Lapset matematiikan ja avaruuden pyörteissä

Etädemossamme johdattelimme lapset matematiikan maailmaan avaruusseikkailun avulla. Lasten tehtävänä oli auttaa astronautteja ratkaisemaan avaruusolioiden jättämiä matemaattisia tehtäviä, joiden avulla saimme avaruusaluksemme kadonneet osat takaisin ja pääsimme matkaaman takaisin maapallolle. Lapset orientoituivat toimintaan lähettämämme kirjeen avulla, jossa pyysimme heidän apuaan ja lähetimme myös portaalin, jota pitkin he pääsevät avaruuteen, sekä tietenkin avaruuspuvut. Toimintaan osallistui 9 esiopetusikäistä lasta sekä mukana ollut varhaiskasvatuksen opettaja. Avaruus kuului lasten mielenkiinnon kohteisiin ja kuten esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014, s. 35) todetaan, on erityisen tärkeää liittää matemaattisten taitojen opettelu osaksi lasten kokemusmaailmaa sekä hyödyntää opetuksessa eri aisteja, leikkejä, tarinoita sekä teknologiaa.

Tavoitteenamme oli vahvistaa matemaattisia taitoja, kuten vertailu, luokittelu, järjestykseen asettaminen ja tutustua geometrisiin muotoihin. Tämän lisäksi tavoitteena oli tukea ongelmanratkaisutaitoja ja tuottaa elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. EOPSIN (2014, s. 28) mukaan kokemukselliset ja toiminnalliset työtavat vahvistavat lasten oppimismotivaatiota ja tarjoavat elämyksiä. Tämän lisäksi nostimme tärkeäksi tavoitteeksi vuorovaikutustilanteen luomisen ja ylläpitämisen, sillä etäyhteyksin toteutettava toiminta asettaa omat haasteensa vuorovaikutukselle. Huolimatta näistä haasteista, tuo se myös rajattomasti mahdollisuuksia ja moninainen mediaympäristö tarjoaakin mahdollisuuksia hyödyntää pedagogiikassa lapsien tarvitsemia ja heille tuttuja ympäristöjä ja taitoja (Mustola ja Rissanen, Valloittava varhaiskasvatus, luku 19). Toteutimme etädemomme pelkkien Zoom-ohjelman virtuaalitaustojen avulla, joka loi tunnelmaa ja tuki lasten mielikuvitusta sekä leikillisen roolin ottamista.

Lehtisen ja Koivulan (2017) mukaan leikin avulla lapset oppivat moninaisia taitoja, kuten matemaattista ajattelua, ongelmaratkaisu- ja yhteistyötaitojen vahvistamista sekä vuorovaikutus tilanteiden kehittämistä; eli leikkiminen toisten lasten ja aikuisten kanssa mahdollistaa lapselle erilaisten taitojen oppimisen. Tuokiossamme painotimme matemaattisten taitojen kehittämistä, jossa käytimme hyödyksi lasten mielenkiinnon kohteita, sekä hyödynsimme leikillisyyttä, joka jatkuu koko tuokion ajan. Etädemossa pyrimme lasten kanssa vuorovaikutukseen, sekä sanallisesti, että kehollisesti. Jokaisella tuokion pitäjällä oli oma roolihahmo eli astronautti, joita lapset avustivat. Tuokion aikana matkustimme aurinkokunnan halki, poiketen Saturnuksessa, asteroidivyöhykkeellä, Marssissa ja kuussa ennen kuin pääsimme takaisin maapallolle, suoraan lasten päiväkodin pihalle. Vaikka toimintamme ei perustunut leikkituokioon, voidaan siihen sisällyttää leikkiä, jossa aikuinen toimii leikin järjestäjänä ja organisoi leikeille sopivan sosiaalisen ja fyysisen tilan (Lehtinen & Koivula 2017).

Tuokiomme yksi pedagogisista tavoitteista oli lasten osallistaminen. Aikuisen tehtävänä on huolehtia, että toimitaan lapsen ikää ja kehitystä vastaavalla tavalla. Ennen kaikkea täytyy miettiä, miten lapsen osallisuus voi toteutua mahdollisimman hyvin kussakin tilanteessa ja elämänvaiheessa (Turja & Vuorisalo, 2017). Olimme etukäteen selvittäneet lapsiryhmän iän, koon sekä mielenkiinnon kohteet, jotka auttoivat tuokion suunnittelemisessa juuri osallistamisen kannalta. Lasten osallisuus kävi toteen jo lähettämässämme avunpyyntökirjeessä, jossa annettiin ymmärtää, että juuri heidän apunsa on korvaamatonta ja juuri heidän osaamisensa auttaa meidät takaisin kotiin avaruudesta. Samanlainen ilmapiiri säilyi mielestämme läpi tuokion, joka loi lapsille kuvaa omasta pystyvyydestä. Priscilla Aldersonin mukaan lasten on helppo osallistuessaan osoittaa omaa kypsyyttään, kun aikuinen antaa sille tilaa ja on itse kypsä ja luotettava omassa toiminnassaan (Turja & Vuorisalo, 2017).

Tunnelma oli selvästi vuorovaikutukseen kannustava. Kaikki olivat innoissaan tehtävistä ja osallistuivat aktiivisesti. lapset saivat toimia itsenäisesti ja ruudun läpi välittyi tunnelma, josta huomasi lasten kokevan kykenevänsä itsenäiseen tehtävien ratkomiseen, mikä on elintärkeää lapsen itsetunnon vahvistamiseksi ja ylläpitämiseksi. Onnistumisen tunteet välittyivät meille erinomaisesti kunkin tehtävän päätteeksi.

Yksi tehtävistä sisälsi geometristen muotojen muodostamista kivien avulla. Tämä oli ainoa tehtävä, jossa lasten osallisuus jäi epäselväksi. Pohdimme olisiko tehtävän voinut tehdä pienryhmissä, mikä olisi varmistanut jokaisen lapsen tasapuolisen osallistumisen. Olemme tyytyväisiä tuokioomme, saimme kuitenkin palautetta yksittäisistä siirtymistä, joissa vuorovaikutusta olisi voinut pitää yllä paremmin. Siirtymät tehtiin pimentämällä kamera taustan vaihdon ajaksi, jonka aikana osa lapsista ihmetteli varsinkin aluksi mitä tapahtuu. Olisimmekin voineet sanoittaa siirtymää enemmän.

Lähteet:

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 11.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Koivula M., Siippainen, A. & P. Eerola-Pennanen (toim.) (2017). Valloittava varhaiskasvatus. Tampere: Vastapaino.

 

Kirjoittajat: Maya Häkämies, Kaspian Makkonen ja Oona Toukolehto