University of Helsinki
Etädemotuokiomme tavoitteena oli eskariryhmän ongelmanratkaisun ja monilukutaidon kehittäminen erityisesti matematiikan osalta. Valtakunnallisessa esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, 35–36) matematiikka esiintyy laaja-alaisen oppimisen sisältönä Tutkin ja toimin ympäristössäni osiossa. Esiopetussuunnitelman mukaan oppimisen tavoitteena on vahvistaa lasten matemaattisia taitoja paitsi toiminnallisesti leikin kautta, myös eri aisteja käyttäen vaihtelevissa toimintaympäristöissä. Toimintaa tulisi suunnitella niin, että lapsilla on mahdollisuus luokitella, vertailla sekä asettaa järjestykseen asioita ja esineitä. Esiopetussuunnitelman (2014, 36) mukaan myös lukukäsitteiden kehittymistä tulee tukea monipuolisesti, esimerkiksi ympäristöstä havainnoiden ja lukumääriä vertaillen.
Esiopetusryhmä, jolle tuokio järjestettiin, sijaitsee Lohjalla, joten tutustuimme myös Lohjan kaupungin paikalliseen esiopetussuunnitelmaan (2016). Paikallinen suunnitelma (2016, 35) nostaa yksityiskohtaisemmin esille vuosisuunnitelman osa-alueiksi muun muassa lukujonotaitojen harjoittelun (0–20 alueella), mittaamisen ja vertailun, numerosymbolit ja lukumäärän sekä lukujen hajottamisen. Tuokion suunnitteluvaiheen tapaaminen lapsiryhmän opettajan kanssa vahvisti heidän harjoittelevan juuri esimerkiksi lukujonoja ja näin ollen päädyimme suunnittelemaan ja toteuttamaan matemaattisen seikkailun, jossa lapset pääsivät harjoittelemaan kyseisiä taitoja.
Kajetski ja Salminen (2009, 12) nostavat esiin lapsen motivaation merkityksen matematiikan oppimisessa. Innostavalla opetuksella saadaan useimmiten parempia oppimistuloksia sekä tämän avulla on helpompi kohdata hankalimpiakin osa-alueita. Näin ollen pyrimme luomaan tuokion ja sen sisällön ympäristöön, joka innostaa lapset mukaansa.
Tuokio rakennettiin “sademetsään”, jossa tutkimusmatkailija seikkaili erilaisilla rasteilla saaden lapsilta apua niissä olevien eri tehtävien toteuttamiseen. Ensimmäisellä rastilla tutkimusmatkailijan ja lasten tuli koota palapelit luvuista 1–10. Palapelin materiaalit oli lähetetty päiväkotiin etukäteen, joten lapset kokosivat samoja lukuja päiväkodissa, kuin tutkimusmatkailija sekä rastin pitäjä toisessa päässä. Toisella rastilla lapset pääsivät mittailemaan käsillä parin selkää sekä jalkaterällä kaverin koko pituutta. Kolmannella rastilla lapset auttoivat laskemaan seinälle kiinnitetyistä kuvista omenan puolikkaan siemeniä ja yhdistivät tätä vastaavan luvun toiseen puolikkaaseen, jolloin omenoista tuli kokonaisia. Viimeisellä pisteellä pohdittiin mistä eri luvuista muodostuvat luvut 3 ja 6. Tässä käytettiin apuna kolmea isoa jumppapalloa sekä kuutta pientä jakkaraa, joiden avulla yhdessä pohdittiin oikeita vastauksia.
Siirtymissä käytettiin hyödyksi lasten osallisuutta sekä motoristen taitojen kehittämistä, joka oli nostettu myös yhdeksi tuokion tavoitteeksi. Valtakunnallisen esiopetussuunnitelman (2014, 17) mukaan havaintomotoristiset harjoitukset sekä monipuolinen liikkuminen vahvistavat lapsen oppimista. Tuokiossa liikuttiinkin eri pisteiden välillä monipuolisesti esimerkiksi marssien, hiipien, sillan ylittäen ja rapukävellen. Siirtymissä tutkimusmatkailija lauloi Elefanttimarssi-laulua, johon lapsiakin kehotettiin osallistumaan halutessaan.
Valtakunnallinen esiopetussuunnitelma (2014, 17) nostaa esille, kuinka suuri merkitys draamatoiminnalla on tuokioissa muun muassa lapsen elämysten ja oivaltamisen kannalta. Draamalla tuetaan lasten muistin ja mielikuvituksen kehittymistä ja ongelmanratkaisutehtävien käyttö tarjoaa lapsille taas elämysten lisäksi oivaltamisen iloa. Tuokion toteutettiin Keran liikuntahallin voimistelusalissa, joka mahdollisti päiväkotiympäristöstä poikkeavan taustan viidakkomaiselle seikkailulle. Tutkimusmatkailijan roolin avulla draamankaari saatiin heti tuokion alusta lähtien hyvin esille, joka kantoi koko tuokion ajan. Tuokion alussa lapsia kehotettiin kuuntelemaan sademetsän ääniä sekä arvailemaan, missä tutkimusmatkailija onkaan. Rastin pitäjät olivat pukeutuneet hai- ja torakka-asuihin, joita lapset myös pääsivät arvailemaan keitä he ovat, sillä asut eivät olleet kovin perinteisiä eläintenasuja. Kaikki kolme tuokiossa esiintyvää vetäjää pysyivät rooleissaan hyvin, joka piti draamankaarta omalta osaltaan yllä koko tuokion ajan.
Kokonaisuudessaan etätuokio sujui hyvin, erityisesti kolmannen rastin omenatehtävän aikana lasten sitoutuneisuus oli korkeaa. Myös vuorovaikutus tuokion pitäjien sekä lasten välillä oli hyvää ja lapset kokivat olonsa rennoksi tuokion aikana sekä uskalsivat ilmaista itseään. Tavoitteena oli myös osallistaa lapsia tuokion aikana, mikä toteutui hyvin. Kehittämiskohteiksi nousee ensimmäiseltä rastilta ajankäyttö tehtävään sekä tutkimusmatkailijan ja rastinpitäjän palapelin kokoaminen myös itse, joka vei huomiota lapsiryhmän havainnoimisesta sekä ohjaamisesta. Toisella rastilla mittaustehtäviä jouduttiin muuttamaan kesken tuokion, joten ohjeistaminen jäi hieman vajaaksi, mikä osaltaan aiheutti hämmennystä lasten keskuudessa ja lapsiryhmän oma opettaja otti tässä tuokiossa suurempaa roolia ohjauksessa. Kaiken kaikkiaan demotuokio sujui kuitenkin hyvin ja opetti myös mitä kaikkea toteutuksessa sekä suunnittelussa tulee ottaa huomioon sekä miten tärkeässä roolissa ohjeistaminen ja ajan antaminen lapsille etätuokiossa on.
Lähteet
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus.
Esiopetuksen paikallinen opetussuunnitelma. 2016. Lohjan Kaupunki.
Kajetski, T. & Salminen, M. 2009. Matikasta moneksi – Toiminnallista matematiikkaa varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Lasten Keskus, Helsinki.
Kuva: Pixabay
Kirjoittajat: Emilia Kylliäinen, Ilona Kuusisto, Tessa Lahtinen & Veera Vallius