Avaruusseikkailu – Vakapedagogiikkaa etänä

Halusimme järjestää lapsille elämyksellisen seikkailun ja aloitimme etätuokiomme suunnittelun ilmiöoppimisen näkökulmasta. Toiveenamme oli järjestää enemmän tiedepainotteinen ja kokeilullinen tuokio, johon oli tarkoitus sisällyttää ilmiöoppimiseen viittaava tiedekokeilu ruokasoodalla ja etikalla, mutta tämä suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa huomioiden resurssit sekä etäyhteyden tuomien haasteiden vuoksi. Tällainen tuokio olisi kuormittanut liikaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja meitä. Päätimme siis keskittyä olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja käytimme apunamme vuorovaikutusta, kehollista ilmaisua ja ryhmässä toimimisen taitoja, jotka kuuluvat myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimisen alueisiin: ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn (Varhaiskasvatussuunnitelma. 2018, s.40–48). Etädemon tavoitteenamme oli saada lapset tekemään yhteistyötä ja toimimaan yhdessä ryhmänä niin, että jokainen pääsee osallistumaan yhdenvertaisesti, sekä vahvistaa lasten kaveritaitoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia muotoja niin, että lapsilla on mahdollisuus muotojen ominaisuuksiin tutustumiseen ja niiden nimeämisen harjoitteluun. (Kajetski & Salminen, 2018, s. 149).

Tuokiomme teema sijoittui avaruuteen, jossa lasten tehtävänä oli auttaa meitä avaruusseikkailijoita selvittämään koodi, jonka avulla saisimme avattua avaruusaluksen oven. Koodin ratkaisemiseksi lasten täytyi suorittaa kolme tehtävää, joista jokaisesta saa vastaukseksi yhden kuvion.

Etätuokion set up

Tavoitteenamme oli aloittaa demo mukaansatempaavalla alkujuonnolla, jossa alustettiin tarinaa ja tulevia tehtäviä lapsille, jotta lasten mielenkiinto demoa kohtaan heräisi ja uteliaisuus aihettamme kohtaan syttyisi. Saamamme palautteen mukaan aloitus onnistuikin tavoitteidemme mukaisesti ja sai lapset pysymään kiinnostuneina koko tuokion ajan.  Ensimmäisessä tehtävässä lasten täytyi muodostaa kehojaan apuna käyttäen kolmio. Ajatuksena oli, että lapset olisivat ryhmänä muodostaneet lattialla maaten kolmion. Lapsiryhmä oli hyvin itseohjautuva ja lopputuloksena olikin, että lapset kokeilivat kaikki itsenäisesti kolmion muodostamista; käsillään ja sitten koko kehollaan. Tavoitteemme ryhmätyöstä jäi kuitenkin tässä tehtävässä saavuttamatta, mutta sen sijaan lasten oma luovuus pääsi esille ja vertaisoppiminen mahdollistui lasten katsoessa mallia toisiltaan.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät rakentamaan yhdessä Lego Duplo -palikoista neliön, käyttäen apuna mallikuvaa, joka oli lähetetty jo aiemmin ryhmän opettajalle. Tässä tehtävässä lapset lähtivät hienosti sekä innokkaasti yhteistyöllä rakentamaan muotoa, ja muodon valmistuttua arvuuttelimme mistä muodosta oli kyse. Kolmannessa tehtävässä tuli muovailla muovailuvahasta planeetan muotoinen kappale. Halusimme, että jokainen saa varmasti osallistua, joten jokainen muotoili oman planeettansa. Kun planeetat, eli pallot oli saatu muotoiltua muovailuvahasta, muistelimme minkälaista geometristä muotoa se muistuttaa. Hienosti lapset osasivat nimetä ympyrän ja saimme viimeisen muodon koodiimme.

Kun tehtävät oli suoritettu, pääsimme syöttämään koodikuviot tablettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset saivat piirtää muodot ilmaan ja me olimme tehneet Canva-ohjelmalla valmiiksi videopätkän, jossa pyöri kolmio, neliö ja ympyrä. Hetken päästä näytölle tuli oikein-merkki sekä ääni, mikä viesti tehtävän onnistumisesta. Lapset huokailivat ja iloitsivat ihmetyksestä sekä ilosta ja vaikuttivat erittäin ylpeiltä hienosta suorituksestaan. Lapsille myönnettiin lopuksi vielä avaruusavustajien kunniakirjat ja me pääsimme matkaamaan takaisin maan pinnalle.

Demon aikana lapset heittäytyivät hienosti vapaaseen keskusteluun kanssamme ja antoivat meille neuvoksi, että ensi kerralla kannattaakin kirjoittaa koodi muistiin, jotta emme jatkossa jäisi avaruuteen jumiin. Olimme suunnitelleet pohtivamme näitä asioita lasten kanssa loppujuonnossa, mutta keskustelu eteni niin luontevasti eteenpäin, että halusimme jatkaa keskustelua ja vastata lapsien aloitteisiin, mikä omalta osaltaan vahvistaa lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (Varhaiskasvatussuunnitelma, 2018, s. 26; Kettukangas & Härkönen, 2014, s.74). Lapset pyysivät saada avaruudesta valokuvan, jonka lupasimme heille lähettää, joten vuorovaikutuksemme jatkui myös etädemon jälkeen. Toivottavasti aihe oli lapsille niin mielenkiintoinen, että se jäi elämään lasten arjessa esimerkiksi leikkien kautta. Kiinnostus on oppimiseen erityisen edistävästi vaikuttava tunne (Lonka, 2015. s. 139) ja se esimerkiksi parantaa opittavien asioiden muistamista (Lonka, 2015. s. 158), joten siksikin mielenkiintoisen toiminnan toteuttaminen on tavoiteltavaa.

Seuraavaa rakettilentoa odotellen, avaruusseikkailijanne

Anna Pugin, Agnes Matso, Sanna-Kaisa Parta, Kadriye Alabay ja Noora Wilhola (ryhmä 8)

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2018). Uusi matikasta moneksi. Lasten keskus & Kirjapaja Oy.

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018.

Lapset asiantuntijoina

Varhaiskasvatuslaki edellyttää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen sekä vahvistamisen osaksi varhaiskasvatusta. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille (VASU, 2018, 25). Valitsimme vuorovaikutus- sekä kaveritaidot keskeiseksi teemaksi etädemoomme lapsiryhmästä tulleen toiveen pohjalta.

Lähdimme kehittämään etädemotuokiota, jossa keskitymme erityisesti vuorovaikutukseen, lasten osallistamiseen sekä toimimiseen asiantuntijoina. Ideoimme yhdessä erilaisia lapsilähtöisiä toiminnallisia tehtäviä, joissa lapset toimivat sekä yhdessä että erikseen. Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä kuuluvat hyvään vuorovaikutukseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Myönteisten ihmissuhteiden luominen ja ongelmatilanteiden rakentava ratkaiseminen edellyttävät yhteistyötaitoja (EOPS, 2014, s. 17). Halusimme demotuokion olevan käytännönläheinen sekä helposti toteutettavissa. Ideoinnin pohjalta syntyi etädemotuokio, jonka keskiössä toimi vedenalaisessa esikoulussa aloittava Mauno-mustekala.

Etädemomme pedagogiseksi tavoitteeksi asetimme vuorovaikutuksen, jossa demon vetäjät kuuntelevat ja viestivät sensitiivisesti lasten kanssa. Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten osallisuus, kuulluksi tuleminen sekä lasten aloitteisiin vastaaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Sensitiivinen kohtaaminen ja reagoiminen lasten viesteihin on keskeistä tukemaan kehittyviä vuorovaikutustaitoja. Etädemossamme haluisimme keskittyä juuri lasten kuuntelemiseen, sensitiiviseen kohtaamiseen sekä osallisuuden kokemisen tärkeyteen. Etädemon suunnittelua ja toteutusta ohjasti lapsuuden itseisarvo, halusimme kohdata lapset arvostavasti, kuunnella heidän ajatuksiaan sekä vastata heidän aloitteisiinsa. (VASU, 2018, 41.)

Olimme ennen tuokiota yhteydessä varhaiskasvatusyksikön yhteyshenkilöön, jotta saimme kokeiltua etukäteen yhteyden toimivuutta sekä tarkastettua tuokiossamme paikalla olevien lasten nimet. Halusimme kohdata lapset niin yksilöllisesti kuin etäyhteyden avulla on mahdollista, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas, jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi nähdyksi, otetuksi huomioon sekä ymmärretyksi omana itsenään. (VASU, 2018, 20). Nimien tietäminen oli tämän vuoksi avainasemassa.

