Teatterin takana

Ideointi
Tehtävänämme oli luoda toiminnallinen pedagoginen tuokio etänä. Tehtävänanto oli todella vapaa ja antoi meille vapauden lähteä toteuttamaan omia ideoitamme haluamaamme suuntaan. Valitsimme Savonlinnan esiopetussuunnitelmasta ilmaisun monet muodot ja keksimme demomme aiheeksi teatterin, tarkemmin sen mitä teatterin takana tapahtuu. Suunnittelimme demomme draamakasvatuksen tavoitteita ja toimintamalleja mukaillen. Tapio Toivanen (2014, s. 9) kirjoittaa kirjassaan: “Draamakasvatus yhdistää opetuksen ja kasvatuksen leikillisyyden tuoden oppimiseen eloisuutta ja leikkimieltä.” Tämä toimi pohja- ajatuksenamme toimintamme suunnittelussa. Halusimme toteuttaa leikillisen ja lapsille mieluisan tuokion, jossa toteutuu myöskin valitsemamme kasvatukselliset tavoitteet.

Teatteri on aiheena ajankohtainen ja tärkeä nyt pandemian aikana, kun esittävien taiteiden live-esitykset ovat kokeneet mullistuksen. Ideasta meidän oli ryhmänä helppo lähteä työstämään demoa eteenpäin. Demon kulku perustuu siihen mitä kaikkea teatterin takana tapahtuu ennen esitystä ja mitä kaikkia työntekijöitä esityksen lavalle pääsyyn tarvitaan. Kuten Toivasen (2009, s. 30) artikkelissa todetaan, teatteria tehdessä tähdätään esitykseen ja se on kokonaisuudessaan produktio, draamassa itsessään keskitytään enemmän prosessiin ja toimimiseen. Päädyimme piste-työskentelyyn, jotta voisimme osallistaa lapsia mahdollisimman paljon demomme aikana ja tuoda draamakasvatuksen osaksi tuokiota. Olimme idean muotoudutta yhteyksissä päiväkotiin ja kerroimme niistä tiedustellen myös ryhmän toiveita meille. Kun kaikki oli selvää ideoinnin osalta, siirryimme demon kulun suunnittelemiseen.

Demon kulun suunnitelma ja tavoitteet
Toimintatuokiomme kasvatukselliset tavoitteet perustuivat Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteisiin (2018), sekä Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelmaan (2016). Tärkeimpänä tavoitteenamme, oli osallistaa ja aktivoida lapsia mahdollisimman paljon monipuolisten tehtävien avulla. “Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustaa demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämäänsä vaikuttavissa asioissa.” (Savonlinnan EOPS, 2016, s. 11.) Taide- ja musiikkikasvatuksella on positiivisia vaikutuksia lapsen yleisiin kouluvalmiuksiin ja taidetta voidaan pitää iloa ja rikkautta tuovana lähteenä, kuten Ruokonen (2020, s. 8) toteaa. Myös Vasun mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön (VASU, 2018, s. 42.). Tämän takia tuokiomme tavoitteiksi nousi yhteistyötaitojen harjoittelun lisäksi, musiikillinen harjoittelu sekä kulttuuriin ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen.

Demon kulku:
Aluksi: Teatterin oveen koputetaan. Kapellimestari esittäytyy. Tervetulosanat. Tutustutaan aiheeseen lasten kanssa vuoropuhelun keinoin. Seuraavaksi mennään katsomaan mitä lavalta löytyy. Äänenavaus ja repliikin opettelu: Näyttelijä harjoittelee lavalla, hän kertoo lapsille työstään. Lapset auttavat näyttelijää verryttelyssä, äänenavauksessa ja opettavat hänelle ennakkoon keksimänsä alkurepliikin. Seuraavaksi siirrytään puvustamoon. Esityspuku ja meikki/maski: Maskeeraaja on sairastunut, tarvitsemme lasten apua. Lapsilla on kuvat käytössä asusteista ja maskista, joista lapset saavat koota näyttelijälle asukokonaisuuden. Orkesteri: Alustetaan kertomalla äänimaailman tärkeydestä näytelmässä ja otetaan soittimet esille. Opetellaan vuorolaulun sanat,  Aaluette. Kapellimestari ohjeistaa laulamaan erityyleillä; kovaa, hiljaa, hitaasti, nopeasti. Katsomon siivous: Katsomoon on jäänyt edellisen yleisön tavaroita ja ne täytyy siivota ennen esityksen alkua. Lasten pitää auttaa löytämään katsomoon kuulumattomat esineet. Vahtimestari kulkee katsomossa lasten ohjeistusten mukaan keräämässä tavaroita. Valot kiinni, mitäs nyt tapahtui. Oho esitys alkaa. Kamera suuntaa lavalle. Valmis lavalle: Spottivalot lavalle. Verhot avautuvat. Näyttelijä astuu lavalle ja lausuu lasten alussa opettamat vuorosanat.

Reflektointi
Tunnelmat tuokion jälkeen olivat hyvät ja iloitsimme siitä, että meillä oli ollut hauskaa demoa toteuttaessamme. Etänä vedetyssä tuokiossa pääsi lähes samanlaiseen tunnelmaan ja vuorovaikutukseen, kuin livetilanteessakin lasten kanssa. Tuokio sujui kokonaisuudessaan hyvin ja ilman suurempia haasteita. Toimintapisteet ja tuokion kulku oli suunniteltu tarkoin, mutta erityisesti vuoropuheluun kuului myös niin sanottua suunniteltua improvisaatiota. Vuorovaikutus lasten kanssa vaati heittäytymistä ja elämistä hetkessä. Aitoa kohtaamista lasten kanssa oli siitäkin huolimatta, vaikka toteutuksemme oli enemmän teatteriin kuin draamaan perustuva (Toivanen, 2009, s. 30). Mielestämme demon aikataulutuskin sujui hyvin ja tuokiomme oli sopivan pituinen ilman kiireen tuntua tai liiallista verkkaisuutta.

Aluksi jännitimme, miten vähän aikaa itse suunnitteluun oli käytettävissä, mutta toisaalta tiukka aikataulu oli kannaltamme myös edullinen asia. Ottaen huomioon, että olimme ensimmäinen demoryhmä, pääsimme kuitenkin suunnittelussa alkuun suhteellisen vaivattomasti, eikä meillä ollut esimerkiksi paineita siitä, mitä muut olivat tehneet. Tietyllä tapaa se helpotti suunnittelua ja toteuttamista, kun ei ollut mahdollisuutta reflektoida omaa tekemistään muiden tekemiseen, vaikka se toisaalta olisi voinut olla hyödyllistäkin.

Iloitsimme siitä, että tekniikka oli puolellamme. Asioiden sujuminen antoi varmuutta tekemiseen ja poisti ennen esitystä kertynyttä jännitystä. Ennakkoon lähetetyt oheismateriaalit auttoivat tuokion kulkua, kun lapset olivat jo ennakkoon tutustuneet aiheeseen ja tuokion tematiikka oli heille tuttua. Lapset olivat tuokion aikana aktiivisia ja innostuneita ja vuorovaikutus etäyhteyksinkin oli luontevaa. Lasten innokkuus tarttui myös meihin. Olimme myös tyytyväisiä tilavalintaamme, oikea teatteriympäristö loi aitoa tunnelmaa ja sen avulla oli helppo heittäytyä hahmoihin.

Aina on jotain mitä voisi tehdä toisin tai jalostaa vielä pidemmälle. Palautteessa saimme rakentavina huomioina pohdintoja terminologian vaikeudesta ja liikkumisen vähäisestä määrästä.  Ryhmä oli pieni ja siinä mielessä, lasten fyysinen aktivointi olisi ollut mahdollista. Toki myös välillä ihan seuraaminen ja kuunteleminenkin on tärkeää. Demomme tyylilaji oli enemmänkin esitystyylinen, mutta samalla interaktiivinen, jossa lapset pääsivät vaikuttamaan asioihin omilla valinnoillaan. Näitä onkin hyvä miettiä, onko tarkoitus antaa enemmän elämyksellinen ja osallistava, kuin teoreettinen ja opettavainen kokonaisuus.

Tulevaisuudessa demoa toteuttaessamme, toivoisimme lisää aikaa suunnitteluun ja esivalmisteluihin. Nyt emme esimerkiksi ehtineet tutustua demoympäristöön etukäteen, ja pääsimme läpikäymään demon kerran ennen varsinaista esitystä. Olimme kuitenkin onnistuneet luomaan hyvän demopohjan, jonka avulla tuokion kulku oli selkeä. Demopohja on sellainen, että sitä voi hyödyntää jatkossa myös muita toimintatuokioita suunniteltaessa. Ehdimmekin jo ideoida, miten voisimme demon avulla tutustua muihinkin ympäristöihin kuten esimerkiksi kauppaan ja sen henkilöstön työtehtäviin.

Etädemon toteuttaminen oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Opimme, ettei toimintatuokion onnistuminen ole riippuvainen toteuttamispaikasta, vaan tärkeitä elementtejä ovat aito läsnäolo sekä hyvä vuorovaikutus lasten kanssa, ohjaajan innostavaa asennetta unohtamatta. Draaman työtavoilla toimimisesta puhuttaessa, esiin nousee aikuisten ja lasten yhteistyö, sekä lasten keskinäinen yhteistyö, joka demossamme toteutui kiitettävästi (Toivanen, 2009, s. 30). Lopuksi toteamme, etteivät asiat oikeastaan olisi voineet sujua paljoa paremmin, etenkin kun tämä oli ensimmäinen kerta meille jokaiselle, kun tällaista demoa pääsimme toteuttamaan.

Kirjoittajat: Arto Sirkiä, Elisa Helenius, Martta Tuominen, Annumaiju Toukola (Ryhmä 8)

LÄHTEET:
Ruokonen I. (2020). Varhaiskasvatuksen taidekasvatus – leikkiä, lumousta, oppimista ja hyvää elämää. Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitto VOL (ent. Lastentarhanopettajaliitto LTOL). Luettu: 19.10.2021. https://www.vol.fi/uploads/2020/02/de8a96fe-varhaiskasvatuksen-taidekasvatus_suomi_low.pdf

Savonlinnan esiopetuksen opetussuunnitelma. (2016). Savonlinnan kaupungin verkkosivut. Luettu: 19.10.2021 https://www.savonlinna.fi/wp-content/uploads/2021/04/10932-Esiopetussuunnitelma.pdf

Toivanen Tapio. (2009). Draamakasvatuksen mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa. Ruokonen I., Rusanen S. & Välimäki A. (toim.) 2009. Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 19.10.2021.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Toivanen, Tapio, & Arto Törmänen. (2014). Kasvuun! : draamakasvatusta 1-8-vuotiaille. 2. p. Helsinki: Sanoma Pro, Print.

VASU. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu: 19.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf