Kaveritaitoja tikkuteatterin keinoin

Meidän demoryhmämme sai päiväkodilta toiveen käsitellä kaveritaitoja lapsiryhmän kanssa. Kunnan varhaiskasvatussuunnitelman (2019, s.20, 26) mukaan lasten kanssa käsitellään vuosikellon mukaisesti tunnetaitoja, kaveritaitoja sekä sovittelutaitoja, joita myös yhdessä kaveritaitoportaiden avulla arvioidaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan vertaissuhteiden ja ystävyyssuhteiden tärkeyttä sekä ristiriitojen käsittelyä ja niiden ratkaisemista turvallisessa ympäristössä, joten aihe on erittäin tärkeä varhaiskasvatuksessa (OPH, 2018, s. 30). Yhdessä pienryhmämme kanssa harkitsimme erilaisia vaihtoehtoja, mutta meidän ollessamme ensimmäinen demoryhmä, valitsimme aiheen nopeasti saatuamme tietää lapsiryhmän iän, koon sekä toimintatoiveen.

Lähdimme käsittelemään kaveritaitoja viisivuotiaiden lasten kanssa Mieli ry:n Eläinlasten elämää, mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin -materiaalin avulla (Suomen mielenterveysseura, 2021). Valitsemamme tarina kertoo kaveruksista, jotka kamppailevat tunteiden kanssa, jotka tulevat esille, kun yksi jätetään leikkien ulkopuolelle hänen ollessa muita villimpi. Eläinlasten pöytäteatteri tarjoaa herkullisia mahdollisuuksia käsitellä lasten kanssa hankalia aiheita vieraannuttamalla heidät tarinan maailmaan ja näin aiheita saatiin käsiteltyä yhdessä. (Herva, henkilökohtainen tiedonanto, 15.9.2021) Pyysimme ryhmää tutustumaan eläinlasten taustatarinaan ja sadussa olevien hahmojen esittelyihin ennen etädemoa, jolloin lapset pystyivät paremmin keskittymään tarinan kulkuun. Tikkuteatterin toteuttamisessa oli omat haasteensa toteutettaessa tuokiota etänä, mutta lasten kanssa toimivan opettajan aktiivinen työote oli todella helpottava lisä meidän työskentelyämme ajatellen. Ennakkomateriaalit oli tulostettu päiväkodille niin kuin olimme toivoneet ja meidän etukäteen valmistelemat lavasteet istuivat Yliopiston PLC:n tilaan todella hyvin.

Kesken tikkuteatteriesityksen, hahmoista pöllö heräsi eloon ja lähti osallistamaan lapsia esittämällä heille kysymyksiä tarinan aiheeseen liittyen käyttäen apuna Mahti- tunnekortteja (Tukiliitto, n.d.). Ajattelimme, että lasten on helpompi heittäytyä mukaan leikkiin, kun he saavat keskustella hahmon kanssa ja lapset ottivatkin Pöllön iloisina vastaan. Lapset pääsivät mukaan toimintaan ja etsimään tunnekortteja hulavanteiden sisältä, mikä sai lapsia liikkumaan hieman toimintatuokion aikana. Olimme suunnitelleet, että lapset saavat tulla näyttämään kameralle tunnekorttien tunteita, jotka parhaiten heidän mielestään kuvasivat kuvaamaamme eettistä ongelmaa. Lapset kuitenkin toimivat yhdessä ryhmänä pohtien erilaisia tunteita ja näyttivät kameralle jopa useampaa erilaista tunnetta saman aikaisesti, joka oli pienryhmämme mielestä erittäin positiivinen seuraus kysymykseemme. Havainnoitsijoina meillä nousi iho kananlihalle, kun lapset osallistuivat niin upeasti. Lapsien oli mahdollista vastata kysymyksiin yksinkertaisin tavoin, joko näyttämällä peukkua ylös tai alas, mutta myös esittämällä tunnekortin kuvaa. Tämä helpotti etätuokion haasteita muun muassa äänestä johtuvissa ongelmissa, ei haitannut, vaikka emme kuulleet lapsia.

Kysymysten jälkeen esitimme tikkuteatterin loppuun ja tarina sai onnellisen lopun, jossa tikkueläimet löysivät yhdessä ratkaisun tilanteeseen, missä yksi eläinlapsista olisi jäänyt ulkopuoliseksi. Tikkuteatterin avulla pyrimme tukemaan ryhmän lasten kaveritaitoja draaman keinoin. Ryhmän lasten ollessa tuttuja, olisi toteutusta voinut muuttaa siten, että lapset olisivat saaneet päättää, kuinka tarina päättyy ja mahdollisesti itse esittää erilaisia ehdotuksia loppuratkaisuksi. Tällöin lapset pääsisivät konkreettisesti itse mukaan käytettäessä roolin vaihto -työtapaa (Toivanen, 2010, s.72).  Näin lapset saisivat pienryhmissä ratkaista, mitä valituille roolihahmoille tarinassa tapahtuu sekä tukea eettisen ajattelun kehittymiseen (OPH, 2018, s. 44). Lasten kanssa on hyvä tutkia erilaisia loppuratkaisuja pienryhmissä, sillä heidän ollessa aktiivisia toimijoita tikkuteatterissa, saavat lapset rauhassa käsitellä esillä olevaa aihetta (Toivanen, 2010, s.15).

Etänä tehdyssä tuokiossa vaikutti toimivalta se, että lapset pääsivät liikkeelle etsimään tunnekuvia hulavanteiden sisältä. Tarinan pituus oli sopiva ja osa lapsista jaksoi kuunnella erittäin aktiivisesti koko tarinan. Muutama lapsista oli levottomampia ja he lähtivät muun muassa kesken pöllön keskustelun makoilemaan ryhmätilan pöydän päälle, mutta silti katsoivat, mitä näytöllä tapahtuu. Tuokio päättyi pöllön lopputervehdykseen, jossa lapset saivat itselleen Värinauttien kaveritaitopelin (Värinauttien verkkosivut, 2021) yhdessä kavereiden ja perheen kanssa pelattavaksi.

Lähteet:

Eläinlasten elämää, Mielenterveystaitoja pöytäteatterin keinoin. Suomen mielenterveysseuran verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/materiaalit/elainlasten-elamaa-mielenterveystaitoja-poytateatterin-keinoin-kirja/

Herva, R., (2021) Lastenkirjallisuus ja draama. Luento Helsingin yliopisto, 15.9.2021

Keravan varhaiskasvatussuunnitelma. Luettu 7.10.2021. https://www.kerava.fi/palvelut/PublishingImages/kasvatusopetus-ja-koulutus/varhaiskasvatus/Keravan%20varhaiskasvatussuunnitelma%202019%20final.pdf

Mahti- tunnekortit. Tukiliiton verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/kehittamistoiminta/paattyneet-hankkeet/mahti-projekti/mahti-tunnekortit/

OPH, (2018) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Toivanen, T., (2010) Kasvuun! Draamakasvatusta 1–8-vuotiaille. Sanoma Pro.

Värinauttien kaveritaitopeli. Värinauttien verkkosivut. Luettu 7.10.2021 https://www.varinautit.fi/wpcontent/uploads/2021/02/varinautit_kaveritaitopeli.pdf

Kuva: Susanna Suominen