University of Helsinki
Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Se on samalla yksi viidestä toimintakulttuuria kehittävästä ja ohjaavasta periaatteesta. (Opetushallitus, 2018, 28-31.) Tämä kirjoituksemme etäopetusta koskien käsittelee näistä kolmesta osatekijästä erityisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2018, 30) mukaan varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Sukupuolisensitiivinen pedagogiikka on varhaiskasvatuksessa avain tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteiden toteuttamiseen (Eskelinen & Itäkare, 2020, 197). Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaakin ”henkilöstöä rohkaisemaan lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakkoluuloja” (Opetushallitus, 2018, 30). Martin (1981, 109) taas määrittelee sukupuolisensitiivisyyden (gender sensitivity), jolla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään, seuraavasti: ”Sukupuolisensitiivisyyttä on, että sukupuoli huomioidaan silloin, kun sillä on merkitystä ja jätetään huomiotta, kun ei ole”.
Velvoittavasta normiohjauksesta huolimatta esimerkiksi se, minkälaisia kirjauksia paikallisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin on sukupuolisensitiivisyyttä koskien kirjattu, vaihtelee (Eskelinen & Itäkare, 2020, 202). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus onkin selvityksessään todennut, että vain noin kolmasosassa selvityksen kohteena olleista paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista ylipäätään mainitaan sukupuolisensitiivisyys (Repo ym., 2018, 111). Koemmekin sukupuolisensitiivisyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sellaiseksi aihekokonaisuudeksi, jonka halusimme nostaa näkyvämmäksi. Kuten Eskelinen ja Itäkare (2020, 201) Fordeen viitaten toteavat, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteita toteutetaan varhaiskasvatuksessa sukupuolisensitiivisen pedagogiikan keinoin. Tästä huolimatta vain noin kolmasosassa paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista on esitetty konkreettinen toimenpide, jolla mainittuja periaatteita toteutetaan (Repo ym., 2018, 111).
Etäopetuksemme toteutui alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hyvinkääläisen päiväkodin lapsiryhmän kanssa. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma (2019, 19) mainitsee sukupuolisensitiivisyyden yhdessä kohdassa. Kirjaus kuuluu seuraavasti: ”Aikuisten toiminta on sukupuolisensitiivistä. Aikuinen huomioi lasten kiinnostuksen kohteet ja tarpeet yksilöllisesti, ei lapsen sukupuolesta lähtien”. Arviomme mukaan kirjaus on hyvinkin niukka eikä antane kasvattajalle juurikaan konkreettisia välineitä sukupuolisensitiivisen pedagogiikan toteuttamiseksi.
Etäopetuksen pedagogiset perusteet, käytännön toteutus ja kulku
Ideamme etätuokioon lähti liikkeelle Yle Fem- kanavan Oppimislabra-sarjan jaksosta (Yle Areena, 2021), jossa käsiteltiin erityisesti normikriittisyyttä ja työelämään liittyviä stereotypioita, jotka ohjaavat jo varhain lasten käsityksiä erilaisista ammateista. Jaksossa näitä asioita käsiteltiin esikoululuokan opetuksen ja erityisesti sukupuolten kautta. Innostuimme aiheesta ja lähdimme miettimään, kuinka näitä asioita voisi liittää etäpedagogiikkaan.
Tavoitteenamme toiminnassa oli herättää ajatuksia erilaisista ammateista, miettiä yhdessä ammattiin tarvittavia taitoja ja pohdiskella, kuka yleensä tekee mitäkin työtä. Halusimme rohkaista lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyvien ominaisuuksiin sidottuja ennakko-oletuksia ja kannustaa lapsia perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomiseen. Halusimme myös vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä tukea lapsen oman identiteetin kehitystä myönteisellä vuorovaikutuksella. Nämä tavoitteet johdimme suoraan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (Opetushallitus, 2018, 30–31).
Ryhmämme etäopetus käsitteli sukupuolisensitiivisyyttä pelillisyyden avulla. Otimme pelattavaksi peliksi bingon, jonka aiheena olivat erilaiset ammatit. Ammattien valintakriteereinä olivat niiden nimikkeissä erityisesti näkyvät oletetut sukupuoliroolit ja yhteiskunnassamme vallitsevat käsitykset siitä, tekeekö kyseistä työtä useimmin mies vai nainen. Esimerkkeinä bingoon valituista ammateista ovat mm. mekaanikko, lakimies ja sairaanhoitaja.
Etäopetus toteutettiin kolmen opiskelijan voimin. Aloitimme tervehdyksillä ja esittelyillä, minkä jälkeen selitimme bingopelin säännöt. Olimme jakaneet esiintymisvuorot keskenämme ja etenimme arvuutellen ammatteja draaman, rekvisiitan tai molempien avulla. Tavoitteenamme oli saada aikaan vuorovaikutusta lasten kanssa ja herätellä heitä sanallistaen pohtimaan erilaisia ammatteja, niiden vaatimia taitoja ja niihin mahdollisesti liittyviä sukupuolirooleja. Bingopeli oli mukana toiminnassa antaen lapsille visuaalisen kuvan ammattien edustajista ja ympäristöistä, joissa he toimivat, sekä kiinnittämässä lapsia ohjattuun toimintaan. Pyrimme draaman keinoin saamaan kontaktia lapsiin esimerkiksi pyytämällä heitä lähemmäs ruutua osallistumaan kuvitteellisiin roolileikkeihin. Opetuksen lopussa pohdimme lasten kanssa heidän toiveammattejaan ja muistutimme heitä siitä, että harjoittelu ja kiinnostus ovat taitoja oppiessa oleellisempia kuin sukupuoli.
Näkökulmia toteutukseen, arviointiin ja etäopetukseen
Varhaiskasvatuksen laadun arviointi määritellään kansallisissa varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteissa ja suosituksissa sellaisiksi käytänteiksi, joissa toimintaa tai asiaa verrataan asetettuihin tavoitteisiin (Vlasov ym., 2018, 11). Etäopetuksemme tavoitteena oli käsitellä erilaisia ammatteja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta lapsia toimintaan osallistaen. On kuitenkin todettava, että esimerkiksi lapsen osallisuus laadun arvioinnissa on monitulkintaista (Pihlainen, Reunamo & Kärnä, 2019, 124). Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden arviointi taas sekin on hyvin haasteellista. Tämän vuoksi on tarpeen selventää, minkä tason vaikutuksista kulloinkin puhutaan. Kun tarkastelemme varhaiskasvatuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tarkastelun kohteena ovat usein tasa-arvoisuutta tai eriarvoisuutta tuottavat mekanismit ja erityisesti varhaiskasvatuksen mahdollisuudet syrjäytymisen ehkäisyssä ja mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa. (Vlasov, 2018, 64.) Näemme, että keskustelu ammateista on luontevaa varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa, koska erilaiset ammatit ja ammattiroolit esiintyvät lasten leikeissä hyvinkin spontaanisti. Sukupuolisensitiivinen kasvattaja pystyykin Vasua noudattaen omilla pedagogisilla valinnoillaan kyseenalaistamaan perinteisiä sukupuolinormatiivisia ennakko-oletuksia.
Lyhyen etäopetuksen todellisten vaikutusten arviointi on meille haasteellista. Havaitsimme kuitenkin, että lapset spontaanisti kiinnittivät huomiota bingoalustan ammattikuvien sukupuoleen ja siitä syntyi luontevasti tavoitteidemme mukaista keskustelua. Emme toisaalta juuri tiedä, miten sukupuolisensitiivinen kasvatus näkyy Hyvinkään lapsiryhmän päivittäisessä toiminnassa ja millaista sukupuolisensitiivisyyttä toteuttavaa pedagogiikkaa ryhmässä on toteutettu tai minkälaisia suunnitelmia ryhmän kasvattajatiimillä sitä koskien on. Toivomme, että lapsille jäisi sukupuolisensitiivisyyttä korostaneesta yhteisestä tuokiostamme sellainen muistijälki, joka myöhemmin heijastuisi lasten leikkeihin, ajatuksiin ja käsityksiin.
Kirjoittajat: Iina Konttinen, Anna-Maija Mouritzen ja Jessica Naukkarinen (Ryhmä 8)
Lähteet:
Eskelinen, M. & Itäkare, (2020). Pidetään huolta ettei erotella tyttöjen ja poikien juttuja”. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja sukupuolisensitiivisyyttä rakentavat diskurssit paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 9, Issue 2, 197-229). Saatavilla https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2020/04/Eskelinen-Itakare-issue9-2.pdf . Luettu 14.10.2021.
Hyvinkään kaupunki (2021). Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma. Saatavilla https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kasvatus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/vasu/hyvinkaan-varhaiskasvatussuunnitelma-2019.pdf . Luettu 14.10.2021.
Martin, J.R. (1981) The ideal of the educated person. Educational Theory, 31, 97–109.
Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 14.10.2021.
Pihlainen, K., Reunamo, J. & Kärnä, E. (2019). Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 8, Issue 1, 121-142). Saatavilla https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2019/10/Pihlainen-Reunamo-Karna-issue8-1.pdf Luettu 14.10.2021.
Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf Luettu 14.10.2021.
Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 24:2018. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf . Luettu 14.10.2021.
Yle Areena (2020) Oppimislabra, kausi 3, jakso 1. Saatavilla https://areena.yle.fi/1-50331445?autoplay=true . Katsottu 14.10.2021.