University of Helsinki
Lapsiryhmämme opettaja ei esittänyt toiveita etätuokion sisällöstä, joten päätimme Jenni Vartiaisen tutkivan oppimisen -luennosta inspiroituneina suunnitella tiedetuokion. Toivoimme eskariryhmäläisten innostuvan tiedekokeiluista ja kävimme paljon keskustelua siitä, miten pystymme toteuttamaan etätiedetuokion lapsille. Halusimme ehdottomasti, että tuokio olisi lapsia osallistava ja että heillä olisi mahdollisuus tehdä omia havaintojaan tuokion aikana, joita he voisivat jakaa meidän kanssamme vuorovaikutuksessa. Esiopetussuunnitelman perusteissa (2014, s. 17, 35) tuleekin esille, että tutkivaan oppimiseen tutustutaan muun muassa itse kokeilemalla, tekemällä havaintoja, päättelemällä sekä lasten saavan oivaltamisen iloa erilaisista tutkimustehtävistä.
Löysimme paljon mielenkiintoisia tiedekokeiluja, mutta lopulta kaikki neljä kokeilua tuokiollamme rakentuivat ilmapallojen ympärille, koska niitä oli helposti saatavilla päiväkodissa, sekä uskoimme niiden herättävän mielenkiintoa lapsissa. Alustimme tiedetuokiota kyselemällä lapsilta mitä kaikkea ilmapalloilla voi tehdä, ja kerroimme, että niillä voi tehdä pallottelun lisäksi kivoja tiedekokeiluja. Tiedekokeiluissa lapset saivat itse kokeilla mitä käy, kun villasukkaan hangatun ilmapallon vie hiusten lähelle, saavatko he ilmapallon tarttumaan seinään, pystyykö sillä liikuttamaan tyhjää tölkkiä sekä nostamaan sen avulla silkkipaperisilpun lattialta. Tiedekokeilujen aikana kerroimme lapsille hankaussähköstä ja sähkövarauksesta, ja siitä miten ne vaikuttavat tiedetuokiossa käyttämiimme esineisiin ja tarvikkeisiin. Lapset pääsivät toimimaan jokaisessa tiedekokeilussa mukana, ja saivat esittää omia havaintojaan ja ajatuksiaan tapahtuneesta jokaisen kokeilun jälkeen. Rohkaisimme kysymysten avulla lapsia tuomaan omia näkemyksiään esiin. Ihmettely ja kysymysten esittäminen onkin lapsille luontainen tapa oppia heitä ympäröivästä maailmasta lisää, mitä Vartiaisen (2020) mukaan tiedekasvatus pyrkiikin vahvistamaan. Tuokion lopuksi kyselimme lapsilta heidän kokemuksistaan ja kerroimme lähettämistämme lisätiedekokeilujen ohjeista, joiden avulla he voisivat jatkaa ilmapallokokeiluja esimerkiksi vanhempiensa kanssa.
Halusimme luoda etätuokion, jossa lapset saavat kokemuksen yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Tutkivan oppimisen perusajatus onkin, että oppiminen on merkityksellisintä silloin, kun se on yhteisöllinen tutkimusprosessi (Lipponen, 2020). Asettamiemme tavoitteiden mukaisesti halusimme antaa etätuokiossa tilaa ja mahdollisuuksia lasten omille havainnoille, joten esitellessämme kokeita emme näyttäneet lopputulosta, vaan annoimme lasten yhdessä kokeilla ja havainnoida mitä kokeissa tapahtuu. Uskomme, että näin lapset saivat oppimisen kokemuksia, oivaltamisen iloa ja toivottavasti heillä heräsi myös innostusta tutkimista kohtaan. Mielestämme tuokiomme sujui todella hyvin; lapset osallistuivat innokkaasti tiedekokeiluihin seuraten kärsivällisesti ohjeitamme, sekä päätellen nauruista ja ilon kiljahduksista, heillä oli myös hauskaa. Saimme myös paljon hyvää palautetta muun muassa lapsiryhmän opettajalta.
Pohtiessamme kehittämisen kohtia, tuli meille mieleen erään lapsen toteamus, kuinka häntä jännitti, puhkeaako ilmapallo. Emme olleet osanneet ottaa tätä huomioon, mutta onneksi lapsi osallistui iloisesti tuokioon jännityksestä huolimatta. Lisäksi koimme, että jos olisimme päässeet toimimaan lasten kanssa normaaleissa oloissa, olisimme pystyneet entisestään rikastamaan toimintaa sekä tarttumaan pieniinkin lasten aloitteisiin, varsinkin niihin, jotka nyt saattoivat hukkua etäyhteyksien välillä.
Etäopetuksen toteuttaminen oli meille kaikille ennestään tuntematonta ja suhtautuminen etäpedagogiikkaa kohtaan oli jokseenkin epäilevää. Mielsimme etätoiminnan ennemmin nopeasti kehitetyksi laastariksi lasten ollessa kotona, kuin varsinaiseksi ”oikeaksi” tavoitteelliseksi ja suunnitelmalliseksi pedagogiseksi toiminnaksi. Ennakkoajatuksiamme ohjasivat selvästi tietämättömyys ja kokemattomuus. Etätuokion suunnittelu ja ennen kaikkea onnistunut toteuttaminen saivat kuitenkin ajatuksemme muuttumaan. Jännitimme erityisesti tekniikan pettämistä, mutta muutamaa pientä teknistä katkosta lukuun ottamatta, tuokio onnistui paremmin kuin uskalsimme edes toivoa. Jännityksestä huolimatta olimme itse erittäin innostuneita aiheestamme ja uskoimme pystyvämme tarjoamaan lapsille mielenkiintoisen tuokion. Sintonen, Nordström, Sairanen ja Kumpulainen (2020, s. 57) tuovatkin esiin, että kasvattajan ollessa innostunut toiminnasta, tarttuu hänen innostuksensa myös lapsiin.
Etätuokion jälkeen olemme miettineet, kuinka laajasti ja luovasti etäpedagogiikkaa voisikaan jatkossa käyttää. Sen avulla voitaisiin mahdollistaa virtuaalisia etätuokioita ympäri Suomea, tehden retkiä muun muassa museoihin, teattereihin, eläintarhoihin tai musiikkitapahtumiin. Etäyhteyksin voitaisiin myös tarjota monipuolisia pedagogisia tuokioita esimerkiksi tiedekasvatuksesta, varsinkin kun Vartiainen (2020, luku Varhaisen tiedekasvatuksen tavoitteet) tuo esille, että opettajat kokevat tiedekasvatuksen toteuttamisen olevan hankalaa esimerkiksi esiopetuksessa, vähäisten tiedekasvatustaitojensa vuoksi. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, säilyykö etäpedagogiikka tulevaisuudessa lähikontaktissa tapahtuvan pedagogiikan rinnalla, vai katoaako se elämän palatessa normaaleihin uomiinsa.
Kirjoittajat:
Lähteet EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 24.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014. pdf
Lipponen, L. (2020). Tutkiva oppiminen varhaispedagogiikassa. Teoksessa E. Hujala & L. Turja (toim.), Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. Luettu 24.10.2021. https://journal.fi/ainedidaktiikka/article/view/79782/54343
Vartiainen, J. (2020). Leikitään tutkijaa – pedagogisia näkökulmia leikilliseen tiedekasvatukseen. Teoksessa T. Kyrönlampi, K. Mäkitalo & M. Uitto (toim.), Esi- ja alkuopetuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Luettu 24.10.2021. https://www.ellibslibrary.com/book/9789523700499
Kuva: Pixabay