Tuokiomme koostui kolmesta osallistavasta tehtävästä, päähenkilö Mauno-mustekalasta sekä vuorovaikutuksesta. Demon päähenkilö Mauno oli menossa ensimmäistä kertaa eskariin jännittyneenä, sillä hän oli kadottanut ystävänsä madon. Sitoutimme lapset draamasopimuksen keinoin toimintaan kysymällä heidän halukkuuttaan auttaa Maunoa (Toivanen, 2010). Lasten tehtävänä oli auttaa Maunoa löytämään ystävänsä sekä ohjeistaa heitä esikoulussa toimimisessa. Ensimmäisessä toiminnallisessa tehtävässä lapset etsivät tilaan etukäteen piilotettuja duploja. Lapset lähtivät innokkaasti etsimään omiaan ja heitä kannustettiin avustamaan myös toisiaan duplojen löytämisessä. Tehtävän jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle. Seuraavaksi lapset kokosivat duploista yhdessä omannäköisensä madon. Lisäksi lapset saivat keksiä madolle nimen. Lopuksi lapsia ohjeistettiin laittamaan Mato-Matala taikapussiin, josta se taikamaisesti ilmestyi vedenalaiseen eskariin. Aluksi Mato-Matala piilotteli vetäjältä selän takana ja välillä pään päällä. Lapset saivat ohjeistaa vetäjää missä Mato-Matala on. Tämän tehtävän avulla lapset saivat olla osallisia ja toiminta oli interaktiivista molempiin suuntiin. Näiden tehtävien pedagogisena tavoitteena oli yhteistyö taidot ja auttaminen.  Seuraavassa osiossa lapset pääsivät toimimaan asiantuntijoina kertomalla Maunolle esikoululaisen taidoista. Valmiiksi aseteluilla helpoilla kysymyksillä saimme keskustelua ja vuorovaikutusta aikaan. Sanallisen kerronnan lisäksi lapsia kannustettiin näyttämään taitoja esittäen. Lopuksi demotuokion aloittanut ohjaaja palasi saattamaan tuokion loppuun. Lapset pääsivät kertomaan tekemistään tehtävistä sekä oppimistaan asioista. Lapsille sanallistettiin tuokion kulkua, kerrottiin opittuja asioita sekä kysyttiin lapsien ajatuksia tuokiosta. Lasten kanssa kerrattiin yhdessä, mitä teimme ja opimme demon aikana. Lisätehtävänä lapset keksivät yhdessä ohjaajan kanssa erilaisia liikkumistapoja Maunolle ja Mato-matalalle.

Päädyimme valitsemaan demotuokion vetäjiksi kaksi henkilöä, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi helpompaa. Halusimme etädemon yhteyden olevan mahdollisimman vakaa, joten päädyimme pitämään tietokoneen paikallaan ja mahdollisimman vakaalla alustalla. Tavoitteenamme oli myös rauhallinen ja hidas tempo, jotta kuulemme lasten aloitteet ja kysymykset. Tuokion alussa saimme tietää ryhmän olevan sovittua pienempi. Tästä johtuen tuokiomme jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta mahdollisti toimivamman vuorovaikutuksen lasten kanssa. Lapset osallistuivat tuokioon innokkaasti, hyvässä vuorovaikutuksessa sekä toisiaan avustaen. Lapset jaksoivat myös keskittyä ja kuunnella koko tuokion ajan rauhallisesti. Tuokiossa oli läsnä rauhallinen ilmapiiri, joka mahdollisti helpon seurattavuuden. Tältä osin demo onnistui suunnitelman ja tavoitteiden mukaisesti.

Palaute varhaiskasvatusyksiköstä oli pääsääntöisesti positiivista. He kiittivät selkeästä suunnitelmasta sekä valmistelutyön helppoudesta. Tekninen totutus sujui heidän mielestään hyvin, ainoastaan äänen viive oli hankaloittanut vuorovaikutusta. Demon aihe oli puhututtanut lapsiryhmässä pitkään. Perjantain päiväkirjamerkintöihinkin oli tullut useita mainintoja etädemostamme, niin mieleenpainuva se oli ollut lapsille.

Kirjoittajat: Tiina, Tytti, Alma, Ellen ja Silja (ryhmä 9)

Lähteet:

Opetushallitus. Esiopetussuunnitelma. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/esiopetuksen-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOY

Värikäs metsäseikkailu Manteli-oravan kanssa

Manteli-orava

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) kuvataan monilukutaitoa taitona tulkita ja tuottaa erilaisia viestejä. Hyödynsimme tuokiollamme runomuotoista tarinankerrontaa nukketeatteria apuna käyttäen. Ajattelimme, että pienten lasten on helpompi jaksaa keskittyä tarinaan, kun kuvassa näkyy mielenkiintoista rekvisiittaa, joka tukee tarinaa. Halusimme tuoda esille varhaiskasvatussuunnitelman kielten rikasta maailmaa ja eri keinoja toteuttaa kielellistä oppimista runomuotoisella kerronnalla sekä nukketeatterilla.  Monilukutaidon lisäksi tuokiomme tavoitteina oli ympäristökasvatus sekä värit, joita ryhmässä oltiin käsitelty aiemminkin.

Etädemon toteutuksessa monilukutaito näyttäytyi opetuksen tavoitteena, mutta myös pedagogisena keinona tuoda lapsille esiin erilaisia tekstejä, kuvia ja toimintaympäristöjä. Samalla niiden tarkoituksena oli tukea lasten osallisuutta ja mielenkiintoa aihetta kohtaan. Monilukutaito on yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Monilukutaidon perustana on, että erilaiset tekstit voivat olla kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Lapset tarvitsevat monilukutaitoa arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa (OPH 2018, s. 24–26).

Tehtäviin kuului erilaisten eläinten jälkien tunnistaminen, jälkien värien tunnistaminen ja niiden yhdistäminen sekä legopalikoiden lajittelu oikeiden värien mukaisesti. Tarkoituksena oli erilaisten tehtävien avulla etsiä Mantelille tammenterhoja. Nukketeatterin avulla voidaan eheyttää opetusta päiväkodissa ja se kehittää oppilaiden välistä yhteistoimintaa (Toivanen 2014, s. 86). Otimme tuokioon mukaan itse virkatun oravan, nimeltä Manteli. Koimme maskotin tuovan lapsille keskittymispisteen tuokion ajaksi. Huomasimme tuokion edetessä, että lapset reagoivat hyvin Mantelin toimintaan ruudulla ja halusivat auttaa häntä etsimään tammenterhoja.

Toteutuksessa yksi ryhmäläinen oli etänä ja kuvasi oman osuutensa pihalla. Näin lapset saivat aidon tuntuisen kuvan metsästä ja siitä, millaisessa ympäristössä Manteli seikkaili. Olimme ryhmässä vuorotellen ruudulla pitämässä tuokiota, ja Manteli seikkaili koko ajan taustalla erilaisten tikku-esineiden kanssa. Tuokiomme oli keskusteleva ja pyrimme osallistamaan lapsia esimerkiksi kysymällä, että olivatko he nähneet oikeita oravia. Huomioimme ja reagoimme lasten kommentteihin tuokion edetessä. Tuokiomme tukena oli päiväkotiryhmän opettaja, joka hoiti lasten ohjauksen päiväkodilla erinomaisesti.

Etäopetustuokion yhteen kokoavana ja rauhoittavana elementtinä oli runomuotoinen tarina Manteli-oravan talvivarastojen täyttämisestä. Halusimme pitää tuokion rauhallisena ja koimme, että runomuotoinen tarina auttoi siinä. Runomitta valikoitui tarinan pohjaksi, koska se ensinnäkin helpotti tarinan kirjoitusprosessia tarjoamalla selkeät raamit tekstin muodolle. Lisäksi runo kirjallisuudenlajina on erityinen. Runo sisältää rytmin, joka auttaa lasta keskittymään itse tekstin ilmaisuun ja siten ehkä ymmärtämään sanoman paremmin. Kaikessa toiminnassa on oma rytminsä. Musiikkikasvattaja Anne Lindeberg-Piiroinen (2017, s. 36) toteaa, että rytmi muodostaa kaiken tiedollisen ja taidollisen selkärangan. Se jaksottaa niin henkistä kuin fyysistä energiaa, ja siksi oikean sisäisen rytmin löytyminen auttaa niin suurta koordinaatiota vaativissa tehtävissä kuin pienten yksityiskohtien hiomisessakin. Rytmillä on siis tärkeä tehtävänsä oppimisessa, ja sen käyttö pienten lasten kanssa on perusteltua.

Etädemon suunnittelussa pohdimme, miten tekninen toteutus saadaan sujuvaksi ja vuorovaikutus lasten kanssa toimivaksi. Toisaalta yritimme nähdä mahdolliset haasteet ja niiden ratkaisemisen myös oppimiskokemuksena. Mertalan (2020, s. 25–26) mukaan se, miten me ammattikasvattajina suhtaudumme tieto- ja viestintäteknologian haasteisiin, mallintaa lapsille tietynlaisia toimijuuksia. Katkonaisen internetyhteyden korjaaminen voidaan kokea pedagogiikka hankaloittavana tekijänä, mutta se voi olla myös mahdollisuus lapsille havainnoida tilannetta ja siinä toimimista.

Tutulle lapsiryhmälle etädemoa suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon lasten aiemmat kokemukset digitaalisista välineistä, mikä tämän demon kohdalla ei ollut mahdollista. Etädemo toi lapsille mahdollisuuden kohdata puhetta ja kuvaa päiväkodin arjen ulkopuolelta, mutta lasten osallisuus kuvien tuottajana ja tulkitsijana jäi vähäiseksi. Aikuisten ohjaamana lapset pääsivät tutustumaan erilaiseen ympäristöön omista lähtökohdistaan riippumatta.

Kirjoittajat: Laura, Maria, Veera, Henna ja Maija-Riikka (ryhmä 9)

Lähteet:

Lindeberg-Piiroinen, Anne (2017). Mistä on musiikki tehty? Teoksessa Lindeberg-Piiroinen, Anne & Ruokonen, Inkeri (Toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja. (pp. 31 – 60). Classicus.

Mertala, P. 2020. Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti Journal of Early Childhood Education Research Volume 9, Issue 1, 2020, 6–31.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

Toivanen, Tapio. 2014. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8 vuotiaille. Sanoma Pro.

Metsäneiti Mielikin kadonnut huivi – yhteistyön voima

Kuva: Pixabay CC0

Pidimme etädemo tuokion to 14.10.21 Hyvinkääläiselle päiväkotiryhmälle, jossa lapset olivat 4–6 –vuotiaita. Lähdimme lähestymään tuokion suunnittelua ryhmän opettajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Nostimme opettajan puheiden pohjalta tuokiomme keskeisimmäksi tavoitteeksi ryhmässä toimimisen. Pyrimme myös luomaan tuokiosta sellaisen, mikä osallistaisi lapsia aktiivisesti. Tämä on myös yksi Hyvinkään vasun linjauksista (2019, 8). Muita pedagogisia tavoitteita tuokiollemme oli mm. tuottaa lapsille riemua liikunnan kautta tanssin muodossa.

Lähetimme ryhmälle etukäteen metsäaiheisen kehyssadun, joka tuki ryhmän yhteistä mielenkiintoa metsässä toimimista kohtaan ja samalla toteutti vasun linjausta lapsilähtöisestä pedagogisesta toiminnasta (Opetushallitus, 2018,16). Ryhmä tutustui kehyssatuun ja sen pohjalta jokainen lapsi pääsi suunnitelmaan sekä askartelemaan itselleen metsäolennon tuokioon. Pidimme etätuokion draamaa apuna käyttäen. Näyttelemämme satu jäljitteli lapsille aiemmin lähetettyä kehyssatua, mutta sen lisäksi osallistimme lapsia tanssimaan Mörri-möykyn pois metsästä sekä ratkaisemaan yhteistyöllä joen ylitys ongelman. Lopuksi lapset pääsivät raapustamaan vuorotellen Mielikin nimen kirjekuoreen, jotta pystyivät lähettämään Mielikin kadonneen huivin hänelle takaisin.

Kettukangas ja Härkönen (2014, 2) asettaa lasten osallisuuden vaatimukseksi lasten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen. He myös toteavat, että osallisuus on osallistumista sosiaalisiin suhteisiin. Me pyrimmekin tuokion aikana siihen, että lapset pääsisivät osallistumaan sekä verbaalisesti että kehollisesti. Nivala (2021, 34) näkee osallisuuden tärkeänä osana lapsen ryhmään kuulumisen tunteen kannalta ja ulkopuolelle jäämisen ehkäisynä. Tuokion aikana emme pakottaneet lapsia osallistumaan, vaan mahdollistimme lapsille osallistumisen omista lähtökohdistaan ja omilla tavoillaan, mikä edistää lapsen ryhmään kuulumisen tunnetta (Nivala, 2021, 42; Koivula, Siippainen & Eerola-Pennanen, 2017, 46–50). Mielestämme onnistuimme tuokiossa vahvistamaan lasten ryhmään kuulumisen tunnetta osallistamisen kautta.

Karvin (Vlasov, Salminen, Repo, Karila, Kinnunen, Mattila, Nukarinen, Parrila & Sulonen, 2018, 64) laadun arvioinnin perusteiden ja suositusten pohjalta tarkasteltaessa meidän ja lasten välinen vuorovaikutus toteutui. Pyrimme kohtaamaan lapset sensitiivisesti ja ottamaan heidät yksilöinä huomioon. Eri hahmot toimivat hyvin ja tarina kulki jouhevasti eteenpäin. Kaikilla ryhmämme jäsenillä oli oma roolinsa demossa. Saamamme vertaispalaute muilta vaka –opettajaopiskelijoilta oli positiivista ja kannustavaa.

Haasteita tuokiossamme oli se, että äänemme kuului päiväkotiin viiveellä, joka näyttäytyi muille siten, että lapset eivät ehtineet mukaan alkulorun toistamiseen. Toinen haasteemme oli se, että emme nähneet lasten tanssivan Mörri-möykky – tanssia, koska soitimme musiikkia tietokoneelta, joten jouduimme vain toivomaan, että lapset lähtivät mukaan tanssiin. Lapset olivat myös niin innoissaan askartelemistaan metsäolennoista, että improvisoimme loppuun vielä lapsille mahdollisuuden päästä esittelemään tekemiään olentoja, josta he olivatkin todella innoissaan.

Olimme todella tyytyväisiä ryhmän opettajan innostuneeseen otteeseen. Hän osallistui loistavasti tuokion ennakkotehtävien toteutukseen ja oli aktiivisesti mukana myös tuokiossa. Lasten vertaissuhteet olivat korkealla tasolla. Jokainen lapsi otettiin ryhmässä huomioon ja hyväksyttiin sellaisena kuin he olivat. Karvin (Vlasov ym., 2018, 64) laadun arvioinnin perusteiden pohjalta arvioitaessa lasten vertaissuhde toiminta olisi ollut jo todella korkealla. Huomasi, että he olivat harjoitelleet yhdessä toimimista paljon. Tästä ajattelimme vielä erikseen laittaa opettajalle positiivista palautetta hänen onnistuneesta työstään, joka on selkeästi toteuttanut Hyvinkään vasun (2019, 19) linjausta lapsen osallisuuden toteutumisesta aktiivisena toimijana vuorovaikutusympäristössä. Päiväkodin ulkopuolelta tuleva pedagoginen (erityisesti etänä toteutettu) toiminta voi olla lapsiryhmille hankalaa, mutta ryhmän lapset olivat todella innostuneita ja aktiivisia koko etätuokion ajan.

Koemme, että etätuokion suunnittelu ja toteutus oli lopulta todella aikaa vievä, mutta opetti myös meitä paljon. Uskomme, että olisimme kuitenkin saaneet enemmän paikan päällä pidetystä tuokiosta, koska silloin meidän ja lasten välinen vuorovaikutus olisi ollut aitoa ja olisimme päässeet kohtaamaan lapset kunnolla. Vastaisuudessa etätuokion suunnittelussa voisi ottaa huomioon mahdolliset tekniset ongelmat paremmin, mutta kokonaisuudessa olemme tyytyväisiä etätuokioomme.

Kirjoittajat: Emmi Nummela, Annika Nuutinen, Kaijaleena Petäjä ja  Anna-Riikka Tervo

Lähteet:

Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma 2019. Hyvinkään kaupunki, verkkojulkaisu. Saatavissa:

https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kasvatus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/vasu/hyvinkaan-varhaiskasvatussuunnitelma-2019.pdf. Viitattu: 19.10.2021.

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

Koivula, M., Siippainen, A. & Eerola-Pennanen, P. (toim.), (2017). Valloittava varhaiskasvatus – oppimisen, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere. Vastapaino.

Nivala, Elisa. (2021). Osallisuuden           vahvistaminen                          yksinäisyyden                         ehkäisemisenä varhaiskasva-tuksessa. Journal of Early Childhood      Education Research. Volume 10, Issue 1, 2021, 33–59. https://jecer.org/fi/osallisuuden-vahvistaminen-yksinaisyyden-ehkaisemisena-varhaiskasvatuksessa/. Viitattu 19.10.2021.

Vasu 2018. Varhaiskasvatussuunitelman perusteet. (2018).  Opetushallituksen verkkosivut. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet.docx. Viitattu: 18.10.2021.

Vlasov J., Salminen J., Repo L.,Karila K., Kinnunen S., Mattila V., Nukarinen T., Parrila S. & Sulonen H. (2018) Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Saatavissa: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf. Viitattu: 18.10.2021.

Teatterin takana

Kuva: Elisa Helenius

Ideointi
Tehtävänämme oli luoda toiminnallinen pedagoginen tuokio etänä. Tehtävänanto oli todella vapaa ja antoi meille vapauden lähteä toteuttamaan omia ideoitamme haluamaamme suuntaan. Valitsimme Savonlinnan esiopetussuunnitelmasta ilmaisun monet muodot ja keksimme demomme aiheeksi teatterin, tarkemmin sen mitä teatterin takana tapahtuu. Suunnittelimme demomme draamakasvatuksen tavoitteita ja toimintamalleja mukaillen. Tapio Toivanen (2014, s. 9) kirjoittaa kirjassaan: “Draamakasvatus yhdistää opetuksen ja kasvatuksen leikillisyyden tuoden oppimiseen eloisuutta ja leikkimieltä.” Tämä toimi pohja- ajatuksenamme toimintamme suunnittelussa. Halusimme toteuttaa leikillisen ja lapsille mieluisan tuokion, jossa toteutuu myöskin valitsemamme kasvatukselliset tavoitteet.

Teatteri on aiheena ajankohtainen ja tärkeä nyt pandemian aikana, kun esittävien taiteiden live-esitykset ovat kokeneet mullistuksen. Ideasta meidän oli ryhmänä helppo lähteä työstämään demoa eteenpäin. Demon kulku perustuu siihen mitä kaikkea teatterin takana tapahtuu ennen esitystä ja mitä kaikkia työntekijöitä esityksen lavalle pääsyyn tarvitaan. Kuten Toivasen (2009, s. 30) artikkelissa todetaan, teatteria tehdessä tähdätään esitykseen ja se on kokonaisuudessaan produktio, draamassa itsessään keskitytään enemmän prosessiin ja toimimiseen. Päädyimme piste-työskentelyyn, jotta voisimme osallistaa lapsia mahdollisimman paljon demomme aikana ja tuoda draamakasvatuksen osaksi tuokiota. Olimme idean muotoudutta yhteyksissä päiväkotiin ja kerroimme niistä tiedustellen myös ryhmän toiveita meille. Kun kaikki oli selvää ideoinnin osalta, siirryimme demon kulun suunnittelemiseen.

Demon kulun suunnitelma ja tavoitteet
Toimintatuokiomme kasvatukselliset tavoitteet perustuivat Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteisiin (2018), sekä Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelmaan (2016). Tärkeimpänä tavoitteenamme, oli osallistaa ja aktivoida lapsia mahdollisimman paljon monipuolisten tehtävien avulla. “Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustaa demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa.” (Savonlinnan EOPS, 2016, s. 11.) Taide- ja musiikkikasvatuksella on positiivisia vaikutuksia lapsen yleisiin kouluvalmiuksiin ja taidetta voidaan pitää iloa ja rikkautta tuovana lähteenä, kuten Ruokonen (2020, s. 8) toteaa. Myös Vasun mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön (VASU, 2018, s. 42.). Tämän takia tuokiomme tavoitteiksi nousi yhteistyötaitojen harjoittelun lisäksi, musiikillinen harjoittelu sekä kulttuuriin ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen.

Demon kulku:
Aluksi: Teatterin oveen koputetaan. Kapellimestari esittäytyy. Tervetulosanat. Tutustutaan aiheeseen lasten kanssa vuoropuhelun keinoin. Seuraavaksi mennään katsomaan mitä lavalta löytyy. Äänenavaus ja repliikin opettelu: Näyttelijä harjoittelee lavalla, hän kertoo lapsille työstään. Lapset auttavat näyttelijää verryttelyssä, äänenavauksessa ja opettavat hänelle ennakkoon keksimänsä alkurepliikin. Seuraavaksi siirrytään puvustamoon. Esityspuku ja meikki/maski: Maskeeraaja on sairastunut, tarvitsemme lasten apua. Lapsilla on kuvat käytössä asusteista ja maskista, joista lapset saavat koota näyttelijälle asukokonaisuuden. Orkesteri: Alustetaan kertomalla äänimaailman tärkeydestä näytelmässä ja otetaan soittimet esille. Opetellaan vuorolaulun sanat,  Aaluette. Kapellimestari ohjeistaa laulamaan erityyleillä; kovaa, hiljaa, hitaasti, nopeasti. Katsomon siivous: Katsomoon on jäänyt edellisen yleisön tavaroita ja ne täytyy siivota ennen esityksen alkua. Lasten pitää auttaa löytämään katsomoon kuulumattomat esineet. Vahtimestari kulkee katsomossa lasten ohjeistusten mukaan keräämässä tavaroita. Valot kiinni, mitäs nyt tapahtui. Oho esitys alkaa. Kamera suuntaa lavalle. Valmis lavalle: Spottivalot lavalle. Verhot avautuvat. Näyttelijä astuu lavalle ja lausuu lasten alussa opettamat vuorosanat.

Reflektointi
Tunnelmat tuokion jälkeen olivat hyvät ja iloitsimme siitä, että meillä oli ollut hauskaa demoa toteuttaessamme. Etänä vedetyssä tuokiossa pääsi lähes samanlaiseen tunnelmaan ja vuorovaikutukseen, kuin livetilanteessakin lasten kanssa. Tuokio sujui kokonaisuudessaan hyvin ja ilman suurempia haasteita. Toimintapisteet ja tuokion kulku oli suunniteltu tarkoin, mutta erityisesti vuoropuheluun kuului myös niin sanottua suunniteltua improvisaatiota. Vuorovaikutus lasten kanssa vaati heittäytymistä ja elämistä hetkessä. Aitoa kohtaamista lasten kanssa oli siitäkin huolimatta, vaikka toteutuksemme oli enemmän teatteriin kuin draamaan perustuva (Toivanen, 2009, s. 30). Mielestämme demon aikataulutuskin sujui hyvin ja tuokiomme oli sopivan pituinen ilman kiireen tuntua tai liiallista verkkaisuutta.

Aluksi jännitimme, miten vähän aikaa itse suunnitteluun oli käytettävissä, mutta toisaalta tiukka aikataulu oli kannaltamme myös edullinen asia. Ottaen huomioon, että olimme ensimmäinen demoryhmä, pääsimme kuitenkin suunnittelussa alkuun suhteellisen vaivattomasti, eikä meillä ollut esimerkiksi paineita siitä, mitä muut olivat tehneet. Tietyllä tapaa se helpotti suunnittelua ja toteuttamista, kun ei ollut mahdollisuutta reflektoida omaa tekemistään muiden tekemiseen, vaikka se toisaalta olisi voinut olla hyödyllistäkin.

Iloitsimme siitä, että tekniikka oli puolellamme. Asioiden sujuminen antoi varmuutta tekemiseen ja poisti ennen esitystä kertynyttä jännitystä. Ennakkoon lähetetyt oheismateriaalit auttoivat tuokion kulkua, kun lapset olivat jo ennakkoon tutustuneet aiheeseen ja tuokion tematiikka oli heille tuttua. Lapset olivat tuokion aikana aktiivisia ja innostuneita ja vuorovaikutus etäyhteyksinkin oli luontevaa. Lasten innokkuus tarttui myös meihin. Olimme myös tyytyväisiä tilavalintaamme, oikea teatteriympäristö loi aitoa tunnelmaa ja sen avulla oli helppo heittäytyä hahmoihin.

Aina on jotain mitä voisi tehdä toisin tai jalostaa vielä pidemmälle. Palautteessa saimme rakentavina huomioina pohdintoja terminologian vaikeudesta ja liikkumisen vähäisestä määrästä.  Ryhmä oli pieni ja siinä mielessä, lasten fyysinen aktivointi olisi ollut mahdollista. Toki myös välillä ihan seuraaminen ja kuunteleminenkin on tärkeää. Demomme tyylilaji oli enemmänkin esitystyylinen, mutta samalla interaktiivinen, jossa lapset pääsivät vaikuttamaan asioihin omilla valinnoillaan. Näitä onkin hyvä miettiä, onko tarkoitus antaa enemmän elämyksellinen ja osallistava, kuin teoreettinen ja opettavainen kokonaisuus.

Tulevaisuudessa demoa toteuttaessamme, toivoisimme lisää aikaa suunnitteluun ja esivalmisteluihin. Nyt emme esimerkiksi ehtineet tutustua demoympäristöön etukäteen, ja pääsimme läpikäymään demon kerran ennen varsinaista esitystä. Olimme kuitenkin onnistuneet luomaan hyvän demopohjan, jonka avulla tuokion kulku oli selkeä. Demopohja on sellainen, että sitä voi hyödyntää jatkossa myös muita toimintatuokioita suunniteltaessa. Ehdimmekin jo ideoida, miten voisimme demon avulla tutustua muihinkin ympäristöihin kuten esimerkiksi kauppaan ja sen henkilöstön työtehtäviin.

Etädemon toteuttaminen oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Opimme, ettei toimintatuokion onnistuminen ole riippuvainen toteuttamispaikasta, vaan tärkeitä elementtejä ovat aito läsnäolo sekä hyvä vuorovaikutus lasten kanssa, ohjaajan innostavaa asennetta unohtamatta. Draaman työtavoilla toimimisesta puhuttaessa, esiin nousee aikuisten ja lasten yhteistyö, sekä lasten keskinäinen yhteistyö, joka demossamme toteutui kiitettävästi (Toivanen, 2009, s. 30). Lopuksi toteamme, etteivät asiat oikeastaan olisi voineet sujua paljoa paremmin, etenkin kun tämä oli ensimmäinen kerta meille jokaiselle, kun tällaista demoa pääsimme toteuttamaan.

