Itämeriseikkailu

Suunnittelimme ja toteutimme etädemon keravalaiselle 3–5-vuotiaista lapsista koostuvalle ryhmälle. Ryhmän varhaiskasvatuksen opettajan pyynnöstä rakensimme demomme draaman sekä Itämeri-teeman ympärille. Draama on monipuolinen keino käsitellä erilaisia sisältöjä varhaiskasvatuksessa (Opetushallitus, 2018). Käytimme draaman keinona nukketeatteria esittämällä tuokion hahmoja itse pehmoleluilla. Toivasen (2010, s. 86) mukaan nukkejen hyödyntäminen opetuksessa tukee erinomaisesti kasvatuksellisia tavoitteita ja mahdollistaa esimerkiksi yhteisen ilon kokemisen sekä yhdessä viihtymisen.

Tuokiomme kertoi Itämerennorpasta, jonka kanssa lapset lähtivät uintimatkalle. Matkalla Norppa eksyi ja sai apua Hauelta, Rantakäärmeeltä ja tuokioon osallistuneelta lapsiryhmältä. Tuokion aikana kalastettiin, tunnistettiin Itämeren erilaisia lajeja, väisteltiin meressä vastaan tulevia asioita, etsittiin vihreitä esineitä sekä erilaisia kuvioita yhdessä lasten kanssa. Pyrimme luomaan elämyksellisen kokemuksen Itämerestä hyödyntämällä tuokiossa merenalaista musiikkia, kuvaa Itämerestä etädemon taustana sekä pehmoleluja nukketeatterin keinoin. Barićin (2009, s. 37) mukaan lapsi vastaanottaa elämyksiä nukketeatteriesitystä seuratessaan, jolloin lapsi on ulkopuolisen tarkkailijan sijaan kokija. Nukketeatteri mahdollistaa lisäksi erilaisiin hahmoihin samaistumisen (Barić, 2009, s. 37). Tuokiossa lapset saivat mahdollisuuden erilaisiin samaistumisen kokemuksiin esimerkiksi auttajan ja autettavan roolissa toimien.

Tavoitteet ja niissä onnistuminen

Etädemolle asettamamme tavoitteet muodostuivat demon suunnittelun jälkeen. Keskityimme ensin yhdistämään ryhmän toiveet draamallisuudesta ja Itämeri-teemasta elämykselliseksi kokonaisuudeksi. Tarkastelimme suunnitelmaamme ja pohdimme, mitä tavoitteita tuokiolle voisi suunnitelmamme puitteissa asettaa ja mitkä tavoitteet sopisivat kyseiselle lapsiryhmälle. Demomme tavoitteiksi päätyivät Itämeren eläimistön tunnistaminen, lapsen kielellisen kehityksen tukeminen, vuorovaikutuksen luominen ja ylläpitäminen etäyhteyksin sekä elämysten tuottaminen.

Halusimme sisällyttää tuokioon mahdollisimman paljon lasten osallistamista sekä luoda tuokioon positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa lasten olisi helppoa ja mukavaa osallistua toimintaan. Kettukangas & Härkönen (2014, s. 9) toteavat, että osallisuus on keskeinen ajatus lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta. Osallisuuden keskeinen määritelmä piilee siinä, että lapsi kokee olevansa tärkeä, ja että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa. Jotta lapsille saatiin luotua onnistumisen kokemuksia, valitsimme tunnistettaviksi lajeiksi sellaisia, joista lapsiryhmällä oli jo kokemusta. Olimme etukäteen keskustelleet ryhmän opettajan kanssa siitä, mitä Itämeren eläimiä lasten kanssa oli päiväkodissa käsitelty. Näin lapset saivat kokea asiantuntijuutta eri lajeja tunnistaessaan. Lapset osallistuivat tehtäviin innokkaasti ja tehtävien ratkaisu sujui nopeasti.

Tuokion kaikki tehtävät oli suunniteltu niin, etteivät ne olisi lapsille liian hankalia. Ryhmässä oli paljon sellaisia lapsia, joiden äidinkieli ei ollut suomi. Kielellisen kehityksen tukemiseksi päädyimme käyttämään ohjeistuksen ja tehtävien tukena kuvakortteja. Pyrimme myös kiinnittämään huomiota mahdollisimman selkeiden ja yksinkertaisten ohjeiden antamiseen sekä rauhalliseen puhetyyliin, jotta kaikki lapset pysyisivät mukana. Sanallisten vastausten lisäksi mahdollistimme lapsille sanattoman ilmaisun keinon käyttämällä tuokiossa “peukalo ylös tai peukalo alas” -vastaustyyliä. Osallistumisen ja kielen kehittymisen kannalta tarvitaan toimintaa, johon lapsi voi sanallisen ilmaisun sijaan osallistua myös ilmein, elein ja tekemällä (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 18).

Kehittämisnäkökulmia ja ajatuksia etäpedagogiikasta

Tuokiota voisi kehittää lisäämällä siihen yksityiskohtaisempaa lajintunnistusta. Lapsilta voisi esimerkiksi kysyä, mistä juuri ahvenen tunnistaa. Tuokioon voisi liittää myös kestävän elämäntavan tarkastelua pohtimalla saaliiksi saatuja mereen kuulumattomia esineitä. Lasten kanssa voisi keskustella siitä, kuinka tavarat ovat sinne mahdollisesti joutuneet ja kuinka tulisi toimia, ettei mereen päätyisi lajeille haitallisia tavaroita. Luonnon, sen kasvien ja eläinten kunnioittaminen sekä lasten luontosuhteen vahvistaminen kuuluvat lasten ympäristökasvatuksen tavoitteisiin (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 42). Lapsia tulisikin kasvattaa ekologisesti kestävään tulevaisuuteen (Keravan kasvatus- ja opetustoimi, 2019, s. 14). Yhteisen keskustelun, esimerkiksi roskaamattomuudesta, avulla näihin tavoitteisiin olisi voitu syventyä.

Etäpedagogiikan haasteeksi koimme lapsiryhmän havainnoinnin tuokion aikana. Tuokioon osallistuneen lapsiryhmän koko oli suuri, jolloin yksittäisten lasten aktiivista osallistumista ja innokkuutta oli hankala havainnoida pieneltä ruudulta. Etätuokion aikana ilmeni lisäksi hieman teknisiä ongelmia äänten kanssa. Äänet saatiin onneksi kuulumaan, eikä lasten keskittyminen tuokioon ehtinyt herpaantua. Olimme yllättyneet siitä, kuinka paljon huomioon otettavia seikkoja etäpedagogiikan suunnittelussa oli. Kaikesta huolimatta onnistuimme mielestämme luomaan eheän ja lapsia innostavan kokonaisuuden, jossa osallisuus toimintaan pystyttiin mahdollistamaan etäyhteyksin ja tuokion tavoitteet toteutuivat.

Kirjoittajat: Iina Virtanen, Vilma Ruulio ja Sanni Rantanen

Lähteet

Barić, M. (2009). Nukketeatteri taidekasvatuksen ja leikin välineenä. Teoksessa I. Ruokonen, S. Rusanen & A. Välimäki (toim.), Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa – Iloa, ihmettelyä ja tekemistä. (s. 36–39). Helsinki: Yliopistopaino. Luettu 26.10.2021. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80314/3ade1cb7-b61e-4c73-b0a8-b0305b3f927b.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Keravan kasvatus- ja opetustoimi (2019). Keravan varhaiskasvatussuunnitelma. Keravan kaupungin verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.kerava.fi/palvelut/PublishingImages/kasvatusopetus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/Keravan%20varhaiskasvatussuunnitelma%202019%20final.pdf

Kettukangas, T. & Härkönen, U. (2014). Lasten osallisuus perustoiminnoissa. Teoksessa Heikka, J., Fonsén, E., Elo, J. & Leinonen, J.(toim.), Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Tampere: Suomen Varhaiskasvatus ry, 96–114.

OPH (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 26.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T. (2010). Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. WSOYpro Oy.