Yhdessä kaveritaitojen äärellä

Demomme aiheena oli kaveritaidot, joita käsittelemällä pystymme tukemaan lapsen eettisen ajattelun taitojen kehittymistä (VASU, 2018, s.44). Hyödynsimme MIELI ry:n kaveritaitokortteja, joista olimme valinneet osan ja tulostaneet. Olimme pyytäneet myös päiväkotia tulostamaan heille samat kortit valmiiksi. Lisäksi meillä oli molemmilla puolilla ruutua vihreä, hymynaamalla varustettu lappu sekä punainen, surunaamalla varustettu lappu, joita hyödyntämällä pyysimme lajittelemaan kortteja pinoon. Demossa kävimme läpi, onko kyseinen kaveritaitokortti hyvä- vai huono käytöstapa. Kannustimme lapsia havainnoimaan, arvioimaan ja myös itse esittämään korteissa tapahtuvia tilanteita. Toteutimme demon yliopiston draamaluokassa, jotta mustien taustaverhojen ja vaalean vaatetuksemme myötä näkyisimme parhaalla mahdollisella tavalla, eikä lasten huomio kiinnittyisi epäolennaiseen.

Alussa esittäydyimme, kerroimme lapsille tuokiomme idean ja näytimme ensimmäisen esimerkin. Jokaisen kaveritaitokortin kohdalla pyysimme kaksi tai kolme vapaaehtoista lasta osallistumaan siten, että ensin näytimme tietokoneen ruudun välityksellä heille yhden kortin ja sitten pyysimme heitä esittämään muille ryhmän lapsille tämän kortissa olevan tilanteen. Lapset toistivat ns. “still-kuvana” kortin tilanteen ja muut ryhmäläiset koettivat arvata mitä tilanteessa tapahtuu. Tilanteita oli esimerkiksi leikkiin pyytäminen, kannustaminen, tukistaminen tai anteeksipyyntö. Tämän jälkeen pyysimme lapsia etsimään päiväkodin lattialle asetetuista kaveritaitokorteista sen, minkä tilanteen he olivat juuri nähneet sekä arvanneet ja kysyimme, oliko kyseessä hyvä vai huono käytöstapa. Vastauksen kajahtaessa ilmoille, pyysimme vielä lapsia asettamaan kyseisen kortin joko hyvän tai huonon käytöstavan pinoon, eli edellä mainittuihin vihreällä ja punaisella sekä hymy- tai surunaamalla merkittyyn pinoon. Esimerkiksi tällaisten kaverikorttien avulla voidaan harjoitella sivistyksellisiä arvoja, joita ovat mm. oikein toimiminen, miten suhtautua itseen ja muihin sekä kiusaamisen ennaltaehkäisy (KARVI, 2019, s.42). Lopuksi annoimme päiväkodille itsenäisen jatkotehtävän korttien käyttöön liittyen, minkä olimme aikaisemmin kertoneet henkilökunnalle sähköpostilla. Kyseessä oli ryhmän sääntöjen laatiminen kaveritaitokortteja hyödyntämällä ja valmiin tuotoksen seinälle ripustaminen, koska lasten kanssa on tärkeää pohtia ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita. (VASU, 2018, s.44).

Demo sujui mielestämme hyvin jännityksestä huolimatta. Saimme äänet ja kuvan toimimaan hyvin niin, jotta näimme lapset ja kuulimme, mitä he sanoivat. Ryhmän lapset osallistuivat tuokioon myös rohkeasti ja innokkaasti. Demomme oli rauhallinen tempoltaan ja siinä oli aikaa vuorovaikutukselle lasten kanssa. Yhteistyöhön perustuva toiminta luo myös mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa (VASU, 2018, s.25).  Huomioimme hyvin ryhmästä tulevat toiveen toiminnalle, joita olivat esimerkiksi lapsia osallistava toiminta ja kaveritaidot. Saimme hyvää palautetta demon jälkeen ryhmäläisiltämme. Palautteessa tuli ilmi, että olimme käyttäneet ääntämme hyvin, erilaiset äänen painot huomioiden sekä saneet lapset kiinnostumaan ja sitoutumaan toimintaamme.

Etäpedagogiikkaa suunnitellessa piti kiinnittää huomiota käytännön asioihin, kuten millaiset laitteet tarvitaan, minkä kokoiset materiaalit ovat käytännölliset, millaisessa tilassa etätuokiota on hyvä pitää ja millaista etukäteisinformaatiota täytyy lähettää päiväkodin opettajalle. Etänä pidettävässä tuokiossa korostui vahvasti joustavuus. Suunnitelma toimi hyvänä pohjana, mutta oli tärkeää olla valmis muokkaamaan omia suunnitelmiaan ja pystyä reagoimaan lasten aloitteisiin ja huomioihin niiden vaatimalla tavalla (VASU, 2018, s.38). Onnistuimme kuitenkin hyvin miettimään etukäteen mahdollisia skenaarioita, eikä suurempia haasteita tai ongelmia onneksi syntynyt.

Kaverikorttien tapahtumiin voisi syventyä tarkemmin esimerkiksi ottamalla tunteiden sanottamista mukaan. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun he oppivat havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita (VASU, 2018, s. 26). Lasten kanssa voisi käydä läpi esimerkiksi kysymyksiä ’’Miltä sinusta tuntuisi, jos tämä tilanne sattuisi sinulle?’’ tai ’’Millaisia tunteita se herättäisi?’’. Näin pystyisimme luomaan keskustelua lasten kanssa erilaisista tunteista. Harjoituksessa kehitetään myös myötätuntoa toisia kohtaan. Työskenneltäessä tällaisten tuokioiden parissa lapsia tulee rohkaista päättelemään sekä ratkaisemaan ongelmia yhdessä (VASU, 2018, s. 38). Tämä onnistui demossamme hyvin. Lapset pääsivät pohtimaan miten esittää kortissa esiintyvät tilanteet, arvaamaan mikä tilanne on kyseessä sekä keskustelemaan onko se hyvä vai huono käytöstapa.  Huomasimme demossamme, että kaveritaitokorttien tulkinta oli kyseiselle 5-vuotiaiden ryhmälle suhteellisen helppoa. Joten kortteja voisi ainakin joltain osin käsitellä myös nuorempien kanssa.

Lähteet:

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Luettu 16.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Demossa käytetyt kaveritaitokortit: https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/

KARVI (2019). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Luettu 19.10.2021. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2018/10/KARVI_2418.pdf

[kuva:Pixabay]

Kirjoittajat: Nea Vallenius, Moona Nurminen, Kati Haakana & Viljami Viktors VO-7/C-ryhmä