Oravan kadonneet kävyt

Etädemon sisältö ja tavoitteet Etädemossamme lähdimme yhdeksän 2–4 –vuotiaan kanssa seikkailemaan kuvitteelliseen taikametsään. Tarkoituksena oli auttaa oravaa löytämään hänen kadottamansa kävyt. Ryhmän lapset pääsivät suorittamaan erilaisia tehtäviä yhdessä ohjaavan seikkailijan ja oravan kanssa. Lopussa kova työ palkittiin ja oravan koko talveksi kerätty käpykätkö löytyi. Saimme lapsiryhmän opettajalta etukäteen toiveen kaveritaitojen käsittelystä, joten lähdimme ideoimaan tuokiotamme tämän tavoitteen pohjalta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan (2018, s. 25) varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin sekä harjoittaa toisten asemaan asettumista ja auttaa lapsia näkemään asioita eri näkökulmista. Tämän pohjalta meille syntyi idea lähteä käsittelemään kaveritaitoja erityisesti toisten auttamisen kautta. Etädemossamme korostui kaveritaidoista myös ryhmässä toimiminen, sillä yhteistyöhön perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja erilaisissa tilanteissa (VASU, 2018, s. 25). Läpi demon pyrimmekin korostamaan sanaa “yhdessä”, jotta se konkretisoituisi lapsille. Etädemossamme lapset pääsivät suorittamaan kolme erityylistä tehtävää, jossa ensimmäisessä lapset pääsivät itse rakentamaan taikametsää. Taikametsä saatiin rakennettua, kun lapset esittivät erilaisia metsän eläimiä ja elementtejä etukäteen lähettämistämme kuvista. Tämä tehtävä kehitti lasten lajituntemusta sekä ilmaisutaitoja. Pyysimme ryhmämme opettajaa tulostamaan jokaista yhdeksää kuvaa yhden kappaleen, mutta pyynnöstämme huolimatta lapset saivat vain muutaman eläimen esitettäväkseen. Koska kaikkia eläimiä ja metsän elementtejä ei ollut, taikametsän rakentaminen koki pienen kolauksen. Tästä huolimatta lapset kuitenkin heittäytyivät hienosti esittämään heille annettuja eläimiä ja taikametsä saatiin rakennettua. Taikametsään päästessämme lapset lähtivät marssimaan ja huhuilemaan ohjaavan seikkailijan kanssa oravaa. Tähän lapset lähtivät innoissaan mukaan, mikä viesti heidän halustaan löytää orava.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät hyödyntämään ongelmanratkaisukeinojaan yrittäessään keksiä keinoja saada käpyjä alas puusta. Orava yritti esimerkiksi kurkotellen, hyppien, puhaltaen ja kiiveten saada lasten kanssa käpyjä puusta, mutta lopuksi käpyjä onnistuttiin saamaan tömistelemällä oikein kovaa yhdessä. Lapset pääsivät osallistumaan tehtävään kokeilemalla yhdessä erilaisia keinoja käpyjen saamiseen. Lasten ajattelun taidot sekä oppiminen kehittyvät monipuolisten ja erilaisten kokemusten avulla (VASU, 2018, s. 24). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018, s. 24) mukaan lapsien ajattelun taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten sekä ympäristön kanssa. Kolmannessa tehtävässä näytimme lapsille isoista palikoista tehdyn rakennelman ja pyysimme lapsia pienissä ryhmissä toteuttamaan samanlaiset. Tässä lapsilta vaadittiin toisten huomioimista, jotta jokainen pääsisi osallistumaan rakentamiseen. Tehtävässä lapsia tuki ohjaavan seikkailijan lisäksi ryhmän oma opettaja, joka esimerkiksi jakoi lapset pienryhmiin. Kehityskohdaksemme tässä tehtävässä huomasimme, että toteutettavia rakennelmia olisi voinut olla useampia, jotta rakenteluun olisi päässyt osallistumaan vieläkin aktiivisemmin. Olimme kuitenkin epävarmoja palikoiden riittävyydestä, mikä vaikutti päätökseemme rajata toteutettujen rakennelmien määrää. Reflektointi Mielestämme etädemomme käsitteli melko hyvin kaveritaitoja, joka oli päiväkodin erikseen asettama pyyntö aihealueesta. Kaveritaitojen yhdistellessä sekä vuorovaikutustaitoja että tunnetaitoja, pystyi demosta erittelemään, miten kummatkin taitoalueet toteutuivat. Aikuisilla on erityinen asema lapsien apukätenä tunnekasvatuksessa. (VASU, 2018, s. 32.) Tunnekasvatus auttaa lasta ymmärtämään omien tunteiden lisäksi myös toisia, mikä vaikuttaa positiivisesti vuorovaikutustaitoihin (Asikainen, J. & Rask, M., 2020). Koimme, että demomme kaltaisessa etäseikkailussa tuimme kaveritaitojen kehittymistä, vaikka lasten keskinäinen vuorovaikutus jäikin demossa vähemmälle. Kaveritaitoja käsittelevässä etädemossa harjoiteltiin erityisesti tunteiden nimeämistä, ilmaisua ja empatiaa. Orava ilmaisi selkeästi, mitä tunnetta hän tunsi kadotettuaan käpynsä ja antoi selkeän myönteisen reaktion saadessaan apua lapsilta. Lapset saivat tunnustella empatiakykyänsä ja myös demon lopussa tiedusteltiin, oliko heistä ”mukavaa” vai ”ei kovin mukavaa” auttaa oravaa. Sen sijaan tunteiden säätelyä ei tullut demossa harjoiteltua. Olimme tyytyväisiä suunnittelemaamme pohjaan, ryhmämme yhteistyön sujuvuuteen sekä zoomissa toteutettujen hienojen taustojen toimivuuteen. Koimme, että saimme etädemosta jonkin verran käsitystä siitä, millaisia ovat tai ovat olleet korona-ajan tuomat haasteet varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi lapsituntemuksen muodostumisessa on koettu hankaluuksia etätoteutuksissa, kuten myös digilaitteiden käyttöön totuttelu on tuonut teknisiä ongelmia. Etäteknologian hyödyntäminen on kuitenkin myös madaltanut joidenkin opettajaopiskelijoiden kynnystä käyttää niitä. (Venhe, 2020.) Nämä haasteet tulivat ilmi meidänkin lyhyen demomme aikana. Etädemosta saamamme palautteen mukaan olisimme voineet antaa siirtymille tehtävästä toiseen enemmän aikaa. Vaikka lapset keskittyivät demoon hyvin, olimme samaa mieltä, että siirtymissä pidempään viipyminen olisi auttanut lapsia syventymään tuokioon vielä paremmin.

Kirjoittajat: Annika, Elina & Laura

Lähteet:

Asikainen, J. & Rask, M. (2020). Lapsen tunnekasvatustaitojen kehittäminen varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. Luettu 25.10.2021. https://www.labopen.fi/lab- pro/lapsen-tunnekasvatustaitojenkehittaminen-varhaiskasvatuksessa/

Venhe, N. (2020). Eskari onnistuu myös etänä. Itä-Suomen Yliopisto. Julkaistu uef.fi. Luettu 25.10.2021. https://www.uef.fi/fi/artikkeli/eskari-onnistuu-myos-etana

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018). Luettu: 25.10.2021 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf