Viidakko liikuttaa Viskareita

Pidimme viskareille etänä liikunnallisen tuokion, jonka lähtökohtana oli liikunnan ilo ja motoristen perustaitojen harjoittelu (Vasu 2018, s. 47–48). Tuokion tarinallisena teemana oli viidakko ja sen eläimet. Harjoittelimme motorisia perustaitoja käymällä läpi liikunnan kolmea perustaitoa: liikkumis-, tasapaino- sekä käsittelytaitoja. Näiden motoristen perustaitojen harjoittamisen avulla lapsi oppii taitoja, joilla selviää arkipäivän askareista. Niiden kehittyminen luo pohjan lapsen liikkumiselle ja kokonaisvaltaiselle fyysiselle aktiivisuudelle (Rintala, P. & Iivonen, S., 2016). Liikkuminen myös mahdollistaa aivojen oppimiskyvyn (Huotilainen, 2019).

Kutsuimme lapsia yhteiseen tarinalliseen leikkimaailmaan (Paananen & Rainio, 2019) kanssamme etsimään haikaran aarretta. Aloitimme esittelymme sillä, olimme pukeutuneet apinaksi, pandaksi ja tiikeriksi. Tämän jälkeen kuvailimme ympäristöämme viidakossa. Matkan varrella oli erilaisia tehtäviä, kuten hyppyjä, juoksua, tasapainottelua ja pallojen kiinniottoa. Tehtävien jälkeen olimme tarinassa matkustaneet aarteen luo, jonka lapset etsivät. Aarre löytyi viskareiden salissa olevasta aarrearkusta. Aarrearkun sisältä oli tarkoitus löytyä tekemämme timantit lapsille, mutta ne olivat kadonneet postissa. Toivomme postin vielä kuljettavan timantit perille. Ryhmän opettaja kirjoitti aarrearkkuun lapun aarteen katoamisesta leikkimielisesti. Olimme antaneet lapsiryhmän opettajalle ideoita, jota lapset voisivat timanttien kanssa jatkossa tehdä. Esimerkiksi timanttien jakaminen ja niiden vertailu sekä timantteihin oman nimen kirjoittaminen, joka luo lasten osallisuutta tuokioon. Aarteen löytyminen lasten omasta ympäristöstä, vaikka me olimme vain kuvina näytöllä, sai toivottavasti aikaan lasten oppimisympäristön moninaistumista eri suuntiin. Tiedon yhteisöllinen muodostaminen (Kumpulainen ym. 2019) näin etäyhteydellä ei ole helppo tehtävä, mutta ainakin meille opiskelijoille oli nautinnollista tavata lapsia myös etänä.

Tuokiomme tavoitteena oli leikillisen ja tarinallisen liikuntatuokion keinoin vahvistaa lapsiryhmän osallisuuden ja liikkumisen ilon kokemuksia. Osallisuuden kokemuksia tuimme, kun lapset saivat aluksi esitellä omia roolieläimiään ja kun he saivat kertoa lopussa, mikä oli helppoa, vaikeaa ja kivaa. Osallisuutta kehitettiin myös motoristen perustaito harjoitteiden avulla, kun lapset näyttivät omia onnistumisiaan erilaisissa liikkeissä. Onnistumisen ilon huomasi lapsista selvästi; he nauroivat ja olivat iloisia tehdessään liikkeitä. Huomasimme, että suunnittelemamme liikkeet olivat heille melko helppoja. Emme tunteneet lapsiryhmää etukäteen, joka vaikeutti suunnittelua. Opimme, miten tärkeää on tuntea ryhmän lasten motoriset taidot ja tunnistaa, jos jollain kehitysalueella on vielä harjoittelemista. Liikkumisen riemun lisäksi tavoitteena oli monilukutaito: lasten kyky lukea moninaisia viestejä ja luoda omia merkityksiä multimodaalisesti: kehollisesti kokeillen, sanoilla, naurulla ja tietokonevälitteisesti. (Kumpulainen ym. 2019).

Suunnitellessamme tuokiotamme otimme huomioon digitaalisen etäopetuksen mukanaan tuomat haasteet. Halusimme taata lapsille mahdollisimman liikkuvan tuokion, jossa yhdistyy leikillistä, tarinallista sekä draamallista pedagogiikkaa. Monilukutaito on tärkeä tulevaisuuden taito, jossa yhdistyvät yhdessä kokemisen elementit, niin lapsiryhmän kuin meidän yhteinen kokemisemme, hassuttelu, yhteinen leikki ja mielikuvittelu. (Kumpulainen ym. 2019).

Tuokion kulku sujui oikein hyvin, vaikka timantit eivät löytäneetkään perille. Pieniä kehityskohteita löytyy kuitenkin. Seuraavaa kertaa varten kehittäisimme vielä tarinan eheyttä, joka vähän rikkoutui demossamme roolien vaihtojen aikana. Lisäksi tuokiosta olisi voinut saada pidemmän, sillä lapset olisivat selkeästi jaksaneet keskittyä kauemmin. Uskomme kuitenkin, että tällaiset tilanteet olisivat selvempiä silloin kun lapsiryhmä on jo tuttu. Itse etätuokion pitäminen oli jännittävää ja stressaavaa. Harjoittelimme monta kertaa zoomissa, jossa saimme kokeiltua ääniä ja etäisyyksiä, joita ei tavallisesti tulisi kokeiltua. Positiivista etätuokiossa oli, että karanteenissa oleva opiskelija pystyi osallistumaan tuokion pitoon ja toteutimme suunnitelman erityistilanteesta huolimatta, mikä ei olisi onnistunut tavallisessa tilanteessa. Kokonaisuudessaan etätuokion pitäminen opetti meille taitoja tuokion pitämisestä sekä tapoja suhtautua muutokseen nopeallakin aikataululla.

Lähteet:

Huotilainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kumpulainen, K., Byman, J., Nordström, A., Renlund, J., Sairanen, H., Sintonen, S., & Vartiainen, J. (2019). Kurittomat palaset: monilukutaitoa opitaan ilolla. Helsingin yliopisto.

Rintala P., Sääkslahti A. & Iivonen S. 2016. 3–10-vuotiaiden lasten motoriset perustaidot. Liikunta & Tiede 53 (6), 49–55.

Vasu (2018) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus.