K.I.V.A -Nallet ja tunnetaidot

Varhaispedagogiikka toiminnassa kurssin puitteissa saimme mahdollisuuden pitää esiopetusryhmälle kiva kaveri- teemaan pohjautuvan etädemon, johon osallistui kymmenen lasta. Toisinaan lapsen on vaikea puhua omista tunteistaan ja ajatuksistaan ja saada ne puettua sanoiksi (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen, 2015, s. 232). Myönteinen, yhteisöllinen toimintakulttuuri vahvistaa sosiaalisia suhteita, oppimista ja hyvinvointia, sekä tunteiden tunnistamista, voi myös tuottaa sinnikkyyttä, mikä edesauttaa lasta sietämään paremmin pettymyksiä ja muita negatiivisia tunteita (Kumpulainen, Mikkola, Rajala, Hilppö & Lipponen, 2015, s. 228–232). Nämä olivat demohetkemme lähtökohdat huomioiden Imatran Esiopetussuunnitelma (Imatran EOPS, 2015 s. 9) sekä ryhmän vähäinen tunnetaitojen käsittely.

Demossa oli pedagogisesti suunniteltu etäpedagogiikkaan sopiva selkeä aloitus, keskiö ja lopetus. Nallekarhut K, I, V ja A toimivat hetkemme päätähtinä, sillä nallet ovat sopivan neutraaleja hahmoja tunnetaitojen harjoitteluun. Nallekarhun kolme ystävää olivat huonon päivän ja pahan mielen vuoksi joutuneet surun ja murheiden luolaan. Meidän täytyi lasten kanssa erilaisilla tunnetaitoihin liittyvillä tehtävillä pelastaa yksi nalle kerrallaan pois luolasta. Toiminnan aloitus oli tärkeä, sillä se virittää lapset tulevaan hetkeen. Aikuisen ilmeet, eleet, eläytyminen nallen kanssa on aloituksessa erittäin tärkeää. Tässä mielestämme onnistuimme hyvin ja saimme lasten mielenkiinnon heräämään, vaikka toiminta tapahtui etäpedagogiikan avulla. Ensimmäisenä tehtävänä oli nalle-tunnekortit ja niihin tutustuminen. Tunteet olivat ilo, suru, viha ja tyytyväisyys. Tunteiden tunnistaminen ja niiden ilmaisemisen harjoittelu monipuolisesti kuuluu tasapainoiseen tunnekasvatukseen (EOPS, 2014, s. 23). Etäpedagogiikan mahdollisuuksia hyödyntäen lapset saivat tulla kameran eteen näyttämään tunnekorteissa esiintyvän tunteen. Tällä tuimme lapsen kokemusta kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta (VASU, 2018, s. 30).

Toisena tehtävänä oli Nallekarhu loru, jonka avulla saimme yhdistettyä liikunnallista toiminnallisuutta, loruilua sekä nalle- ja ystävyysteeman. Monivivahteisuuden lisäksi lorut ja runot auttavat lapsia tunnistamaan eri äänen laskevia ja nousevia kuvioita, sävyjä ja rytmiä (Heikkilä-Halttunen, 2016, s. 16). Demossa halusimme, että lapset pääsevät liikkumaan ja osallistumaan leikillisesti koko tuokion ajan. Olimme rakentaneet etädemon kerronnallisuuden varaan. Heikkilä-Halttunen (2016, s. 156) toteaakin, että ennen erilaiset runoleikit ja hokemat olivat kiinteä osa lasten leikkejä, mutta nykyisin niitä on käytössä yhä harvemmin. Mielestämme varhaiskasvatuksessa on tärkeää käyttää kieltä monipuolisesti ja innostaa lapsia loruiluun, riimittelyyn sekä omiin kielellisiin oivalluksiin. Etädemon kohderyhmän ollessa kuusivuotiaita on hyvä tuoda esiin, että kouluun valmistautuvan lapsen kirjallisuuskasvatuksen tärkeä osa-alue on viihdytys- ja taputuslorut, sillä juuri liikkeen rytmi luo pohjaa tavu-, sana- ja lorurytmin omaksumiselle (Heikkilä-Halttunen, 2016, s. 159).

Kolmantena tehtävänä oli vuorovaikutteinen keskustelu lasten kanssa aiheesta ystävä- ja vuorovaikutustaidot. Osallistimme lapsiryhmää peukaloäänestyksen ja ääneen kertomisen kautta. Tarinallisuutta hyödynnettiin suuren norsun kohdatessa pienen hiiren. Lasten on tärkeää ymmärtää, että erilaiset ihmiset ajattelevat ja toimivat kaikki yksilöllisesti (Imatran EOPS, 2015, s. 26). Tätä harjoiteltiin vuorovaikutteisessa keskustelussa. Lapsiryhmän kanssa kokeilimme ilmaista pelon tunnetta sekä norsun, että hiiren rooleista omalla äänellä. Lopuksi mietimme yhdessä, voisivatko hiiri ja norsu erilaisuudestaan huolimatta olla kavereita. Tällä tavoiteltiin lasten omaa pohdintaa aiheesta, ja keskustelun avulla kannustimme lapsia itse keksimään norsulle ja hiirelle yhteistä mieluisaa puuhaa. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, sekä vastuu kohdella muita yhdenvertaisesti (EOPS, 2014, s. 15).

Lopulta kaikki nallet oli autettu yhteistyöllä pois surujen ja murheiden luolasta ja nalleilla oli omat kirjaimet kaulassaan, sekä yhteinen viesti, mistä arvoituksen kautta muodostui lause kiva kaveri. Kirjainten tutkimisen ja arvuuttelun kautta tuettiin kehittyvää luku- ja kirjoitustaitoa ja esiopetuksen tehtävänä onkin edistää lasten kielellistä kehitystä, sekä vuorovaikutustaitoja (EOPS, 2014, s. 33)

Tehtävien jälkeen otimme rauhoittumishetken, jossa yksi demon vetäjistä lauloi ja soitti ukulelella demon teemaan sopivan laulun “Miltä tuntuu nallesta”. Rauhoittumisen avuksi lapset saivat tuoda kotoaan mukaan oman pehmolelun, jonka kanssa sai ottaa hyvän asennon ja rauhoittua. Laulun tavoitteena oli toimia toiminnallisen ja vauhdikkaan demon jälkeen tilanteen rauhoittelijana. Tavoitteena oli myös tuottaa lapsille musiikillinen kokemus, jossa he saivat kuunnella laulua ja ukulelen soittoa. Kertosäkeissä toistui vuorotellen ensimmäisestä tehtävästä tutut tunteet, joten niiden nimet pääsivät kertaantumaan.

Etädemon lopuksi kyselimme lapsilta, oliko heistä mukavaa auttaa nallet pois surun ja murheiden luolasta. Kerroimme myös, että nallet olivat lähettäneet ryhmän opettajalle vielä yhden tehtävän, joka toimi samalla diplomina etädemoon osallistumisesta. Etädemo oli kokonaisuudessaan onnistunut ja lapset osallistuivat innokkaasti. Demon sisältö oli kattava ja monipuolisesti suunniteltu, mikä tuki lasten sitoutumista. Olimme kaikki uuden edessä, mutta tässä kurssitehtävässä opimme hyödyntämään etäpedagogiikan mahdollisuuksia konkreettisesti.

Lähteet:

EOPS (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallituksen verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Heikkilä-Halttunen, P. (2015). Lue lapselle. Atena Kustannus Oy.

Imatran esiopetussuunnitelma 2015. Imatran kaupungin verkkosivut. Luettu 6.10.2021. https://www.imatra.fi/sites/default/files/atoms/files/esiops_0.pdf

Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen pedagogiikan jäljillä. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara. L (toim.), Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus

Tekijät: Tiina Gustafsson, Katariina Pehkonen, Neea Lee & Hanna-Mari Hakola-Riihisaari