University of Helsinki
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) kuvataan monilukutaitoa taitona tulkita ja tuottaa erilaisia viestejä. Hyödynsimme tuokiollamme runomuotoista tarinankerrontaa nukketeatteria apuna käyttäen. Ajattelimme, että pienten lasten on helpompi jaksaa keskittyä tarinaan, kun kuvassa näkyy mielenkiintoista rekvisiittaa, joka tukee tarinaa. Halusimme tuoda esille varhaiskasvatussuunnitelman kielten rikasta maailmaa ja eri keinoja toteuttaa kielellistä oppimista runomuotoisella kerronnalla sekä nukketeatterilla. Monilukutaidon lisäksi tuokiomme tavoitteina oli ympäristökasvatus sekä värit, joita ryhmässä oltiin käsitelty aiemminkin.
Etädemon toteutuksessa monilukutaito näyttäytyi opetuksen tavoitteena, mutta myös pedagogisena keinona tuoda lapsille esiin erilaisia tekstejä, kuvia ja toimintaympäristöjä. Samalla niiden tarkoituksena oli tukea lasten osallisuutta ja mielenkiintoa aihetta kohtaan. Monilukutaito on yksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Monilukutaidon perustana on, että erilaiset tekstit voivat olla kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Lapset tarvitsevat monilukutaitoa arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa (OPH 2018, s. 24–26).
Tehtäviin kuului erilaisten eläinten jälkien tunnistaminen, jälkien värien tunnistaminen ja niiden yhdistäminen sekä legopalikoiden lajittelu oikeiden värien mukaisesti. Tarkoituksena oli erilaisten tehtävien avulla etsiä Mantelille tammenterhoja. Nukketeatterin avulla voidaan eheyttää opetusta päiväkodissa ja se kehittää oppilaiden välistä yhteistoimintaa (Toivanen 2014, s. 86). Otimme tuokioon mukaan itse virkatun oravan, nimeltä Manteli. Koimme maskotin tuovan lapsille keskittymispisteen tuokion ajaksi. Huomasimme tuokion edetessä, että lapset reagoivat hyvin Mantelin toimintaan ruudulla ja halusivat auttaa häntä etsimään tammenterhoja.
Toteutuksessa yksi ryhmäläinen oli etänä ja kuvasi oman osuutensa pihalla. Näin lapset saivat aidon tuntuisen kuvan metsästä ja siitä, millaisessa ympäristössä Manteli seikkaili. Olimme ryhmässä vuorotellen ruudulla pitämässä tuokiota, ja Manteli seikkaili koko ajan taustalla erilaisten tikku-esineiden kanssa. Tuokiomme oli keskusteleva ja pyrimme osallistamaan lapsia esimerkiksi kysymällä, että olivatko he nähneet oikeita oravia. Huomioimme ja reagoimme lasten kommentteihin tuokion edetessä. Tuokiomme tukena oli päiväkotiryhmän opettaja, joka hoiti lasten ohjauksen päiväkodilla erinomaisesti.
Etäopetustuokion yhteen kokoavana ja rauhoittavana elementtinä oli runomuotoinen tarina Manteli-oravan talvivarastojen täyttämisestä. Halusimme pitää tuokion rauhallisena ja koimme, että runomuotoinen tarina auttoi siinä. Runomitta valikoitui tarinan pohjaksi, koska se ensinnäkin helpotti tarinan kirjoitusprosessia tarjoamalla selkeät raamit tekstin muodolle. Lisäksi runo kirjallisuudenlajina on erityinen. Runo sisältää rytmin, joka auttaa lasta keskittymään itse tekstin ilmaisuun ja siten ehkä ymmärtämään sanoman paremmin. Kaikessa toiminnassa on oma rytminsä. Musiikkikasvattaja Anne Lindeberg-Piiroinen (2017, s. 36) toteaa, että rytmi muodostaa kaiken tiedollisen ja taidollisen selkärangan. Se jaksottaa niin henkistä kuin fyysistä energiaa, ja siksi oikean sisäisen rytmin löytyminen auttaa niin suurta koordinaatiota vaativissa tehtävissä kuin pienten yksityiskohtien hiomisessakin. Rytmillä on siis tärkeä tehtävänsä oppimisessa, ja sen käyttö pienten lasten kanssa on perusteltua.
Etädemon suunnittelussa pohdimme, miten tekninen toteutus saadaan sujuvaksi ja vuorovaikutus lasten kanssa toimivaksi. Toisaalta yritimme nähdä mahdolliset haasteet ja niiden ratkaisemisen myös oppimiskokemuksena. Mertalan (2020, s. 25–26) mukaan se, miten me ammattikasvattajina suhtaudumme tieto- ja viestintäteknologian haasteisiin, mallintaa lapsille tietynlaisia toimijuuksia. Katkonaisen internetyhteyden korjaaminen voidaan kokea pedagogiikka hankaloittavana tekijänä, mutta se voi olla myös mahdollisuus lapsille havainnoida tilannetta ja siinä toimimista.
Tutulle lapsiryhmälle etädemoa suunnitellessa on tärkeää ottaa huomioon lasten aiemmat kokemukset digitaalisista välineistä, mikä tämän demon kohdalla ei ollut mahdollista. Etädemo toi lapsille mahdollisuuden kohdata puhetta ja kuvaa päiväkodin arjen ulkopuolelta, mutta lasten osallisuus kuvien tuottajana ja tulkitsijana jäi vähäiseksi. Aikuisten ohjaamana lapset pääsivät tutustumaan erilaiseen ympäristöön omista lähtökohdistaan riippumatta.
Kirjoittajat: Laura, Maria, Veera, Henna ja Maija-Riikka (ryhmä 9)
Lähteet:
Lindeberg-Piiroinen, Anne (2017). Mistä on musiikki tehty? Teoksessa Lindeberg-Piiroinen, Anne & Ruokonen, Inkeri (Toim.), Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja. (pp. 31 – 60). Classicus.
Mertala, P. 2020. Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti Journal of Early Childhood Education Research Volume 9, Issue 1, 2020, 6–31.
Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.
Toivanen, Tapio. 2014. Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8 vuotiaille. Sanoma Pro.