surua. Kyselimme myös mistä tämä tunne mahtaisi johtua. Toimintaa toisen kärsimyksen lievittämiseksi harjoittelimme tehtävällä, jossa lapset saivat kertoa mielestään hyviä keinoja hahmon lohduttamiseksi, joka oli tässä tapauksessa surullinen ja ulkopuolelle jätetty.

Tuokion aikana harjoittelimme, mitä voi tehdä, jos kaverilla on huono mieli ja häntä surettaa. Pyrimme tämän avulla tarjoamaan lapsille resursseja ja mallin siitä, kuinka toimia oikeissa arjen

tilanteissa ja saada lapset pohtimaan toisten tunteita. Reflektoidessamme tuokiotamme totesimme, että olisimme voineet pyrkiä entistäkin syvempään keskusteluun, koskien lasten omia ja toisten tunteita. Tämä olisi onnistunut esimerkiksi miettimällä vielä, haluammeko auttaa norsua, onko joskus ollut auttamassa kaveria sekä onko itse jäänyt leikin ulkopuolelle ja miltä se tuntui.

Totesimme, että tunnekasvatuksen teemaa voidaan tuoda ja soveltaa myös luontokasvatukseen. Harjoittelemalla lasten kanssa, kuinka kohdella muita elollisia olentoja, kuten kasveja ja eläimiä, sekä kunnioittaa luontoa, kehittyy samalla lasten kyky empatiaan ja myötätuntoon (Kurenlahti ym., 2020). Fanni -korteista, joita tuokion aikana hyödynsimme, on tehty myös runsaasti kirjallisuutta, jossa Fanni ja kaverukset seikkailevat. Fanni -hahmoihin tutustumista voidaan jatkaa lasten kanssa kirjallisuuden avulla ja saada ne osaksi ryhmän toimintakulttuuria.

Lähdeluettelo:

Asikainen, J. & Rask, M. 2020. Lapsen tunnekasvatustaitojen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. [Viitattu 17.10.2021]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab- pro/lapsen-tunnekasvatustaitojen-kehittaminen-varhaiskasvatuksessa/

Martikainen, S. & Oikarinen, T. (2021) Journal of Early Childhood Education Research.

”Lapsista näkee, että me tehdään tämä hyvin”: Sosioemotionaalisen hyvinvoinnin toimintakulttuuri päiväkodissa, 147–181. Saatavissa: https://jecer.org/fi/lapsista-nakee-etta-me- tehdaan-tama-hyvin-sosioemotionaalisen-hyvinvoinnin-toimintakulttuuri-paivakodissa/. Viitattu 17.10.2021

Kurenlahti, E., Lipponen, L., Nurhonen L. & Rainio, A. 2020. Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa. Saatavissa: https://blogs.helsinki.fi/laajenevatkehat/. Viitattu 18.10.2021

Köngäs, M. 2019. Tunneäly varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat:

Liina Aalto, Ronja Kortepohja, Heta Louhimo, Emilia Räikkönen

Kuvat: Pixabay, Papunet

University of Helsinki

Leave a Reply Cancel reply