University of Helsinki
Demo koostuu toiminnallisesta satutuokiosta, jonka aikana käydään läpi erilaisia tunteita draaman kautta. Satuna toimii klassikkosatu Kultakutri ja kolme karhua. Demon aikana luetaan satua ja pysähdytään miettimään miltä hahmoista tuntuu tietyissä tilanteissa ja ennakkoon valituissa hetkissä. Kun tarinaa tarkastellaan tästä toteutustavasta, olisi lapsilla hyvä olla jo tiedossa sadun juoni ja loppuratkaisu. Tällöin sitoutuminen tarinan syvällisempään tarkasteluun on oletettavasti parempi kuin, että kyseessä olisi täysin uusi satu. Kuten Kirsti Lonka teoksessaan Oivalta oppiminen kertoo “opittavat yksityiskohdat voivat jäädä mieleen kuin itsestään, kun ne liittyvät johonkin järkevään kokonaisuuteen”. Demon tavoitteena on vahvistaa lasten tunnetaitoja, joten tutun sadun avulla voidaan myös luoda uusia tai vahvistaa jo opittuja sisäisiä malleja erilaisista ongelma- tai konfliktitilanteista selviämiseen ja niiden ratkaisemiseen. (Lonka, 2020.)
Satujen anti tavoittaa lukijan, kuulijan tai katsojan vain silloin, kun se toimii myös viihteenä. Jos kertomus on tylsä, lapsi torjuu sen täysin tai jää kylmäksi, ilman minkäänlaisia tunteita. Satuihin on monesti sisällytetty opetuksia ihmisistä, luonnosta ja tuonpuoleisista voimista, mutta nekin toimivat vain sivuroolissa päätarkoitukseen eli viihdyttämiseen nähden. (Apo 2001, s.16.)
Tavoitteenamme oli lasten tunnetaitojen vahvistaminen havaitsemalla, tiedostamalla, kokeilemalla ja nimeämällä tunteita. Tunnetaidot oli opettajan toive tuokiotamme varten. Tavoitteenamme oli mahdollistaa monipuolinen ilmaisu ja viestintä, esim. Kehollisesti, kielellisesti. Halusimme tukea myös ryhmän kielellisiä haasteita demossamme. Tavoitteet nousevat Keravan paikallisesta varhaiskasvatussuunnitelmasta.
Onnistuimme suunnittelussa ja ryhmämme yhteistyö toimi hyvin. Saimme etukäteen tietoa lapsiryhmästä ja se helpotti suunnittelemaan lasten tarpeita vastaavaa toimintaa. Tukiviittomat olivat hyvä lisä, vuorovaikutus tapahtui myös ilman puhuttua kieltä kun osa lapsista viittoi mukana. Kuvatuki innosti lapsia osallistumaan ja nimeämään/näyttämään tunteita, tämä näkyi etenkin tarinan vihaisten karhujen kohdassa lasten eläytymisenä. Lapset osallistuivat aktiivisesti tuokioon, he vastailivat kysymyksiimme esimerkiksi kysyttäessä miltähän sadun hahmoista tuntuu, ja ehdottivat itse ratkaisuja tilanteisiin oma-aloitteisesti. Lasten aloitteet tulivat kuulluiksi ja huomioiduiksi, vaikka niitä ei jatkettukaan eteenpäin tilanteessa. Lapsiryhmän toiminta näkyi hyvin ruudulla, ja opettaja sanoitti ääneen sen mitä emme kuulleet/nähneet lasten toiminnasta. Peukkuäänestys tuokion lopuksi oli toimiva, ja kaikkien mielipiteiden huomiointi oli onnistunutta, sanoitimme ääneen että on oikeus olla juuri sitä mieltä kuin tuntuu, tämä tukee lapsen omaa identiteettiä ja itsetuntoa. Draama oli onnistunut kokonaisuus, jossa oli selkeä alku ja loppu.
[Kuva yllä papunet.fi]
Etäpedagogiikassa jatkossa olisi hyvä huomioida, että tekniikka testataan lapsiryhmän kanssa etukäteen, jotta voidaan varmistaa sen toimivuus itse tilanteessa. Tuokion alussa voisi pitää myös lapsiryhmän esittelykierroksen. Etäpedagogiikassa on haasteellisempaa tarttua lasten aloitteisiin kuin käytännön tilanteissa, joten sitä voisi yrittää kehittää, niin että ei pysyttäisi liian tiukasti kiinni käsikirjoituksessa.
Etäpedagogiikka herätti meissä monia ajatuksia. Hyvää siinä on, että se antaa paljon erilaisia toteutus mahdollisuuksia. Ajattelemme haasteiksi esimerkiksi teknologian toimimattomuuden, lapsiryhmän asettelun kameraan nähden ja kuuluvuuden. Huomasimme, että lasten aloitteisiin tarttuminen ja ylipäätänsä improvisaatioon heittäytyminen vaatii etäyhteyden välityksellä paljon ja se onkin haastavampaa kuin kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi huomasimme, että jos ohjaajia on useampi, jotka toimivat etäyhteyden välityksellä, spontaaniin toimintaan on vaikeampaa heittäytyä, sillä poikkeaminen sovitusta suunnitelman toteutuksesta voi aiheuttaa hämmennystä toiselle ohjaajalle.
Sadut tarjoavat lapsille aiheita leikkeihin. Roolihahmoihin samaistuminen ja leikin rakentaminen saadun mallin mukaan on heille mielekästä. Roolileikin ja pedagogisen draaman avulla voidaan opettaa kokemuksellisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Draamaprosessia auttaa lapsia omien tunteidensa hahmottamisessa ja pystyvät kanavoimaan energiaa tunteiden kautta. Draama edesauttaa myös erilaisten viestintä- ja vuorovaikutustaitojen oppimista. (Luoto & Luoto 2001, s.185.)
Lähteet
Apo, S. (2001). Avaa lastenkirja. Klassinen satutraditio. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna:Karisto Oy
Kehitysvammaliitto. (2021). Papunet työkalu. Viitattu 15.10.2021. Haettu osoitteesta https://papunet.net/materiaalia/kuvaty%C3%B6kalu
Lonka, K. (2020) Oivaltava oppiminen. Millainen on muistin perusrakenne? (E-kirja) Kustannusosakeyhtiö Otava
Luoto, T. & Luoto, S. (2001). Avaa lastenkirja. Satu ja tarina elää päiväkodissa. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Hämeenlinna: Karisto Oy
Kirjoittajat: Iina Honka, Susanna Forssell, Anna Heikkinen, Fiia Heikkinen
[Kuvat: pixabay, papunet]