Esikoululaisten kaverisuhteiden tukemista etädemon avulla

 

 

Etädemo toteutettiin esikouluikäisille lapsille. Tuokioon osallistui lapsia kahdesta eri ryhmästä. Tuokion teemaksi valikoitui kaveritaidot päiväkodin toiveiden mukaisesti. Kaveritaitoja lähdimme käsittelemään hyödyntäen Katri Kirkkopellon Piki kirjassa olevaa tarinaa, jossa Piki ei pääse mukaan muiden leikkiin (Kirkkopelto, 2016, s. 5-7). Lisäksi demon tehtävien suunnittelussa hyödynnettiin kirjaa Mun ja Sun juttu! Lasten sosiaalisten taitojen vahvistaminen kiusaamisen ehkäisyssä (Haapsalo, Kirkkopelto & Repo, 2016, s. 31 & 51).

Demo koostui ryhmän ja Piki paperinuken esittäytymisestä, Piki tarinasta, oikein ja väärin- väittämistä (peukaloäänestys), tarinan lopetuksesta sekä Unelmakuvituskaveri -tehtävästä, jonka ryhmä voi tehdä sopivana hetkenä tuokion jälkeen sekä tuokion lopetuksesta.

Poissulkeminen on alle kouluikäisillä lapsilla yksi yleisimmistä kiusaamisen muodoista (Repo 2015, viitattu lähteessä Pikkumäki & Peltola, 2017, s. 10). Poissulkemisessa joku jätetään tahallisesti yhteisen toiminnan ulkopuolelle ja se yleensä tarkoittaa useamman ihmisen välistä vuorovaikutusta (Fanger, Frankel & Hazen 2012, viitattu lähteessä Pikkumäki & Peltola, 2017, s. 10). Tämän vuoksi tuokiomme tarina ja teema sopivat hyvin päiväkodissa toteutettavaksi.

Lasten kanssa on myös tärkeää pohtia yhdessä ryhmässä; millaista on kiva kaveruus, miltä tuntuu, jos leikistä jätetään ulkopuolelle, päiväkodin kaverisuhteita ja tunnetaitoja.

Etätuokion haasteena on Internet-yhteyden mahdollinen pätkiminen tai toimimattomuus, lasten vastausten kuulemisen sekä näkemisen vaikeus. Tuokio onnistui teknisiin olosuhteisiin nähden todella toimivasti ja ryhmän suunnitelman mukaan.

Etätuokiota pidettäessä haluaisi pystyä tarjoamaan lapsiryhmälle, jotain sellaista mikä ei olisi mahdollista samassa huoneessa kohdatessa. Tämän vuoksi kaveritaitojen lisäksi tuokion taustalla olevana teemana oli myös mediakasvatus. Lapset kokevat median innostavana ja mediavälineiden käyttö opetuksessa voi motivoida lasta oppimaan (Salomaa & Sommers-Piiroinen, 2013, s. 9). Tarinan edetessä ja lukijoiden vaihtuessa vaihtui myös lukijoiden taustalla näkyvät tarinan hahmot, jotka oli toteutettu Zoom-videoneuvotteluohjelman taustakuvia hyödyntäen. Taustakuvien tarkoituksena oli tuoda lapsille sadun seurantaan mielenkiintoa ja toivottavasti samalla jotain uutta ihmeteltävää, jota Internet-ympäristö mahdollistaa verrattuna perinteiseen sadun lukuun. Taustakuvien tuoma ihmetys voisi parhaimmillaan herättää ryhmässä keskustelua virtuaalimaailmojen todellisuudesta ja samalla lisätä lasten mediakriittisyyttä. Olisi hienoa, jos satuhetki Pikin maailmassa innostaisi ryhmää kaveritaitojen käsittelyyn esimerkiksi esikoululaisten videoprojektin muodossa. Videoprojektissa voisi seikkailla, vaikka lasten unelmakuvituskaverit, joita pyysimme lapsia piirtämään tuokion jälkeen sopivana hetkenä.

Pohdimme yhdessä, mitä asioita tekisimme toisin, sekä miten kehittäisimme tuokiota lisää. Vaikka olimmekin sopineet puheenvuoroista etukäteen, etänä toteutettu tuokio haastoi meitä pitäjiä suoriutumaan sulavasti puheenvuorojemme vaihdossa. Toinen huomiomme oli se, että tuokiolle on oltava selkeä lopetus. Sitä emme etukäteen olleet suunnitelleet tarpeeksi ja se jäi siksi hieman sekavaksi. Ryhmä, jolle pidimme tuokion, oli innokas ja osallistuva. Heiltä olisi selkeästi löytynyt energiaa osallistua enemmän, joten tuokioon olisi voinutkin lisätä jonkin kehollisesti osallistavan toiminnan tai sitä olisi voinut jatkaa ryhmän kanssa seuraavalla viikolla. Myös medialukutaidon sisällyttäminen tuokioon olisi sopiva lisä mediakasvatuksen tueksi.

Tuokiota voi kehittää eteenpäin medialukutaidon näkökulmasta esimerkiksi näyttämällä lapsille erilaisia kuvia kirjasta ja keskustelemalla siitä mitä kuvissa näkyy, mitä niistä puuttuu eli mitä jää kuvan ulkopuolelle ja miksi. Kuvien hahmoja voidaan tarkastella lähemmin ja pohtia miltä niistä saattaisi tuntua. Voidaan pohtia miksi hahmot toimivat niin kuin toimivat ja olisivatko he voineet tehdä toisin. Näin tieto ja viestintäteknologiaa voidaan hyödyntää sekä oppimisen välineenä että oppimisen kohteena (Mertala, 2020, s. 10) . Teknologia toimii oppimisen välineenä tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn oppimiselle ja oppimisen kohteena, kun kuvien kriittisen tarkastelun avulla harjoitellaan medialukutaitoa.

Tuokio on suunniteltu esikouluikäisille lapsille, mutta se voidaan soveltaen toteuttaa myös pienempien lasten kanssa. Piki materiaalia on lisää myös saatavilla varhaiskasvatuksen käyttöön täällä:

Materiaalit

Lasten kanssa medialukutaitoa voidaan harjoitella pohtimalla mikä luetussa sadussa voisi tapahtua oikeasti ja mikä ei. Näin harjoitellaan toden ja tarun erottamista toisistaan. Etäyhteydellä toteutettu keskusteleva tuokio vaatii kuitenkin sen, että käytössä olevat laitteet mahdollistavat keskustelun. On tärkeää varmistaa, että tuokion vetäjä ja lapset kuulevat toisensa.

Lähteet:

Haapsalo, T., Kirkkopelto, K. & Repo, L. (2016). Mun ja Sun juttu! Lasten sosiaalisten taitojen vahvistaminen kiusaamisen ehkäisyssä. (2. painos) Helsinki: Seurakuntien Lapsityön Keskus ry.

Kirkkopelto, K. (2016). Piki. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy

Mertala, P. (2020) Laaja-alaisen tieto- ja viestintäteknologiaosaamisen tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Journal of Early Childhood Education Research, 9(1), 6-31. Luettu 7.10.2021. https://jecer.org/fi/wp-content/uploads/2020/02/Mertala-issue9-1.pdf

Pikkumäki, S. & Peltola, M. (2017). Poissulkeminen ja siihen liittyvät vaikuttamiskeinot varhaiskasvatuksessa. Prologi-puheviestinnän vuosikirja 2017(1), 8–23. Luettu 5.10.2021. https://journal.fi/prologi/article/view/95919/54317

Salomaa, S. & Sommers-Piiroinen, J. (2013). Mediakasvatus kuuluu kuvaan varhaiskasvatuksessa: Kokemusten jakamista ja toimintamalleja varhaisen mediakasvatuksen yhteiseen kehittämiseen. Mediakasvatus ja kuvaohjelmakeskus MEKU. Luettu 7.10.2021. http://www.mediataitokoulu.fi/kuuluukuvaan.pdf

Kirjoittajat:

Eeva-Kaisa Laasonen
Noora Lantta
Krista Sigmundt
Lyydia Sivula

Leave a Reply