Lapset asiantuntijoina

Varhaiskasvatuslaki edellyttää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen sekä vahvistamisen osaksi varhaiskasvatusta. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille (VASU, 2018, 25). Valitsimme vuorovaikutus- sekä kaveritaidot keskeiseksi teemaksi etädemoomme lapsiryhmästä tulleen toiveen pohjalta.

Lähdimme kehittämään etädemotuokiota, jossa keskitymme erityisesti vuorovaikutukseen, lasten osallistamiseen sekä toimimiseen asiantuntijoina. Ideoimme yhdessä erilaisia lapsilähtöisiä toiminnallisia tehtäviä, joissa lapset toimivat sekä yhdessä että erikseen. Taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä kuuluvat hyvään vuorovaikutukseen ja kulttuuriseen osaamiseen. Myönteisten ihmissuhteiden luominen ja ongelmatilanteiden rakentava ratkaiseminen edellyttävät yhteistyötaitoja (EOPS, 2014, s. 17). Halusimme demotuokion olevan käytännönläheinen sekä helposti toteutettavissa. Ideoinnin pohjalta syntyi etädemotuokio, jonka keskiössä toimi vedenalaisessa esikoulussa aloittava Mauno-mustekala.

Etädemomme pedagogiseksi tavoitteeksi asetimme vuorovaikutuksen, jossa demon vetäjät kuuntelevat ja viestivät sensitiivisesti lasten kanssa. Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten osallisuus, kuulluksi tuleminen sekä lasten aloitteisiin vastaaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Sensitiivinen kohtaaminen ja reagoiminen lasten viesteihin on keskeistä tukemaan kehittyviä vuorovaikutustaitoja. Etädemossamme haluisimme keskittyä juuri lasten kuuntelemiseen, sensitiiviseen kohtaamiseen sekä osallisuuden kokemisen tärkeyteen. Etädemon suunnittelua ja toteutusta ohjasti lapsuuden itseisarvo, halusimme kohdata lapset arvostavasti, kuunnella heidän ajatuksiaan sekä vastata heidän aloitteisiinsa. (VASU, 2018, 41.)

Olimme ennen tuokiota yhteydessä varhaiskasvatusyksikön yhteyshenkilöön, jotta saimme kokeiltua etukäteen yhteyden toimivuutta sekä tarkastettua tuokiossamme paikalla olevien lasten nimet. Halusimme kohdata lapset niin yksilöllisesti kuin etäyhteyden avulla on mahdollista, sillä jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas, jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi nähdyksi, otetuksi huomioon sekä ymmärretyksi omana itsenään. (VASU, 2018, 20). Nimien tietäminen oli tämän vuoksi avainasemassa.

Tuokiomme koostui kolmesta osallistavasta tehtävästä, päähenkilö Mauno-mustekalasta sekä vuorovaikutuksesta. Demon päähenkilö Mauno oli menossa ensimmäistä kertaa eskariin jännittyneenä, sillä hän oli kadottanut ystävänsä madon. Sitoutimme lapset draamasopimuksen keinoin toimintaan kysymällä heidän halukkuuttaan auttaa Maunoa (Toivanen, 2010). Lasten tehtävänä oli auttaa Maunoa löytämään ystävänsä sekä ohjeistaa heitä esikoulussa toimimisessa. Ensimmäisessä toiminnallisessa tehtävässä lapset etsivät tilaan etukäteen piilotettuja duploja. Lapset lähtivät innokkaasti etsimään omiaan ja heitä kannustettiin avustamaan myös toisiaan duplojen löytämisessä. Tehtävän jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle. Seuraavaksi lapset kokosivat duploista yhdessä omannäköisensä madon. Lisäksi lapset saivat keksiä madolle nimen. Lopuksi lapsia ohjeistettiin laittamaan Mato-Matala taikapussiin, josta se taikamaisesti ilmestyi vedenalaiseen eskariin. Aluksi Mato-Matala piilotteli vetäjältä selän takana ja välillä pään päällä. Lapset saivat ohjeistaa vetäjää missä Mato-Matala on. Tämän tehtävän avulla lapset saivat olla osallisia ja toiminta oli interaktiivista molempiin suuntiin. Näiden tehtävien pedagogisena tavoitteena oli yhteistyö taidot ja auttaminen.  Seuraavassa osiossa lapset pääsivät toimimaan asiantuntijoina kertomalla Maunolle esikoululaisen taidoista. Valmiiksi aseteluilla helpoilla kysymyksillä saimme keskustelua ja vuorovaikutusta aikaan. Sanallisen kerronnan lisäksi lapsia kannustettiin näyttämään taitoja esittäen. Lopuksi demotuokion aloittanut ohjaaja palasi saattamaan tuokion loppuun. Lapset pääsivät kertomaan tekemistään tehtävistä sekä oppimistaan asioista. Lapsille sanallistettiin tuokion kulkua, kerrottiin opittuja asioita sekä kysyttiin lapsien ajatuksia tuokiosta. Lasten kanssa kerrattiin yhdessä, mitä teimme ja opimme demon aikana. Lisätehtävänä lapset keksivät yhdessä ohjaajan kanssa erilaisia liikkumistapoja Maunolle ja Mato-matalalle.

Päädyimme valitsemaan demotuokion vetäjiksi kaksi henkilöä, jotta vuorovaikutus lasten kanssa olisi helpompaa. Halusimme etädemon yhteyden olevan mahdollisimman vakaa, joten päädyimme pitämään tietokoneen paikallaan ja mahdollisimman vakaalla alustalla. Tavoitteenamme oli myös rauhallinen ja hidas tempo, jotta kuulemme lasten aloitteet ja kysymykset. Tuokion alussa saimme tietää ryhmän olevan sovittua pienempi. Tästä johtuen tuokiomme jäi suunniteltua lyhyemmäksi, mutta mahdollisti toimivamman vuorovaikutuksen lasten kanssa. Lapset osallistuivat tuokioon innokkaasti, hyvässä vuorovaikutuksessa sekä toisiaan avustaen. Lapset jaksoivat myös keskittyä ja kuunnella koko tuokion ajan rauhallisesti. Tuokiossa oli läsnä rauhallinen ilmapiiri, joka mahdollisti helpon seurattavuuden. Tältä osin demo onnistui suunnitelman ja tavoitteiden mukaisesti.

Palaute varhaiskasvatusyksiköstä oli pääsääntöisesti positiivista. He kiittivät selkeästä suunnitelmasta sekä valmistelutyön helppoudesta. Tekninen totutus sujui heidän mielestään hyvin, ainoastaan äänen viive oli hankaloittanut vuorovaikutusta. Demon aihe oli puhututtanut lapsiryhmässä pitkään. Perjantain päiväkirjamerkintöihinkin oli tullut useita mainintoja etädemostamme, niin mieleenpainuva se oli ollut lapsille.

Kirjoittajat: Tiina, Tytti, Alma, Ellen ja Silja (ryhmä 9)

Lähteet:

Opetushallitus. Esiopetussuunnitelma. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/esiopetuksen-opetussuunnitelmien-perusteet

Opetushallitus varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Luettu 20.10.2021. Luettavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOY