Kaveri- ja tunnetaitojen käsittely etäsadutuksen keinoin

Pixabay CC0

“Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta”. (VASU, 2018, 30.) 

Lähdimme rakentamaan etädemoa tavoitteenamme tuottaa monipuolisesti osallisuuden kokemuksia lapsille, tukea lasten minäpystyvyyttä sekä vahvistaa heidän kuvaa itsestään aktiivisina toimijoina ja vaikuttajina. Kaikkien työpanos, sekä jokaisen omat tiedot ja näkökulmat ovat tärkeitä yhteisen toiminnan rakennuselementtejä osallisuuden toimintakulttuurissa (Karlsson, 2014, 215). Menetelmäksemme valikoimme sadutuksen juuri sen osallistavan luonteen vuoksi. Sadutuksen lähtökohtana ajatellaankin jokaisella olevan tärkeää sanottavaa ja kyky muodostaa ajatuksistaan tarina (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Valitsimme sadun aiheeksi yhteistyössä ryhmän opettajan kanssa heille ryhmäytymisen kannalta ajankohtaisen ja merkityksellisen teeman, kaveri- ja tunnetaidot. Onnistuessaan sadutus voikin kasvattaa ryhmähenkeä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). 

Innostaaksemme lapsia teemaan ja tukeaksemme sadutusta käytimme Mieli ry:n tunne- ja kaveritaitokuvia. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa mainitaankin, että lapsia on hyvä ohjata kuvien tulkitsemiseen sekä kertomaan kuvista omia ajatuksiaan (VASU, 2018, 44). Monilukutaidon merkitys tiedostetaan etenevissä määrin nykypäivänä. Varhaiskasvatussuunnitelman (2018, 26) mukaan kuvanlukutaito sisältyykin monilukutaitoon. Olimme valinneet etukäteen teemaan sopivimmat kuvakortit, joilla varmistimme aiheen keskiössä pysymisen sekä suoriutumisen asetetun ajan puitteissa. 

Halusimme luoda lapsille mielekkään ja turvallisen oppimisympäristön, jossa jakaa omia ajatuksia, sekä tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Lapset pääsivät orientoitumaan tuokioon etukäteen keksimällä kuvakorteissa seikkaileville hahmoille nimet. Olimme myös toimittaneet ryhmälle kirjeen, jossa oli kyseiset hahmot. Ennen demoa lapset olivat myös luoneet “unelmien päiväkodin” tapahtumapaikaksi sadulle. Käytimme tätä piirustusta sadutuksen tukena sekä sanallisesti, että virtuaalisesti Zoom-taustakuvana eri kohdissa tuokiotamme. Mahdollistaaksemme lasten yksilöllisen huomioimisen valitsimme pitää nimileikin tuokion alkuun, jotta jokainen lapsista sai kokea osallistuvansa ja tulevansa huomatuksi. 

Lapset tulkitsivat ja sanoittivat kuvakorttien tunteita ja tilanteita, ja näin pääsivät käsittelemään sadun kautta eri tunnetiloja ja omassa elämässään tapahtuneita tilanteita, jotka ovatkin sadutuksen tärkeitä elementtejä (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Karlssonin (2014, 226) mukaan sadutus herkistää aikuisen huomaamaan ja seuraamaan lasten pohdintoja, sekä ideoita tuoden esiin lasten oman kulttuurin ja sen rikkauden. Esiopetussuunnitelmassa mainitaan saduttaminen lapsia tarinoiden teon harjoitteluun sekä itse tekemiseen innostavana menetelmänä (2014, 33), ja tämä onnistuikin tuokiossamme mielestämme hyvin. 

Saimme lapsilta paljon hienoja ideoita sadun kehittymiseen ja kirjasimme ne ylös. Lasten kuuleminen ja heidän aloitteisiinsa vastaaminen ovatkin tärkeitä kehittyvien vuorovaikutustaitojen kannalta (Vasu, 2018, 41). Koimme, että nämä seikat onnistuivat tuokiossamme. Lapsen on mahdollista jäsentää omaa elämäänsä, ilonaiheita sekä pelkojaankin oman satunsa kautta ja tekee ne näin myös toisille tiettäväksi (Heikkilä-Halttunen, 2018, 120). Sadutuksen jälkeen luimme valmiin sadun lapsille ja lähetimme sen heille sähköisesti. 

Etäpedagogiikkatuokiota suunnitellessa tuli ottaa huomioon useita sellaisia seikkoja, joita tavallisessa tuokiossa ei tarvitsisi miettiä. Yhteyksien toimiminen, vaatetus valitun taustan kanssa ja äänen selkeä kuuluminen olivat asioita, joita jouduimme pohtimaan ennen tuokiota. Kuitenkin kaikki sujui hyvin, mutta olimme varautuneet myös siihen, että yhteys olisi esimerkiksi katkennut. Vaikka tuokio järjestettiin etänä, koimme että se ei tuonut haasteita lapsien kanssa kommunikointiin. Erityisen tärkeää demossa meille oli vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Saimme mielestämme hyvän kontaktin lapsiin ja lapset sitoutuivat tuokioon. Mielestämme etädemomme oli toimiva kokonaisuus, jota lapsiryhmä voisi helposti jatkokehittää esimerkiksi lähettämämme lasten keksimän sadun pohjalta. 

Kirjoittajat: Linda Ankkuriniemi, Aino Myrsky, Elinor Sarliker & Jasmin Vidgren

Demossa käyttämämme kaveri- ja tunnetaitokortit 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/tunnekortit-varhaiskasvatukseen/ 

https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/kaveritaitokortit-varhaiskasvatukseen/ 

Lähteet 

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf . 

Heikkilä-Halttunen, P. (2018). Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena. 

Karlsson, L. (2014). Sadutus: avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus. 

VASU (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Luettu 21.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf . 

Leave a Reply