Avaruusseikkailu – Vakapedagogiikkaa etänä

Halusimme järjestää lapsille elämyksellisen seikkailun ja aloitimme etätuokiomme suunnittelun ilmiöoppimisen näkökulmasta. Toiveenamme oli järjestää enemmän tiedepainotteinen ja kokeilullinen tuokio, johon oli tarkoitus sisällyttää ilmiöoppimiseen viittaava tiedekokeilu ruokasoodalla ja etikalla, mutta tämä suunnitelma kaatui omaan mahdottomuuteensa huomioiden resurssit sekä etäyhteyden tuomien haasteiden vuoksi. Tällainen tuokio olisi kuormittanut liikaa varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja meitä. Päätimme siis keskittyä olemassa oleviin mahdollisuuksiin ja käytimme apunamme vuorovaikutusta, kehollista ilmaisua ja ryhmässä toimimisen taitoja, jotka kuuluvat myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimisen alueisiin: ilmaisun monet muodot, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn (Varhaiskasvatussuunnitelma. 2018, s.40–48). Etädemon tavoitteenamme oli saada lapset tekemään yhteistyötä ja toimimaan yhdessä ryhmänä niin, että jokainen pääsee osallistumaan yhdenvertaisesti, sekä vahvistaa lasten kaveritaitoja. Lisäksi tavoitteena oli tutkia muotoja niin, että lapsilla on mahdollisuus muotojen ominaisuuksiin tutustumiseen ja niiden nimeämisen harjoitteluun. (Kajetski & Salminen, 2018, s. 149).

Tuokiomme teema sijoittui avaruuteen, jossa lasten tehtävänä oli auttaa meitä avaruusseikkailijoita selvittämään koodi, jonka avulla saisimme avattua avaruusaluksen oven. Koodin ratkaisemiseksi lasten täytyi suorittaa kolme tehtävää, joista jokaisesta saa vastaukseksi yhden kuvion.

Etätuokion set up

Tavoitteenamme oli aloittaa demo mukaansatempaavalla alkujuonnolla, jossa alustettiin tarinaa ja tulevia tehtäviä lapsille, jotta lasten mielenkiinto demoa kohtaan heräisi ja uteliaisuus aihettamme kohtaan syttyisi. Saamamme palautteen mukaan aloitus onnistuikin tavoitteidemme mukaisesti ja sai lapset pysymään kiinnostuneina koko tuokion ajan.  Ensimmäisessä tehtävässä lasten täytyi muodostaa kehojaan apuna käyttäen kolmio. Ajatuksena oli, että lapset olisivat ryhmänä muodostaneet lattialla maaten kolmion. Lapsiryhmä oli hyvin itseohjautuva ja lopputuloksena olikin, että lapset kokeilivat kaikki itsenäisesti kolmion muodostamista; käsillään ja sitten koko kehollaan. Tavoitteemme ryhmätyöstä jäi kuitenkin tässä tehtävässä saavuttamatta, mutta sen sijaan lasten oma luovuus pääsi esille ja vertaisoppiminen mahdollistui lasten katsoessa mallia toisiltaan.

Toisessa tehtävässä lapset pääsivät rakentamaan yhdessä Lego Duplo -palikoista neliön, käyttäen apuna mallikuvaa, joka oli lähetetty jo aiemmin ryhmän opettajalle. Tässä tehtävässä lapset lähtivät hienosti sekä innokkaasti yhteistyöllä rakentamaan muotoa, ja muodon valmistuttua arvuuttelimme mistä muodosta oli kyse. Kolmannessa tehtävässä tuli muovailla muovailuvahasta planeetan muotoinen kappale. Halusimme, että jokainen saa varmasti osallistua, joten jokainen muotoili oman planeettansa. Kun planeetat, eli pallot oli saatu muotoiltua muovailuvahasta, muistelimme minkälaista geometristä muotoa se muistuttaa. Hienosti lapset osasivat nimetä ympyrän ja saimme viimeisen muodon koodiimme.

Kun tehtävät oli suoritettu, pääsimme syöttämään koodikuviot tablettiin yhdessä lasten kanssa. Lapset saivat piirtää muodot ilmaan ja me olimme tehneet Canva-ohjelmalla valmiiksi videopätkän, jossa pyöri kolmio, neliö ja ympyrä. Hetken päästä näytölle tuli oikein-merkki sekä ääni, mikä viesti tehtävän onnistumisesta. Lapset huokailivat ja iloitsivat ihmetyksestä sekä ilosta ja vaikuttivat erittäin ylpeiltä hienosta suorituksestaan. Lapsille myönnettiin lopuksi vielä avaruusavustajien kunniakirjat ja me pääsimme matkaamaan takaisin maan pinnalle.

Demon aikana lapset heittäytyivät hienosti vapaaseen keskusteluun kanssamme ja antoivat meille neuvoksi, että ensi kerralla kannattaakin kirjoittaa koodi muistiin, jotta emme jatkossa jäisi avaruuteen jumiin. Olimme suunnitelleet pohtivamme näitä asioita lasten kanssa loppujuonnossa, mutta keskustelu eteni niin luontevasti eteenpäin, että halusimme jatkaa keskustelua ja vastata lapsien aloitteisiin, mikä omalta osaltaan vahvistaa lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja (Varhaiskasvatussuunnitelma, 2018, s. 26; Kettukangas & Härkönen, 2014, s.74). Lapset pyysivät saada avaruudesta valokuvan, jonka lupasimme heille lähettää, joten vuorovaikutuksemme jatkui myös etädemon jälkeen. Toivottavasti aihe oli lapsille niin mielenkiintoinen, että se jäi elämään lasten arjessa esimerkiksi leikkien kautta. Kiinnostus on oppimiseen erityisen edistävästi vaikuttava tunne (Lonka, 2015. s. 139) ja se esimerkiksi parantaa opittavien asioiden muistamista (Lonka, 2015. s. 158), joten siksikin mielenkiintoisen toiminnan toteuttaminen on tavoiteltavaa.

Seuraavaa rakettilentoa odotellen, avaruusseikkailijanne

Anna Pugin, Agnes Matso, Sanna-Kaisa Parta, Kadriye Alabay ja Noora Wilhola (ryhmä 8)

Lähteet

Kajetski, T. & Salminen, M. (2018). Uusi matikasta moneksi. Lasten keskus & Kirjapaja Oy.

Kettukangas, T., & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96-114.

Lonka, K. (2015). Oivaltava oppiminen. Helsinki: Otava.

Opetushallitus (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018.

Leave a Reply