Pelastajat

TAVOITTEET

Etädemomme pedagogisina tavoitteina oli yhteistyötaitojen ja arjen turvallisuuteen liittyvien taitojen kehittyminen (Opetushallitus, 2014, s.17; Opetushallitus, 2018, s.25). Tarkoituksenamme oli myös vahvistaa lasten osallisuuden kokemusta ja kehittää heidän vuorovaikutus- ja monilukutaitojaan. Pidimme tärkeänä myös liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme. (Opetushallitus, 2014, s.18, 23; Opetushallitus, 2018, s.26.)

Demomme kantavana teemana oli yhteistyötaitojen kehittyminen. Tätä ajatellen rakensimme yhteyden kaverin arkisen auttamisen ja oikean pelastajan ammatissa vaadittavien taitojen välille. Etädemomme tavoitteena oli näin kehittää erityisesti varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2018, s.26) ja esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014, s.18–19) mainittua laaja-alaista osaamista, jonka kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä liikuntaa toimintaan eheyttäen.

ETÄDEMON TOTEUTUS

Etätuokiomme suunnittelu alkoi erilaisten paikkojen mietinnästä. Erityisesti pohdimme kohteita, joihin lapset eivät ole korona-aikana päässeet vierailemaan ja jotka olisivat lapsista innostavia (Sintonen, 8.9.2021). Lopulta paikaksi valikoitui paloasema. Paloasema tuntui lapselle (ja aikuisellekin!) jännittävältä kohteelta: pelastajia, paloautoja ja kiinnostava ympäristö, joka ei muutoin ole avoin arjessa lapsille. Korona-aikana tähän tärkeään yhteiskunnan turvaa tuovaan yksikköön ei ole myöskään päässyt vierailemaan. Ajattelimme, että paikka itsessään olisi oppimisympäristönä lapsille niin innostava, että se olisi omiaan takaamaan lasten kiinnostuksen siellä toteutettavaa toimintaa kohtaan. Myös esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2014, s.16) todetaan etäpedagogiikkaan liittyen, että opeteltavia tietosisältöjä enemmän, lasten laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, “miten esiopetuksessa työskennellään, millaisiksi oppimisympäristöt rakennetaan sekä miten lasten oppimista ja hyvinvointia tuetaan”. Suunnittelumme tukena oli myös J.A. Hollolan ajatus lapsen kasvusta spontaanien kasvuympäristön antamien mahdollisuuksien kautta (Sintonen, Nordström, Sairanen & Kumpulainen, 2020, s.46–47). Oppimisympäristömme toi mukanaan monia innostavia mahdollisuuksia, samalla se myös rajasi aihetta.

Näiden raamien sisään kehitimme taustatarinan tukemaan toimintaa ja syntyi ajatus pelastajakurssista, jonka aikana lapset suorittivat tehtäviä tavoitteenaan sammuttaa palava talo. Kurssin suoritettuaan lapset saivat pelastajadiplomin, joka lähetettiin ennalta opettajalle. Lapsille lähetettiin myös teemaan liittyvä ennakkotehtävä, jossa tutustuttiin väreihin ja numeroihin. Lähetimme päiväkodille myös laminoidun palavan talon, josta lapsipelastajat saivat aina kukin vuorollaan poistaa yhden palavan liekin, kun tehtävä oli suoritettu. Näiden avulla pystyimme osallistamaan lapsia (Sintonen ym., 2020, s.15).

Pelastajat toimivat tiimissä ja tehtäviä ideoidessamme halusimme luoda hauskoja myönteisten ihmissuhteiden luomista ja ongelmatilanteiden rakentavaa ratkaisemista tukevia tehtäviä, kuitenkin ilman ylimääräisiä välineitä (Opetushallitus, 2014, s.37; Opetushallitus 2018, s.44). Tästä pohdinnasta kehittyi liikunnanpedagogiikan kurssilta tutun nassikkapainin kevyt versio, jossa kaveria tarvitaan tehtävän suorittamiseen. Demossamme myös jumpattiin yhdessä 112 jumppa. Pidimme tärkeänä liikunnan eheyttämistä osaksi etädemoamme näyttääksemme tietotekniikan monipuolisuuden ja mahdollisuudet korona aikana ja toisaalta pitääksemme lapset innostuneena tuokiomme ajan. Halusimme tuokioomme myös tehtävän, jossa lapsille annettaisiin mahdollisuus tuoda esille heitä askarruttavia kysymyksiä. Mukaan saimmekin tätä tarkoitusta varten oikean pelastajan, jolta lapset saivat kysyä heitä askarruttavia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Lopuksi lasten tehtävänä oli arvuutella, kuinka nopeasti pelastaja pukee vaatteet ylleen. Kun arvaukset oli tehty, pelastaja näytti kuinka pelastajat osaavat pukeutua ja kertoi kuinka kauan siihen saa kulua aikaa. Demomme lopuksi kokosimme vielä eri tehtävät ja oppimamme yhteen lasten kanssa. Yhteenveto on tärkeä osa toiminnan lopetusta, jotta lapsille jää selkeä ajatus oppimistaan taidoista ja tuokion tapahtumista (Sintonen, 8.9.2021).

NÄKÖKULMIA

Demomme johdatteli meitä pohtimaan lasten osallisuutta. Kettukankaan ja Härkösen (2014, s.16) mukaan osallisuuteen liitetään usein käsitys lapsesta kompetenttina itseohjautuvana toimijana, joka pystyy tekemään itsenäisiä ja järkeviä valintoja ja vieläpä sen valinnan, jota aikuiset tilanteessa odottavat. Pieni lapsi ei kuitenkaan välttämättä tiedä, mikä hänelle on hyväksi, lapsi ei osaa esimerkiksi soittaa hätänumeroon. Siksi lasta tulee myös ohjata, neuvoa ja opettaa. Opettamisella lisätään lapsen tietoa, kykyä ja taitoa toimia ja tehdä päätöksiä. Osallisuus edellyttää siten kasvattajalta tahtoa kuunnella ja toteuttaa lasten aloitteita ja ohjata lasta vähitellen kasvavaan vastuun jakamiseen kuitenkin niin, että vastuu säilyy kasvattajalla. (Kettukangas & Härkönen, 2014, s.16.)

Edistimme lasten osallisuutta tietoisesti jo mainittujen innostavan oppimisympäristön, tarinallisuuden, kuuntelun sekä ennakkotehtävän avulla (joita käytimme siirtymäobjekteina arjesta tarinan maailmaan). Jätimme myös tarkoituksella tilaa lasten kysymyksille etädemon aikana. Osallisuutta edisti myös mielestämme selkeä ja hyvin laadittu suunnitelma, lopun koonti yhdessä lasten kanssa ja selkeä roolijako demon aikana. Kun omat roolimme olivat selvät, jäi demossa enemmän aikaa lasten huomioimiseen. Jos opettajan omasta toiminnasta huokuu innostus asiaan, tarttuu se usein lapsiinkin (Sintonen ym., 2020, s.57). Olimme itse aidosti innostuneita aiheesta ja se toivottavasti välittyi myös lapsille. Ainakin oma havaintomme oli, että lapset olivat innostuneita ja tempautuivat mukaan opetustuokioomme.

Kirjoittajat: Eeva, Janina, Anna-Maija, Sofia ja Reeta (Ryhmä 9)

Lähteet:

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

Opetushallitus. (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Sintonen, S. (8.9.2021). Luento: Kasvatuksen kysymyksiä ja miten suunnittelen etädemon? -Varhaispedagogiikka toiminnassa, Helsingin yliopisto.

Sintonen, S., Nordström, A., Sairanen, H., & Kumpulainen, K. (2020). Pedagogisen Haltijan kuiskaus -materiaalin soveltaminen varhaiskasvatuksessa J. A. Hollon sivistyskasvatusajattelun luentana. Ainedidaktiikka, 4(2), 44–62. https://doi.org/10.23988/ad.79782