Kirjoittajat: Arto Sirkiä, Elisa Helenius, Martta Tuominen, Annumaiju Toukola (Ryhmä 8)

LÄHTEET:
Ruokonen I. (2020). Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto VOL (ent. Lastentarhanopettajaliitto LTOL). Luettu: 19.10.2021. https://www.vol.fi/uploads/2020/02/de8a96fe-varhaiskasvatuksen-taidekasvatus_suomi_low.pdf

Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelma. (2016). Savonlinnan kaupungin verkkosivut. Luettu: 19.10.2021 https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Toivanen Tapio. (2009). Draamakasvatuksen mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa. Ruokonen I., Rusanen S. & Välimäki A. (toim.) 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 19.10.2021.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Toivanen, Tapio, & Arto Törmänen. (2014). Kasvuun! : draamakasvatusta 1-8-vuotiaille. 2. p. Helsinki: Sanoma Pro, Print.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu: 19.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Ötökkätietoutta taikametsässä

Pixabay CC0

Demosuunnitelmamme lähti liikkeelle lapsiryhmän mielenkiinnon kohteista ja sen hetkisistä tarpeista. Lasten kiinnostuksen kohteena olivat ötökät ja ryhmässä oli alkusyksystä lähtien tutkittu lehtokotiloita monin eri tavoin. Ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja ehdotti, että aihetta voisi jatkaa ottaen tutkimuskohteeksi muitakin ötököitä. Tästä aloitimme ideoimisen ja rakensimme kehystarinan ötökkäteeman ympärille. Etädemo sisälsi ötökkätietoutta lisäävän tietovisan, matikkatehtäviä ja ryhmässä toimimisen harjoittelua. Lopuksi lapset pääsivät yhdessä ötököiden kanssa viettämään taikametsässä juhlia sen kunniaksi, kun olivat auttaneet leppäkerttua löytämään kadonneet pilkut mekkoonsa. Etädemo rakentui Kertun Mekko– runon ympärille, joka on Liisa Kallion (2012) kirjasta Pikku Papun laulut.

Kohderyhmänä olivat esiopetusikäiset lapset. Otimme tuokiota suunnitellessamme huomioon lapsiryhmän kielelliset ja keskittymiseen liittyvät haasteet. Tietovisaan liittyvät kysymykset eivät saaneet olla liian haastavia kielellisesti ja tiedollisesti, jotta jokainen lapsi pystyisi suorittamaan tehtävän ja kokisi onnistumisen tunteita. Tuokio suunniteltiin niin, että jokainen lapsi pääsisi osalliseksi tehtävien suorittamiseen. Tietovisapisteiden kesto tuli ottaa huomioon, jotta lasten keskittyminen ja mielenkiinto säilyisi. Samalla harjoiteltiin oman vuoron odottamista.

Tuokiomme sisälsi matemaattisia valmiuksia vaativia tehtäväosuuksia, kuten laskemista. Aina tehtävän ratkaistuaan lapset saivat hakea tietyn määrän pilkkuja omaan seinälle kiinnitettyyn leppäkerttuunsa. Tuokion lopussa laskimme yhdessä lukumääriä lasten kanssa, montako pilkkua leppäkerttu oli onnistunut keräämään itselleen. Esiopetuksen opetussuunnitelman tavoitteissakin mainitaan lasten matemaattisten taitojen kehittäminen toiminnallisesti, leikkien ja eri aisteja käyttäen erilaisissa toimintaympäristöissä. (EOPS, 2014, s. 36).

Tuokion sisällöllisiin tavoitteisiin eli ötökkätietouteen kytkeytyy myös ympäristökasvatuksen tavoitteet. Ympäristökasvatus tarjoaa lapsille mahdollisuuden tutustua mm. eläimiin ja muihin luonnonilmiöihin. Ympäristöä havainnoidaan eri aistein sekä havaintovälineiden avulla (EOPS, 2014, s. 37). Tietovisakysymykset antoivat lapsille faktatietoutta ötököistä, mutta kysymyksiä muotoillessamme otimme huomioon myös leikillisyyden. Yhdistimme siis draaman elementtejä kuten leikillisyyttä ja tarinallisuutta osaksi etädemoamme, ja juuri leikillisyyttä ja tarinallisuutta hyödyntäen nostimme esiin faktatietoa ötököistä (ks. Toivanen, 2010, s. 79).

Auttamisen- ja ryhmässä toimimisen taidot olivat keskiössä tuokion tavoitteissa. Näiden taitojen harjoitteleminen tulee esille esiopetuksen opetussuunnitelmassa eettisen kasvatuksen alaisuudessa (EOPS, 2014, s. 35). Kaveritaitoja opettivat tuokiossa seikkaileva leppäkerttu ja hänen ötökkäystävänsä. Myös lapsiryhmän apua tarvittiin tehtävien ratkomiseksi. Yhdessä tekemällä ja kaveria auttamalla saimme tehtävät ratkottua ja pääsimme haluttuun lopputulokseen.

Olimme asettaneet etädemolle seuraavat pedagogiset tavoitteet (Varhaiskasvatussuunnitelma 2018): Tutkin ja toimin ympäristössä, Kielten rikas maailma, Ajattelu ja oppiminen, Osallisuus ja vaikuttaminen, Monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologian osaaminen sekä Ilmaisun monet muodot. Tuokiomme sisältö oli monipuolinen, ja sisälsi mm. affektiivisia taitoja kuten kaverin auttamista ja ryhmässä toimimista, sisällöllistä osaamista ötökkätietouden muodossa sekä taidollisia tavoitteita kuten laskemista. Mielestämme tuokio täytti asettamamme tavoitteet hyvin. Muu ryhmä oli samaa mieltä saamamme palautteen perusteella. Saimme muilta kurssilaisilta kiitosta erityisesti siitä, että huomioimme jokaisen lapsen etunimeltä ja tervehdimme heitä alussa yksitellen.

Tuokion onnistumiseen vaikutti osaltaan se, että varhaiskasvatuksen opettaja oli aktiivinen ja ohjasi lapsia leppäkertun pilkkujen kiinnittämisessä ja tietovisakysymyksiin vastaamisessa. On erittäin tärkeää, että opettaja saa etukäteen demon järjestäjiltä selkeät ohjeet siitä, mitä häneltä odotetaan sekä mitä mahdollisia ennakkovalmisteluja hänen toivotaan tekevän. Mahdollisia äkillisiä muutoksia varten on myös hyvä tehdä varasuunnitelma siitä, miten toimitaan: kuka ottaa roolin, jos joku sairastuu? Mitä, jos ryhmän opettaja ei ole ehtinyt tehdä ennakkovalmisteluja, miten toimimme siinä tilanteessa? Suunnitelmia on hyvä olla useampia, ja toisaalta on myös hyvä muistaa, että aina voi improvisoida.

Kirjoittajat: Teresa Poikela, Karoliina Kainulainen, Viivi Myllyntaus, Marika Nordlund, Krista Juutinen (Ryhmä 9)

Lähteet:

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014). Opetushallitus. (Luettu12.10.2021) https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Kallio, L. (2012). Pikku Papun laulut. Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018). Opetushallitus. (Luettu 12.10.2021) https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010). Kasvuun!: draamakasvatusta 1-8-vuotiaille. WSOYpro.

Pelastajat

Freak06 / Pixabay
TAVOITTEET

Etädemomme pedagogisina tavoitteina oli yhteistyötaitojen ja arjen turvallisuuteen liittyvien taitojen kehittyminen (Opetushallitus, 2014, s.17; Opetushallitus, 2018, s.25). Tarkoituksenamme oli myös vahvistaa lasten osallisuuden kokemusta ja kehittää heidän vuorovaikutus- ja monilukutaitojaan. Pidimme tärkeänä myös liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme. (Opetushallitus, 2014, s.18, 23; Opetushallitus, 2018, s.26.)

Demomme kantavana teemana oli yhteistyötaitojen kehittyminen. Tätä ajatellen rakensimme yhteyden kaverin arkisen auttamisen ja oikean pelastajan ammatissa vaadittavien taitojen välille. Etädemomme tavoitteena oli näin kehittää erityisesti varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2018, s.26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014, s.18–19) mainittua laaja-alaista osaamista, jonka kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä liikuntaa toimintaan eheyttäen.

ETÄDEMON TOTEUTUS

Etätuokiomme suunnittelu alkoi erilaisten paikkojen mietinnästä. Erityisesti pohdimme kohteita, joihin lapset eivät ole korona-aikana päässeet vierailemaan ja jotka olisivat lapsista innostavia (Sintonen, 8.9.2021). Lopulta paikaksi valikoitui paloasema. Paloasema tuntui lapselle (ja aikuisellekin!) jännittävältä kohteelta: pelastajia, paloautoja ja kiinnostava ympäristö, joka ei muutoin ole avoin arjessa lapsille. Korona-aikana tähän tärkeään yhteiskunnan turvaa tuovaan yksikköön ei ole myöskään päässyt vierailemaan. Ajattelimme, että paikka itsessään olisi oppimisympäristönä lapsille niin innostava, että se olisi omiaan takaamaan lasten kiinnostuksen siellä toteutettavaa toimintaa kohtaan. Myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014, s.16) todetaan etäpedagogiikkaan liittyen, että opeteltavia tietosisältöjä enemmän, lasten laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, “miten esiopetuksessa työskennellään, millaisiksi oppimisympäristöt rakennetaan sekä miten lasten oppimista ja hyvinvointia tuetaan”. Suunnittelumme tukena oli myös J.A. Hollolan ajatus lapsen kasvusta spontaanien kasvuympäristön antamien mahdollisuuksien kautta (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen, 2020, s.46–47). Oppimisympäristömme toi mukanaan monia innostavia mahdollisuuksia, samalla se myös rajasi aihetta.

Näiden raamien sisään kehitimme taustatarinan tukemaan toimintaa ja syntyi ajatus pelastajakurssista, jonka aikana lapset suorittivat tehtäviä tavoitteenaan sammuttaa palava talo. Kurssin suoritettuaan lapset saivat pelastajadiplomin, joka lähetettiin ennalta opettajalle. Lapsille lähetettiin myös teemaan liittyvä ennakkotehtävä, jossa tutustuttiin väreihin ja numeroihin. Lähetimme päiväkodille myös laminoidun palavan talon, josta lapsipelastajat saivat aina kukin vuorollaan poistaa yhden palavan liekin, kun tehtävä oli suoritettu. Näiden avulla pystyimme osallistamaan lapsia (Sintonen ym., 2020, s.15).

Pelastajat toimivat tiimissä ja tehtäviä ideoidessamme halusimme luoda hauskoja myönteisten ihmissuhteiden luomista ja ongelmatilanteiden rakentavaa ratkaisemista tukevia tehtäviä, kuitenkin ilman ylimääräisiä välineitä (Opetushallitus, 2014, s.37; Opetushallitus 2018, s.44). Tästä pohdinnasta kehittyi liikunnanpedagogiikan kurssilta tutun nassikkapainin kevyt versio, jossa kaveria tarvitaan tehtävän suorittamiseen. Demossamme myös jumpattiin yhdessä 112 jumppa. Pidimme tärkeänä liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme näyttääksemme tietotekniikan monipuolisuuden ja mahdollisuudet korona aikana ja toisaalta pitääksemme lapset innostuneena tuokiomme ajan. Halusimme tuokioomme myös tehtävän, jossa lapsille annettaisiin mahdollisuus tuoda esille heitä askarruttavia kysymyksiä. Mukaan saimmekin tätä tarkoitusta varten oikean pelastajan, jolta lapset saivat kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Lopuksi lasten tehtävänä oli arvuutella, kuinka nopeasti pelastaja pukee vaatteet ylleen. Kun arvaukset oli tehty, pelastaja näytti kuinka pelastajat osaavat pukeutua ja kertoi kuinka kauan siihen saa kulua aikaa. Demomme lopuksi kokosimme vielä eri tehtävät ja oppimamme yhteen lasten kanssa. Yhteenveto on tärkeä osa toiminnan lopetusta, jotta lapsille jää selkeä ajatus oppimistaan taidoista ja tuokion tapahtumista (Sintonen, 8.9.2021).

NÄKÖKULMIA

Demomme johdatteli meitä pohtimaan lasten osallisuutta. Kettukankaan ja Härkösen (2014, s.16) mukaan osallisuuteen liitetään usein käsitys lapsesta kompetenttina itseohjautuvana toimijana, joka pystyy tekemään itsenäisiä ja järkeviä valintoja ja vieläpä sen valinnan, jota aikuiset tilanteessa odottavat. Pieni lapsi ei kuitenkaan välttämättä tiedä, mikä hänelle on hyväksi, lapsi ei osaa esimerkiksi soittaa hätänumeroon. Siksi lasta tulee myös ohjata, neuvoa ja opettaa. Opettamisella lisätään lapsen tietoa, kykyä ja taitoa toimia ja tehdä päätöksiä. Osallisuus edellyttää siten kasvattajalta tahtoa kuunnella ja toteuttaa lasten aloitteita ja ohjata lasta vähitellen kasvavaan vastuun jakamiseen kuitenkin niin, että vastuu säilyy kasvattajalla. (Kettukangas & Härkönen, 2014, s.16.)

Edistimme lasten osallisuutta tietoisesti jo mainittujen innostavan oppimisympäristön, tarinallisuuden, kuuntelun sekä ennakkotehtävän avulla (joita käytimme siirtymäobjekteina arjesta tarinan maailmaan). Jätimme myös tarkoituksella tilaa lasten kysymyksille etädemon aikana. Osallisuutta edisti myös mielestämme selkeä ja hyvin laadittu suunnitelma, lopun koonti yhdessä lasten kanssa ja selkeä roolijako demon aikana. Kun omat roolimme olivat selvät, jäi demossa enemmän aikaa lasten huomioimiseen. Jos opettajan omasta toiminnasta huokuu innostus asiaan, tarttuu se usein lapsiinkin (Sintonen ym., 2020, s.57). Olimme itse aidosti innostuneita aiheesta ja se toivottavasti välittyi myös lapsille. Ainakin oma havaintomme oli, että lapset olivat innostuneita ja tempautuivat mukaan opetustuokioomme.

Kirjoittajat: Eeva, Janina, Anna-Maija, Sofia ja Reeta (Ryhmä 9)

Lähteet:

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

Opetushallitus. (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.

Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. https://doi.org/10.23988/ad.79782

Kaveri- ja tunnetaitojen käsittely etäsadutuksen keinoin

Pixabay CC0

“Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta”. (VASU, 2018, 30.) 

Lähdimme rakentamaan etädemoa tavoitteenamme tuottaa monipuolisesti osallisuuden kokemuksia lapsille, tukea lasten minäpystyvyyttä sekä vahvistaa heidän kuvaa itsestään aktiivisina toimijoina ja vaikuttajina. Kaikkien työpanos, sekä jokaisen omat tiedot ja näkökulmat ovat tärkeitä yhteisen toiminnan rakennuselementtejä osallisuuden toimintakulttuurissa (Karlsson, 2014, 215). Menetelmäksemme valikoimme sadutuksen juuri sen osallistavan luonteen vuoksi. Sadutuksen lähtökohtana ajatellaankin jokaisella olevan tärkeää sanottavaa ja kyky muodostaa ajatuksistaan tarina (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Valitsimme sadun aiheeksi yhteistyössä ryhmän opettajan kanssa heille ryhmäytymisen kannalta ajankohtaisen ja merkityksellisen teeman, kaveri- ja tunnetaidot. Onnistuessaan sadutus voikin kasvattaa ryhmähenkeä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). 

Innostaaksemme lapsia teemaan ja tukeaksemme sadutusta käytimme Mieli ry:n tunne- ja kaveritaitokuvia. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaankin, että lapsia on hyvä ohjata kuvien tulkitsemiseen sekä kertomaan kuvista omia ajatuksiaan (VASU, 2018, 44). Monilukutaidon merkitys tiedostetaan etenevissä määrin nykypäivänä. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018, 26) mukaan kuvanlukutaito sisältyykin monilukutaitoon. Olimme valinneet etukäteen teemaan sopivimmat kuvakortit, joilla varmistimme aiheen keskiössä pysymisen sekä suoriutumisen asetetun ajan puitteissa. 

Halusimme luoda lapsille mielekkään ja turvallisen oppimisympäristön, jossa jakaa omia ajatuksia, sekä tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Lapset pääsivät orientoitumaan tuokioon etukäteen keksimällä kuvakorteissa seikkaileville hahmoille nimet. Olimme myös toimittaneet ryhmälle kirjeen, jossa oli kyseiset hahmot. Ennen demoa lapset olivat myös luoneet “unelmien päiväkodin” tapahtumapaikaksi sadulle. Käytimme tätä piirustusta sadutuksen tukena sekä sanallisesti, että virtuaalisesti Zoom-taustakuvana eri kohdissa tuokiotamme. Mahdollistaaksemme lasten yksilöllisen huomioimisen valitsimme pitää nimileikin tuokion alkuun, jotta jokainen lapsista sai kokea osallistuvansa ja tulevansa huomatuksi. 

Lapset tulkitsivat ja sanoittivat kuvakorttien tunteita ja tilanteita, ja näin pääsivät käsittelemään sadun kautta eri tunnetiloja ja omassa elämässään tapahtuneita tilanteita, jotka ovatkin sadutuksen tärkeitä elementtejä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Karlssonin (2014, 226) mukaan sadutus herkistää aikuisen huomaamaan ja seuraamaan lasten pohdintoja, sekä ideoita tuoden esiin lasten oman kulttuurin ja sen rikkauden. Esiopetussuunnitelmassa mainitaan saduttaminen lapsia tarinoiden teon harjoitteluun sekä itse tekemiseen innostavana menetelmänä (2014, 33), ja tämä onnistuikin tuokiossamme mielestämme hyvin. 

Saimme lapsilta paljon hienoja ideoita sadun kehittymiseen ja kirjasimme ne ylös. Lasten kuuleminen ja heidän aloitteisiinsa vastaaminen ovatkin tärkeitä kehittyvien vuorovaikutustaitojen kannalta (Vasu, 2018, 41). Koimme, että nämä seikat onnistuivat tuokiossamme. Lapsen on mahdollista jäsentää omaa elämäänsä, ilonaiheita sekä pelkojaankin oman satunsa kautta ja tekee ne näin myös toisille tiettäväksi (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Sadutuksen jälkeen luimme valmiin sadun lapsille ja lähetimme sen heille sähköisesti. 

Etäpedagogiikkatuokiota suunnitellessa tuli ottaa huomioon useita sellaisia seikkoja, joita tavallisessa tuokiossa ei tarvitsisi miettiä. Yhteyksien toimiminen, vaatetus valitun taustan kanssa ja äänen selkeä kuuluminen olivat asioita, joita jouduimme pohtimaan ennen tuokiota. Kuitenkin kaikki sujui hyvin, mutta olimme varautuneet myös siihen, että yhteys olisi esimerkiksi katkennut. Vaikka tuokio järjestettiin etänä, koimme että se ei tuonut haasteita lapsien kanssa kommunikointiin. Erityisen tärkeää demossa meille oli vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Saimme mielestämme hyvän kontaktin lapsiin ja lapset sitoutuivat tuokioon. Mielestämme etädemomme oli toimiva kokonaisuus, jota lapsiryhmä voisi helposti jatkokehittää esimerkiksi lähettämämme lasten keksimän sadun pohjalta. 

Kirjoittajat: Linda Ankkuriniemi, Aino Myrsky, Elinor Sarliker & Jasmin Vidgren

Demossa käyttämämme kaveri- ja tunnetaitokortit 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen/ 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/ 

Lähteet 

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf . 

Heikkilä-Halttunen, P. (2018). Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena. 

Karlsson, L. (2014). Sadutus: avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus. 

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf . 

Kirjainten arvoitus

Pixabay CC0

Heti ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen selkeänä tavoitteenamme oli toteuttaa etätuokio tarinallisuuden sekä draamaleikin avulla. Tuokio toteutettiin savonlinnalaisille esikouluikäisille lapsille Zoom-etäyhteydellä. Valitsimme pedagogiseksi tavoitteeksi tutustumisen kirjaimiin eri menetelmien avulla. Tuokion tavoitteena oli kielellinen hahmottaminen sekä kiinnostuksen herättäminen kirjoitettua kieltä kohtaan. Sivuutimme aiheena myös muita esiopetussuunnitelman perusteiden oppimiskokonaisuuksia, kuten tutkin ja toimin ympäristössäni sekä ilmaisun monet muodot. Tuokion tarkoitus oli vahvistaa erityisesti laaja-alaisen osaamisen osa-alueita ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu sekä itsestä huolehtiminen ja arjen taidot. (EOPS, 2016a OPH & Savonlinnan EOPS, 2016b.)

Tuokio pohjautui Havukaisen ja Toivosen kirjaan Tatu ja Patu etsivinä – tapaus puolittaja. Pyysimme ryhmää lukemaan tämän kirjan päiväkodissa ennen tuokiota, jotta se toimisi apuna tuokioon orientoitumiseen. Lähetimme ryhmälle myös kirjeen Tatulta ja Patulta, jossa lapsia pyydettiin avuksi uuden arvoituksen ratkaisemisessa sekä ennakkotehtävän johtolangan selvittämisessä. Ennakkotehtävänä lapsia pyydettiin sekoittamaan väreistä punaista, sinistä ja keltaista. Näistä väreistä syntynyt väri, eli ruskea toimi ensimmäisenä johtolankana. Tehtävän lähtökohtana oli vahvistaa lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä havainnoinnin ja kokemusten keinoin kehittää lasten itseilmaisun taitoja (EOPS, 2016a). Mikäli prosessi olisi ollut pidempikestoinen ja yhteistyö tiiviimpää, olisi tuokion voinut suunnata paremmin kyseessä olleen ryhmän tavoitteiden mukaiseksi. Tällöin tuokio olisi voinut olla molemmille osapuolille selkeämpi ja tuokion pedagogiset tavoitteet olisi voinut sopia ja suunnitella yhdessä.

Olimme rakentaneet ympäristöksi etsivätoimiston, jossa kaikki toiminta tapahtui. Toimistosta löytyi johtolankaseinä, eri puiden oksia, hirvi, suurennuslasi, kamera, mittanauha sekä kirjoja havainnollistamaan toimintaympäristöä. Keskustelimme lasten kanssa ympäristöön liittyvistä havainnoista ja hyödynsimme lasten luontotuntemusta osana opetusta (EOPS, 2016b).

Etädemon toteutus alkoi draamasopimuksella, jossa lapsilta kysyttiin apua tehtävän selvittämiseksi. Merkiksi sitoutumisesta he laittoivat roolimerkit, eli tässä tapauksessa etsivälakit päähän ja kaivoivat muistiinpanovälineet esille. Näin toimimalla saadaan lupa heittäytyä draamaleikin maailmaan, jonka avulla sitoudutaan ja samaistutaan tiettyyn rooliin. (Toivanen 2010.) Olimme itsekin pukeutuneet etsiviksi, mikä helpotti roolissa toimimista sekä motivoi lapsia toimintaan.

PIxabay

Tehtävien kulku alkoi etsivätoimistosta, jossa etsivät odottivat lapsia. Arvoitus ratkesi vaihe vaiheelta kirjainten avulla, joita selvitettiin johtolankojen avulla. Toiminnan aikana tärkeää oli vuorovaikutus lapsiryhmän ja etädemoa ohjanneiden opiskelijoiden välillä. Mielestämme onnistuimme siinä hyvin. Kirjaintehtävän tavoitteena oli tukea lasten kielellisten taitojen kehitystä sekä herättää kiinnostusta puhuttua kieltä ja kirjainten kirjoittamista kohtaan (EOPS, 2016a). Yksi tärkeä tavoitteemme oli antaa runsaasti myönteistä palautetta lapsille osallistumisesta ja onnistumisista. Yksittäisen arvoituksen ja kirjaimen ratkettua lapset kirjoittivat etsivän mallintamana kirjaimet muistiin omiin muistiinpanoihinsa. Kun kaikki kirjaimet oli saatu selville, olivat kirjaimet vielä epäjärjestyksessä. Kirjaimet olivat R,I,I,V ja H, joista piti muodostaa sana. Lapsiryhmän opettajan ohjauksessa lapset alkoivat yhdessä hahmottelemaan sanaa.  Käytimme perustyövälineenä myös musiikkia, jota käytetään draamakasvatuksessa rytmittämään toimintaa (Toivanen 2010). Ratkaisun löydyttyä keskustelimme lasten kanssa sanasta, jonka he olivat selvittäneet hienosti opettajansa avulla. Lapset olivat innoissaan ja keskittyneesti mukana, ja selvästi ylpeitä selvittäessään asioita!”, kirjoitti opettaja palautteessaan etädemosta.

Etäpedagogiikan avulla lapset sitoutuvat helposti toimintaan, kaiken opetuksen takana on kuitenkin innostunut kasvattaja, jonka oma innostuskin tarttuu lapsiin (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen 2020, s.57). Draamaleikin avulla lapsi myös innostuu, sitoutuu sekä kiinnostuu oppimisesta (Toivanen 2010).

Pohdinta

Etäopetuksessa meitä demon pitäjiä mietitytti ja jopa huolestutti eniten tuokion tekninen toteutus. Toimiiko netti, kuuluvatko lasten vastaukset, pätkiikö yhteys, sitoutuvatko lapset toimintaan ja saammeko luotua hyvän vuorovaikutuksen lapsiryhmän kanssa etäyhteyden avulla. Tarkoitus oli miettiä tehtävät riittävän haasteellisiksi, jotta ne motivoisivat lapsia ja mielestämme onnistuimme tässä kohtuullisen hyvin sekä yhteydet toimivat hyvin.

Etäopetuksessa ja siihen valmistautumisessa tärkeää on sujuva yhteistyö ryhmän opettajan kanssa. Hyvän yhteistyön avulla tavoitteet ja tuokion sisältö voidaan helposti sulauttaa ryhmän omiin tarpeisiin sopiviksi, eikä aihe jää irralliseksi. Vaikka aihe olisikin alkuun irrallinen, voi ryhmän opettaja hyödyntää lasten mielenkiinnon mukaan teemaa jatkossakin. Tuokiota voi myös jatkojalostaa isommaksikin kokonaisuudeksi lapsia osallistaen.

Kirjainarvoituksen ratkaisemiseksi olisi pystynyt hyödyntämään erilaisia menetelmiä, kuten kuvatukea ja valmista mallia, josta lapset olisivat saaneet kirjoittaa sanan muistiinpanovälineisiin.

Kirjoittajat: Jenni, Jonna, Kiia, Riikka ja Saija

Lähteet

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (EOPS 2016a). Määräykset ja ohjeet 2016:1. Opetushallitus. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Esiopetuksen opetussuunnitelma – Savonlinna, Enonkoski. (EOPS 2016b) 2016. Haettu 12.10.21 osoitteesta: https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Havukainen, A. & Toivonen, S. (2016). Tatu ja Patu etsivinä, tapaus puolittaja. Keuruu: Otava.

Kumpulainen, K. Nordström, A. Sairanen, S. & Sintonen, S. (2020)Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon kasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka 4(2), 44–62

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Helsinki: WSOY

Ammattien kirjo – mahdollisuuksien aarreaitta

Pixabay CC0

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Se on samalla yksi viidestä toimintakulttuuria kehittävästä ja ohjaavasta periaatteesta. (Opetushallitus, 2018, 28-31.) Tämä kirjoituksemme etäopetusta koskien käsittelee näistä kolmesta osatekijästä erityisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2018, 30) mukaan varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Sukupuolisensitiivinen pedagogiikka on varhaiskasvatuksessa avain tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteiden toteuttamiseen (Eskelinen & Itäkare, 2020, 197). Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaakin ”henkilöstöä rohkaisemaan lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakkoluuloja” (Opetushallitus, 2018, 30). Martin (1981, 109) taas määrittelee sukupuolisensitiivisyyden (gender sensitivity), jolla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään, seuraavasti: ”Sukupuolisensitiivisyyttä on, että sukupuoli huomioidaan silloin, kun sillä on merkitystä ja jätetään huomiotta, kun ei ole”.

Velvoittavasta normiohjauksesta huolimatta esimerkiksi se, minkälaisia kirjauksia paikallisiin varhaiskasvatussuunnitelmiin on sukupuolisensitiivisyyttä koskien kirjattu, vaihtelee (Eskelinen & Itäkare, 2020, 202). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus onkin selvityksessään todennut, että vain noin kolmasosassa selvityksen kohteena olleista paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista ylipäätään mainitaan sukupuolisensitiivisyys (Repo ym., 2018, 111). Koemmekin sukupuolisensitiivisyyden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sellaiseksi aihekokonaisuudeksi, jonka halusimme nostaa näkyvämmäksi. Kuten Eskelinen ja Itäkare (2020, 201) Fordeen viitaten toteavat, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteita toteutetaan varhaiskasvatuksessa sukupuolisensitiivisen pedagogiikan keinoin. Tästä huolimatta vain noin kolmasosassa paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista on esitetty konkreettinen toimenpide, jolla mainittuja periaatteita toteutetaan (Repo ym., 2018, 111).

Etäopetuksemme toteutui alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen hyvinkääläisen päiväkodin lapsiryhmän kanssa. Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma (2019, 19) mainitsee sukupuolisensitiivisyyden yhdessä kohdassa. Kirjaus kuuluu seuraavasti: ”Aikuisten toiminta on sukupuolisensitiivistä. Aikuinen huomioi lasten kiinnostuksen kohteet ja tarpeet yksilöllisesti, ei lapsen sukupuolesta lähtien”. Arviomme mukaan kirjaus on hyvinkin niukka eikä antane kasvattajalle juurikaan konkreettisia välineitä sukupuolisensitiivisen pedagogiikan toteuttamiseksi.

Etäopetuksen pedagogiset perusteet, käytännön toteutus ja kulku

Ideamme etätuokioon lähti liikkeelle Yle Fem- kanavan Oppimislabra-sarjan jaksosta (Yle Areena, 2021), jossa käsiteltiin erityisesti normikriittisyyttä ja työelämään liittyviä stereotypioita, jotka ohjaavat jo varhain lasten käsityksiä erilaisista ammateista. Jaksossa näitä asioita käsiteltiin esikoululuokan opetuksen ja erityisesti sukupuolten kautta. Innostuimme aiheesta ja lähdimme miettimään, kuinka näitä asioita voisi liittää etäpedagogiikkaan.

Tavoitteenamme toiminnassa oli herättää ajatuksia erilaisista ammateista, miettiä yhdessä ammattiin tarvittavia taitoja ja pohdiskella, kuka yleensä tekee mitäkin työtä. Halusimme rohkaista lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyvien ominaisuuksiin sidottuja ennakko-oletuksia ja kannustaa lapsia perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomiseen. Halusimme myös vahvistaa sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, sekä tukea lapsen oman identiteetin kehitystä myönteisellä vuorovaikutuksella. Nämä tavoitteet johdimme suoraan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista (Opetushallitus, 2018, 30–31).

Ryhmämme etäopetus käsitteli sukupuolisensitiivisyyttä pelillisyyden avulla. Otimme pelattavaksi peliksi bingon, jonka aiheena olivat erilaiset ammatit. Ammattien valintakriteereinä olivat niiden nimikkeissä erityisesti näkyvät oletetut sukupuoliroolit ja yhteiskunnassamme vallitsevat käsitykset siitä, tekeekö kyseistä työtä useimmin mies vai nainen. Esimerkkeinä bingoon valituista ammateista ovat mm. mekaanikko, lakimies ja sairaanhoitaja.

Etäopetus toteutettiin kolmen opiskelijan voimin. Aloitimme tervehdyksillä ja esittelyillä, minkä jälkeen selitimme bingopelin säännöt. Olimme jakaneet esiintymisvuorot keskenämme ja etenimme arvuutellen ammatteja draaman, rekvisiitan tai molempien avulla.  Tavoitteenamme oli saada aikaan vuorovaikutusta lasten kanssa ja herätellä heitä sanallistaen pohtimaan erilaisia ammatteja, niiden vaatimia taitoja ja niihin mahdollisesti liittyviä sukupuolirooleja. Bingopeli oli mukana toiminnassa antaen lapsille visuaalisen kuvan ammattien edustajista ja ympäristöistä, joissa he toimivat, sekä kiinnittämässä lapsia ohjattuun toimintaan. Pyrimme draaman keinoin saamaan kontaktia lapsiin esimerkiksi pyytämällä heitä lähemmäs ruutua osallistumaan kuvitteellisiin roolileikkeihin. Opetuksen lopussa pohdimme lasten kanssa heidän toiveammattejaan ja muistutimme heitä siitä, että harjoittelu ja kiinnostus ovat taitoja oppiessa oleellisempia kuin sukupuoli.

Näkökulmia toteutukseen, arviointiin ja etäopetukseen

Varhaiskasvatuksen laadun arviointi määritellään kansallisissa varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteissa ja suosituksissa sellaisiksi käytänteiksi, joissa toimintaa tai asiaa verrataan asetettuihin tavoitteisiin (Vlasov ym., 2018, 11).  Etäopetuksemme tavoitteena oli käsitellä erilaisia ammatteja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta lapsia toimintaan osallistaen. On kuitenkin todettava, että esimerkiksi lapsen osallisuus laadun arvioinnissa on monitulkintaista (Pihlainen, Reunamo & Kärnä, 2019, 124). Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden arviointi taas sekin on hyvin haasteellista. Tämän vuoksi on tarpeen selventää, minkä tason vaikutuksista kulloinkin puhutaan. Kun tarkastelemme varhaiskasvatuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tarkastelun kohteena ovat usein tasa-arvoisuutta tai eriarvoisuutta tuottavat mekanismit ja erityisesti varhaiskasvatuksen mahdollisuudet syrjäytymisen ehkäisyssä ja mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa. (Vlasov, 2018, 64.) Näemme, että keskustelu ammateista on luontevaa varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa, koska erilaiset ammatit ja ammattiroolit esiintyvät lasten leikeissä hyvinkin spontaanisti.  Sukupuolisensitiivinen kasvattaja pystyykin Vasua noudattaen omilla pedagogisilla valinnoillaan kyseenalaistamaan perinteisiä sukupuolinormatiivisia ennakko-oletuksia.

Lyhyen etäopetuksen todellisten vaikutusten arviointi on meille haasteellista. Havaitsimme kuitenkin, että lapset spontaanisti kiinnittivät huomiota bingoalustan ammattikuvien sukupuoleen ja siitä syntyi luontevasti tavoitteidemme mukaista keskustelua. Emme toisaalta juuri tiedä, miten sukupuolisensitiivinen kasvatus näkyy Hyvinkään lapsiryhmän päivittäisessä toiminnassa ja millaista sukupuolisensitiivisyyttä toteuttavaa pedagogiikkaa ryhmässä on toteutettu tai minkälaisia suunnitelmia ryhmän kasvattajatiimillä sitä koskien on. Toivomme, että lapsille jäisi sukupuolisensitiivisyyttä korostaneesta yhteisestä tuokiostamme sellainen muistijälki, joka myöhemmin heijastuisi lasten leikkeihin, ajatuksiin ja käsityksiin.

Kirjoittajat: Iina Konttinen, Anna-Maija Mouritzen ja Jessica Naukkarinen (Ryhmä 8)

Lähteet:

Eskelinen, M. & Itäkare,  (2020). Pidetään huolta ettei erotella tyttöjen ja poikien juttuja”. Tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja sukupuolisensitiivisyyttä rakentavat diskurssit paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 9, Issue 2, 197-229). Saatavilla  https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2020/04/Eskelinen-Itakare-issue9-2.pdf . Luettu 14.10.2021.

Hyvinkään kaupunki (2021). Hyvinkään varhaiskasvatussuunnitelma. Saatavilla https://www.hyvinkaa.fi/globalassets/kasvatus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/vasu/hyvinkaan-varhaiskasvatussuunnitelma-2019.pdf . Luettu 14.10.2021.

Martin, J.R. (1981) The ideal of the educated person. Educational Theory, 31, 97–109.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saatavilla https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Luettu 14.10.2021.

Pihlainen, K., Reunamo, J. & Kärnä, E. (2019). Lapset varhaiskasvatuksen arvioijina – Lasten mukavina pitämät asiat päiväkodissa ja perhepäivähoidossa. Journal of Early Childhood Education Research, vol 8, Issue 1, 121-142). Saatavilla  https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2019/10/Pihlainen-Reunamo-Karna-issue8-1.pdf Luettu 14.10.2021.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. (2019). Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf Luettu 14.10.2021.

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. (2018). Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 24:2018. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf . Luettu 14.10.2021.

Yle Areena (2020) Oppimislabra, kausi 3, jakso 1. Saatavilla https://areena.yle.fi/1-50331445?autoplay=true . Katsottu 14.10.2021.